sunnuntai 19. elokuuta 2018

Jutun juurta rally-tokosta

Viimeksi olen kirjoitellut toukokuussa. Se tarkoittaa, että kaikki kesäkuulumiset on kertomatta!
Olipa erikoinen kesä, kun hellekelit vaan jatkuivat päivä toisensa jälkeen ja välillä oli niin kuumaa, että lapinkoiraa hirvitti - ja emäntää yhtä lailla.

Lenkkeilyäkään ei voinut kuumimpina päivinä harrastaa, pienet pissilenkit vain ja sitten aamuvarhain vähän pidempi. Alkoi jo kyllästytää, kun moni kiva juttu, mitä kesällä oli ajateltu tehdä jäi tekemättä (mm. pari vaellusreissua ja yksi kotiväen maalausprojekti). Mutta kyllä kaikenlaista tuli kuitenkin puuhattuakin. Kuten esimerkiksi:

Ilmoitin meidät kesän alussa Rally-tokokurssille. Rallytoko onkin ollut meillä vähän tauolla. Luulen, että edellinen ohjattu tunti meillä on ollut viime syksynä, mutta tunsin lajiin tuolloin pientä kyllästymistä, joten sen jälkeen homma on muutamaa omatoimiharjoittelua lukuunottamatta ollut hyllyllä.

Mutta kesäkurssi tuli juuri sopivasti, meillä on ollut kivaa, Wiimakin on tykännyt ja ollut taas tosi taitava. Ja niin siinä kävi, että A ) ilmoitin meidät vielä syksyn vakioryhmään ja B ) ekoihin virallisiin RT-kisoihimme ikinä! Kisaura ei välttämättä olisi auennut, mutta meillä on kisat omassa kylässä, joten nythän niitä ei voinut jättää väliin.

Wiima toimii radalla tosi hyvin (emännässä on enemmän tekemistä, kun en vieläkään näiden vuosien jälkeen muista miltä puolelta niihin spiraaleihin ja pujotteluihin mennään), mutta pientä hiomista on:

1. oikealle käännökset. Niissä Wimppu vähän jätättää ja joudun houkuttelemaan sitä. Mutta kuten aina, on vika taas ohjaajassa - kouluttaja kertoi käsityksenään, että itse alan niissä käännöksissä hidastella, kun odotan Wiimaa ja niinpä sekin hidastelee.
Niinpä olen ottanut niihin nyt uutta lähtöä ja naminkin käteen, ja tässä pieni pujotteluesitys, jossa oikealle käännökset sujuu jo aika hyvin. Jossain vaiheessa sitten tuota käsiohjausta täytyy taas häivytellä.

2. istu - seiso - maahan - istu. Istunnasta seisontaan sujuu ihan hyvin ja siististi.
Mutta seisonnasta maahan, siinä on vähän tekemistä, sillä Wiimalla on pyrkimys mennä pylly edellä maahan, kun pitäisi mennä etupää edellä. Tämä sujui joskus paremmin, mutta liikerata on siltä unohtunut. Kyllä se sieltä löytyy kun yhdessä muistellaan ja harjoitellaan.
Ja maasta istuntaan - siinä pitäisi takajalkojen pysyä paikallaan, mutta Wiima ottaa pieniä askelmia.
Nämä nyt eivät ole kauhean fataaleja virheitä, mutta niissä meillä on vähän puuhaa :)

3. peruuttaminen. Tämä on ollut propleema aina, mutten ole tullut sitä työstäneeksi. Wiima kyllä peruuttaa, mutta se ei onnistu tekemään sitä suoraan taaksepäin vaan peruutuslinja viettää aina jommallekummalle puolelle.


Niin ja ne kisat on vasta syyskuussa, joten vielä on aikaa vähän hermoilla (no en oikeasti, vielä.. :D ) ja harjoitella.


Ja vielä pari hellepäivän iltana auringonlaskun aikaan otettua kuvaa: