Nenätyöskentelyn alkeita - Tihkun hajukoulu

Tihku on käynyt pentujen hajukoulussa oppimassa nenänkäytön ja etsinnän alkeita. Kurssikertoja on yhteensä neljä ja nyt takana on kolme kertaa. Tosi kiva kurssi ja on ollut hauska huomata Tihkun työskentely, joka on ollut varsin keskittynyttä joka kerta, vaikka Tihku kuitenkin on vähän sellainen vauhtiveijari 😊. Kurssi on turkulaisen Vainuvoiman järjestämä ja Tihku oli kurssin alkaessa karvan verran vaille 5 kuukautta.

Kurssille osallistuu Tihkun lisäksi toinenkin pentu, irlanninterrieri. Kurssi on kuitenkin toteutettu niin, että pennut työskentelevät omilla puolillaan huonetta, eikä niillä ole jatkuvaa näköyhteyttä toisiinsa. Tunnin päätteeksi ne ovat kyllä aina saaneet ottaa pienen painiottelun, joten tällä kurssilla opitaan harrastustaitojen lisäksi myös koiraleikkiä ja -sosiaalistumista 😊.

Eka kerralla "availtiin" ja kalibroitiin nenää 😊. Kouluttaja toi meille pyyheliinoja ja meidän oli määrä laittaa nameja pyyhkeille ja sitten taittaa reuna päälle. Tarkoituksena, että pentu nenäänsä käyttäen lokalisoi namit ja myös, että pentu saa hieman "röyhkeyttä" etsimiseen, tunkee nenäänsä liinojen väleihin, alle ja siirtelee liinoja. Tihku oli tässä työskentelyssä hieman vieraskorea - hän kyllä ahkerasti haki nameja, mutta oli hieman varovainen pyyhkeiden heiluttelun kanssa. 

Ekan kerran puuhia. Tihku etsi nameja pyyhkeiden sisältä.
Hän oli vähän varovainen pöyhkimään pyyhkeitä, kun namit olivat taitosten sisällä.

Pentujen hajukoulusta olisi tarkoitus saada eväitä itse nenän käyttöön, mutta myös muita harrastamista tukevia eväitä. Eka kerralla käsiteltiin siten myös taukokäytöstä ja sitä harjoiteltiinkin noin puolet ajasta, nenätöiden välissä. Tihkulla oli mukana kevythäkkinsä tähän tarkoitukseen ja tauon aikana Tihku söi namia häkissään, luukku kuitenkin auki. 

Häkkitreenejä kurssilla

Ohjaajan ehdotuksesta palkitsin Tihkun myös häkistä ulos tullessaan, jotta loisin tihkulle tunnetta, että ulostulokin on sallittua ja vapaaehtoisuus rauhoittaisi sisälläoloa. Se olikin hyvä neuvo, tätä en ollut itse hoksannut omissa harjoituksissani, vaan olin palkannut vain häkkiin. Tällä neuvolla olen saanut aikaan iloisesti häkkiin menevän pennun, jolla ole kovin kiire ulos, tietäessään, että ulostulo oli koska tahansa sallittua.
Häkkihommia oltiin toki kotonakin ennen kurssia hieman harjoiteltu (en paljon, liian vähän), sekä sitten toki kurssikerran jälkeen. Tätä kirjoittaessani ollaan siispäästy siihen, että Tihku menee mielellään oma-aloitteisesti häkkiin ja saattaa siellä hetken kelliäkin. Mutta että häkissäolemiseen aina liittyisi rauhallinen mieliala, siihen on vielä matkaa :).

Häkkitreenejä kotipihalla :)

Toka kerralla jatkettiin edelleen naminetsinnällä. Nyt rakenneltiin erilaisia tavarakasoja kaikenlaisista tötteröistä ja kartioista. Myös erilaisia alustoja ja vähän kiipeämistäkin. Nameja oli määrä laitella sinne tänne tavaroiden keskelle niin, että pentu joutuisi taas käyttämään nenäänsä namien löytämiseksi tavaroiden alta ja, että se myös joutuisi hieman kaivelemaan tai siirtelemään tavaroita tavoittaakseen namit.
Tihkun nenä kävi hyvin tehokkaasti ja nyt se oli kuin eri koira sen viimekertaisen varovaisuutensa suhteen, sillä varovaisuutta ei enää näkynyt ollenkaan - Tihku kiipesi, siirteli ja työnteli aktiivisesti, ja keskittyi hyvin ja sinnikkäästi myös itse etsimiseen.

Kartioita aseteltiin runsaasti lattioille, päällekkäin ja limittäin ja lisäksi muitakin tavaroita niin, että saimme pienen röykkiön. Valitettavasti kuvissa vain alkuvaihe, kun kädet eivät sitten enää riittäneet kuvaamiseen. Nameja siroteltiin kartioihin ja tavaroiden väleihin.  

Kolmannella kerralla siirryttiin sitten aimo harppaus eteenpäin. Nimittäin nyt hajuksi tuli tähän asti mitään tarkoittamaton kongin haju, jota opeteltiin tunnistamaan ja luomaan sille merkitystä.

Harjoitus alkoi niin, että minulla oli kädessäni lasipurkki, jonka pohjalla oli kongin pala, ja joka kerta kun Tihkun nenä meni purkkiin, niin klikkasin klikkerillä ja namipalkka tarjottiin purkin suulta. Sitten heitin namin vähän kauemmas, että sain Tihkun irti purkista, ja taas kun hän hakeutui purkille, niin klik ja nami purkin suulta. Ja niin edelleen.

Kouluttaja oli hyvin tarkkana siitä, että teemme riittävän lyhyitä pätkiä ja hänellä oli sekuntikello kädessään, jolla hän mittasi 30 sekunnin sessioita. Ilman ajanottoa tulee helposti ahneesti tehtyä "vielä yksi, ja ehkä vielä yksi", kun kuitenkin treenihetket tulisi pitää hyvin lyhyinä kerrallaan - pennuilla eritoten. Itse sorrun tähän treenihetken venytykseen varsin helposti, joten tämä oli hyvä muistutus1
Siinä treenisessioiden välissä vähän leikittiin lelulla ja syötiin herkkuja häkissä ja sen semmoista aivojen tyhjennystä. Leikki on muuten myös hyvä taukokäyttäytyminen, tauon ei aina tarvitse olla pelkkää makailua. 

PURKKIRATA TUTUKSI

Toisena harjoituksena meillä oli sitten uutuutena purkkirata. Joskin niin, että purkkiradalla oli edelleen se yksi lasimuki kongin pala pohjallaan. Minä olin purkkiradan toisella puolella ja Tihku minua vastapäätä, ja homma meni niin, että Tihku sai palkan kun nenä osui purkkiin ja sitten yksi etänami, niin että saataisiin aikaan uusi "etsintä". Varsinaista hajuerottelua ei siis vielä tehty, vaan radalla oli vain tuo yksi purkki.

Siinä hän odottaa pätevän näköisenä kourun ääressä, että kongipurkki asetetaan radalle 💟

Kuvassa näkyvän sohvan takana treenaa toinen pentu ohjaajansa kanssa.

Purkkiradalla toisessa tai kolmannessa etsinnässä alkoi tassu korvata nenän, eli Tihku alkoi tassullaan huitoa purkkia. Tehtiin heti pieni korjaustoimenpide, niin että kouluttaja tuli avustamaan meitä ja asettui toispuolelle purkkirataa, ja minä ja Tihku siirryttiin samalle puolelle.
Kouluttaja laittoi purkin radalle, päästin Tihkun paikalle ja nenähän sinne lasiin onneksi suoraan taas meni. Tätä kun saatiin pari kertaa palkattua, niin tassu unohtui. Tihkulla ehkä hävisi hetkeksi focus, kun oli tehty jo paljon ajatustyötä. Pieni tauko ja edellä kerrottu korjausliike kuitenkin tepsi!
Vielä oli kouluttajalla takataskussa ratkaisuksi ajatus jos tassuttelu olisi jatkunut, tällöin olisi telinettä voinut nostaa ihan hieman ylöspäin - sekin voi vähentää kiinnostusta läpsiä tassulla, kun kuono on silloin lähempänä, mutta nostoa ei sitten tarvittu.

Nyt olisi sitten kotona aikomus tehdä näitä harjoituksia konginpalan kanssa ennen seuraavaa kurssikertaa niin, että pysyy opitut asiat mielessä ja kongin haju tulee tutuksi.

Kurssin lopuksi seurasi taas poikien painiottelu kun me ihmiset hetken juttelimme ajatuksiamme tehdyistä harjoituksista ja koiranomistamisesta. Pentujen painia on hauska seurata, ne ovat pääosan painista joko ketarat pystyssä maassa tai kahdella jalalla pystyssä kuin kengurut, molemmat jo aika väsyneitä tunnin touhuista 💛