maanantai 30. elokuuta 2021

Katsooko koirasi televisiota?

Tihku 9 kk katsoo television luonto-ohjelmia ūüėÄ. Pari p√§iv√§√§ sitten h√§n seurasi suoraa l√§hetyst√§ SM-agilitykisoista. Kotona asuu my√∂s Wiima 9 v, joka taas on aina viis veisannut televisiolle, tai on saattanut reagoida ohimenev√§sti johonkin television √§√§neen, mutta ei ikin√§ kuvaan. 

Tihku kiinnostui viime viikolla myös seuraamaan yleisurheilukisojen kuulantyöntöä - sitä vaihetta, kun kuvassa oli selkeästi vain kuulantyöntäjä suorituksessaan eikä muuta - kun kuvakulma laajeni, hävisi myös kiinnostus televisioon. Olen ollut havaitsevinani, että Tihku kiinnostuu televisiokuvasta, jos kuvassa selkeästi näkyy koira tai koirannäköinen eläin, hevonenkin tai vastaava. Ihmiset televisiossa eivät Tihkua kiinnosta, muuta kuin poikkeukellisesti, kuten esimerkiksi tuo kuulantyöntäjä - en tiedä, liittyikö tilanteeseen siinä kohtaa myös jokin ääni.

Aluksi ajattelinkin, että Tihku kiinnostuu vain telkun äänistä, mutta olen saanut kummastellen todeta, että myös kuva sellaisenaan kiinnostaa.

Olen tästä hämmästynyt, koska olen joskus lukenut, etteivät koirat näe television kuvaa - että ne näkevät vain värejä ja liikettä, mutta eivät varsinaisesti itse kuva-aihetta. Tätä ajatustani on tukenut se, ettei Wiima katso televisiota. Mutta nyt en tiedä mitä ajatella, kun meillä asuu koira, joka toden totta katsoo televisiota.




Tihku katsoo agilitykisoja


Katsooko sinun koirasi televisiota? Mitenkähän tavallista tai tavatonta televisiota katsova koira on?
Oletko tehnyt huomioita, että kuva kiinnostaa ilman ääntäkin?

Olen miettinyt my√∂s koirieni eroa 

- miksi Tihku kiinnostuu televisiokuvasta, mutta Wiima ei?

Sopiikohan tähän selitykseksi havaintoni siitä, että Wiima tarkastelee maailmaa ensisijaisesti nenällään ja Tihku silmillään? Kun näiden koirien kanssa ulkoilee, niin niiden olemus on aivan erilainen: telkkarinkatsoja-Tihku kulkee pää pystyssä ja katselee ympärilleen, kun taas Wiima kulkee pää alhaalla, nenä maassa ja haistelee.

Wiimalla on ihan toimiva n√§k√∂, mutta hajuaisti on sille t√§rkein, se siis ensisijaisesti k√§ytt√§√§ nen√§√§ns√§ ja vasta sitten turvautuu silmiins√§, jos haistelu ei johda sit√§ eteenp√§in. Tihku taas silm√§ilee ja katselee, ja sitten vasta haistelee. Tihkullakin on kyll√§ oikein toimiva nen√§, testattu etsint√§treeneiss√§ ūüėä.

Voikohan tuo, että toinen on ensisijaisesti "nenäkoira" ja toinen "silmäkoira" olla TV:n katselua selittävä tekijä - "hajukoira" ei kiinnostu, kun hajut ei välity? Vai onko tässä kyse kognitiivisista taidoista? Vai mistä tässä on kyse?

Paljon kysymyksi√§, h√§mm√§stelyj√§ ja pohdintaa, mutta v√§h√§n vastauksia ūüėä. 

Olisi kiva kuulla miten sinun koirasi suhtautuu telkkarikuvaan ja millaisia havaintoja olet tehnyt?




Wiima ja Tihku katsomassa sit√§ parasta telkkaria, luonnon omaa l√§hetyst√§ ūüĆ≥


lauantai 28. elokuuta 2021

Lampaita ja yhdistysihmisiä

Lammaspaimennusjuttuja tässä postauksessa. Ollaan käyty muutaman kerran lampaita katsomassa tänä kesänä Tihkun kanssa. Wiimalle en nyt ole aikoja varannut - sen kanssa myös aikanaan käytiin paimennusharjoituksissa, ja eräs kouluttaja arvioi aikanaan (Tuija Wahlroos), ettei Wiimasta varsinaisesti ehkä ihan paimeneksi isolla P:llä olisi, mutta ihan kelvollinen tilan apukoira kylläkin siitä voisi tulla, esimerkiksi lampaiden siirrossa ihmistä auttamaan, mutta olisi vaatinut vielä paljon harjoittelua.
Harjoittelu kuitenkin silloin sitten lopahti, koska harrastus oli aikaavievä, paimennuspaikat kaukana ja ryhdyttiin keskittymään meille tutumpiin lajeihin.


Tihkua olen kuitenkin nyt jo pikkupojasta asti vienyt lampaille, en vieläkään tiedä kehittyykö homma varsinaisesti harrastukseksi asti, mutta ainakin jotain pohjahommia olisi sitten tehty :).


Tihku 3 kk odottelee, että portti avautuu. Tässä lampolassa käytiin "pikkupoikana" joitakin kertoja herkuttelemassa nameilla ja papanoilla :)


K√§vin muutaman kerran jo talvella  Tihkun kanssa herkuttelemassa lampolassa, opettelemassa rauhallista oloa lampaiden kanssa. Mutta varsinaisia paimennusoppeja ollaan sitten haettu vasta nyt kes√§ll√§. 

Muistiin itseäni varten, että tätä kirjoittaessani ollaan käyty lampailla seuraavasti:

15.6. Hilskan tila, kouluttaja Hanna Hautamäki (PLS aluekerhotapahtuma)

29.6. Hilskan tila, kouluttaja Hanna Hautamäki (PLS aluekerhotapahtuma)

6.7. Hilskan tila, kouluttaja Hanna Hautamäki (PLS aluekerhotapahtuma)

30.7. Sipilän tila, kouluttaja Kaisla-Maria Hakala

7.8. Woollandia, Tuija Vahlroos

... ja noiden jälkeen vielä pari kertaa Paraisilla paimennusta harrastavan ystäväni luona, heillä on kesälampaita Woollandiasta.


Pitkään oli niin, että Tihku on lampaista kiinnostunut, lähinnä kun ne liikkuu. Kun ne jäivät paikalleen, niin kiinnostuskin lopahti, ja herkkupapanat alkoivat kiinnostaa enemmän. Näin se nuorella koiralla usein onkin, liike sytyttää.
Tihkun touhuissa on myös monasti paljon vauhtia, vaan ei malttia, eli Tihku ryntäili haukkuen päin laumaa. Ei kylläkään koko ajan, välillä näkyi pieniä hyviä pätkiä, välillä pidempiäkin, mutta sitten maltti petti ja sitten piti Tihkun mielestä syöksähtää äänitehosteita käyttäen.

Tätä vauhtia on nyt koulutuksissa koitettu karsia ja kehua tulee rauhallisesta lähestymisestä. Vaikuttaa myös siltä, että Tihkua hieman jännittää lampaiden ollessa lähellä ja etenkin joutuessaan silmäkontaktiin niiden kanssa, joka voikin olla pennulle jännittävä ja vähän uhkaava tilanne.

Syöksähtely ja jännitys johtuu tulkintani mukaan myös ainakin osin siitä, että paimennuksissa on usein paikalla muita koiria ja Tihku kiihtyy muista koirista varsin paljon, ja se näkyy piippauksena ja hermostuneena läähätyksenä. Tämä kiihtyminen on sitten näkynyt siellä aitauksessakin, ja kiihtyneenä on vaikea ajatella.

Yllätyin ollessani mukana yksissä treeneissä, jossa olimme vain me ja toinen koirakko, niin tätä "aitauksenreunakiihtymistä" ei juurikaan näkynyt, eli koiran tunnelmat oli rauhallisemmat kuin aluekerhon paimennuksissa.
Lisäksi toisista koirista kiihtyminen on ylipäätään kesän mittaan hieman rauhoittunut, vielä on matkaa tavoitteeseen, mutta oikealla tiellä ollaan :) .


Hyviä oppeja lähikontaktissa

Joka paikassa olen oppinut uutta, mutta lottovoitto kuitenkin on ollut n√§m√§ viimeisimm√§t Paraisten keikat yst√§v√§ni luona. Yst√§v√§ni on oikeasti pohtinut mik√§ olisi juuri Tihkulle oikea tapa l√§hesty√§ lampaita ja kun molemmat ajattelimme, ett√§ pieni j√§nnitys varmasti vaikuttaa tuohon "pelmautusintoon", niin ollaankin tehty nyt parilla viimeisell√§ kerralla harjoituksia pieness√§ aitauksessa, l√§hikontaktissa niin, ett√§ Tihku on my√∂s rauhassa p√§√§ssyt haistelemaan lampaita ja oikeasti tutustumaan niihin. 


Ja onpa mahtavaa ollut n√§hd√§ kun h√§n siell√§ pikkuaitauksessa k√§ytt√§ytyykin toisin, h√§n on rauhallinen ja kierr√§tt√§√§ lampaita ihan kauniisti aitauksen ymp√§ri. V√§lill√§ pennulla menee v√§h√§n yli, mutta h√§n tottelee vapaanakin aitauksessa todella hienosti ja keskeytt√§√§ puuhat k√§skyst√§. 

T√§st√§ on kiva edet√§ ja on ollut my√∂s hauska huomata, ett√§ Tihkun kanssa ei ole miss√§√§n vaiheessa tarvinnut pel√§t√§, ett√§ h√§n purisi lampaita, h√§n on hyvin kiltti ja kultainen, ja v√§h√§n mammanpoika ūüėÄūüß°.


Niin hienosti ja rauhassa h√§n pikkumi√§s hoiti hommat aitauksessa, ett√§ l√§hes liikutuin ūüė≠ūüėć

Nyt meillä on vielä yksi kerta täällä Paraisilla ennen kuin lambit lähtevät takaisin kotiinsa Woollandiaan. Pikkuhiljaa edetään, mutta suunta on ainakin oikea.
Ja vielä ilon aihe - muista koirista aiheutuva kiihtymys on viime aikoina laimentunut, edelleen sitä on, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa! Ai niin, taisin tämä jo edellä mainita, mutta jääköön vielä tähän toistoksi, koska olen näistä onnistumisista niin iloinen!

Paimennus vie menness√§√§n, se on mielenkiintoista, kun siihen liittyy viel√§ tuo kolmas el√§inlaji minun ja Tihkun lis√§ksi, ja koko homman on toteuduttava niiden kolmansien, eli lampaiden ehdoillaūüß°.



Yhdistysihminen on aina yhdistysihminen

No, tosiasissa ei minulla mitään kovin laajaa yhdistystaustaa ole, ja koirayhdistyksiä pelkästään, mutta Wiiman tultua taloon olin vuosia Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran (PLS) Turun aluekerhon vetäjänä sekä niin ikään kotikaupunkini koirayhdistyksen hallituksessa istuin pitkään suunnittelemassa ja järkkääämässä koulutuksia ja päivittelin kotisivuja.
PLS:n aluekerhon vetovastuu siirtyi toisaalle pari vuotta sitten ja t√§k√§l√§isen koirayhdistyksen hommistakin vet√§ydyin jokin aika sitten ja tein tilaa muille. 

Kun kev√§√§ll√§ ajattelin ryhty√§ ker√§√§m√§√§n paimennuskokemuksia Tihkulle, j√§rjestinkin ne PLS:n aluekerhotapahtumina, eik√§ vain omina treenein√§. Viisi treenikertaa viidelle koirakolle, joista kolmeen pystyimme itse kes√§lomailun puitteissa osallistumaan. 

Miest√§ni nauratti ja h√§n taisi pit√§√§ minua v√§h√§n hassuna, ett√§ miksi ihmeess√§ edelleen luon itselleni t√§llaisia ty√∂llist√§vi√§ vastuita, kun juuri olin p√§√§ssyt niist√§ eroon j√§tt√§ytym√§ll√§ pois vetovastuista. En tied√§, jokin valuvika minussa kai on ūüėĄ. Jollain tavalla veriss√§ni kai kulkee yhteisen hyv√§n ajaminen, kun asioita pit√§√§ aina alkaa j√§rk√§t√§ "isolla kauhalla".

Ja itse asiassa - täkäläisen koirayhdistyksen toimihenkilöiden miehityksessä tapahtui yllättäviä muutoksia ja käsiä väheni, ja pari päivää sitten tarjosin olevani tarvittaessa käytettävissä vaikkapa kotisivujen ja muiden tiedotuskanavien päivittämiseen, mutta tällä kertaa vain aktiivijäsenenä, ei vastuupaikalta sentään.

Semmoisia lammastelujuttuja tällä kertaa :)


Aluekerhon koiria kuvissa





tiistai 24. elokuuta 2021

Speedy Gonzales - eli miten Tihkusta tuli ratajuoksija

Viikonloppuna kokeiltiin taas jotain uutta, nimittäin vinttikoirien ratajuoksua! Olen kyttäillyt Tihkulle mätsäreitä harjoituspaikaksi harjoitella niin rauhoittumista kuin käsittelyäkin. Sitten osui silmiin Suomen Afgaanien järjestämä tapahtumapäivä, joka alkaisi puolilta päivin ratajuoksulla ja iltapäivällä jatkuisi match show -kehillä.


Tihku lentää!
Kuva: Teemu Simula

Laskin päivään mahtuvia tunteja ja alkoi tuntua mahdottomalta viettää kuusi tuntia vinttikoiraradalla, vaikka koiratapahtumissa aina kivaa onkin, joten jouduin valinnan eteen, että osallistuako mätsäreihin vai juoksuihin.

Valinta oli loppujen lopuksi helppo, koska ratajuoksu kiinnosti, saisimmehan siinä ihan tutka-ajan, vaikka harmittikin, että mätsärit jäisivät välistä, mutta tuleehan niitä.

Olimme v√§h√§n viime tipassa paikalla, ja kaikkialla oli jo paljon koiria kun saavuimme. Oma saapumisemme ei voinut menn√§ kelt√§√§n ohi, koska Tihku j√§rjesti niin mahtavan haukkukonserton, ett√§ kaikki muutkin koirat alkoivat haukkua. Aina kiva tehd√§ n√§ytt√§v√§ esiintulo ūüėĀūüėú!
- Note to self - ole ajoissa paikalla, että koira ehtii tottua tilanteeseen.
- Note to self - taitaa teini-ik√§ vihdoin puskea p√§√§t√§√§n, olenkin sit√§ jo odotellut, ohitukset sujuivat jossain v√§liss√§ leppoisammin (mutt'eiv√§t leppoisasti ūüėā).


Valittavissa oli käsiviehe 80 metrin matkalle, sekä lisäksi koneviehe 80 metrin, 280 metrin ja runsaan 400 metrin matkalle. En oikein tiennyt, mikä olisi Tihkulle sopivin, paitsi, että sen melkein puolen kilsan juoksun suljin toki heti kättelyssä pois.

Kun ilmoittautumispisteell√§ kuultiin, ett√§ koira on ensikertalainen ja viel√§ mukeloik√§inen, oli suosituksena k√§siviehe 80 metrin matkalla, ja siihen me sitten ilmoittauduimme. Koneviehe pit√§√§ kuulemma enemm√§n √§√§nt√§ ja kolisee, niin se voisi olla ekakertalaiselle j√§nn√§, joskaan en usko, ett√§ Tihku olisi sellaisesta juurikaan h√§iriintynyt, koska √§√§net eiv√§t sit√§ ainakaan tavallisesti h√§tk√§hdyt√§. Mutta se on aina hyv√§ edet√§ asiassa kuin asiassa asiantuntijoiden suosittamassa j√§rjestyksess√§, niin teimme nytkin.

Koska ilmoittauduimme viimeisten joukossa, niin odotusaikaakin oli kosolti. Sen käytimme hyväksi lihasten lämmittelyyn, eli teimme puolessa välissä odottelua pienen lenkin, ja muuten istuksimme rauhassa alueella ja totuttelimme muihin koiriin, ja kyllähän se sitten jo paremmin ja äänettömämmin sujuikin, kun oli hetken aikaa katseltu.



Kuva: Teemu Simula

Varsinaista oikeaa rauhoittumista Tihkussa oli kylläkin nähtävissä vasta juoksun jälkeen, juoksu varmasti pöllytti turhat kierrokset pois, jolloin oli helpompi sitten koirankin rauhoittua. Söimme lopuksi buffasta muurikkalätyt ja hörppäsimme kahvit, ja siinä vaiheessa Tihkua kiinnosti enemmän saada makupaloja lätyistä kuin lähellä olevat koirat.

Miten meni juoksu?

Niin, entäpä sitten itse juoksu? Koiria ei tällaisessa humputtelujuoksussa laitettu lähtöhäkkeihin, joita tottumattomat koirat olisivatkin saattaneet pelästyä. Koirasta sen sijaan pideltiin lähtöalueella itse kiinni niin kauan, että saimme lähtöluvan, ja viehe oli jo koiran edestä singonnut matkaan - ja luvasta koira vapautettiin.

Tihku s√§nt√§si vauhdilla matkaan taakseen katselematta, ja vasta maalissa pys√§htyi v√§h√§n h√∂lmistyneen√§ katsomaan miss√§ olin. Kun n√§ki, ett√§ sielt√§ min√§ l√∂ntystin, mink√§ jaloistani p√§√§sin, h√§n hetken aikaa raateli viehett√§ ja sitten viel√§ pussasi kaikki tutkamiehet ennen kuin sain h√§net taas kytketty√§. 


Kuva: Teemu Simula

Niin hienosti juoksi pikkuinen Tihkuinen, että ajaksi 80 metrillä tuli 7,67 sekuntia ja tutkanopeudeksi 42 kilometriä tunnissa! Aikamoinen vilistäjä siis, mutta senhän jo tiesimmekin!

Kiihdytyskisan voittoon aika ei kyll√§k√§√§n riitt√§nyt, vaan joku muu oli nopeampi, mutta sen kuulin, ett√§ yksi whippet juoksi suurin piirtein saman ajan, ja yksi afgaani ei ylt√§nyt Tihkun aikaan ollenkaan. 
Nopein, hassuin ja hitain palkittiin, ja me emme olleet millään niistä palkintopalleista, mutta hauskaa kokemusta rikkaampia olimme!



Hauskaa oli my√∂s seurata muiden juoksuja, koska "muun rotuisten" sarjassa rotukirjo oli suurta. "Muun rotuisissa" juoksivat siis muut kuin n√§√∂ll√§ mets√§st√§v√§t vinttikoirat ja joukkoon mahtui shiboja, malamuutti, corgi, m√§ykky, sheltti, havanese, suomenajokoira, jakutianlaikakin, bercamasco, pari kelpiet√§ ja aussikin muutamia mainitakseni. 
Myös tyyleissä oli vaihtelua - yhdet juoksivat kuten Tihku, innolla vieheen perässä, toiset juoksivat mamman kanssa rintarinnan ja kolmannet pysähtelivät aidalle moikkaamaan yleisöä!

---  >>>   Tulipa mieleen, ett√§ arjen sujumisen kannalta olisikin parasta juuri sellainen koira, joka haluaisi juosta omistajansa kanssa yhdess√§! Lis√§ksi itsekin toivon, etten tullut liikaa vahvistaneeksi Tihkun saalisvietti√§ tuomalla sit√§ viehejuoksuun. Minulla kun on haave, ett√§ jossain vaiheessa Tihku olisi koira, joka pystyisi  luopumaan pupusta ja peurasta!
Tihku on kyllä varsin saalisviettinen koira, että siinä voi olla kyllä meikämammalla tekemistä, ennen kuin tuolle luopumisentasolle päästään :D. Mutta ehkäpä tämä yksi viehejuoksu ei nyt pakkaa silti kaatanut!

Sellainen oli se reissu, ja tavoitteet tuli täytetyiksi - eli rauhamielikin lopulta löytyi ja päästiin kokeilemaan viehejuoksua. Taas oli kiva koirailupäivä!




lauantai 21. elokuuta 2021

Ruokajuttuja ja ruoka-aikojen pikkutreenejä

Ruokatietoja on jäänyt päivittämättä, ja niinpä tällainen lyhyt päiväkirjaote niistä, niin voin käydä myöhemminkin lueskelemassa, että miten nämä ruokinta-asiat tässä kohtaa tuli hoidettua.
.. edit (jälkikirjoitus): tätä kirjoittaessani kävikin toisin - ei tullut lyhyttä päiväkirjaotetta vaan tulikin vähän pidempi kirjoitus :D

Tässä postauksessa käyn läpi molempien koirien ruokamerkit ja mitä lisiä minulla on tapana tunkea ruokalistalle. Pyrin myös virikkeistämään ruokahetkiä ja tästä joitakin ajatuksia alempana.


TIHKUN RUOKAJUTTUJA

Tihku kotiutui tapaninpäivänä 2020 mukanaan pussillinen Arden Grange Puppy -nappulaa sekä vielä alennuslipuke toisesta samanlaisesta ruokapussista.


10-viikkoinen Tihku syömässä sonninsutia ostoskeskuksessa ruokaostoksilla :)

Arden Grange on hyvä ja maistuva merkki, mutta Tihkun ruokana sikäli ongelmallinen, että sitä myydään vain Faunattaressa, joka sijaitsee varsin kaukana omista kotikulmistani, ja ruuan hakeminen olisi kallista niin ajallisesti kuin ajomatkana. Joten jo toista ruokapussia hankkiessani ostin samalla vielä toisenkin ruokapussin, mutta toista merkkiä - sellaista, jota myydään lähempänä sijaitsevassa eläintarvikeliikkeessä, jotta voisin turvallisesti toteuttaa penturuuasta siirtymisen toiseen merkkiin.


Pikku-Tihkulle kelpasi kellastuneet hein√§tkin :)

Tuo toinen merkki oli M&M:n Purenatural Puppy ja LargePuppy kokoisena, koska myyjä suositti tätä kokoa lapinkoiran pennulle: "Raja menee 10 kilossa. Siis, jos aikuisen koiran odotepaino on yli 10 kiloa, niin Large Puppy olisi oikea valinta.", opasti myyjä.

Purenatural Large Puppya yhden pussin syötettyäni tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, enkä ollut ihan vakuuttunut tuosta Large Puppy -perustelusta, joten vaihdoin merkkiä vielä kerran.

Siirryimme Canaganin lohiversioon Scottish Salmon -ruokaan, joka sopii my√∂s pennuille ja t√§ss√§ ruuassa olemme nyt pysyneet. Canagan Salmon maistuu Tihkulle oikein hyvin - turkki kiilt√§√§ ja tuotokset ovat "sopivia".
Wiimaa ruokin aikanaan my√∂s samalla nappulalla pitk√§n aikaa hyvin kokemuksin, joten luulen, ett√§ t√§ss√§ pysyt√§√§n pitk√§√§n Tihkunkin kanssa. Minulla on lis√§ksi itsell√§ sellainen johtot√§hti n√§iss√§ nappuloissa ollut, ett√§ mielell√§√§n tarjoilen kalapohjaista ruokaa. 

Tihkun kerta-annos aamuin illoin on 1½ dl nappulaa, ja jos lisi√§ (kuten yleens√§ aina on), niin noin 1,2-1,3 dl per kerta lisien m√§√§r√§st√§ ja laadusta riippuen. Toistaiseksi ei ole lihomista n√§ill√§ m√§√§rill√§ aiheutunut, Tihku on hoikka, muttei laiha.


Tässä tarjoilussa näyttäisi kuvasta päätellen olevan nappulaa ja jugurttia ainakin.
Ja luulen, että keskellä pilkottaa raakalihapulla tai kaksi, ellen ihan väärin näe
=)




WIIMAN RUOKAJUTTUJA

Wiima sen sijaan siirtyi Canaganista kotimaseen Dagsmarkiin jo muutama vuosi sitten, kun kalapohjainen H√§me oli ollut jonkin aikaa markkinoilla. H√§me on selke√§sti parhaan makuinen nappula Wiiman mielest√§, ja se oli ensimm√§inen ruokanappula, jota saatoin k√§ytt√§√§ kotitreeneiss√§ palkkanakin. 
Pidän myös ajatuksesta, että koira syö lähellä tuotettua ruokaa kuten itsekin syön.

Sittemmin Wiiman nappularavinto on koostunut vähän vuorotellen Dagsmarkin Hämeestä (kala) ja saman firman Lappi-nappulasta (kana). Molemmat maistuvat Wiimalle hyvin ja vaikuttavat sopivan muutenkin.

Wiiman kerta-annos (2*pv√§) on 1 dl ja jos lisi√§ (kuten yleens√§ on), niin silloin annos j√§√§ vajaasen desilitraan. 

Wiiman nappulat pakastetaan heti kun pussi on avattu, jotta varastopunkki ei p√§√§sisi ruuassa levi√§m√§√§n, koska Wiimalla todettiin varastopunkkiallergia vuosi sitten syksyll√§. Pakastaminen on v√§hent√§nyt oirehdintaa huomattavasti, toki rinnalla my√∂s kevyt l√§√§kitys. T√§ss√§ linkki postaukseen jossa kerron lis√§√§ Wiiman allergiaoireista ja niiden hoidosta: 
https://wiimansivu.blogspot.com/2021/07/allergiapaivitys-vinkki-ruuan.html


Wiima ihmettelee kummallista ruokakuppia. 
Joskus voi ruoka saapua nenän eteen myös maitopurkissa.
Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä
<3 :)


RUUAN LIS√ĄT

Nappulan rinnalla menee siis molemmille koiruuksille muitakin ruokia. Lisät ovat mitä milloinkin - raakalihapullia, kananmunia, tonnikalaa tai muuta kalaa, raejuustoa, luonnonjugurttia tai piimää/viiliä tai sopivien kotiruokien jämiä. Wiimalle myös keitettyjä vihanneksia, koska hänelle voi välillä jäädä vähän nälkä (sterkan seurauksia), mutta joudun lihomisen vuoksi rajoittamaan varsinaista ruokaa ja keitetyt vihannekset täyttävät mukavasti massua, mutteivat lihota.
Tihkukin saa satunnaisia makupaloja porkkanoista ja parsakaaleista, mutta eri syist√§ :) .  

Nappularuuan suhde muuhun syötävään lienee n 70%-30% tai siihen suuntaan, mahdollisesti muun ruuan painotus vielä vähän vahvempi treenipalkkojan ansiosta. Molemmat koirat ahmivat ruokansa ruoka-aikaan suurella halulla, nirsoutta ei onneksi ole ollut nähtävissä.


Kananmuna j√§lkiruuaksi. 
"Mitäköhän tällä hassulla pallolla pitäisi tehdä", miettii Tihku.
Sen hän kyllä nopeasti keksi ja nykyisin vetää vatsaansa sekä sisukset että kuoren,
kun taas Wiima tyytyy sisuksiin.


TARJOILUTAVAT JA RUOKA-AJAN TREENIT

Kun Wiima oli ainoa koira, heittelin nappulat usein pitkin pihaa etsitt√§v√§ksi tai vaihtoehtoisesti kotona sis√§ll√§ eri huoneisiin esimerkiksi sadekelill√§. Kun on kaksi koiraa, niin homma ei olekaan niin helppo juttu, etenkin kun koirilla on omat nappulansa ja my√∂s koska Wiiman annos on Tihkun annosta pienempi. 


Sokkelokupit pident√§v√§t aterioinnin nautintoa mukavasti :)

Varsinaisia ruokakuppeja käytän kuitenkin harvoin ja koitan keksiä virikkeellisempiä tapoja ruokintaan. Tällaisilla kuvan sokkelokupeilla saan helposti annosteltua molemmille koirille omat ruokansa.
Lis√§ksi sokkelokuppien sijaan teht√§v√§√§n sopii esimerkiksi tyhj√§ munakenno, maitopurkki tai muu pahvipakkaus (jonka saa ihanasti ensin repi√§, ja min√§ sen j√§lkeen ihanasti siivota :D ) - jokin sellainen astia siis, joka sopii revitt√§v√§ksi, hieroo aivonystyr√∂it√§ tai muuten hidastaa sy√∂mist√§. 

Kun kes√§helteet porottivat pahimmillaan k√§ytin aika paljon pakastinta ja j√§√§dytin ruuan maitopurkkiin tai vaikka raejuustorasiaan. N√§in sain j√§√§hdytetty√§ koiria niiden omalla 'j√§√§tel√∂ll√§'. Lis√§sin t√§ll√∂in ruokaan my√∂s vett√§, niin sain samalla huolehdittua nestetasapainosta, joka oli helteill√§ erityisen t√§rke√§√§. 

Tänä aamuna kuten monasti muulloinkin, tarjoilin ruuan maasta etsittäväksi. Heittelin Wiiman nappulat pihamaalle ja Tihkun ruuan piilottelin sisällä kotona eri huoneisiin ja eri korkeuksille niin lattialle kuin tuoleille ja hyllyille.
Molemmat koirat pääsevät näin käyttämään nenäänsä ruokailun yhteydessä, joka on minusta hyvä juttu! Tällöin tietenkin nappulat ovat sitä etsittävää ruokaa ja mahdolliset lisät tulevat sitten jälkikäteen jostain astiasta, sillä harva sitä haluaa tonnikalaa sohvalleen levitellä :).

Taitoharjoituksia ruokinnan ohessa
Mökillä ruokin koirat päivittäin ulkona maastossa ja siinä samalla tulimme harjoitelleeksi muitakin taitoja. Koirat saivat ohjeen istua, ja ensin heittelin Wiiman ruuat ja vapautin hänet syömään, Tihkun edelleen odottaessa ja sitten siirryin vähän toiseen paikkaan Tihkun ruokia varten, jolloin vapautin hänetkin syömään. Tämä kaikki sujui eka kertojen sähläyksen jälkeen oikein hyvin ja Tihku malttoi hienosti odottaa ruokaansa.
Samaa tyyliä käytän välillä kotosallakin pihamaalla - koirat ovat hyvin oppineet, että ruokaillaan omalla alueella - joskin omien nappuloiden loputtua tarkistetaan kaverinkin alue, ja se sopii molemmille koirille ilman suutahduksia.

Arjessa pyrin muutenkin liittämään ruokintahetkiin pieniä taitoharjoituksia. Ennen ruoka-astialle pääsyä pyydetään tietenkin lupa, ja vasta luvan saatua ryhdytään syömään. Tässä voi myös hyödyntää sanaerotteluharjoituksia.
Sen lisäksi olen kesän mittaan alkanut pyytää Tihkultakin temppuja, kuten rallypyörähdystä, sivulletuloa ja nyt uutena maahanmenoa ennen syömistä. Etenkin pyörähdyksestä on tullut niin vahva käytös, että hän tarjoilee sitä nykyisin vähän muutenkin! Tämä on minusta huippu juttu ja hyödynnän siksi pyörähdyksiä helppona liikkeenä jännissä paikoissa, kuten viime viikolla mätsärien alussa.
Wiimalle tällaiset ruoka-ajan pikkutreenit ovatkin jo tuttua kauraa.

Tietenkin joskus voi k√§yd√§ niinkin, ett√§ koko yksitt√§inen ruokintakerta tulee nautittua suoraan taskusta, etenkin treenip√§iv√§n√§. 

Tulipa pitkä kirjoitus, vaikka alun perin piti kirjata ylös vain ruokamerkit. Näinkin voi käydä, kun kynä joskus lähtee lentoon :).



keskiviikko 11. elokuuta 2021

Mätsäreissä rauhoittumassa

Tihku py√∂r√§hti m√§ts√§reiss√§ menneell√§ viikolla. H√§nest√§ ei ole tulossa n√§yttelykoiraa sanan varsinaisessa merkityksess√§, vaikka varmasti muutama n√§yttelykeikkakin tullaan tekem√§√§n, mutta m√§ts√§rit on hyv√§ paikka harjoitella monia asioita, sosiaalistaa, ja samalla n√§hd√§, mit√§ taitoja olisi syyt√§ opetella lis√§√§. 

Tihku on kiihkeä koira, ja rauhoittuminen on hänelle melko vaikeaa. Tihku on pohjattoman kiinnostunut kaikesta ja kotonakin, vaikka olisi heittäytynyt makuulle, niin heti on noustava ja tultava katsomaan, kun jotain pientäkin tapahtuu.
Iltaisin hän saattaa kuljeskella läähättäen huoneesta toiseen, eikä osaa mennä makuulle, silloin oloa helpottaa kun laskeudun itse lattiatasolle, otan hänet 'haltuuni' ja alan silitellä, sekä hoen sellaista rauhoittumismantraa, jonka olen näihin tilanteihin luonut.

Iltaisin lepo on vaikeampaa kuin aamulla ja päivällä. Iltaisin Tihku rauhoittuu varsinaisesti vasta kun talokin hiljenee yöpuulle.
Nämä piirteet saattavat kyllä osin itsestäänkin helpottaa iän karttuessa, Tihkuhan on vasta pieni pentu, 9 kk. Mutta toki niitä on myös harjoiteltava, jotta rauhoittuminen olisi helpompaa.


Tihku seuraa tapahtumia rauhallisena, ja olen taivaissa tästä rauhallisesta katseesta!


Yllä kerrottuun peilaten, tärkein tavoitteemme mätsäreissä oli juuri rauhoittuminen - ja Rauha, se saapui noin puolessa välissä tapahtumaa!
Olimme jo ehtineet tehdä eka esiintymisemme kehässä ja saada sinisen nauhan, ja nyt odottelimme vuoroamme sinisten loppukehään alueen reunalla.
Tulin niin onnelliseksi, kun Tihku yht√§kki√§ l√∂ts√§hti viereeni, kasvot minuun p√§in ja oli yht√§kki√§ t√§ysin  rauhallinen!
Tämä oli se tärkein syy, miksi ylipäätään tulimme, mahtavaa!!

Mätsäripaikka ei ollut helpoimmasta päästä sekään, olimme nimittäin autohallissa ja voitte kuvitella, miten paljon haukkuminen kaikui! Toki esimerkiksi sadekeliä tai helteistä auringonpaahdetta silmällä pitäen paikka oli mainio.
Huomautus muuten - Tihku se ei juuri haukkunut, tai yritti pari kertaa, mutta ehdotuksestani lopetti. Siitä olin iloinen!



Ja miten sujui keh√§esiintyminen? 

Olikin vähän hassua, että ne asiat, joiden sujumista olin "jännittänyt", sujuivatkin hyvin, mutta ne asiat, joita en ollut tullut miettineeksi ollenkaan, hmmm - niissä meillä on molemmilla treenaamista!

Niin hienosti tapahtuman puolivälissä rauhoituttiin, että
alaosastoakin tuli luppoaikana hoidettua 
ūüėÄ.
Kuvassa näyttää takanamme autiolta, mutta koiria oli kyllä runsain mitoin paikalla - penturyhmässä 30 pentua, sekä taisi olla jopa neljä muutakin luokkaa, jotka pyörivät kahdessa rinnakkaisessa kehässä.


Olenkin jo moneen kertaan maininnut, ett√§ meill√§ on kontaktissa harjoittelemista, joten olin ajatellut, ett√§ Tihku vet√§√§ nelivetoa edess√§ kolkevan koiran perskarvoissa. Mutta ei! H√§n seurasi vieress√§ni oikein hienosti! Olin h√§nest√§ oikein ylpe√§ ja kehuin h√§nt√§ kovasti samalla kun kiersimme keh√§√§. My√∂s seisotus meni oikein hienosti ja herkut maistuivat palkkana. 


Tässä ei olla kehässä, vaan harjoitellaan ja puuhaillaan hieman.
Olemme juuri saapuneet alueelle ja Tihkustakin näkee,
että hän on vähän jännittynyt.

Tuomarin käsittelyosio menikin sitten ihan ranttaliksi. En ollut hoksannut sitä edes ajatella tai harjoitella, kun Tihku tykkää ihmisistä ja olin ajatellut, ettei se haittaa vaikka pentumaisen iloisesti tervehditään... ja ylipäätään en ollut tälle asialle paljon ajatusta suonut.
Mutta oikein mik√§√§n ei onnistunut, Tihku vikuroi ja kiemurteli. Lis√§ksi en itsek√§√§n ollut tilanteessa yht√§√§n fiksumpi, seisoin vaan kuin p√∂lv√§sti √§llistellen tilannetta, kun olisin voinut ottaa koiraa pannasta kiinni ja kertoa rauhallisesti, ett√§ t√§ss√§ nyt ollaan ja katsotaan v√§h√§n hampeja - ik√§√§n kuin ottaa ohjakset k√§siin, mutta sit√§ en tehnyt. 
Joten sininen nauhahan sieltä sitten tupsahti.



Vielä oli tulossa sitten sinisten loppukehä, ja kuten kerroin, niin Tihku oli siihen mennessä hienosti rauhoittunut.
Tunnustan, ett√§ olin hieman ehtinyt ajatella, ett√§ sinisten loppukeh√§ss√§ saattaisimme jopa sijoittua, koska keh√§nkierto ja seisotus olivat sujuneet niin hyvin. 

N√§in ei kuitenkaan k√§ynyt, sill√§ Mister Murphy astui peliin. Juoksuhommat sujuivat hyvin, mutta kun letka pys√§htyi ja alkoi seisotus, niin min√§ ja Tihku seisoimme jonkun koiran pissil√§ik√§n p√§√§ll√§, ja niinh√§n siin√§ sitten oltiin Tihkulla nen√§ maassa, eik√§ minulla sellaista namia tai lelua ollut, mik√§ olisi h√§nen p√§√§ns√§ sielt√§ ihanasta tuoksusta nostanut ūüėĄ.
Joten se niistä sijoittumishaaveista!



Mätsärikäynnin tarkoitus oli kuitenkin sosiaalistaminen ja rauhoittumisen opettelu ja niissä onnistuimme mahtavasti! Lisäksi huomasin, että jo alussa, kun Tihku oli rauhaton ympärillään tapahtuvista asioista, niin se pystyi suorittamaan helppoja juttuja, kuten kuonokosketusta ja ympärimenoa, ja namit maistuivat, ja nämä olivat oikein kivoja huomioita!

Nyt vaan sitten lis√§√§ harjoitusta n√§ihin juttuihin meille molemmille, niin ensi kerralla menee ehk√§ viel√§ rauhallisemmin. 

Mätsäreiden jälkeen teimme pienen kävelylenkin lähimaastossa ja heittelin taskuun jääneet maksapalat nurmikolle etsittäväksi, niin Tihkuinen sai päätään hieman nollattua. Kotona kundille maistuikin taas nokkaunet!
Kiitos vaan mätsäreiden järjestäjälle (Koirankota, Turku) kun viitsitte järjestää, niin saatiin tulla harjoittelemaan!


Porokoirako?

Ai niin, taas se tapahtui - parkkipaikalla meitä lähestyi nainen, joka tuli kysymään, että anteeksi, onko tuo porokoira. Ja tämä ei todellakaan ollut eka kerta.
Enkä kyllä ihmettele, kun Tihku on tyypiltään tuollainen urheilijavartaloinen, hyvin paimentyyppinen kundi. Mielestäni kovin kaunis ja sulavalinjainen, muttei kyllä tyypillinen suomenlapinkoira.



On mielenkiintoista nähdä millaiseksi hän aikuisena kropan kehityttyä muodostuu.
Olen aikeissa pyöräyttää hänet näyttelyissä, ja on vähän jännittävää, minkä rodun kehään meidän oletetaan menevän, kun näyttelyissä näitä tämän tyypin suomenlapinkoiria harvemmin näkee.
Tihku n√§ytt√§√§ oikeastaan juuri silt√§, millainen h√§n onkin - tuulennopea vauhtiviiri, kultainen sellainen ūüíõ, ja jolla alkaa pikkuhiljaa iloisesti l√∂yty√§ niit√§ korviakin.



sunnuntai 8. elokuuta 2021

Jo yhdeksän kuukautta!

Kaksi p√§iv√§√§ sitten juhlittiin Tihkun 9 kk syntym√§p√§ivi√§! Uskomatonta miten √§kki√§ pentu kasvaa ja miten nopeasti aika menee! Tihkusta on kasvanut kaunis ja komea poika! 
Mahtavaa, kun olemme jo oppineet tuntemaan toisiamme paremmin, ja sill√§ tavoin ymm√§rt√§m√§√§n toistemme kielt√§ ja viestej√§. T√§m√§ hauveli Tihkuinen se on kuvaannollisesti vienyt koko perheen pikkusormet, ja Wiimankin mielest√§ h√§n on p√§√§s√§√§nt√∂isesti uskoakseni "ihan kiva" ūüėä.



Tihkun virallinen ja torellinen 9 kk kuva ūüėė

Ky-yyllä vähän hymyäkin pilkottaa!

Ja tästä lähdettiin - Tihku tässä 10 viikkoa metsäretkellä.
Jännä nähdä palaako tuo nenun kuvio taas talvipakkasilla :)





On ollut todella hauskaa ja mielenkiintoista seurata koiriemme eroja ja samankaltaisuuksia! Wiimassa ja Tihkussa on esimerkiksi sellainen ero, että Tihku on hauskalla tavalla "röyhkeä"!
Wiima esimerkiksi tarkkaan katsoo, mihin suuntaan ihminen on menossa, ja hän siirtyy edestä vauhdilla, jos käynti on hänen suuntaansa. Jos kuljen Wiiman ohi (tai yli) , niin minun on sanottava Wiimalle, että Ole siinä vaan, koska muuten hän loikkaa ylös ja väistää.
Tihku taas ei tajua t√§llaisesta v√§istelyst√§ mit√§√§n, h√§n vaan seisoa j√∂k√∂tt√§√§ siin√§ miss√§ seisoo ūüėā .
Joskus on kuitenkin kätevää, että koira vähän väistää, ja Tihkulle onkin opettelussa Tööttööt -vihje!

Wiimalle on myös ollut tärkeää olla muutenkin hyvin kohtelias koira, eli hän välttää silmiin katsomista ja katsoo mieluummin ohi kuin kohti - kohtikatsominenhan on koirakielellä hieman uhkaavaa. Hän myös vaihtaa mielellään asentoaan, niin ettei oltaisi rintamasuunnaltamme vastakkain, vaan rauhanomaisesti rinnakkaain ja niin edelleen.
Tarkennan, että työskennellessään ja kysymyksiä esittäessään Wiima kyllä katsoo tiiviisti kontktissa silmiin, mutta jos ei mitään tällaista ole menossa, niin hän katsoo sivuun ja näin viestittää voimakkaasti olevansa ystävällisin aikein liikkeellä.
Tihkulla taas tällaisia käytöksiä on hyvin vähän, hän ei ahdistu vaikka melkein tuijottelemme toisiamme silmiin. Toisaalta hänellä on kyllä erinomainen koirakieli, jota hän puhuu muiden koirien kanssa.
T√§st√§ kohteliaisuus ja n√∂yryyspiirteest√§ - tai siis sen puuttumisesta ūüėÄ - olen ajatellut, ett√§ se varmaan on sukupuolesta kiinni, lapinkoiranartut ovat varmaankin ihmist√§ kohtaan n√∂yrempi√§ kuin urokset.

Kontaktinpidossa ja sen opettelussa on Tihkun kanssa huomattavasti suurempi urakka kuin Wiiman kanssa oli. Minusta on aika jännä, että kun puhun ihmisille tästä kontaktinopetuksen haasteellisuudesta, niin todella moni vastaa, että "No, sehän on uros"!
Onko siis tyypillist√§, ett√§ uroksen kanssa kontakti on vaikeampi rakentaa? 
En oikein tied√§, ett√§ onko se sitten kuitenkin yksil√∂- ja luonnejuttu vai tosiaan sukupuolesta kiinni?  Kontaktissa olemme ilokseni kuitenkin viime aikoina edenneet, vaikka viel√§ on t√∂it√§ teht√§v√§n√§!


Kaivoin mielenkiinnosta pari Wiimankin kuvaa esiin, n√§iss√§ alla olevissa h√§n on samanik√§inen, my√∂s 9 kk. Wiiman kanssa jouduin olemaan tarkempi irtipidon osalta, sill√§ vaikka h√§n ei varsinaisesti karannut, niin h√§n teki jo pentuna pitki√§ kierroksia, eik√§ s√§ikkynyt vaikkei minua koko ajan n√§kynyt, vaan jotenkin luotti siihen, ett√§ kyll√§ se mamma sitten l√∂ytyy, mutta itse olin muutaman kerran pala kurkussa ja pelk√§sin, ett√§ Wiima karkasi ja jotain sattuisi. 

Tihku lähtee vapaana ollessaan laukkavauhdilla kuin ammus, mutta pysyttelee lähistöllä ja näköetäisyydellä - paitsi, että on hyvin saalisviettinen, eli en tiedä miten pitkälle mahtaisi vaikka peuran perässä galoppeerata..



Rakas, ensimm√§inen koirani, unelmieni t√§yttymys ūüíĚ



Tihku 9 kk, eilen otettu seisotuskuva.
Asento on vähän niin ja näin, eikä ainakaan luonnollinen, mutta kyllä siitä vähän kroppaakin näkee.


Seuraavia syntym√§p√§ivi√§ odotellessa ūüėä





keskiviikko 4. elokuuta 2021

Sanaerottelu opettaa koiran kuuntelemaan

Sanaerottelu on hyv√§ tapa opettaa koiraa kuuntelemaan mit√§ todella sanot. Koira nimitt√§in lukee helposti elekielt√§si ja lis√§ksi voi my√∂s aiemmin oppimansa perusteella tyyty√§ p√§√§ttelem√§√§n mit√§ haluat, ja siten se mit√§ oikeasti Sanot koiralle ja miten oikeasti haluaisit koiran toimivan, saattaakin kaikua kuuroille korville.  


Wiima ja Tihku taideteoksen sisälllä Korppoon Paljasjalkapolulla, joka on metsän keskellä kulkeva taidepolku


Olen itse aina välillä sille päälle sattuessani harrastanut sanaerottelua molempien koirieni kanssa.
Tihku on nuori kohta 9 kk:n ikäinen koira ja sen kanssa aloitin sanaerottelun vastikään. Koska se vasta opettelee asioita, niin olen soveltanut sanaerottelua tähän mennessä vain vapautusvihjeeseen.
Muihin "taitovihjeisiin" kuten esimerkiksi Istu tai Seiso, en ole sanaerottelua vielä sotkenut, koska haluan, että Tihku ensin oppii taidot, eikä ryhdy vahingossa sekoittamaan sanoja tai mene muuten pääpyörälle siitä, mitä häneltä halutaan.

Vapautusk√§sky on hyv√§ sanaerottelutilanne, koska siihen ei liity mit√§√§ temppua, vain malttaminen, itsehillint√§ (vai onko malttaminenkin koiran kannalta temppu? No, ymm√§rr√§t mit√§ tarkoitan ūüėä).
Teen siis esimerkiksi niin, että kun saavumme autolla määränpäähän ja on aika Tihkun hypätä autosta ulos, niin sanon ensin muita sanoja, kuten Kakku! Taivas! Hedelmä! ja sitten vasta Ole Hyvä, joka on varsinainen vapautusvihje.
Koiran tulee siis kuunnella mit√§ sanon, ja vasta oikean vihjeen kuultuaan hyp√§t√§ ulos autosta. 

Kun koira on jo osaavampi, niin vaihtoehtoisten sanojen joukossa voi sanoa varsinaista vihjesanaa muistuttavia sanoja, esimerkiksi Oloneuvos ja Olio, jos Ole Hyv√§ on se oikea vihje. T√§ll√∂in kasvoissa suun alue menee samaan asentoon kuin oikeaa vihjett√§ lausuessa, eik√§ koira t√§ll√∂in onnistu teht√§v√§ss√§ ilmett√§si katsomalla, vaan se tarvitsee korvat ja aktiivisen, p√§√§llekytketyn kuunteluvaihteen. 

Toinen tilanne, jossa sanaerottelu on oikein käyttökelpoinen, on ruokailu. Taas ennen varsinaista vapautusvihjettä sanotaan merkityksettömiä sanoja, ja koira saa mennä ruualle vasta kun oikea vihje sanotaan. Tässä harjoittelussa on kylläkin vaarana pitkät kuolavanat lattiassa :D



Aamulenkillä.
Reitin on varrella iso, mahtava, oksiaan melkein maahan asti ulotteleva lehmus.

Wiiman, eli vanhemman koirani kanssa olen soveltanut sanaerottelua muihinkin tilanteisiin kuin pelkkään vapautukseen. Harjoittelimme esimerkiksi Seiso -vihjettä niin, että kävelin peruuttaen Wiiman edessä ja Wiima tuli perässäni (tai siis edessäni, kun itse peruutin).
Seiso-vihjeestä Wiiman tuli pysähtyä ja siitä seurasi palkka, mutta peruuttaessani sanoin muitakin sanoja ja jos Wiima seisahti niitä kuullessaan, niin palkka jäi saamatta.
Näin pystyin varmistumaan siitä, että Wiima todella osasi vihjeen eikä toiminut pelkästään käsivihjeeni perusteella. Tässä vielä taustajuttuna se, että sanallinen vihje oli tässä seisomisvihjeessä vähän työn ja tuskan takana :) , Wiima noteerasi pitkän aikaa vain käsimerkin. Sanaerottelu korjasi tilannetta.


Sanaerottelu siis opettaa koiraa keskittymään, sekä oikeasti kuuntelemaan sanoja, joita sanomme. Esimerkiksi tottelevaisuusharrastuksissa on tärkeää, että koira myös kuuntelee eikä pelkästään katso elekieltämme ja näin on varmasti monessa muussakin harrastuksessa ja arkisissakin tilanteissa - seuraako koirasi liikettäsi vai kertooko sille käsky, mitä pitäisi tehdä?
Lis√§ksi vapautusvihjeen avulla sanaerottelua harjoitellessa tullaan harjoiteelleeksi my√∂s sit√§ itsehillint√§√§, kun oikeaa vihjesanaa joutuu v√§h√§n odottamaan. 


Syksyisen näköistä jo, kuivan kesän tekosia, että lehdet kellastuvat ennen aikojaan

TIHKUN MALTTI JA "KUULO" TESTISS√Ą

Tihkun kanssa testasin yhtenä iltana, että miten pitkälle pikkumiehen maltti kantaa. En ollut varma lopputuloksesta hänen nuoren ikänsä ja vauhdikkaan luonteensa vuoksi, mutta pyrin hoitamaan homman niin, että hän voisi onnistua.
Koirat saivat sinä iltana nappulansa siroteltuna - Wiimalle sirottelin tuolloin pihamaalle etsittäväksi ja Tihkun nappulat sisälle sinnetänne parin huoneen alueelle.

Aloitin ohjaamalla Tihkun paikkaistuntaan ja sitten ryhdyin sirottelemaan nappuloita sinne tänne huoneeseen. Ihan alussa paikkaistunsa petti ja Tihku lähti syömään, mutta homma keskeytettiin ja paikkavihje toistettiin, sanan lisäksi myös elekielellä, joka on vahvempi.

Kun nappulat oli siroteltu ja Tihku edelleen istunnassa (!!) oli tilanne se, että osa nappuloista oli varsin lähelläkin pentua ja pikkumiehen kuolavanat vaan venyivät venymistään. Jo tämä oli oikein hieno saavutus ja olin hänestä todella ylpeä!
Tässä kohtaa tuhmasti venytin Tihkun malttia vielä vähän lisää ja lausuin vapautusvihjeen sijasta pari muuta sanaa, ja kuulkaa, kyllä oli pennulla korvat tallella, sillä vasta Ole Hyvästä nousi Tihkuisen takamus ja syöksyttiin vauhdilla syömään!

N√§ytt√§√§ silt√§, ett√§ paikallaolovihje on muodostunut varsin vahvaksi, mik√§ on todella mainio juttu! Tietenk√§√§n t√§ll√§ tyylill√§ ei voi ruokailuja - varsinkaan pentukoiran - jatkuvasti hoitaa, mutta v√§lill√§ on hauska katsoa, toimiiko korvat, toimiiko paikallaolo ja miten pitk√§ se maltti oikein onkaanūüėä. 

Kyll√§ on korvat paikallaan ja ne toimii ūüėÄ!

Jos olet käyttänyt sanaerottelua koirasi koulutuksessa, niin olisi kiva kommenttikentästä lukea, että miten, ja saada lisäideoita siten itsekin idealaariin!