lauantai 29. syyskuuta 2012

Sadesäitä tipeti tip ja peli-iltoja

Nyt on sadellut täällä meidän huudeilla melkein joka päivä lenkkiaikaan - tai jos ei juuri ole sadellut niin sen uhka on leijunut yllämme. Meikäläisellä kun onpi tuota turkkia niin olen kuin uitettu villatumppu sadelenkin jälkeen.
Ja se lienee syynä siihen että eräänä päivänä Matte oli marssinut kauppaan ja ostanut minulle - Sadetakin! Hän kertoi valinneensa keltaisen koska minä olen sellainen ilopilleri!

Eräänä iltana se sitten puettiin ylleni ja lähdettiin ulos. Aluksi olo tuntui varsin omituiselta enkä oikein tiennyt miten siinä keltaisessa muovipussissa olisi oltava. Mutta eipä aikaakaan kun jo unohdin asusteeni ja kipitin tavalliseen iloiseen tapaani taas. Ja täytyy myöntää, että aika hienoltahan minä näytin keltaisine takkeineni, sekä oli mukavaa kun en ollut alusvilloja myöten märkä.
Nimittäin vaikka tykkään uimisesta ja vedessä leikkimisestä niin taivaalta tuleva kylmä rankkasade on tykkäysjanani loppupäässä.

Alla pari kännykkäkuvaa minusta sadetakissani. Matte on ottanut nämä salaa, minä olin juuri havainnut hevosia laitumella ja seisoin kuin patsas.
Ja ps, hepoillakin oli sadetakit, mutta ei näin iloisen keltaista kuin minulla :D




Niin ja sitten piti kertoa myös peli-illoista. Nimittäin minä olen alkanut pelata Dominoa ja se vasta on kivaa. Kyseessä on pelilauta jossa on reikiä ja niissä kannet. Pelin idea kulkee niin että ihmislaumani jäsenistön edustaja pudottelee ruokanappuloita reikiin, sulkee kannet ja minun tehtäväni on kansia availemalla ja siirtelemällä saada sapuska esiin ja siirtää se massuun. Sepäs onkin hauskaa!
Olen jo oppinut, että kansia siirtelemällä pääsen käsiksi ruokaan, mutta kuulin Matten sanovan Husselle, että vielä on matkaa systemaattiseen työhön, että herkut löytyy mukamas ja kuulemma yrityksen ja erehdyksen kautta - hmph.
Sanokoot mitä sanovat, mutta jokainen pelilaudan ruuan muru on massuuni päätynyt tavalla tai toisella! Saan tosin hieroa aivonystyröitäni - sekä myös toisinaan tarvitsen hieman auttavaa kättä.
Suosittelen muillekin koiranaperoille ja vanhemmillekin. Tämä on nimittäin niin hauskaa, että hypin kuin kenguru kun pelilauta kaivetaan kaapista :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku