keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Miten pulu ohitetaan?

Oletko joskus miettinyt miten pulu ohitetaan? Tarkoitan niitä kyyhkyn sukuisia lintuja, joita puluiksi sanotaan ja erityisesti niitä urbanisoituneita, rohkeita yksilöitä, jotka tepastelevat kaduilla ja toreilla ihmisten joukossa.

Veikkaan, että aika harva on tullut pohtineeksi millä tyylillä ne kannattaa ohittaa ja kohdata, ja toisaalta, jos joku tätä on pohtinut, niin on satavarmasti koiranomistaja!

Tuossa takana se tapahtui! Sankarit itse kuvassa :D

Pari päivää sitten aamulenkillä käännyimme yllä kuvassa olevalle tielle ja - melko lähellä tepasteli pulu keskellä tietä! Muorikoira Wiima ei pulusta kiinnostunut, mutta teinipoika Tihku näki sen samassa sekunnissa, kuten näkee aina kaiken. Näin Tihkusta, että seuraavassa sekunnissa se tekisi iloisena syöksähdysliikkeen ja pölläyttäisi pulun ilmaan, mutta siinä samassa sekunnissa itse päätin, että näin en antaisi tapahtua, vaan pulu saisi jatkaa tepasteluaan.

Niinpä keräsin salamannopeasti koirat lyhyelle hihnalle ja laskin vauhtimme mateluvauhtiin. Tihku selvästi hämmästeli puuhiani ja hiippaili vieressäni minua ja pulua vilkuillen. Liikuimme aivan hiljaa, huomaamattomasti ja kyyryssä (minä😅) ensin pulua kohti ja lopulta vain noin metrin etäisyydeltä sen ohi - ja totta tosiaan, pulu ei säikkynyt minua tai koiriakaan ollenkaan, vaan tepsutti onnellisen tietämättömänä riskaabelista tilanteestaan. 

Päästyämme pulusta ohi kehuin Wiiman ja erityisesti Tihkun maasta taivaaseen. Ja siinä kohtaa meistä lähtikin jo vähän älämölöä niin, että pulukin katsoi parhaaksi lennähtää kauemmas.


Saman aamulenkin maisemia - pääsimme reittimme myötä metsänkin puolelle.


Tässä oli monta oppia - ensiksikin Luopuminen. Kaikki poispäin säntäävä on Tihkusta mahtava juttu ja niinpä lintujenkin pölläyttely on parasta harrastustoimintaa! Ollaan aika hyvin saatu rauhoitettua etäämpänä olevien lintujen kohtaamista. mutta näin lähelle ei olla ennen päästy - tai siis ei ole ollut tilaisuutta yrittäkään. Olen niin iloinen, että hän pysyi hiljaa ja malttoi olla syöksähtämättä!

Toinen oppi oli Liikkeen Hidastaminen. Olen käynyt nyt Tihkun kanssa harjoittelemassa paimennuksen alkeita ja niissä puuhissa on välillä syytä edetä hitaasti, ettei lauma hajoa ja hermostu. Ajattelin, että haluan liikkeen hidastamisen ärsykekontrolliin vihjeen kera ja olen nyt muutaman kerran ehtinyt tehdä tuollaisia hiippausharjoituksia, josko siitä olisi apua sitten lammashaassa. Aiemmat hiippausharjoitukset on tehty ihan perustyylillä ilman puluja tai muuta rekvisiittaa :).

Wiiman kanssa tällaisia juttuja onkin paljon harjoiteltu - tykkään seurata lintujen, oravien ja muiden puuhia, joskus myös niitä valokuvata, ja Wiima on oppinut, että niissä tilanteissa ollaan kuin ei oltaisikaan. Mutta tilanteen salliessa ei Wiimastakaan ole pöllömpää puuhaa nostaa pienellä hyppäysliikkeellä tepasteleva lintu taivaan tuuliin :)


Kuusenkerkkä on terveysruokaa!

Hortonoomit ihmettelemässä valkovuokkoja. 


Sellainen pulutarina se oli. Kun jatkettiin matkaa, niin jäin miettimään kahta asiaa:
Sitä, että sattuikohan lähitalon ikkunassa joku kurkkimaan, sillä todella hiippasin itsekin kyyryssä pulun ohi kädellä suuntaa näyttäen. Pitihän minun mallia näyttää! Mutta ehkä se "kylähullun" titteli olisi aika komea :D !
Toinen mitä mietin oli, että millainenkohan hermorakenne kyseiseltä pululta paljastuisi luonnetestissä, kun vaikutti kovahermoiselta tyypiltä!


  

lauantai 21. toukokuuta 2022

Punkkihäädön aika ja kevään merkkejä katsomassa

Tänä vuonna meillä venähtikin vähän pitkäksi punkkihoidon aloittaminen. Jotenkin en hoksannut miten pitkällä kevät oli ja toisaalta tulihan se vähän myöhässä tänä vuonna. Asumme Turunmaan saaristossa ja koska täällä on paljon peuroja, kauriita ja hirviä, niin on sitten punkkejakin. Olen siksi ottanut tavaksi häätää niitä koirilta ihan keväästä syksyyn, tänä vuonna vähän myöhästyin normiaikataulusta, mutta vain ihan muutaman olemme joutuneet nyt käsin poistamaan, koirilla tosin on tuota turkkia, joten havaitseminen voi olla vaikeaa - siksipä se punkkilääkitys onkin tärkeää!

Toukokuun alussa ajelin eläinlääkäriasemalle ja hain paketin Bravectoa, josta riittäisi tabletti molemmille koirille. Olen vallan pitäytynyt Bravectossa sen löydettyäni, sillä olen todennut sen niin erinomaisesti toimivaksi. Aiemmin käytin liuoksia, ja niiden kanssa vaikutuksen alkaminen kesti noin viikon ja vaikutusajan lähetessä loppuaan, alkoi vaikutuskin vähetä, mutta silti piti ohjeen mukaisesti odottaa, että sai lisätä liuosta.

Tällaisen (linkki tuossa alempana) melko kattavan tekstin kirjoitin kokeiluistani vuonna 2015, jolloin eka kertaa tuota Bravectoa kokeilimme.Se oli tullut markkinoille vuotta aiemmin 2014, mutten uskaltanut olla ihan eturintaman testaaja, vaan odottelin käyttökokemuksia ekan vuoden. Kun vielä keskustelin tutun eläinlääkärin kanssa, joka kertoi "kaikkien" eläinlääkärienkin siirtyneen Bravectoon, uskaltauduin kokeilemaan sitä itsekin. Enitenhän siinä jännitti se, että kun tabletti on nielty, niin se on mahassa, vaikka haluaisinkin käytön lopettaa. Pelko oli kuitenkin turha, tabletti on toiminut kuten pitää. Linkki tuohon aiempaan kirjoitukseeni - aukeaa uudelle sivulle:  Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Punkkitorjunnasta jutunalkua (wiimansivu.blogspot.com). Vuoden 2015 jälkeen Bravecton käyttö on ollut jokavuotista Wiimalla ja nyt myös Tihkulla.

Tihku syntyi marraskuussa 2020, joten kesään mennessä silläkin oli jo sen verran kokoa, että eläinlääkärin mielestä Bravectoa oli turvallista käyttää. Niillä on sitten menty ja toimii erinomaisesti - tabletin jälkeen punkit jotenkin vain kaikkoavat, eli kuolevat, enkä ehdi niitä edes havaita. Mitään sivuvaikutuksia meillä ei ole Bravectosta koskaan ollut. 

Bravectohan toimii siis niin, että se ei varsinaisesti karkota punkkia koirasta pois vaan tappaa kiinnittyneen punkin. Tämä on mielestäni hyvä juttu, sillä en tahdo myöskään niitä "karkoitettuja" punkkeja möyrimään kotimme tai mökkimme lattioille ja sieltä kiinnittymään meihin ihmisiin. Parempi on, että jos sellainen koiran kyytiin nousee, kuolkoon siihen. Vähän raakalaismaista punkkien kannalta😃, myönnän, mutta näin se menee.

Ja onneksi tuli nuo Bravectot sitten jokin aika sitten otettua, sillä piipahdin Tihkun kanssa kotikylän luontopolulla, jossa runsaan kaurispopulaation vuoksi on myös punkkeja ja jokaisella vierailullani niitä on koirien kyytiin noussut. Niin tälläkin kertaa. Näin kaksi kiipeilemässä Tihkun naamalla ja ne kohtasivat taholtani loppunsa heti. Kuitenkin jos joku vihulainen oli turkkiin asti päässyt, niin sekin on jo punkkien päätepysäkillä.

Kuvia luontopolkureissultamme, Paraisten Munkviken

Kielot jo hyvässä vauhdissa toukokuun puolessa välissä


Tihku ei oikein ymmärtänyt, miksi hänen piti näyttää söpöltä valkovuokkojen keskellä, kun olisi ollut paljon kivampaakin tekemistä :D




Nämä ovat metsäkortevauvoja. Metsäkorte on yksi lempikasveistani. Tämä on maanpeitokasvi, mutta ulkomuodoltaan sellainen, että se saa mielikuvitukseni juoksemaan ja pystyn sielunisilmin näkemään pienet menninkäiset ja pikkupeikot juoksemassa varjoisassa metsäkortemetsässä :)

Aina on hyvä hetki kiipeillä ja tasapainoilla!

Meri siintää. 


Sellainen oli se reissu. Tuli iloinen kevätfiilis, kun oli niin vihreää ja vehreää🌱. Valkovuokkomeriä ja sinivuokkomeriä, puhkeamattomia kielomeriä. Hiirenkorvat lehtipuissa. Tästä se lähtee!





maanantai 16. toukokuuta 2022

Tihku paimennuksen alkeiskurssilla

Tihkun kanssa kävimme neljän kerran kurssilla oppimassa lammaspaimennuksen alkeita. Se olikin hyvä päätös, sillä kurssilla tuli harjoiteltua asioita järkevässä järjestyksessä ja kurssi auttoi erityisesti itseäni järjestämään palikoita päässäni.

Kurssilla ei juuri ole tullut kuvia otettua, pari kuvaa vasta sitten kun Tihku oli jo autossa tai vuoron jälkeen pellolla. Itse treenin aikana ajatukset olivat 100%:sti tekemisessä.

Kurssi käytiin Koirataidolla Hilskan tilalla ja kurssikerrat olivat hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. 
Kurssin teemoina olivat lauman kuljettaminen ja samalla opeteltiin tunnistamaan lauman tärkeitä pisteitä, kuten pakopiste ja vetopiste, ja missä kohtaa koiran olisi oltava, jotta lauma pysähtyy tai kulkee eteenpäin tai kääntyy. 

Lisäksi harjoiteltiin ymmärtämään lauman tasapainopistettä ja opetettiin koiraakin siihen hakeutumaan. Tai siis sehän on paimenkoiralla usein vaistonvaraista ja niin oli Tihkullakin, tasapainottaminen tulee Tihkulta itsestään. Lampaat olivat tässä harjoituksessa aitauksessa ja harjoittelimme kiertämään lampaita, pysähdyimme ja katsoimme hakeutuuko koira tasapainottamaan tai katkaisemaan vetoa kohti vetopistettä.

Koiraa ohjattiin olemaan kuulolla ja tekemään työtä ihmiselle eikä "itselleen". Harjoiteltiin tärkeitä taitoja, kuten lampaista luopumista (tämä tietysti vasta sitten kun koira oli jo syttynyt paimennukseen) tehtävän päättyessä, tai koiran käskyttämistä lampaista kauemmas, sekä suunnan vaihtoja laumankierrossa. Opeteltiin myös käyttämään paimennuskeppiä.

Teemat toistuivat eri kerroilla, mutta olosuhteet vaihtuivat. Alussa lampaat olivat pienaitauksessa tai koirat kiinni liinassa, mutta jatkokerroilla oltiin jo koirat irti lampaiden seassa. 

Tihkulla on selvästi taipumuksia paimenkäytöksiin, se näkyi tälläkin kurssilla selvästi. Olin hänestä oikein ylpeä, ja itsellenikin tuli niitä kuuluisia oivalluksia.  Ehkä suurin ilonaihe minulle on ollut nähdä, miten Tihku on oppinut lampaiden äärellä malttamaan itsensä ja jollain tasolla ymmärtämään, ettei homma ole yksilösuoritus vaan meidän kahden yhteistyötä, ja lisäksi hän on ollut hienosti kuulolla. Se on iso muutos esimerkiksi viime kesän paimennuskäynteihin, jolloin oli kyllä kiinnostusta ja hinkua, mutta korvat ja etenkin kaivattu jarru usein puuttuivat.

Tämä kuva on otettu viimesen kurssikerran lopuksi laitumella monta kokemusta rikkaampana. Tihku on kuvassa kovin pätevän näköinen :D


Sen verran taas tästä paimennushommasta innostuin, että varasin samaan paikkaan tunnin ensi viikolle. Lisäksi pääsemme pari kertaa tässä alkukesästä täällä kotikylässä paimennusta harrastavan ystäväni pelloille kun heidän kesälampaansa saapuvat - ihanaa, että on tällainenkin mahdollisuus!

Aina välillä päätän, että paimennusta en ala varsinaisesti harrastaa. Se on vaikeaa, aikaavievää ja kallistakin. Mutta jonkinlainen into minulla on tähän nyt syttynyt. Katsotaan mihin se kantaa, päätöksiä ei onneksi tarvitse tehdä suuntaan eikä toiseen, vaan mennään fiilispohjalta - se on hyvä mittari moneen asiaan!


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Wiimalle RTK1 ja eka AVO-tulos

Olen näköjään kirjoitellut tuosta ekasta onnistumisestamme huhtikuun alussa hylkyjen jälkeen, silloin olikin mahtava tunne kun hylkyjen jälkeen meille tupsahti kisan voitto! Sen jälkeenkin on kuitenkin tapahtunut:

Huhtikuun lopussa osallistuimme taas kisoihin, tällä kertaa Liedossa TSAU:n eli Turun Agilityurheilijoiden hallilla. Tämä jännitti minua hieman kentän kannalta, sillä tiesin hallissa usein olevan meneillään kahdet kisat samanaikaisesti, kuten oli nytkin, eli kun oltiin radalla, niin viereiselläkin radalla tapahtui. Jännäsin vähän, että tämä voisi vaikuttaa keskittymiseemme. Mutta turha huoli, Wiima keskittyi hommaan hienosti ja itsekin onnistuin keskittymään.

Näistä kisoista tuloksena 97 pistettä (uusiminen), kisojen kolmas sija ja RTK1 -koulutustunnus. Hyvä Wiima! Olet mahtava muidu ❣


Liedossa tultiin kolmanneksi. Oltiin samoilla pisteillä kuin kakkoset, mutta vähän hitaampia :). Semmosia me ollaan Wiiman kanssa, ei mitään tykkejä kumpikaan :D

Liedossa saatiin kehuja, että osataan ja erityisesti oli kyltti Askel Oikealle ilostuttanut tuomaria. Wiima kyllä vetääkin sen kyltin hienosti, jos vaan onnistun kertomaan hänelle, että olisi sen liikkeen aika.


Kun kerran oltiin Liedossa kisaamassa, niin kisojen jälkeen livahdettiin Littoistenjärven rannalle vähän rentoutumaan suorituksen jälkeen. Se olikin hyvä valinta pikku lenkille - kauniit maisemat ja ihana ulkoiluilma!






Onnistumisestamme innostuneena aloin kyttäillä uutta kisaa. Harmillisesti huhtikuun lopun kisa oli täynnä ja seuraavat Varsinais-Suomen kisat vasta kesällä, heinäkuussa. Ok, sitten odotellaan, nou hätä. Tulin kuitenkin laittaneeksi viestiä huhtikuun lopun kisoihin, Salon Koirahallille, että jos peruutuspaikkoja tulee, niin tullaan mukaan. 

Eipä aikaakaan kun tuli viesti, että paikka olisi - ilostuin ja pikapikaa ilmoitin, että otamme paikan. Se olisi eka starttimme AVO-luokassa. Jännää!

SEKOILUA  AIKATAULUISSA
Varmaan koska osallistuimme peruutuspaikalta, eli vähän eri rutiinilla ja, koska sunnuntai tuolloin oli äitienpäivä, niin sekoitin mielessäni milloin kisa oikeastaan onkaan. Päässäni oli kristallinkirkkaana, että kisa on lauantaina ja niin lähdimme Wiiman kanssa matkaan lauantaina puolilta päivin.

Perille päästyämme ihmettelin vähäistä automäärää hallilla, mutta AVO-luokka oli pieni niin kohautin olkiani ja marssin sisään. Kävikin ilmi että paikalla oli hypokoirien koulutusta ja mieleeni alkoi avautua, että olimme liikkeellä vääränä päivänä! No, sellaista sattuu, vähän nauratti - teimme sitten lenkin Salossa ja piipahdimme paikallisessa Mustissa ja Mirrissä.

EKA AVO-LUOKAN TULOS - ja tuomaripalkinto TP!
Lauantain jälkeen myös sunnuntaina toimitimme Wiiman kanssa itsemme Saloon ja tällä kertaa oli kisat käynnissä. Olen koko ajan ollut ihmeissäni, miten keskittynyt Wiima on kisoissa, hän ei kuule eikä näe mitään muuta kuin minut ja keskittyy tekemiseen. 

Tällä kertaa kuitenkin meillä oli tuomari, joka törrötti ihan hyppyesteen vierellä keskellä rataa ja Wiima otti kuin ottikin tuomarista vähän häiriötä. Olisi varmaan halunnut tervehtiä, ei kuitenkaan jättänyt vierustani, mutta haukahti tuomarille. Mietin, mitäköhän tuomari siitä oli mieltä, mutta otettiin homma rauhallisesti vaan ja kerroin Wiimalle istumisliikkeessä, että tehdään tässä yhdessä vaan ja rauhoitutaan. Se pikku rauhoittelu auttoikin ja Wiima unohti tuomarin.

Niin kävi, että saatiin eka AVO-tulos! Pisteitä kerättiin 87p., miinuksia vinosta istumisesta 3p ja eriaikaisesta käännöksestä 10 p.
Tuomari ei ollut pahastunut siitä, että Wiima hänelle haukahti, vaan antoi meille vielä tuomaripalkinnonkin, hurraa! Tuomaripalkinto luovutettiin saatesanoilla, jotka arvostelulomakkeessakin luki, että "Kaunista ja rauhallista ohjaamista", ja vielä lisäsi olevan harmi, että sattui tuo lopun eriaikaisuus. - Olipa kiva palaute, että tuomari piti esiintymisestämme! Tämä oli jo toinen tuomaripalkintomme tänä keväänä, eka tuli toisesta hylätystä suorituksesta eka kerroilla. 

Tästä on kiva jatkaa! Saapa nähdä, mihin rahkeemme riittää!