Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katselmus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katselmus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. syyskuuta 2022

Katselmuskuulumisia

Paimensukuisten lapinkoirien katselmus pidettiin 10.-11.9.22 Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa Helsingissä ja olin ilmoittanut katselmukseen niin Tihkun kuin Wiimankin. 

Katselmus on kaksipäväinen tapahtuma, mutta koiramme mahtuivat samaan päivään lauantaille, sillä lauantaina esiintyivät pennut, junnut ja nuoret koirat sekä seniorit (8-10 v) ja veteraanit (yli 10 v), ja sitten kaikki AVO-luokat sunnuntaissa. 

Arvostelu katselmuksessa menee niin, että kaikki luokan koirat esiintyvät ensin kehässä samaan aikaan, seisoen ja sitten kehää kiertäen. Sen jälkeen alkavat yksilöarvostelut, ja tässä koira sai arvostelunsa joko heti tai sitten sai sinisen nauhan ja pääsi jatkokehään. Jatkokehässä taas seistään ja kierretään kehää ja tästä jatkokehästä tuomari valitsee loppukehään viisi parasta paimensukuisen lapinkoiran edustajaa, ja loppukehässä laittaa valitut viisi koiraa järjestykseen palkintosijoille 1-5.

Koiria ei verrata suomenlapinkoiran rotumääritelmään, vaan Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran laatimaan arvosteluohjeeseen, jossa huomioidaan entisaikojen tunturien poropaimenen monimuotoisuus. Lisäksi huomioidaan seikat, jotka vaikuttaisivat koiran työskentelyyn vanhassa 'ammatissaan', kuten terve rakenne ja puhtaat liikkeet, säätä kestävä turkki ja rohkeä, ystävällinen luonne. 

Katselmus ei ole koiranäyttely vaan tarkoituksena on saada käsitys senhetkisestä koirakannasta. Parasta on rento meininki ja, että mukana on ihan tavallisia "kotikoiria", joille kaikille ei esimerkiksi näyttelyhommat ole tuttuja.
Itsekin hylkäsin ajatuksen ikävistä näyttelypannoista ja olin ajatellut esittää koirani nahkapannassa ja ohuessa nahkahihnassa. Kävi kuitenkin niin, että nahkahihnat jäivät kotiin ja jouduimme esiintymään paksuissa lenkkihihnoissa, joissa isohko (mutta kevyt) kiinnityshaka. En joutunut ilokseni ollenkaan häpeilemään varustustamme, sillä tavallisia hihnoja näkyi joka puolella. Oikeassa koiranäyttelyssä olisin hävennyt silmät päästäni :D.


"Koska on meidän vuoro?"


TIHKU vir. Erimoone Läpimurto

Tihku esiintyi koiristamme ensimmäisenä aamupäivällä luokassaan NUOret urokset, luokassa osallistujia 14 koiraa. Tihku esiintyi kehässä todella kivasti. Koitti kehässä vähän kehää juostessamme haistella, mutta luopui siitä pyytäessäni. Mieheni kertoi jälkikäteen, että yksilöarvostelussa tuomari oli sanonut kehäsihteerille lähetettyään meidät kehää kiertämään, että "siinä on kivannäköinen koira".

Kuva J.Pettersson

Kuva Minna Rinne, kennel Erimoone

Kuva Minna Rinne, kennel Erimoone

Kuva Minna Rinne, kennel Erimoone

Tihku pääsi alkukehistä jatkokehään ja vielä loppukehissä viiden parhaan joukkoon, sijoitus 5.
Yksilöarvostelu, tuomari Outi Pikkarainen:
"1v 10kk, kevyt ja kapea. Tyyppi hyvä. Hyvä pää ja ilme. Hyvät kulmaukset. Hyvä häntä. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. Eturinta voisi olla kehittyneempi. Esiintyy hienosti". Nuoret urokset loppukehä sij.5.


Kuva J.Pettersson

WIIMA vir. Villi-Joikhu Lumihohto

Wiiman vuoro koitti iltapäivällä, hän oli mukana yli 10-vuotiaiden narttujen veteraaniryhmässä. Luokassa esiintyi 24 koiraa. Kävi aika hauskasti, että myös Wiima pääsi jatkokehiin ja oli lopuksi arvosteluluokkansa loppukehän viides, ihan kuten Tihkukin. 



Kuva J.Pettersson


Kuva J. Pettersson

Yksilöarvostelu, tuomari Marjo Vierikko:
"10,5vuotias. Erinomainen pää, kaunis ilme. Hyvät kulmaukset. Paimenkoiramainen tyyppi. Hyvä rintakehän malli. Hieman pitkä lanne ja hieman pysty lantio. Tyypillinen häntä. Oikea karvanlaatu. Liikkuu tasapainoisesti. Tasapainoinen sivuprofiili. Miellyttävä, iloinen luonne. Esitetään erinomaisesti. Ok purenta.". Veteraaninartut loppukehä sij.5



Semmoinen katselmuspäivä se oli. Tosi kiva päivä! Ja koirailun lisäksi tapasin paljon kivoja ihmisiä, molempien koirien superihanat kasvattajat, muita tuttuja ympäri Suomen ja vielä samanhenkisiä tuntemattomiakin, joiden kanssa tuli vaihdeltua lapinkoirakuulumisia. Seuraavaa katselmusta odotellessa, joka taitaa etukäteistietojen mukaan sillä kertaa olla jossain päin Keski-Suomea.









tiistai 19. heinäkuuta 2022

Lapinkoirien katselmus syyskuussa

Tänään lähti ilmoittautumisemme Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran katselmukseen, joka pidetään syyskuussa Helsingin seudulla. Koronan takia on katselmuksissa ollut muutama välivuosi, muuten se järjestetään vuosittain ja vuorotellen eri puolilla Suomea. Me olemme Wiiman kanssa osallistuneet melkein joka vuonna, kun tapahtuma vaan on ollut kohtuullisen välimatkan päässä - Tihkulle tuleva kerta on ensimmäinen.

Katselmukset kokoavat  paimensukuiset lapinkoirat omistajineen ja kasvattajineen yhteen, ja samalla tilaisuus antaa jalostuksellisen kokonaiskuvan siitä, miltä populaatio ulkonäöllisesti/rakenteellisesti sillä hetkellä näyttää.
Katselmukset ovat myös rentoja matalan kynnyksen tilaisuuksia, jossa koiran ei tarvitse omata aiempaa kehäkokemusta. Toki on eduksi, jos koiralla on hihnakäytöksen perustaidot ja, että se pystyy toimimaan lähellä muita koiria. Kivaa on myös samanhenkisten ihmisten ja eri puolilta Suomea tulevien tuttujenkin tapaaminen! 

Paimensukuisten lapinkoirien katselmuksessa koiria ei verrata suomenlapinkoiran rotumääritelmään vaan siihen, millaisia vaatimuksia entisaikojen tunturien poropaimenen työ koiralle asetti. Koiran rakenteen piti mahdollistaa koko päivän mittainen, ja päivästä toiseen toistuva, porolauman mukana liikkuminen haastavissakin oloissa, kuten syvässä hangessa ja turkin kestää pohjoisen vaativat säätilat. Tällaiseen entisaikojen poropaimeneen vertautuvat paimensukuiset lapinkoirat myös katselmuksen arvioinnissa.

Todettakoon vielä, jos termi on jollekin vieras, että paimensukuinen lapinkoira on siis rekisteröity suomenlapinkoira ja yksilön tulisi olla tunnistettavissa rotuisekseen, vaikka virallista suomenlapinkoiran rotumääritelmää ei jalostuksessa tai katselmusarvostelussa juuri seuratakaan - tyypillisimmillään paimensukuinen lapinkoira eroaa hieman rotumääritelmän mukaisesta suomenlapinkoirasta, joskin variaatiota löytyy niin kasvatuslinjan kuin yleisemmin rodunkin sisällä.

Paimensukuisessa lapinkoirassa on kyse vain erillisestä suomenlapinkoiran kasvatuslinjasta, erillisiä käyttö- ja "näyttö"-linjoja rodussa ei ole. Näin esimerkiksi paimennusominaisuutta kyllä voi löytyä (tai olla löytymättä) niin valtalinjan lapinkoirassa kuin paimensukuisissakin, ja useimmissa rodun yksilöissä sitä kyllä löytyykin. 


Wiima ensimmäisissä katselmuksissaan 1-vuotiaana vuonna 2013.
Taitaa nyt jo pilven reunalle lähtenyt äitinsä kelliä kuvan taustalla <3.
Voi miten Wiimukka näyttääkin ihan pikkutytöltä tässä <3 !


"Oikeita" koiranäyttelyitä en ole oikein oppinut vielä arvostamaan, paitsi rakennearvostelun kannalta. Koen isona ongelmana sen, että koiranäyttelyt voivat johtaa näyttelyarvostelujen ja palkitsemisen myötä siihen, että koirien ulkonäkö voi muuttua jopa aivan epäterveelliseen suuntaan, sekä vaikkei aina niin epäterveelliseenkään, niin näyttelyarvostelut voivat muokata rodun ulkonäköä ihan "vain väärään" suuntaan.

Esimerkiksi omassa rodussani suomenlapinkoirissa on palkintosijoille nostettu mielestäni liian turkikkaita, neliömäisiä ja myös melko matalia koiria, ja ajattelen, että entisaikojen tunturipaimen ei ole sellaiselta näyttänyt eikä sellainen koira ehkä siihen työhön pystyisi, vaikka halua olisi. Kun tällaisia koiria palkitaan, aletaan siihen suuntaan helposti myös jalostuksellisesti pyrkiä, ja silloin ollaan ongelmissa. Minulla on lukemani perusteella se käsitys, että lapinkoirien näyttelytuomaroinnissa on otettu askel oikeaan suuntaan, toivottavasti olen oikeassa.

Edellä kerrotusta syystä pidän PS-lapinkoirien katselmuksen lähtökohdasta arvioida koiraa sen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Olkoon häntä missä asennossa vaan, selällä tai alhaalla, tai korvat kiinnittyneet päähän missä asennossa vaan, tai pään muodossa vaihtelua, niin kunhan ne mukailevat koiran alkuperäistä olemusta ja käyttötarkoitusta, eivät ne ole katselmuksessakaan virheitä. 
Suomenlapinkoira on yleisestikin myös rotuna monimuotoinen, ja se on rodun rikkaus.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sivuilta voit lukea katselmuksesta lisää:  https://www.paimensukuinen.fi/katselmus/

Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma löytyy tästä linkistä (PS Suojeluohjelma, LINKKI (pdf)). Suojeluohjelman sivulla 33 kerrotaan, millaisia ulkoisia asioita katselmuksessa tuomarin olisi tarkistettava. Lisäksi luonnollisesti luonteen arkuus tai aggressiivisuus olisi palkinnotta jäämisen peruste.


Vuonna 2017 katselmus pidettiin täällä Turussa ja paikaksi valikoitui Zoolandian nurmet. Itsekin olin tuolloin taustajoukoissa häärinässä, tottakai!
Tässä yleiskuvaa kehästä.

Turun katselmus v. 2017: kehän reunalla nähtyä


Turun katselmus v. 2017: Tämä veijari näyttää sijoittuneen kehässään.

Turun katselmuksen v. 2017 palkintopallit


Wiiman kanssa ei tarvitse tilaisuutta paljon miettiä, mutta Tihkun kanssa lienee johonkin mätsäriin syytä osallistua ennen tapahtumaa. Mätsäristä ehkä saataisiin taas vähän käytöskoodin pohjia kesän treeni- ja harrastustauon jälkeen - kesä kun on nyt mennyt melko lailla löhöillessä ja rennolla meningillä :D.

Tulee myös olemaan mielenkiintoista kuulla, millaisen arvion tuomari antaa Tihkusta. Paimensukuisen lapinkoiran pitäisi tyypillisimmillään olla ravaajatyyppiä, mutta Tihkussa on tuulennopeaa laukkaajaa, siis ei vain luonteensa puolesta, vaan myös rakennettaan myöten ja lisäksi Tihku on rakenteeltaan melko kevyt, enkä osaa veikkailla, miten siihen suhtaudutaan. 

Syyskuussa on siis odotettavissa kivaa, koiramaista menoa ja tuttujen tapaamista! 




torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuvasatoa katselmuksesta

Tulin räpsineeksi AVO 1 -narttujen kehän äärellä kuvia muutaman enemmänkin kuin mitä edellisessä julkaisussa näkyi. Siispä tässä vielä vähän lisää saman kehän koiria (Paimensukuisten Lapinkoirien katselmus 2015, Helsinki) :


.. Mutta ensin kosteahkoa yleisnäkymää. Päivää aikaisemmin lauantaina, auringon vielä helottaessa ihanasti, yleisöä ja ihmisiä oli kuulemma ollut paikalla moninkertainen määrä. Sade kuitenkin karkoitti kaikki, joiden ei ollut pakko ulkona seisoskella.
Se on sitten silti kummallinen juttu, että kun siellä ulkona sateessa asianmukaisissa varusteissa seisoo, kivojen ihmisten ja ihanien säänkestävien koirien kera, niin ei se sadekelikään kovin ikävältä tunnu :)


Eidalun Essiivi

 Lapinmannan Hilla Neito

Lapinmannan Savutuuli 

Mustissuon Thuvia

Naava

Kirjokannen Pohjanpiika

Nutukas Aamurusko

Villi-Joikhut Lumihohto ja Lumikuningatar (Wiima ja siskonsa)

Omituinen Hallahiippo (tämä Hallahiippo oli yksi suosikeistani, niin nätti)

  Omituinen Hallahiippo

Reppulin Ulairi
Tulin aloittaneeksi FB:ssä PLS:n sivulla keskustelun kun en oikein ollut varma, että mikä lapinkoiran virallisista väreistä tämä olisi. Värisävy oli kuin soopelikoiran, mutta niillä on musta kirsu. Keskustelun lopputulemana tämäkin on siis ns kermanvärinen (vehnä) lapinkoira, mutta on vain tavanomaista vaaleampaa kermanväriä tummempi, punaisempi. Kaunis väri. Ja ensi silmäyksellä näytti siltä kuin kettu olisi eksynyt joukkoon :)

Puurattaren Eloheinä

Puurattaren Syysleimu. Peräti kahden ohjaajan kera :)

 Seitavuoren Poppana

Villi-Joikhu Lumihiutale

Villi-Joikhu Lumikuningatar

Omituinen Tunturirisakas, Nennikka Haigir ja Nennikka Hilla Ruovssut

Naava (vas) ja Villi-Joikhu Lumihohto

Ja sitten katselmuksessa valittiin taas tietysti myös Kaunein Häntä! 
Tuomarina oli arvoisa (ent.) eduskunnan puheenjohtaja Heinäluoma. Valitettavasti minulta jäi näkemättä, että kuka voittajan pystin nappasi, mutta Kauniita Häntiä oli kehässä roppakaupalla, valinta oli varmasti vaikea :)





maanantai 27. huhtikuuta 2015

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus 2015

Viikonloppuna 25.- 26.4.2015 Paimensukuisen Lapinkoiran Seura järjesti vuosittaisen ulkomuotokatselmuksen Helsingin Tuomarinkylän vinttikoiraradalla.
Lauantaina olivat vuorossa pennut ja nuoret koirat ja sunnuntaina aikuiset koirat.
3 -vuotias Wiimakin luetaan nykyisin ns. aikuisiin (mietin milloin neiti oikeasti aikuistuu, mutta vuosia laskemalla kyse kai on jo aikuisesta.. ), joten meidänkin esiintymisvuoromme oli sunnuntaina.

Vettä tuli kuin sieltä sen yhden kuuluisan Esterin pyhimmästä, sää ei tapahtumaa oikein suosinut. Etenkin tuntui harmittavalta, koska lauantaina oli aurinko paistanut täydeltä terältä, niin olisipa se voinut jatkua vielä sunnuntainakin!
Mutta satoi tai ei - tunnelma lapinkoiratapahtumassa oli taas sydämellinen ja mukava, kuten aina.
Ihmiset kivoja ja koirat ihania, joten sateinenkin katselmussunnuntai oli siten ihan onnistunut!
Kiitos onnistumisesta kuuluu ahkeroineelle talkooporukalle, taitaville tuomareille ja muille osallisille.

Katselmuksen kulku oli seuraavanlainen: "Kehän alkaessa kehäavustaja kutsuu kaikki luokan koirat yhtä aikaa kehään, jolloin tuomari näkee yleiskuvan arvosteltavasta luokasta. Tämän jälkeen tuomari arvostelee jokaisen koiran yksitellen numerojärjestyksessä. [PLS suojeluohjelma: "Paimensukuisten lapinkoirien  ulkomuodossa  sallitaan  laaja vaihtelu, kunhan koiran rakenne ja turkki ovat työkoiralle sopivia. Paimensukuisen lapinkoiran pitäisi olla kestävä ravaaja, joka pärjää maastossa niin lumessa, sateessa kuin helteelläkin. Arvosteluohjeeseen katselmuksen tuomareille on tiivistetty paimensukuisen lapinkoiran keskeiset ulkomuodon, rakenteen ja luonteen ominaisuudet", arvostelu ei siis perustu rotumääritelmään]. Tuomari todennäköisesti pyytää juoksuttamaan koiraa nähdäkseen sen liikkeet. Koirat, jotka ovat ehdolla loppukehään, saavat yksilöarvostelun yhteydessä sinisen värisen nauhan. Muut saavat arvostelulomakkeen heti yksilöarvostelun jälkeen. Kaikki sinisen nauhan saaneet koirat kutsutaan lopuksi uudestaan kehään, joista tuomari valitsee viisi parasta, erityyppistä koiraa loppukehää varten. Näille viidelle annetaan vielä punainen nauha merkiksi loppukehään menosta." (poiminta Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sivulta).
Poikkeuksena yllä olevaan sinisen nauhan saaneet kutsuttiin kehään yksilöarvostelun jälkeen, ja sen jälkeen tehtiin vielä yksi karsinta, joista loppukehän koirat valittiin.

Wiiman tie jatkui yksilöarvostelusta vielä jatkoon, viimeiseen karsintaan ennen loppukehää, mutta ei siitä sitten pidemmälle.





 

Wiiman saama arvostelu:
Nartut AVO - 1, tuomari Janika Wiksten :
"Isohko narttu, nätti kokonaisuus. Hyvä nartun pää, jossa miellyttävä ilme. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Miellyttävä luonne. Purenta ok."

Olen todella iloinen arvostelusta, en tiedä olisiko se parempi voinut ollakaan. Wiima käyttäytyi hyvin, vaikka loppuvaiheessa kyllästymisestä kertovaa mouruamista vähän kuultiinkin. Luulen, että se jopa hurmasi jotkut taputtelemaan tulleet ystävällisyydellään - eräskin tapahtumaan tullut pariskunta, joka suunnitteli koiran ostoa ei millään malttanut lopettaa Wimpulan paijaamista kun neiti kiehasi ympyrää onnellisena rapsutuksista :)


Wiiman takana kuvassa siristelee silmiään Takku-sisko (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Vähän muutakin kuvasatoa katselmuksesta:

Wiiman sisko Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar)

Toinen sisko; Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Villi-Joikhuja enemmänkin: Elon Lämmin Henkäys (Wiiman siskon tyttö), Lumikuningatar (Wiiman sisko), Jalokivi (ei sukua), Super-Säpinä (Wiiman äiti) ja oikealla Wiima itse.

Wiima johtaa kehänkiertäjien letkaa "välierissä"

"Misseily on rankkaa puuhaa", mietti Wiima ja päätti ottaa nokoset =)



torstai 2. toukokuuta 2013

Koira kuin kissa - vai miten se oli?

Katselmuksessa (ks edellinen kirjoitus) oli mahdollisuus otattaa koirastaan verinäyte professori Hannes Lohen johtaman koirien geenitutkimusryhmän geenipankkiin. Ja siitä käynnistä pikkuinen tarina:

Kiikutimme nimittäin Wiimankin kasvattajan ehdotuksesta verinäytettä antamaan. Mutta Wiima oli jo pitkän päivän jälkeen vähän väsynyt ja nuori koira myös jo hieman keskittymiskyvytön (jonka huomasin jo loppukehässä, jossa pimu ei ollut ollenkaan niin mukana menossa kuin alkukehissä). 

En tiedä josko tuo väsymys ja pienoinen tapahtumarikkaan päivän aiheuttama stressikö sitten seuraavaan pikku tapahtumaketjuun johti, vai mikä se oli, mutta hauska sattumus verinäytteen annossa tapahtui..

Saavuimme paikalle vähän viime tingassa ja ryhdyin täyttämään tarvittavaa lomaketta. Isäntä piteli Wiimasta kiinni, mutta verinäytteenottajan mielestä hieman vastusteleva Wiima pääsi heiluttamaan jalkaansa ja hän ehdotti että kokeneempi ammattihenkilö pitelisikin Wiimaa toimenpiteessä. Isäntä vaihtoi paikkaa Kokeneemman Ammattipitelijän kanssa ja siirtyi itse syrjemmälle. Sitten tapahtui sellaista mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut:
- Wiima ponkaisi suorinvartaloin vauhtia ottamatta
Kokeneemman Ammattipitelijän sylistä tämän selkään kaikilla neljällä jalallaan - kuin kissa konsanaan oli koiramme yhtäkkiä tämän vieraan henkilön niskassa!

Siellä se Wiima seistäkökötti Kokeneemman Ammattipitelijän selässä, joka puolestaan ei uskaltanut liikkua kyykystä milliäkään, pelkäsi kai kohta tuntevansa hampaat selässään..
Kaikki kivetyimme  paikoillemme hämmästyksestä ja ainoa mitä suustani siinä tilanteessa pääsi oli huuto isännälle että "Ota Janne Kuva!". Voitteko kuvitella, että kiljaisin tuon, ei meikäläiselläkään siis oikein leikannut..??!

Mutta si siinä kukaan kameroita kuitenkaan alkanut haeskella vaan isäntä nosti Wiima Wimpulan Kokeneen Koiranpitelijän selästä ja asetti koiran uudelleen paikalleen toimenpidettä varten, joka tällä kertaa sujuikin oiken mallikkaasti.

Että pitikin sitten sellainen akrobaattitemppu tietenkin ensi-iltaan tuoda juuri prof. Hannes Lohen työryhmän edessä! Jälkikäteen meitä nauratti, jopa Kokenutta Koiranpitelijää ja totesivat näytteenottajat ettei tällaistakaan ole niissä hommissa ennen sattunut. 
Ja vielä että ovatpa lapinkoirat ja paimenkoirat yleensäkin kovin ketteriä. Todellakin!

Tässä vielä pari kuvaa Wiimasta katselmuksessa saamansa ruusukkeen kera:
 
 


 

 Ja ps: Wiima on oppinut juoksemaan pyörän vieressä...tai hyvää matkaa oppimassa, jee!
Nyt on kaksi fillarireissua takana. Ihan pöllösti ei mennyt ensimmäinenkään kertamme, mutta Wiima koitti ravata mahdollisimman kaukana fillarista. En tiedä oliko se itse fillari joka sitä vähän hirvitti vai kutsuiko tienposken hajut puoleensa. 
Mutta tänään teimme toisen fillarikeikan ja se meni jo huomattavasti paremmin. Se juoksi jo mukavammin vierellä eikä pyrkinyt enää pitämään etäisyyttä.
Pidin sitä ihan hihnassa vain ja hihna vasemmassa kädessä ja tangolla. Mutta aikeissa on ostaa asiaankuuluva teline, jolloin juoksupaikkakin, vierellä, olisi turvallisempi, nythän se on juossut etupyörän vierellä, käteni ollessa tangolla. Paikka ei ole paras esim käännöksiä ajatellen.
Aikeissa ei ole mitään superpitkiä lenkkejä alkaa tehdä, mutta halusin kuitenkin että se saisi ravata pitempää matkaa kuin itse jaksan juosta ja silloin keksin fillarin. 
Vauhti pitää vaan pitää maltillisena, jottei sen tarvitse nostaa laukkaan kuin ehkä pieninä intervalleina vain, mutta ravi on sille luontainen ja se riittäköön vauhdiksemme :)

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Katselmus 2013

No niin, nyt se on sitten nähty, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuosittainen katselmustapahtuma. Seuraavassa ote Seuran sivuilta:
"Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Se ei ole näyttely, vaan nimenomaan katselmus. Katselmus-tuomarit eivät ole Kennelliiton virallisia ulkomuototuomareita. He ovat perehtyneet paimensukuisen lapinkoiran historiaan ja ideaan kannan säilyttämisestä monimuotoisena. He antavat jokaisesta koirasta kirjallisen arvostelun, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota luonteeseen ja liikkeisiin. Tuomarit valitsevat koirien joukosta joka luokassa viisi suosikkiaan, jotka sitten kilpailevat loppukehässä".
Tosin, ainakaan tällä kertaa ei loppukehässä kilpailtu vaan jokaisesta arvosteluluokasta valittiin viisi parasta, erityyppistä luokkansa edustajaa, joita ei enää järjestetty paremmuusjärjestykseen vaan tuomaristo loppukehässä kertoi miksi juuri tämä koira oli viiden parhaan joukossa.

Ja tiedättekö - niin pääsi meidän Wiima Wimpulakin loppukehiin viiden joukkoon omassa arvosteluluokassaan (junioriluokka, 9 kk-15 kk, nartut)!! :D Voi miten ylpeä olin typykästä!!
Wiiman saama arvostelu (tuomari Janika Wiksten) oli tällainen: "Isohkon vaikutelman antava narttu jolla hyvä pää. Kaunis ilme. Pitkä runko. Turkki aavistuksen laineikas, ei parhaimmillaan. Esitetään hyvin. Tyypikäs luonne". Turkkikommenttiin varmasti myötävaikutti keväinen massiivinen turkinlähtö ja alusvillan kato. Ja lainehtiva turkki (suomenlapinkoiran rotumääritelmä: peitinkarvan tulee olla suoraa, pitkää ja karkeaa, runsaasti alusvillaa) - Wiiman kasvattajan mukaan laineikkuutta ei kuitenkaan paimensukuisilla luokiteltaisi virheeksi..?!

Filmi (Youtube) Wiiman sanallinen tuomariarvostelu

Tosi kivaa oli myös tavata Wiiman sukulaisia, eli ihana ihana Dixi, Wiiman äiti, sekä sisarukset Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar), Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale), Aida (V-J Lumikide) sekä Hukka (V-J Lumituisku) kaikkine kotiväkineen, jotka ihmiset on jo tulleet koirareissuilla ja yhteyttäpitäessä mukavalla tavalla tutuiksi - heipähei vaan teille kaikille, jos luette tätä, mukavaa oli taasen tavata! Tapasimme myöskin ekaa kertaa sitten pennunhaun jälkeen myös Wiiman kasvattajan (Anja-Riitta Hyttinen, Villi-Joikhu) koirineen (Dixi-äiti ja muu lauma), ja tapaaminen oli mukavaa, vaikka meileillä onkin yhteyttä pidetty.

Lisäksi tapasin 'livenä' sellaisia uusia tuttavuuksiani jotka ovat alkaneet täältä blogin kautta taikka koiraharrastuksessa muuten, mm koulutuskentillä taikka rodun FB-palstalla, kivaa! Ja sokerina pohjalla sekä pisteenä ii:n päällä ne ihanat ihanat Lapinkoirat joita oli kaikkialla, katsoitpa mihin suuntaan vaan!

Tässä me ollaan kaikki paikalla olleet Villi-Joikhun Lumipentulaiset, eli äiti Dixi (Villi-Joikhu Super-Säpinä toinen vas.) sekä vas. V-J Lumihiutale, V-J Lumikide, V-J Lumikuningatar, V-J Lumihohto ja V-J Lumituisku. Komea joukko koiria ja näpsäkän näköistä ihmislaumaakin :)


 Yllä Wiiman ja Lumo-siskon leikkihetki



 ^ Lumo ja Lumon Pinja-emäntä, sekä Wiima pussaamassa Pinjaa :)

Takku, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumihiutale

Yllä Aida, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumikide, samaa näköä kuin Wiimassa,
värien vuoksi ainakin varmaan


 Hukka, Villi-Joiku Lumituisku, toinen Lumipentueen pojista oli kasvanut isoksi äijäksi
 ja kylläpä se oli komea!

Ihana Wiiman äiti, Dixi - niin sydämellinen koira, olen siihen ihan rakastunut, ihanuus <3

Wiima-tytär ja takana tuutii Dixi

Kehät on alkamassa ja tässä me vähän Wiiman kanssa palautellaan mieleen,
miten kehässä pitikään käyttäytyä

Juniorinarttujen kehässä

Filmi (youtube) Juniorinarttujen kehässä

 Ja Wiima typykkä sai punaisen nauhan (= pääsi loppukehään), jota tässä iloisena hihnaan kiinnitetään :)

Haha, punainen nauha ja sininen k-pussi hihnassa roikkuen :D

^ Loppukehässä ollaan (vieressä Äänekäs Onnenapila, kaunis kuin mikä!)


Tuomarikolleegio: Janika Wiksten, Kirsti Hassinen ja Tarja Lackman

Yllä: Savujoen Sinivuokko "Demi"


Takku, Villi-Joikhu Lumihiutale, kehässä.
Harmittelen ettei tullut kuvattua Lumo-siskoakin, mutta olin niin touhuissani juuri kun Lumo oli kehässä, kun olivat heti meidän jälkeen vuorossa. Mutta Lumon kotiväki otti varmaan itse paljon kuvia :)


Ansku ja Demi junnunarttukehässä ^

 ^ Naavisemon Valonkantaja "Hurma" (Wiiman serkkutyttö) juniorinarttukehässä, hieno kontakti

 Päällämme roikkui välillä vaarallisen näköisiä pilviä, mutta sadetta niistä ei tullut, onneksi

Villi-Joikhun kennelin kasvatteja tämäkin viehättävä neito, V-J Hymyhuuli "Viivi".



 ^ Wiimalla (vas) ja Viivillä synkkasi, ne löysivät heti yhteisen sävelen ja ne muistuttivatkin toisiaan kovasti. Tässä Viivi tassullaan "kastaa" Wiiman sielunsisareksi :)

 Alla: Tapasimme myös viehkon Vilma-tyttösen (Vanilja) emäntänsä Katjan kanssa, johon olimme tutustuneet Katselmusta edeltävällä kurssilla. Alla Wiiman ja Vilman treffit:


Wiima kun tapaa koirakavereita, niin se käy useimmiten tässä asennossa :) Erityisen kivaa silloin kun alla sattuu olemaan kuralammikko!

Ja vielä muutama "yleisnäkymä":






 ^ Wiima Wimpsahdus (aavistuksen verran kyllästyneen näköisenä jo..)
ruusukkeensa kera sekä kirjallinen arvostelunsa:

Hauska päivä, seuraavaa kertaa odotellen. Ensi kerralla pitää hankkiutua paikalle vielä vähän aikaisemmin, niin ehtii vähän pitempään tuttujen kanssa jutellakin :)
Ja vielä terkut Oodin emäntä Elinalle, kiva kun otit minua hihasta kii ja tsemppiä sunnuntaille! :)