Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agility. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Agilitystara on syntynyt

Ilmoitin itseni ja Tihkun täkäläisen koirakerhon järjestämälle agilitykurssille, pentualkeisiin. Kuvittelin tiedossa olevan hauskaa höntsäagilitya ja esteisiin tutustumista. Ja hauskaahan se kyllä olikin, mutta höntsästä kaukana - ainakin näin aloittelijan näkökulmasta ja eritoten odotuksiini verrattuna.

Olin Wiimankin kanssa aikanaan osallistunut parille alkeisagilitytunnille, ja niillä lähinnä tutustutettiin koiraa eri esteisiin ja tehtiin joitakin peräkkäisiä esteitä, ja sellaiselle kuvittelin nytkin olevani menossa. Mutta voi miten väärässä olinkaan 😃.


Tihku 8 kk

Tällä kurssilla olinkin itse keskiössä ja koira statistina! Opetetiin valssia, opeteltiin sylikäännöksiä, opeteltiin millä jalalla lähdetään ja missä palkka milloinkin on. Opeteltiin lajiin soveltuvaa namipalkkaustapaa, opeteltiin lajiin soveltuvaa lelupalkkaustapaa. Opeteltiin omia liikeratoja ja sijainteja suhteessa esteisiin... jnejne...
Huhhuh, olo oli monta kertaa kuin elefantilla lelukaupassa - ja välillä myös vähän toivoton, koska minullahan oli mukanani pentu, jolla ei ollut vielä juuri mitään taitoja tällaisesta yhteistyöstä, ja vieläpä lisäksi sellainen pentu, jolla vauhti nousee nollasta sataan sekunnissa ja ympäristö kiinnostaa välillä enemmän kuin meikäläinen, joten hieman turhautuneena ajattelin, että oppimistani liikkeistä ei olisi vielä juurikaan hyötyä, kun eihän minulla ollut vielä sitä agilitykoiraakaan.


Hellepäivä. Hiki tuli itsellenikin, mutta tehtiin pienissä pätkissä taukoja pitäen, ja vettä mukana sekä itsellä, että koiralla - toisella meistä tonnikalan makuista, arvaa kummalla :D ?


Kouluttajan tekniikat pohjautuvat OneMind Dogsin metodeihin. Hän oli oikein mukava ja kannustava, mutta myös vaativa kouluttaja, joka heti huomautti väärästä jalasta tai väärinpäin tehdystä käännöksestä. Ja niitähän virheitä tuli, koska kroppa ei ollut vielä liikkeitä omaksunut ja keskittyminen oli pennussa, niin että oma liikkuminen unohtui.

Minulla kävi vielä niin harmillisesti, että jouduin olemaan poissa kahdelta tunnilta henkilökohtaisen esteen takia, joten harjoittelumme oli vähän niin ja näin.


Ensimmäisen tunnin kuvatallennus.
Kurssikaveri harjoittelee taustalla sylikäännöstä ja itse olemme paussilla. Tihkulla olisi vähän vetoa putkeen :) ...


Kaiken näiden liikeharjoittelujemme jälkeen oli aika laittaa opit käytäntöön ja Kouluttaja esitteli meille viime keskiviikkona kokonaisen radan, joka meidän oli määrä suorittaa: 

Este-putki-este-putki-este-putki-este-este-putki-este-este.

Jännittävää! Ei enempää eikä vähempää kuin 12-momenttinen rata pentualkeiskurssilla 😃! Ja joillekin esteille oli määrä ohjata koira takakautta itse pysyen sillä puolella, josta koira tulee hypättyään. Esteet siis tässä matalia hyppyesteitä.

Teimme radan kaksi kertaa. Eka kerralla sain paikoittain langan päästä kiinni ja Tihkukin, mutta heti kun herpaannuin, niin herpaantui Tihkukin ja muun muassa karkasi käsistäni lähtien liitävällä laukalla kiitämään onnesta sykkyrällä pitkin kenttää ja sillä matkallaan syöksyi tervehtimään toista vuoroaan odottavaa urosta, joka ei tietenkään tykännyt, että paikalle pelmahti Uros Tihkunen! No, siitäkin selvittiin, koira takaisin radalle ja taas rataa jatkamaan.

Pääsimme loppuun - summaus olisi ehkä, että hauskaa oli ja onnistumisenkin kohtia löytyi, mutta kyllä löytyi enemmän niitä kohtia, kun olin aivan ulalla, että miten päin tässä olisi pyörähdettävä, jolloin Tihku hävisi muihin puuhiin.


TOISELLA KIERROKSELLA NAKSAHTI

Mutta kuulkaapa, toinen kierros, se oli eri maata! Jotain oli kakkosvuoroa odotellessani naksahtanut päässäni ja nyt tein valssit ja sylikäännökset kuin ohjekirjasta - no, ainakin sinnepäin! Tihkukin tuli ohjauksessani sinne minne pitikin ja niin liitelimme Tihkendaalin kanssa läpi koko tuon pitkän radan niin, etten vieläkään voi käsittää, miten sen teimme!! Mahtavaa yhteistyötä!
Totta kai siinä paikka paikoin vähän haettiin liikeratoja, sekä minun että Tihkun, mutta kaikki tapahtui hyvässä yhteistyössä ja hyvällä sykkeellä (myös henkisesti!). 


Pari juttua ainakin tulee mieleen, jotka olivat avuksi:
Eka asia on se, että olin koko ajan miettinyt, että koska koiranikin on tuulennopea, niin minunkin on pakko juosta kuin hullu. Olin kuitenkin vähän veneillessä loukannut polveani ja kun tätä pohdin Kouluttajalle, niin hän sanoi, että voit kävellä radan. Häh, kävellä? Agilityssä kävellä? Ei ollut tullut mieleenkään.
Mutta ei siis tarvinnutkaan olla niin kiire, ettei ehdi ajatella. Tämä oli todella hyvä oivallus! Joskin radalla kun olin, niin en kyllä kävellyt vaan painelin menemään, mutta ajatus radan kävelemisestä rauhoitti mieltäni. 

Toinen juttu on lelupalkka. Eka kiekka mentiin herkut taskussa ja heitin lelun vasta loppupalkaksi. 
Kouluttaja kysyi, että onko lelu Tihkun superpalkka, ja että siinä tapauksessa käyttäisimme sitä toisella kierroksella. 
Niin tehtiin, ja toinen rata tehtiin lelupalkalla. Lelu siis koko ajan kädessäni näkyvissä ja vingutin sitä, kun Tihku syöksyi ulos putkesta tai kun muuten oli huomio muualla, jolloin sain heti Tihkun huomion ja pakka pysyi koossa.

Kouluttaja oli kuin olikin siis oikeassa siinä, missä itse olin ollut epävarma - että vaikka mukanani oli pentu, jolla ei vielä seuraamiskokemusta eikä oikein vielä muutakaan yhteistyökokemusta ollut, niin kunhan itse pystyn liikkumaan ja ohjaamaan niin, että pentu ymmärtää, niin pentu kyllä tulee mukana, ja ...
👉 tässä astuivat kuvioon ne opettelemamme liikesarjat, joiden myötä olin aina oikein päin Tihkun edessä kertomassa mihin mennään. Ihan mahtavaa! Olin niin iloinen toisen kiekan päätteeksi ja Tihkusta aivan hurjan ylpeä 💗! 



Kurssilla on hauskasti neljä osallistujaa, joista kolme lapinkoiraa, pentuja kaikki, ja viime kerralla olivat vain lapinkoirat paikalla, joten päätimme ottaa kuvan muistoksi :)
Vieressä toinen paimensukuinen lapinkoira Riia, eli Villi-Joikhu Puskan Puhdetyö 6 kk.
Taaimmaisen Taiston 10 kk kennelnimeä en harmillisesti muista, vaikkei vieras ollut sekään, Taisto ei kuvattaessa ollut millään konstilla innokas katsomaan kuvaajaa :).


Saimme Tihkun kanssa myös mukavat kehut Kouluttajalta toisen kierroksen päätteeksi.
Itse sain kehut, että olin liikkunut radalla juuri oikealla tavalla ohjaamisen suhteen.
Tihkun kehut kuuluivat, että Tihku irtoaa todella hienosti, ja että on mahtavaa, miten innostunut se on lelustaan, josta on suuri hyöty tämän lajin harjoittelussa. Ja lisäksi kehuja kuului vielä siitäkin, miten kärsivällinen Tihku oli radan alussa, jossa sen piti istua käskystä paikallaan ja vasta luvalla lähteä ekalle esteelle, ja kun siinä tuli aika paljon säätöä minun suunnastani siinä alussa, ja silti vaan se Tihku oli kiltti ja malttoi odottaa, että emäntä kokoaa itsensä rataa varten :). Hyvä Tihku!
(jos pennulla oli vielä paikallaolemisen opettelu vaiheessa, niin Kouluttaja piteli liinasta ja vapautti radalle kun oli aika, paikallaolemisen taito ei ollut siis välttämätöntä)

Joten saimme kivoja onnistumisia, oppimisia, oivalluksia ja havaintoja! Niitähän se koirankoulutus parhaimmillaan onkin! Ja myös peiliinkatsomista! Kyllä meistä vielä hyvä parivaljakko tulee <3
Vielä on ensi viikolla yksi tunti jäljellä - saapa katsoa mitä sitten tehdään, tätä vauhtia harjoitellaan ensi viikolla jo SM-kisoihin 😂!

.. niin ja se agilitystara -se on tietenkin Tihkendaali 😍😃!



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Sitä ja tätä ja tota, eli kaiken maailman puuhailuja =)

Pari viikkoa sitten kävin ystäväni ohjauksessa tutustumassa lajiin nimeltä pallopaimennus.
Pallopaimennuksessa on kyse siitä, että koira opetetaan kuljettamaan palloa (iso jumppapallo) haluttuun suuntaan, esimerkiksi ohjaajan luokse tai maaliin. Kun perusteet on hallinnassa niin mielikuvitus on vain rajana; koiralle voidaan sitten opettaa muitakin kuljetuksia, vaikka minkälaisia, kuten vaikka pujottelua pallon kera. Palloja voi myös olla paimennettavana yksi taikka useampi kerrallaan.

Yhdellä pallolla aloitimme, kun emme olleet moista hommaa koskaan kokeilleet. Ja jumppapallon sijasta mukanani oli futispallo, kun niitä sattuneesta syystä - juniorin futisharrastuksen - meillä aika lailla on.

Kyseessä oli esittelytunti, jotta saisin käsityksen lajista ja myös käsityksen siitä, mitä kaikkea Wiiman kanssa olisi opeteltava.
Koiran olisi ensiksikin opittava tökkäämään palloa kuonollaan ja tai rintakehällään. Palloa ei siis oteta suuhun eikä sitä purra, vaan kuljetus tapahtuu kuonolla ja rintakehällä ohjaamalla.
Tökkääminen ei sujunut kauhean hyvin, sillä Wiimalle on luontaista koskea kaikkea tassuilla, sekä lisäksi tänä keväänä on kosketusalusta ollut mukana monessa asiassa. Se johdattaa Wiiman ajattelemaan, että tassuilla pitäisi palloakin huitoa ja nyt ei yhtäkkiä kuulunutkaan, epäreilua! Lisäksi neiti yritti nousta pallon päälle etujaloillaan, kuten kosketusalustalle konsanaan, mutta se oli hieman vaikeaa, kun pallonpahus kierähti alta.
Kotona sitten istuin haara-asennossa lattialla pallo jalkojen välissä, niin kyllä on kuonokosketuksiakin alkanut tulla :) . Jalkapallo ei kylläkään tässä empiirisessä tutkimuksessa ole kokonsa puolesta ihan passeli paimennettavaksi, sillä se on liian matala ja Wiima joutuu kyyristymään osuakseen siihen kuonolla. Luulen, että jumppapallo on  nyt hankittava =)

Hieman paremmin sujui muiden asioiden kanssa. Koira pitää nimittäin lähettää kiertämään palloa, tai pikemminkin lähettää matkaan siten, että koira asemoituu etäämpänä olevan pallon taakse, rintamasuunta ohjaajaan ja seisahtuu sinne. Tästä asennosta sitten aletaan jalostaa sitä pallon luoksetuomista.
Pallon taakse asemoitumista aloitettiin hakemaan kiertoliikkeellä. Linkissä pieni filminpätkä pallon kiertämisestä (ja nyt kuvassa on oman futispalloni sijasta Johanna-ystäväni jumppapallo).
Wiima kiertää: https://youtu.be/bw2zlU4jvKI  Kiitos filmistä Johanna!

Kiertäminen sujui suht mukavasti, mutta Wiiman kanssa olikin sitä harjoiteltu vähän jo aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Mutta etäisyyttä kohteeseen olisi kasvatettava, olemme tähän asti harjoitelleen kiertämistä vain varsin läheltä kierrettävää kohdetta.
Kotiläksyksi jäi koiran pysäyttäminen pallon taakse ja se oli vaikeampaa kuin arvelin. Wiima kyllä tuntee pysähtymiskäskyn ja seisahtuu, mutta siinä meillä on tekemistä, että neiti alkaisi yhdistää seisomisen ja asemapaikan pallon takana sekä vielä samaan aikaan saada rintamasuunnan kohti minua.

Tämmöisiä juttuja voimme sitten pikku hiljaa sopivan hetken sattuessa harjoitella ja hioa. Nähtäväksi jää, että saammeko pallon joskus liikkeelle toivottuun suuntaan :)

**
Tässä keväällä osallistuttiin Wiiman kanssa myös agilityn alkeet -kurssille. Sellaiselle ollaan osallistuttu kerran ennenkin, mutta kun emme ole erityisesti siinä lajssa edenneet vaan käyneet vain esteillä omalla ajallamme toisinaan, niin ajattelin, että alkeiskurssille voisimme ihan hyvin taas osallistua, kun sellainen kerran täällä kotikylässä järjestettiin. Agilitystä ei tule varmastikaan meille varsinaista harrastuslajia koskaan, mutta mukava saada omatoimipuuhailuun lisää tietoa ja vinkkejä, sekä uuden oppiminen on aina hyvää aivojumppaa :)
Kurssi olikin oikein mainio. Ensimmäisellä kerralla oli ajatuksena saada esteiden hyppääminen mukavaksi. Eli koira sai mielellään ryhtyä itse tarjoamaan hyppyä palkan eteen, sillä lailla saadaan aikaan iloisesti hyppäävä koira.
Puomin ylälauta oli nostettu alas ja sen kanssa oli määrä harjoitella kontaktia (two on two off). Kontakteja onkin sitten siitä asti hiottu kotiportailla, jalkakäytävän reunassa ja ties missä, josta löytyy korkeusero.Seuraavilla kerroilla jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja muihinkin esteisiin tutustuttiin. Viimeisellä kerralla saimme sitten jo tehdä pienet ohjauksetkin ns valssia (valssissa ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, niin, että rintamasuunta kääntyy koiraa kohti, koira on koko ajan ohjaajan näköpiirissä) ja ns takaaleikkausta (takaaleikkauksessa koira lähetetään esteelle, ja ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana.) hyväksi käyttäin. Valssi oli vaikeampi, aika paljonkin - minulle, ei Wiimalle. Kuten aina. :)

Sieltä se hempukka vaan läpi tuli, vaikka tämä olikin aavistuksen epäilyttävä este :) !

**

Tänä iltana kokoonnuimme täkäläisen koirakerhon kanssa omatoimisiin rally-toko -treeneihin. Olipa kiva pitkästä aikaa tehdä kylttejä. Edellisestä kerrastamme radalla on jonkin verran aikaa, mutta rally-toko on siitä kiva harrastus, että sen voi kytkeä vaikka osaksi reippailulenkkiä ja tehdä muutamia temppuja siinä ohessa - niin tulee lenkistäkin mielenkiintoisempi :)

Kiitos kuvasta Aya!

perjantai 1. elokuuta 2014

Kesä on. Loma on.

eli valokuvallisia muisteloita kesän vietosta. Pahoittelen jo etukäteen kun kuvissa poukkoillaan tunnelmasta toiseen, mutta Wiimassa ja kuluneessa kesässä kuitenkin pysytellään.

Juhannussunnuntaina oli näin ^  komeat pilvet!



Wiima mökillä veräjän vahtina. Toosi uskottava :)


ja yllä mainittu uskottavuus senkun kasvaa.. :D
Tämän kielitaitoisen koiran emäntäkin saapi kielensä tällaiselle rullalle, mutta siitä ei ole kuvaa.
Taito on kuulemma perinnöllinen, joten on kai sitten luontevaa että koiranikin tempun taitaa? :D
Saatko sinä? :)


Wiima viihtyy vedessä mutta on enemmän kahlaajatyyppiä  - ei siis ui vaikka pentukesänään ui aika paljonkin.
Kepin nouto merestä on parasta ja sitten pikku hepulit rantahiekalla, ja sitten taas mereen vilvoittelemaan :)
Taustalla isäntä poijua huoltamassa.


 Minä sitten tykkään suomenlapinkoiran päästä, sen muodosta  <3
 Tässä vähän tällainen vettynyt malli :)


Kissamaista sipsuttelua...

..ja seuraavassa hetkessä 'kieli poskessa- laukkaa' niin kuin vain koirat osaavat  :)



Wiiman lapsuudenkaveri labbis-Fonzien kanssa vedettiin myös rallia, useampanakin päivänä:



Wiima on taitava kuopankaivaja. Kokoa ja syvyyttä riittää!
Kiinalaiset vilkuttivat meille iloisesti tunnelin toisessa päässä!
Jos ikinä kaipaat kuoppaa pihallesi, syystä tai toisesta - soita meille!

Välillä tietty myös lötköteltiin, keskipäivän helteillä varsinkin. (heinäkuu -14: lämpö kipusi lähes päivittäin +28 - + 30 asteeseen, eikä jäähtynyt kunnolla yölläkään. Näin siis lounaiskolkalla maata ainakin)

Wiima pysähtyi liikkeessä tähän asentoon ja näppäsin kuvan.
Aika mukavasti sain samalla rakennekuvan 2-vuotiaasta tarvitsematta asetella neitiä.
 


Mökkisaaressa tuli tehtyä paljon metsälenkkejä. Tällainen ^  näky villahousupyllystä edessäni kipitteli :)


Kesällä joskus laiskottaa ja ruuanlaitto tökkii. Silloin lähdetään nauttimaan muiden tekemästä ruuasta ihanille kesäterasseille ja Wiima tietenkin useimmiten mukana. 
Tämä kuva on otettu Nauvon Kirjaisten Bystrandissa ja siellä Wiimalle tarjoiltiin ikioma lihapulla-annos talon puolesta.
Nelijalkaisetkin vieraat saivat siis tuntea itsensä tervetulleiksi :)

***

Tähän loppuun vielä kuva kotiympyröiden kesätouhuista, eli kaupunkimme koirakerho nosti esteet esiin ulkokentälle ja nyt niille voi kätevästi poiketa iltalenkin lomassa.
Wiiman kanssa ollaan käyty viime kesänä vain agilityn alkeiskurssi, eli ollaan ihan amatöörejä ja esteet "vain" hauskaa ajanvietettä :) , ei siis harrastus.
Mutta olipas Wiima innoissaan, kun ensi kertaa viime kesän jälkeen pääsi hyppimään ja juoksemaan tunneliin! Ja pujottelukin vaati vain vähän ( = siis vähemmän kuin luulin)  käsiapuja, mistä yllätyin kovasti!




Semmoisia. Loma on ohi, mutta kesä senkun jatkuu :)
Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivoo agiliitelijä Wiima Wimpsahdus

***

PS. nyt tämän kaiken vuodatettuani, en oikein tiedä itsekään mikä tämän postauksen tarkoitus oikein on...  Luultavasti vaan saada kameraan kertyneitä kuvia talteen. 
Toivottavasti kuvia on muidenkin kiva katsella kuin minun itseni. Muussa tapauksessa kiitos että jaksoit katsoa tänne loppuun asti ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta :)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Lomaa ja harrastuksia

Tätä lomaa on vietetty hengailun ja harrastusten parissa. Ollaan siis löhöilty (= metsälenkkeilyä, veneilyä, koiratreffejä ja ihan sitä peruslöhöilyäkin) mökillä ja kotosalla sekä harrastettu eli käyty rallytokon kesäkurssilla (Paimensukuisen Lapinkoiran Seura, Lounais-Suomen alaosasto, kouluttajana Eve Varjo) sekä agilityn alkeiskurssilla (Par-Hau, Paraisten koirayhdistys, kouluttajana Satu Sirpiö).
On mukavaa harrastaa näin kesäaikaan, kun arjen aiheuttamat aikataulupaineet eivät ole ongelmana - senkun piipahtaa treenipaikalla ja sitten taas kotiin lomaa jatkamaan :)

Rallytokon kesäkurssia on takana nyt kaksi kertaa, kurssikertoja on ollut yksi taikka kaksi enemmänkin, mutta jouduimme alusta jättämään päällekkäisten kalenterimerkintöjen vuoksi jonkun kerran väliin.
Eka kertamme viikko sitten oli varsinainen hellepäivä sekä olin lisäksi tyhmyyksissäni tehnyt Wiiman kanssa varsin pitkän maastolenkin samana päivänä.
Niinpä tylleröinen makasi kuin raato treenipaikalla ja kun tuli omavuoromme radalla, haahusi koiruus mukana jossain vasemmalla puolellani, mutta ei alkuunkaan siellä missä paikan Sivu kuuluisi olla - lisäksi sen keskittymiskyky oli sulanut helteessä kuin jäätelö.
Tuon treenikerran parhaaksi anniksi osaltamme jäivät siten muut uudet ja vanhat koiratuttavuudet emäntineen (isäntiä ei näkynyt) - taas kerran on todettava että kyllä me koiraihmiset ollaan sitten mukavaa porukkaa, terkkuja vaan jos luette! :)

Viime kertamme rallytokotreeneissä sujui paljon paremmin - kelikin oli puolellamme, oli poutaa ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa hellettä. Wiima oli nyt ihan pätevä likka ja suoritti rataa kanssani iloisin mielin ja keskittyen. Typykkä jääpi välillä istumaan vähän vinossa tai muuten vähän vääräänpaikkaan oman asentoni suhteen, etenkin jos liikkeeseen sisältyy suunnan vaihto, niitä minun lienee syytä alkaa vähän hioa - sekä se vaikuttaa lukevan ruumiinkieltäni enemmän kuin kuuntelevan sanojani, vaikka toivomus olisi toisinpäin: kun olen jättänyt sen istumaan ja sen jälkeen käännän sille selkäni astuen askelen toiseen suuntaan, on typykkä heti seuraamassa sivullani hartialinjani käännyttyä, vaikka sen siis pitäisi edelleen istua ja saapua sivulleni vasta pyynnöstä. Tätä meidän pitää harjoitella omatoimisesti lisää (vaikka haitanneeko nuo arjessa, kilpailemaanhan emme ole lähdössä, toisaalta "never say never".. ;) )
Niin ja pakko lisätä, että itse olin taas suurempi söheltäjä, radalla suoritin spiraalin ihan väärässä järjestyksessä kuten houkutusruudunkin, niin että kilpailussa olisi miinuspisteitä rapissut =)

Alla muutama kuva rallytoko-treeneistä; Wiima ja kurssikaverit, kaikki lapinkoiria:

 

^ Wiima odottelee vuoroaan päästä radalle (yllä). Rassukka on kytketty takakoukkuun, mutta ilmeestä päätellen ei tylleröistä haittaa =)



 ^ Yllä Siru eli virallisemmin Puurattaren Eloisa Elli. Ne ovat Wiiman kanssa niin samannäköisiä, että voisi luulla sisaruksiksi, mutta sukua eivät siis ole.


^ Kuvissa yllä musta merkkivärinen uros on Pyry (Puurattaren Villi-Pyry), komea poika! Huomasin kuvia lataillessani Pyryn olevan Wiiman serkku, Pyryn isä ja Wiiman äiti ovat sisaruksia :)


 Sitten tummanpuhuva komistus yllä onpi Vincent (Villi-Joikhu Sähäkkä Suhari), saman kennelin kasvatteja kuin Wiimakin. Alakuvassa Wiiman ja Vincentin pieni leikkihetki treenitunnin päätteeksi.

 

***

Ja agilityn alkeiskursseillakin on tosiaan käyty.  Viime viikon tunnin jätimme väliin, sillä tuolloin näytti mittari plus kolmeakymmentä varjossa ja Wiima lähinnä makaili sisällä viileässä. Tiedustelin kouluttaja Satulta mikä voisi olla hyvä omatoiminen kotiläksy, kun emme tunnille päässeet ja hän ehdotti, että opettaisin Wiiman erkanemaan minusta ja käskystä kiertämään edessä olevan esineen tai puun, molempiin suuntiin; kierto oikealta ja kierto vasemmalta siis.

Tuota mainittua olemme nyt sitten lenkkien ohessa harjoitelleet. Käskysanana Kierrä ja käsimerkkinä eteenpäin heilahtava 'koiranpuoleinen' käteni ja Wiima on nyt sitten kiertänyt pihatuoleja ja lenkkipolulla eteen tulleita puita. Jostain syystä sujuu paremmin kiertäminen vasemmalta puolelta (kellon myötäisesti) kuin oikealta puolelta vastapäivään. Toisaalta saattaa johtua siitäkin että vasemman puolen kiertoa ollaan ehkä harjoiteltu tiheämmin, typykän useimmiten ollessa juurikin vasemmalla puolellani kun harjoitellaan. Siis oma vika tämäkin, taasen, kuten aina.

Tällä tunnilla tutustuimme kahteen uuteen esteeseen; Muuriin (hyppyeste) ja A-esteeseen, joka on A:n mallinen kiipeilyalusta. Kiipeileminen tuntuu sujuvan Wiimalta ihan mukavasti eikä se siis A-esteenkään edessä suuremmin epäröinyt, kun pyysin sitä kiipeämään. Ja A-esteen alastulossa taas pysäytys ennen esteeltä poisastumista, kontaktipinnalla, sujui ihan jees, jo opitun mukaisesti.

Hyppääminen on Wiimasta vähän jännää. Se kyllä hyppää, mutta varmistuu aina ensin että olisiko kiertäminen tai altameno mahdollista. Harkitsevainen koira, kuten emäntänsäkin =)
Muurista, hyppyeste, kokeiltiin sekä keskikokoa Midi että myöskin korkeinta Maxi. Agility-sääntöjen mukaan Wiima säkäkorkeutensa perusteella kisaisi Maxi-esteillä, mutta luulen, että jatkamme toistaiseksi treenaamista tuolla Midillä, koska se sujui paremmin (= Wiima hyppäsi yli, kun taas Maxista vain avuilla). Muuriesteestähän koira ei hypätessä näe läpi kuten keppiesteistä vaan sen on vain luotettava siihen, että toisellakin puolella on turvallista. Wiima, harkitseva koira, ei oikein vielä pystynyt vakuuttamaan itseään, että Maxi-luokan muuriesteen ylihyppääminen olisi järkevää.

Puomia tietenkin mentiin, se on kiipeilyesteenä Wiimalle hyppyjä helpompi, eikä ongelmia ollut. Iloisin mielin typykkä kipitti puomin alkuun uudelleen ja toistamiseen yli. Myös kontaktin otto (=pysähdys) puomin alastulossa sujuu, joskin minun on oltava valmiina ja siitä muistutettava.

Seuraavat haasteet agilityssä meillä liittyvät vireen nostoon, eli koirulaiseen vähän lisää vauhtia radalla. Wiima tekee kaiken pyydetyn iloisin mielin kentällä, mutta 'tykkimoodi' eli vauhti puuttuu. Katsotaan saadaanko sitä hiottua esiin. Lisäksi hyppyjä lienee syytä harjoittaa, jotta sille tulisi hyppyliike ylipäätään tutummaksi.
Ja kuten aina, kaikki kehitysotsakkeen alle joutuvat asiat eivät ollenkaan liity vain koiruuteen vaan myös minuun itseeni. Minun on muistettava paneutua liikekieleen hieman paremmin; sain pari huomautusta ohjaajalta hosuvista käsistäni ja kun hän demonstroi liikettäni, niin kyllä tunnistin oitis itseni. Vaikea yhtälö, että pitäisi saada liikeeseen vauhtia, mutta liikekieleen rauhaa. Mutta kyllä tämä tästä =)

Alla pari kuvaa agilityradalta; kurssikavereista Murusta (dalmis) ja Gideonista (belgi), ohjaajan koirasta Ria (kelpie), sekä tiettykin Wiimasta itsestään (kiitos Dina kun kuvasit Wiimaa!).











^ kuten näkyy on estekorkeus varsin matala. Tähän päädyttiin viimeisellä radalla kun pimatsu empii noita hyppyjä ja välillä koittaa tunkea alta (no onhan se sata kertaa helpompaa, niin itsekin tekisin :) )

Että tämmöisiä me tässä ollaan kesän mittaan puuhailtu löhöilyn ohessa =)