Näytetään tekstit, joissa on tunniste luopumiskäytös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luopumiskäytös. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Miten pulu ohitetaan?

Oletko joskus miettinyt miten pulu ohitetaan? Tarkoitan niitä kyyhkyn sukuisia lintuja, joita puluiksi sanotaan ja erityisesti niitä urbanisoituneita, rohkeita yksilöitä, jotka tepastelevat kaduilla ja toreilla ihmisten joukossa.

Veikkaan, että aika harva on tullut pohtineeksi millä tyylillä ne kannattaa ohittaa ja kohdata, ja toisaalta, jos joku tätä on pohtinut, niin on satavarmasti koiranomistaja!

Tuossa takana se tapahtui! Sankarit itse kuvassa :D

Pari päivää sitten aamulenkillä käännyimme yllä kuvassa olevalle tielle ja - melko lähellä tepasteli pulu keskellä tietä! Muorikoira Wiima ei pulusta kiinnostunut, mutta teinipoika Tihku näki sen samassa sekunnissa, kuten näkee aina kaiken. Näin Tihkusta, että seuraavassa sekunnissa se tekisi iloisena syöksähdysliikkeen ja pölläyttäisi pulun ilmaan, mutta siinä samassa sekunnissa itse päätin, että näin en antaisi tapahtua, vaan pulu saisi jatkaa tepasteluaan.

Niinpä keräsin salamannopeasti koirat lyhyelle hihnalle ja laskin vauhtimme mateluvauhtiin. Tihku selvästi hämmästeli puuhiani ja hiippaili vieressäni minua ja pulua vilkuillen. Liikuimme aivan hiljaa, huomaamattomasti ja kyyryssä (minä😅) ensin pulua kohti ja lopulta vain noin metrin etäisyydeltä sen ohi - ja totta tosiaan, pulu ei säikkynyt minua tai koiriakaan ollenkaan, vaan tepsutti onnellisen tietämättömänä riskaabelista tilanteestaan. 

Päästyämme pulusta ohi kehuin Wiiman ja erityisesti Tihkun maasta taivaaseen. Ja siinä kohtaa meistä lähtikin jo vähän älämölöä niin, että pulukin katsoi parhaaksi lennähtää kauemmas.


Saman aamulenkin maisemia - pääsimme reittimme myötä metsänkin puolelle.


Tässä oli monta oppia - ensiksikin Luopuminen. Kaikki poispäin säntäävä on Tihkusta mahtava juttu ja niinpä lintujenkin pölläyttely on parasta harrastustoimintaa! Ollaan aika hyvin saatu rauhoitettua etäämpänä olevien lintujen kohtaamista. mutta näin lähelle ei olla ennen päästy - tai siis ei ole ollut tilaisuutta yrittäkään. Olen niin iloinen, että hän pysyi hiljaa ja malttoi olla syöksähtämättä!

Toinen oppi oli Liikkeen Hidastaminen. Olen käynyt nyt Tihkun kanssa harjoittelemassa paimennuksen alkeita ja niissä puuhissa on välillä syytä edetä hitaasti, ettei lauma hajoa ja hermostu. Ajattelin, että haluan liikkeen hidastamisen ärsykekontrolliin vihjeen kera ja olen nyt muutaman kerran ehtinyt tehdä tuollaisia hiippausharjoituksia, josko siitä olisi apua sitten lammashaassa. Aiemmat hiippausharjoitukset on tehty ihan perustyylillä ilman puluja tai muuta rekvisiittaa :).

Wiiman kanssa tällaisia juttuja onkin paljon harjoiteltu - tykkään seurata lintujen, oravien ja muiden puuhia, joskus myös niitä valokuvata, ja Wiima on oppinut, että niissä tilanteissa ollaan kuin ei oltaisikaan. Mutta tilanteen salliessa ei Wiimastakaan ole pöllömpää puuhaa nostaa pienellä hyppäysliikkeellä tepasteleva lintu taivaan tuuliin :)


Kuusenkerkkä on terveysruokaa!

Hortonoomit ihmettelemässä valkovuokkoja. 


Sellainen pulutarina se oli. Kun jatkettiin matkaa, niin jäin miettimään kahta asiaa:
Sitä, että sattuikohan lähitalon ikkunassa joku kurkkimaan, sillä todella hiippasin itsekin kyyryssä pulun ohi kädellä suuntaa näyttäen. Pitihän minun mallia näyttää! Mutta ehkä se "kylähullun" titteli olisi aika komea :D !
Toinen mitä mietin oli, että millainenkohan hermorakenne kyseiseltä pululta paljastuisi luonnetestissä, kun vaikutti kovahermoiselta tyypiltä!


  

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Malttia Menoon -luennon muistiinpanoja

Osallistuin Iloinen Koira -koirakoulun luennolle nimeltään Malttia Menoon. Luentoa mainostettiin seuraavasti:

"ONKO KOIRASI VAIKEA KESKITTYÄ? TUNTUUKO, ETTÄ KOIRASI ON KIINNOSTUNEEMPI YMPÄRISTÖSTÄÄN KUIN SINUSTA? NOUSEVATKO KOIRAN KIERROKSET HETKESSÄ?

Itsehillintää ja malttamista voi kehittää monella tapaa. Impulsiivisuus on jossain määrin sisäsyntyinen ominaisuus, mutta sellaistakin koiraa voi auttaa koulutuksella. Erilaiset luopumisharjoitukset, koiran omaehtoinen toiminta, kohdetyöskentely ja siedättäminen ovat esimerkkejä tekniikoista, joiden avulla koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja elämää voidaan sujuvoittaa. Tutuksi tulevat monenlaiset käsitteet, kuten vilkkaus, impulsiivisuus ja reaktiivisuus. Luennoitsija Liisa Tikka on käytännönläheinen luennoitsija ja kouluttaja ja luennolta saat käytännön vinkkejä arkeen."


Luento pidettiin jo helmikuussa ja kirjoitin tämän postauksen raakaversion jo silloin. Teksti voi olla hieman sekavaa, kun on kiireessä luentoa kuunnellessa kirjoitettu, vaikkakin sitten vielä uudelleen läpiluettu ja vähän myös siistitty :). Kaikki virheet ja kummallisuudet tekstissä johtuvat ylöskirjaajasta, ei luennoitsijasta. 

Luennolla ei varsinaisesti ollut minulle aivan uusia asioita, mutta välillä on hyvä palautella tuttujakin asioita mieleen. Vaikka oli pääasiassa tuttua asiaa, niin luento itsessään oli kattava ja sain tuttuihin asioihinikin hieman uutta näkökulmaa. 
Meillä siis Tihku on koira, jolla pomppaa kierrokset nollasta sataan samalla sekunnilla. Ollaan jo paljon edetty asiassa, mutta edelleen on esimerkiksi muiden koirien läsnäollessa hyvin hankala rauhoittua. Lisäksi ympäristö vie helposti Tihkun huomion.


 




Vilkkaus ja impulsiivisuus
Millainen koira on vilkas? Liian vilkas? Osittain riippuu siitä, mihin vertaa. Jos on aina ollut rauhallisia koiria ja sitten saapuukin temperamentiltaan vilkkaampi, niin koira voi vaikuttaa hyvinkin vilkkaalta, vaikka se olisikin keskimääräisen vilkas. Vilkaskin koira voi toisaalta näyttää rauhalliselta, jos sille on opetettu työkalut rauhoittua. Toisaalta jos koiraa ei ole opetettu, niin hengailu voi olla kovaakin sähläämistä, vaikka koira ei olisikaan kovin vilkas. Aktiviteettien määrä vaikuttaa koiran vilkkauteen, jos sillä ei ole riittävästi tekemistä arjessa, koira voi turhautua ja se purkautuu kiihtymyksenä.

Voi olla myös niin, että temperamentti on rauhallinen, mtta koira reagoi helposti.

Koiran temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta ja tarkkaavaisuutta, sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Suurin osa sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen, vastaanottaa nopeasti ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, jolloin ärsykekuorma kasvaa ja palautuminen hidastuu, ovat siten herkempiä ärsykkeille.

Impulsiivisuus? Yksilön kyky hallita tunnereaktioitaan ja käyttäytymistään, impulsiivisuus vähentää harkintaa. Impulsiiviset koirat ovat usein aktiivisempia ja leikkisämpiä, niillä on useimmiten huonompi ongelmanratkaisukyky ja urokset useammin impulsiivisia kuin nartut. 
Usein impulsiivisuutta pidetään ikävänä piirteenä, mutta lyhytkestoisissa suorituksissa se voi olla hyväkin ominaisuus. Pitkäkestoisissa töissä, kuten hajutyöskentelyssä itsehillintä taas on tärkeää.
Impulsiivisuutta ei voi opettaa, eikä se yleisty. Impulsiivisuus luultavasti periytyy melko voimakkaasti.

Huomaa, että aikuisena impulsiivisuus on pysyvä ominaisuus, pentuna/teininä ominaisuus vielä muokkaantuu. Koiran ikääntyessä itsehillintä alkaa heiketä fysiologisista syistä (aivojen etuotsalohkot surkastuvat koiran ikääntyessä, pentukoiralla ne eivät taas ole vielä kehittyneet huippuunsa).

Koirasta voi olla vaikea nopeasti päätellä, onko koira erittäin vilkas, onko se impulsiivinen vai onko koira vain huonosti koulutettu. Koiraan on tutustuttava tarkemmin, ennen kuin mitään johtopäätöksiä voidaan tehdä.


Entäpä sitten stressi?
Koiran käytöstä arvioidessa on hyvä muistaa myös koiran kokema stressi. Stressi kyllä kuuluu elämään, jokainen meistä kokee stressiä. Fyysisesti ajatellen "hyvä" stressi on toimintakyvyn varmistamista, ja siten tarpeellista. Stressiä kuitenkin myös aiheuttaa erilaiset koiran kokemat turhautumiset ja uhat, ja nämä näkyvät helposti painolastina käytöksessä. Myös leikki voi aiheuttaa stressiä, kuten pallonheitto. Kun koiran käytöstä halutaan muuttaa toiseen suuntaan on hyvä miettä, miten stressiä voisi arjesta vähentää, virikkeellistää koiraa enemmän, vaihtaa vauhdikkaat leikit naminetsintään ja nenänkäyttöön ovat hyviä vaihtoehtoja. Stressin vähentäminen arjessa on esimerkiksi usein avainasemassa ohitusten harjoittelussa. 

Stressin vähentämiseen on reseptilääkkeiden lisäksi tarjolla myös käsikauppalääkkeitä, kuten Zylkene sekä lisäksi on hyvä muistaa rasvahapot. Ihmislapsilla tehtyjen tutimusten mukaan rasvahapot (DHA ja EPA) parantavat oppimista, ja luultavimmin se on näin myös koirilla, esim kotimainen Nutrolin Senior.

Stressihormonien poistminen elimistöstä kestää n 3-8 päivää. Mikäli uusia stressihormoneja erittyy ennen edellisten poistumista, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä pääse palautumaan. Jos et siis voi vaikuttaa ärsykkeiden määrään, keskity palautumiseen (virikkeellistä: pureminen, lepo, liikunta, hajutyöskentely)!


Hihnakäytöksen haasteita

Yllä huoneentaulu liittyen esimerkiksi hihnakäytöksen kouluttamiseen. Helposti ajatellaan, että hihnakäytös on helppoa opettaa, mutta se on yksi vaikeimmista asioista, siis armollisuutta itselle sinne hihnanpäähän.
Jos koira on iloinen, rohkea ja aktiivinen, tarjoutuu sille ulkona mahtava huvipuisto ja ihminen näyttäytyy riippakivenä hihnan päässä. Siinä sitä on ihmisellä miettimistä, miten olla kiinnostavampi kuin puuhun säntäävä orava, tuulen lennättämä lehti, pissantuoksut lyhtypylvään juurella tai vierestä kulkeva toinen koirakko.
Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla, että talutin on koiraa ulkoilutettaessa turvavyö, ei ohjauspyörä (Tommy Wiren), käyttäydy siis kuin talutinta ei olisi. Mieti kriteerit, miten haluat koiran käyttäytyvän ja luo selkeät säännöt.

Jos koira on kiihtynyt jo uloslähdöstä, niin se ei ehkä lupaa hyvää rauhalliselle hihnalenkille. Tällöin on hyvä kiinnittää huomiota uloslähtöjen rutiineihin ja pyrkiä rauhoittamaan tilanne:
Uloslähdön voi esimerkiksi pilkkoa palasiin - sen sijaan, että ajattelee, että "Nyt mennään ulos", niin voikin ajatella, että "Nyt mennään eteiseen". Kun ulkoiluvarusteet on puettu, niin seuraava ajatus voikin olla "avataan ovi ja mennään terassille tai rappukäytävään" ja se onkin uloslähdön seuraava steppi. Hengataan hetki talon ulko-oven edessä terassilla tai rappukäytävässä kotioven ulkopuolella ja haetaan rauhallista mielialaa vaikkapa käsikosketuspelin tai namien syömisen avulla. 


Aarrearkku voi olla avuksi monenlaisissa tilanteissa
Koiran ajatukset voi tässä kohtaa luennoitsijan ehdotuksesta rauhoittaa "aarrearkulla". Se voi olla esimerkiksi pieni, suljettu pakasterasia, jonne on laitettu pikku herkkuja ja piilotettu pihalle kukkapurkkiin tai vastaavaan. Koiran mielestä on usein todella kiva fiilistellä etsintää ja kannen avaamista yhdessä ja se on ihan eri juttu kuin, että namit antaisi taskusta. Tämä voi olla hyvä tapa saada koiran kierroksia alas ennen kuin astutaan pihalta ulos.


Käytöksen sammuttaminen
Käytös lakkaa kun se jätetään vahvistamatta. Käytös häviää, jos se ei tuota koiralle mitään. Teoria toimii vain, jos käytös on uusi, eikä se tehoa itseään vahvistaviin käytöksiin, jotka jo itsessään ovat koiralle palkitsevia, esimerkiksi haukkuminen tai jahtaaminen.

Käytöksen sammuttaminen lisää turhautumista, stressiä, joten tämä kannattaa jättää aivan viimeiseksi keinoksi puuttua koiran käytökseen. Ennen sammumista, koiran käytös voimistuu sen yrittäessä saavuttaa haluamansa. Voi kuulostaa helpota, että koiran käytös sammuu, kun ei tee mitään eikä reagoi, mutta melko usein tämä tapa ei toimi.


Mikä koiraa ulkona kiihdyttää?
Koiraa kiihdyttää monelaiset asiat, eikä niitä ole ihmisen aina helppo havaitakaan. Koiraa voi kiihdyttää saalisärsykkeet ja riista, koiraa voi kiihdyttää toiset koirat ja ihmiset sekä muut pelottaviksikin kokemansa asiat. Lisäksi hajut ja hormoonit, eli kiihtymys ei välttämättä synny näköärsykkeestä. Myös koiran tuntema kipu voi kiihdyttää.

Jos koira on kiihtynyt, tulee tilanne rauhoittaa, ennen kuin voi edetä. Hyväksi voi käyttää perustaitoja kuten katsekontaktia, käsikosketusta tai vaikka naminetsintää.


Mitä kiihtyvälle koiralle pitäisi kouluttaa?
Luopumuskoulutuksen faktoja.
Vastaus:luopumista. Koira tavoittelee asioita, jotka ovat sen mielestä kiinnostavia. Omistajan tehtävä on opettaa koiralle, miten kiinnostavan asian voi saavuttaa. Koiralle kerrotaan, että asioita ei saavuteta haukkumalla tai rynnimällä, vaan sääntöjen mukaan, esimerkiksi katsekontaktin tai istumisen kautta.

Luopumiskäytöksen tarkoituksena on saada se yleistettyä erilaisiin arjen tilanteihin, kuten koirakohtaamisiin, oven aukaisuihin ja niin edelleen. Luopuminen on itsehillintää. Itsehillintä lähtee kuitenkin koiran omasta aloitteesta tarjota rauhallisuutta ja malttia tilanteissa ja luopumisharjoittelussa, käytämme erilaisia vihjeitä, kuten istu, odota ja niin edelleen. Tarkoitus on kuitenkin viedä taitoa siihen suuntaan, että vihjeiden noudattamiseen perustuva luopumiskäytös yleistyisi koiran itse tarjoilemaksi itsehillinnäksi eri tilanteissa.

Luopumisharjoittelun palkkana kannattaa käyttää, ja ne usein automaattisesti ovatkin, toiminnallisia palkkoja. Esimerkiksi kun koira istuu rauhallisesti oven edessä, niin ovi avataan ja koira pääsee ulos. Tai jos koira malttaa olla hetken haukkumatta ja riehumatta, niin se päästetään palkinnoksi koirakaverin luo. 

Omaehtoisen luopumisen harjoittelu sujuu ns. Premackin periaatteen mukaisesti "vähemmän todennäköinen käytös voimistuu kun sitä seuraa todennäköinen käytös", kun koira ensin esimerkiksi ottaa katsekontaktin ja vasta sitten pääsee haistelemaan lyhtytolppaa.


Viretilan säätely
Luopumisen tueksi on hyvä harjoitella myös viretilan säätelyä. Viretilaa voi harjoitella esimerkiksi leikin avulla: leikitään hetki, sitten leikki lopetetaan. Leikki aloitetaan uudelleen vasta kun koira on rauhallinen ja tarjoaa jotain rauhallista käytöstä, kuten vaikka maahanmenoa tai istumista.

Jos on nopeasti kiihtyvä koira niin leikki voi kerralaan jäädä ihan muutamaan sekuntiinkin, jottei vire nouse liian korkeaksi, josta on vaikea sitten rauhoittua. 


LAT - "rauhallisesti katsominen"
Siedättämisen kaltainen tekniikka, joka sopii käytettäväksi lähes kaikkien ärsykkeiden kohdalla, joihin koira suhtautuu innostuneesti, epäillen tai jännittäen, ja joiden kohtaamiseen haluaisit antaa koiralle työkaluja suhtautua rennommin. 

Aluksi koiraa palkataan kun se katsoo ärsykettä. 
Seuraavaksi odotetaan, että koira katsoo ärsykettä, mutta sitten luopuu siitä ja katsoo esimerkiksi omistajaan. 
Tavoitteena on, että ärsykkeestä muodostuu vihje toiminnalle (ns auto-switch).

Oma kommentti: Lisään tähän osioon vielä oman kokemukseni, jota ei luennolla oikeastaan läpikäyty, muuta kuin sivulauseessa, että LAT-harjoittelussa kannattaa myös liittää vihjesana, kuten "missä koira?", vaikka se ei ole välttämätöntä, mutta näin pystyt myös informoimaan koiraa lähestyvästä ärsykkeestä. Koiran on helpompi suhtautua rauhallisesti ärsykkeeseen, jos tilanteeseen voi varautua.


Kontaktin sheippaaminen
Jännittävässä tilanteessa, esimerkiksi treenihallilla, jos koira on niin jännittynyt, ettei se pysty ottamaan edes kontaktia, voi koittaa up&down -metodia:

Up & down -  harjoitus, jossa koira saa vahvisteen vaikkei katso edes omistajaan. 

Laitetaan tai heitetään nami maahan. Koira syö sen ja sen pää alkaa nousta. Merkataan se hetki kun pää nousee ja palkataan koira uudelleen maahan. Ja taas merkitään pään nouseminen. Ja niin edelleen.

Tarkoitus on, että päästään palkkaamaan koiraa tiheään tahtiin ja pikku hiljaa sheippaamalla käytöstä "nostetaan" päätä ylemmäs ja ylemmäs ohjaajan kasvojen suuntaan niin, että koira pikkuhiljaa alkaisi tarjota myös katsekontaktia. 

Oma kommentti: olen käyttänyt jonkin verran up&downia, oikeastaan tietämättä, että se on "metodi". Olen kuitenkin aina odottanut katsekontaktia. Tämä luennolla tarjottu ajatus sheippaamisesta oli mielestäni hyvä ja laajensi harjoitusta.

Treenikupla
Tee koiralle selväksi, koska treenataan ja koska ollaan tauolla. Jos koira ei kestä tauolla ns tyhjän päällä oloa, ratkaise asia toisin. Mitä "hätäisempi" koira, sitä lyhemmät treenit ja sitä enemmän taukoja - toki tauotkin tällöin lyhyitä. Älä unohda taukoja kotiharjoittelussakaan. 

- omalle tietylle paikalle meneminen, kuten oma matto
- portin takana odottaminen
- kytkettynä odottaminen
- autossa/häkissä odottaminen
- oman vuoron odottaminen (monikoiraperheissä)

Taukojen ratkaisuksi, jos koiralla on vaikea "vain odottaa", luennolla tarjottiin erilaisia pitkäkestoisia syötäviä, kuten luita, kongeja, namimattoja ja nuolemisalustoja. Ja vielä kommenttina, että kongi saattaa vaatia hieman enemmän keskittymistä, joten vaikeassa tilanteessa esimerkiksi nuolemisalusta olisi koiralle varmasti helpompi.

Oma kommentti ja kokemus tähänkin kohtaan: Tihkulle on treenitauot vaikeita. Meillä on ollut treeneissä mukana helposti syötäviä kevytluita, joskaan ne eivät ole olleet oikein menestys, muuta kuin hetkellisesti - Tihkun kiinnostus ei riitä niiden pureskeluun kiihtyneenä.
Paremmin ovat toimineet kuivatut kivipiirat ja kuivatut broilerin sydämet, jotka rapisevat purtaessa ja hampailla on vastusta.

Purressa koiralla vapautuu endorfiineja ja huomaan niiden laskevan Tihkun kierroksia, joskaan lepomoodiin nekään eivät Tihkua saa, jos on muita koiria paikalla, eli vielä on töitä rauhoittumisessa muiden koirien läheisyydessä. 

***

Tällaiset muistinpanot ehdin parin tunnin luennosta tehdä. Murto-osaha tämä on, mutta sain sentään aika monta osiota katettua :), ja siinä ne nyt pysyvät muistissa.  




lauantai 8. toukokuuta 2021

Onnistunut hajuetsintä ja koirajuoruilua

Tihku-pentu osallistui hajuetsintäkurssille. Kurssilla opeteltiin tunnistamaan koiralle alunperin merkityksetön haju, kongi. Kurssin (Pentujen hajukoulu, Vainuvoima) alkukerrat esitellään tässä aiemmassa (link) postauksessa ja tässä jutussa kerrotaan mitä tapahtui viimeisellä kerralla, viime torstaina.  



Viimeisellä kurssikerralla tehtiin ensin pari ihan nopeaa ja helppoa purkkihaistelua, jotta haju olisi tuoreena nenässä. Tämän jälkeen purkki asetettiin purkkiradalle, jossa "haisevan" purkin lisäksi oli häiriöpurkki, ja taas pari kierrosta tällä tyylillä.

Purkkien jälkeen siirryttiin eteenpäin ja konginpala suljettiin rei'itettyyn metallirasiaan ja taas tehtiin pari tosi helppoa haistelua niin, että metallirasia yksin oli koiran edessä ja koira palkittiin sen haistelusta. 
Tämä oli eka kerta kun konginhajua haisteltiin metallirasiasta, kaikki aiemmat treenit - kotitreenit mukaan lukien - olivat olleet purkkitreenejä. Viimeisen kerran tarkoitus oli kuitenkin suorittaa hajuetsintä, joten kätkemisen kannalta pieni metallirasia oli kätevämpi.

ETSINTÄ
Lopuksi lattialle kasattiin kuvassa näkyvää kamaa ja tötteröiden alle ja laatikkojen joukkoon oli piilotettu kaksi metallirasiaa, joissa oli konginhaju sisällä. Ehdimme tekemään kaksi etsintää, ja Tihkun nenä kävi todella hyvin. Erehdyin kuitenkin itse hieman liikaa ensin ohjaamaan Tihkua oikeaan suuntaan, jotta se saisi nopeasti ensimmäisen onnistumisensa, niin Tihkulta vähän katosi fokus ja hän alkoi odottaa minulta vihjeitä mistä hakea. 
Kouluttaja oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja ehdotti, että itse vetäydyn passiiviseksi (kehua sain etsimisestä, mutta en ohjaisi ollenkaan) ja kouluttaja hoitaisi tilanteen, jos Tihku eksyisi etsintäalueelta pois.
Ja niin kävi, että Tihku hienosti nuuskutteli alueen ja löysi molemmat jemmat. Pikkumiehen ekat etsinnät 🥰! Mahtavaa, tästä se lähtee!


Tauolla, odotellaan kun kaveri on radalla.
Hyvää treeniä tämäkin.

Kaikki harjoitukset tauotettiin tarkasti ja etsintää tehtiin hyvin lyhyissä sessioissa kerrallaan. Kurssilla oli kaksi pentua, ja olimme vuorotellen hommissa ja vuorotellen tauolla. 

Taukopaikkana olen käyttänyt häkkiä, mutta tällä kertaa sitä ei ollut meillä mukana, joten rauhoituttiin odottelemaan ihan lattialla näköesteen takana. Rauhoittuminen odotustilanteisiin sujuu nykyisin pennun ikä huomioiden aika hyvin, kun vaan noudatan luomiani rutiineja: Tihku saa nameja kiitokseksi rauhallisesta olosta sekä vihjeenä on rauhallisesti ja venyttäen sanottu "Tässä ollaan".

Vihje "Tässä ollaan" on syntynyt itsestään Wiiman kanssa odotellessa. Aluksi se ei ollut edes mikään vihje, vaan tulin vain sanoneeksi sen, kun jäimme paikallemme. Jossain vaiheessa tajusin, että siitä oli tullut toimiva vihje, joka kertoi Wiimalle, että piti rauhoittua paikalleen, ja otin vihjeen tietoiseen käyttöön. Nyt jatkan samaa "temppua" Tihkulle. 

Kurssin päätteeksi tietenkin taas vähän pentupainia - pojista tuli kurssin myötä varsin hyvät ystävykset  😊.


Kurssi kesti neljä kertaa ja oli hyvin suunniteltu. Asiassa edettiin sopivalla vauhdilla ja minusta oli hyvä ajatus, että itse etsimistäkin oli hyvä ihan ajatuksella harjoitella, se tehtiin namietsinnän avulla. Olin toki namietsintöjä Tihkulle itsekin järjestänyt, esimerkiksi heittämällä nappulat pihamaalle nurmikkoon, mutta en varsinaisesti ollut tullut luoneeksi olosuhteita, jossa sen piti kaivaa tai olla muuten vähän röyhkeä ja tunkea kuonoaan koloihin. Tämä näkyikin ekalla tunnilla, ja seuraavan viikon tarjoilin päivttäin Tihkun yhden aterian pyyhkeen sisältä tai muista röykkiöistä. Ja seuraavan viikon tunnilla olikin eri meno koirassa :).

Olen jo yhden koiran opettanut nenätöihin, Wiiman kanssa aloiteltiin vuonna 2016 (muistaakseni) , kun NW oli vielä aika uutta. Mutta Wiima oli tuolloin aikuinen koira, joka jo tekee tilanteesta erilaisen, enkä muutenkaan ihan muistanut, miten haju tuolloin opetettiin, joten oli tosi hyödyllistä käydä asia uudelleen läpi. Lisäksi laji ja osaaminen on vuosien aikana ehtinyt kehittyä, joten halusin tietenkin kuulla uusimmat teoriat hajujen opettamisesta. 

Wiiman kanssa oli opetteluvaiheessa vähän haasteita myös, se mm. kadotti alkuvaiheessa vähäksi aikaa kokonaan kiinnostuksensa opetettujen hajujen etsintään, kunnes löysi innon uudelleen ja nykyisin rakastaa etsintäpuuhia. Mutta olen ymmärtänyt, että jokin koulutuksessa meni tuolloin pieleen, koska koirahan tekee sitä, mihin se on motivoitunut, ja motivaatio katosi. Tällaisia takapakkeja haluan nyt välttää.


JUORUILUA LENKKIPOLULLA
Kurssitunnin jälkeen ajattelin, että olisi kiva vielä nollata pää ihan vaan kävelemällä ja haistelemalla ojanvieruksia. Suuntasin Aurajoen rannalle ja teimme sen vartta pitkin pienen lenkin. 

Aurajoki ylitetään tällaista junasiltaa pitkin, jossa on kapea väylä jalankulkijoille.
Lautojen välistä näkyy joki ja ristikon takana näkyy pudotus alas. 
Vähän jännäsin, mitä Tihku meinaa tällaisesta paikasta, mutta hän oli muina miehinä.



Reittivalinta olikin ihan super onnistunut, sillä reitin varrella tuli vastaan todella paljon koirakohtaamisia!  Tätä oltiin kaivattu, kun Tihku pakkaa kiihtymään yllättäin näkyviin tulevista koirista. Yleensä hän onnistuu sentään olemaan hiljaa, jos toinenkin koira on hiljaa, mutta annas olla jos vastaantuleva koira haukkuu, niin aukeaa Tihkunkin urut. Haluaisin näitä ohituksia hieman rauhoittaa ja hiljentää ja siihen kaipaan tällaisia spontaanejakin harjoitustilanteita.



Niin mukavasti kävi, että kaikki koirakohtaamiset menivät nyt todella superhienosti! Olin onneni kukkuloilla, että saimme niin paljon onnistumisia "pankkitilille". 
Käytän LAT-systeemiä (juoruilua, linkki) , käytännössä siis kehun jo häiriön näkemisestä. Kun toinen koira tulee näkökenttään, sanon heti palkkasanan ja aloitan herkkutarjoilun, kehun ja juttelen rauhallisesti. Tihku saa siis katsoa toista koiraa ja nauttia herkuista, en vaadi kontaktia. Nyt jo huomaan sellaista edistystä, että Tihku kyllä on oppinut, että koirien näkemisestä seuraa herkkuja. Vielä ei kontakti siirry minuun, vaan hän tuijottaa koiraa, mutta kuono hakeutuu sivulle hakemaan tarjolla olevan herkun, kun alkuvaiheessa herkut piti tarjoilla häiriökoiran suunnasta.
Pikkuhiljaa tämän mentelmän pitäisi rauhoittaa mieltä ja koira alkaa "kertoilla eli juoruilla"näkemistään muista koirista tai häiriöistä. Tämä on toiminut Wiimalla, joten toivon, että toimii myös Tihkulla. Vielä meillä on kuitenkin pitkä matka taivallettavana, mutta tällaisiin kokemuksiin tähtään, kuin tuolla kävelyllä!


Tihku on apinoille sukua ja kova kiipeilemään. Hän halusi mennä haistelemaan kävelyreitin vieressä olevaa pöytäryhmää, ja ennen kuin ehdin edes Kissaa sanoa, niin hän oli jo pöydällä.  Sieltä oli varmaan hyvät näköalat 😀!


Pitihän se hölmöläinen sieltä pöydältä tietysti alas saada, mutta en voinut vastustaa kiusausta näpätä ensin pari kuvaa. Täynnä yllätyksiä tämä höpsönen! 

Tihkua taitaa naurattaa pöydällä seisominen itseäänkin!

Turun Aurajoki.
Jokea kiertää kiva ulkoilureitti!

 

tiistai 26. tammikuuta 2021

Luopuminen - hauska koulutuspeli

Kolmannella pentukurssikerralla meille esiteltiin hauska luopumiskäytökseen liittyvä koulutuspeli, josta hieman innostuin! Kolmannella tunnilla oli kyllä muutakin mielenkiintoista, mutta kirjoittelen siitä oman postauksen. 

Tämän uuden metodin Tihku hoksasi muutamassa minuutissa, ja sen jälkeen taitoa on testattu elävässä elämässä, ja se todellakin toimii! Koulutuspelissä lähdettiin liikkeelle siitä tilanteesta, ettei koiralla vielä ole mitään mistä pitäisi luopua! Kyllä, näinkin päin sen voi tehdä!


Tihku Tiihonen Turussa

Päätä ensin mitä vihjesanaa haluat käyttää, kun haluat koiran irroittavan otteensa, kuten esimerkiksi Jätä tai Kiitos tai Irti. Seuraavaksi varaa taskuun nameja ja ota yksi käteen. 
Sano koiran nimi ja sano "Irti", sitten pudota nami koiran vierelle sen löydettäväksi. Toistele tätä muutaman toiston seteissä.
Muutaman toiston jälkeen, ryhdy kumartumaan vihjesanaa sanoessasi koiran puoleen, kuten tekisit jos sillä oikeasti olisi suussa jotain, voit jopa koskea ohimennen kuonoon, sitten "Irti" ja heitä nami maahan koiran poimittavaksi, koiran mielestä homma on hauskempaa, jos nami myös vierii hieman.

Koiralla ei siis harjoituksen aikana ole mitään mistä sen pitäisi luopua, vaan se oppii, että valitsemastasi vihjeestä putoaa herkku maahan. 

Ylläolevan harjoituksen teimme tunnilla, ja Tihku selvästi hoksasi, että vihjesanasta putoaa nami.
Seuraavaksi lisäsin vähän häiriötä, eli kurssirepussamme olevan lelun ja kun Tihku oli menossa lelulle, niin toistin taas vihjesanan, Tihku kääntyi ja nami putosi kädestäni. 

Ja siinä se on, koko temppu! Yksinkertaista vai mitä, mutta todella toimivaa! Ja vaikka on näin simppeli juttu, ei tällainen harjoittelu ole tullut omaan mieleeni - koiran koulutus se on oikea oivalluslaji 😊!

Putoilevat namit olivat Tihkusta niin kivoja, että hän vallan innostui harjoituksesta ja häntä heiluen odotti seuraavaa putoavaa namia. Kun treenejä jatkaa kotona, niin kannattaa muistaa vaihdella herkkuja ja tarjota pääasiassa oikeasti hyviä herkkuja ruokanappulan sijaan.


Turun Hansakorttelissa on näin hieno lasilattia, josta näki läpi alakertaan asti.
Tuntui kuin olisi ollut keskellä maalausta - niin kuin oikeastaan olikin
 😊


Pääsin heti testaamaan taitoa myös käytännössä - ensin mm. poikani hanskalla, joka päätyi pennun retutettavaksi, mutta josta hän irrotti heti otteensa, kun kuuli irroitusvihjeen, ja taas nami putosi. Jotta ilo säilyisi, niin jatkoin heti perään muutaman toiston.

Viikonloppuna kävin pennun kanssa Turussa sosiaalistumassa, ja hämmästyin miten paljon tupakan tumppeja kaduilla makaa (murr, eikö niitä muka voi laittaa roskiin tai kantaa mukana??!) Toki ne kiukuttavat minua muutenkin, mutta nytpä minulla olikin mukana pentu, joka tykkäsi poimia niitä suuhunsa! Koitimme tietenkin niitä vältellä, mutta välillä pentu oli minua nopeampi ja taas oli jostain tumppi löytynyt!
Olin ikionnellinen, että minulla oli tämä uusi työkalu käytössäni - minun ei tarvinnut repiä tumppeja Tihkun suusta, vaan tällä koulutuspelillä tumppi putosi oitis suusta, koska emäntä tarjosi parempaa ja Tihku ajatteli, että peli alkaa taas.



Wiiman, aikuisen koiramme kanssa käytän useampia luopumisvihjeitä, en oikein tiedä miksi, mutta jotenkin ne valikoituvat tilanteen mukaan. Tavallisemmin kuitenkin tullee varmaan sanottua  Jätä, kun haluan, että hän luopuu jostain hajusta tai näkemästään, mutta jos suussaan on jotain, jonka haluan itselleni, on vihjeenä Kiitos.
Siksi valitsin itse tämän koulutuspelin vihjeeksi myös sanan Kiitos, niin säilyy samat vihjeet molemmilla koirilla. 


Luopumisharjoitteluista voit lukea myös aiemmasta tekstistäni, tästä ekan kurssikerran referoinnista, jossa harjoittelimme vähän toisella tavalla sekä lisäksi tästä vanhemmasta kirjoituksesta, jossa kerron, miten Wiiman kanssa olen tullut tehneeksi, siellä kerron mm. "juoruilusta".

Aika paljon siis kirjoituksia luopumisen taidoista😊, mutta ajattelen, että se on yksi tärkeimpiä asioita, joita koiran tulisi oppia, jotta sen kanssa olisi helppoa olla, elellä ja puuhata. Tilanteet, joissa luopumista tarvitaan, ovat erilaisia, joten työkalupakissakin on hyvä olla erilaisia keinoja ja tämä hauska koulutuspeli täydentää mielestäni settiä oikein mainiosti!


Postauksen kuvat ovat tuolta mainitulta kaupunkireissulta, jolla yritettiin syödä tupakantumppeja, mutta ei sitten syötykään, kun osattiin tällainen temppu. Toivottavasti näistä tiedoista on iloa muillekin 😊!


sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Sananen koiran luopumiskäytöksestä ja juoruiluakin

Sujuva luopumiskäytös koiralla helpottaa arkea hyvin paljon! Luopumiskäytöstä tarvitaan ohitustilanteissa ja vaikka tilanteessa kun koirasi löytää jonkun sen mielestä ihanan herkun, mutta jonka syömisestä itse olet eri mieltä. Miten nämä asiat teillä onnistuu? Mestarin ottein vai pitäisikö vielä vähän harjoitella?

Tässä kirjoituksessa kuvaan meidän tilannettamme luopumistaitojen osalta ja miten olemme taitoja harjoitelleet. Kuvituksena jutussa on pääosin lenkkikuvia lokakuisista maisemista =).


Lokakuisen ulkoilulenkin varrelta.
Kuvituskuva :) tässä kuvassa ei ole luopumisaiheita.

Olen viime aikoina ollut aika iloinen huomattuani, että Wiiman luopumiskäytös toimii varsin hyvin - sitä on testattu, jopa aika haastavissakin tilanteissa. Kuten vaikkapa kissatilanteissa! Asumme omakotitaloalueella, jossa monella naapurilla on ulkona juoksevia kissoja (kissojen kannalta surullista ja koiranomistajan kannalta ärsyttävää, murr). Omalle kotipihalle tai aidan taakse tulevat kissat saavat  Wiimalta kyllä edelleen selkeän mielipiteen. Kun taas kotoa kauempana nähdyistä kissoista Wiima nykyisin omaehtoisesti "luopuu" ja sen sijaan kertoo niistä minulle: "Kato mamma, tuolla on kissa". 

Serkkuni Molla-kissa.
Wiima olisi kauhuissaan, jos kuulisi kirjurin liittävän kissakuvia hänen sivulleen!

Kissoja vielä kovempi testi koettiin kesällä kauriin kanssa. Se tapahtuma oikeastaan vasta sai minut ajattelemaan, että vitsit miten hienoa, että tämä toimii näin hyvin! Tuo tapahtuma ja sen jälkeiset ajatukseni myös saivat minut kirjoittamaan tämän postauksen.
Lähdin nimittäin eräänä kesäiltana mökkisaaressa Wiiman kanssa lyhyelle iltapissilenkille kytkemättä sitä. En myöskään jonkun älyväläyksen tai luultavasti laiskuuteni vuoksi ottanut mukaan hihnaa, enkä muitakaan apuvälineitä kuten edes palkkanameja. Ja ihan hyvinhän se sujuikin, yhteistuumin kuljettiin - Wiima vähän edellä tai takana nuuskimaan jäätyään, mutta mukana kuitenkin.
Matkan varrella aloin kuitenkin vähän harmitella hihnan unohtamista - minulla ei ollut hinkua antaa koiran hävitä saaren metsiin myöhään illalla.


Kauris tuli esiin nuolen osoittamasta paikasta. Minä tietenkin moderniin tapaan ensin näppäsin kännykällä ja vasta sitten aloin kutsua koiraa :D ! Wiima Pörröpöksy jo laukkaamassa kauriin perään.


Kunnes ihan vain pienen matkan päässä edestämme ryntäsi pellolta tiellemme eteen metsäkauris!
Ensin kuului ryskettä ja Wiima pysähtyi hetkeksi äänen kuultuaan (eka kuva yllä) ja lähti sitten laukkaamaan kauriin perään (toka kuva yllä).  Nykyajan tyyliin, eka ajatukseni oli näpätä kuva. Toinen ajatus oli "Perskule, koira lähti!".
Sadattelin mielessäni, enkä uskonut sillä vaikutusta laukkaavaan koiraan olevan, mutta ryhdyin kuitenkin huutelemaan Wiimaa ja "jätä"-käskyä.
Ja mitä tapahtui - Wiima pysähtyi, katsoi kun kauris meni menojaan ja palasi luokseni. Uskomatonta! Minulla ei ollut mitään millä palkata Wiimaa mahtavasta luopumisesta ja luoksetulosta, mutta koitin paikata palkan puutetta käpyjä ja keppejä heittelemällä ja hihkuin ilosta. Luulen, että tein ihan hyvää työtä, niin iloisena se Wiima syöksähteli käpyjen perässä :) !


Vieläkin kukkii päivänkakkarat vaikka ollaan lokakuussa!


No, ei ihan kaikki luopumistilanteet meilläkään aina ihan näin auvoisesti mene, vaikka sellainen käsitys voi tekstistä syntyä😅. Haasteita on edelleen. Mutta useimmissa tilanteissa Wiima toimii luopumisen kannalta nykyisin varsin mallikkaasti. 
Koiraohitukset ovat sellaisia, joissa minun edelleen pitää keskittyä ja käyttää vihjesanaa, jotta homma sujuisi fiksusti. Jos joudumme yllättävään koirakohtaamiseen, niin Wiimalta pääsee satavarmasti äänimerkki - etenkin, jos vastaantuleva koira on keskikokoinen tai isompi. Ei Wiima mitään kauheaa kohtausta järjestä, mutta luopumisen vahvistamisella pyrin siihen, että päästäisiin ohi ilman ääniefektejä ja muutenkin sitä, että Wiiman tarvitsisi koirakohtaamisissa jännittyä. Vireellä on koirakohtaamisissa suuri merkitys - jos vireet on korkealla, niin onnistuminen on vaikeampaa.

Lisäksi ulkona maasta löytyvät herkut antavat haastetta. Wiima kyllä luopuu niistä käskyn kuultuaan, mutta usein liian hitaasti. Tässäkin meillä on siis edelleen harjoiteltavaa. 


Paraisilla on komeat lenkkimaisemat!


Miten ollaan harjoiteltu?

Ollaan harjoiteltu Wiiman kanssa luopumista kahdella tavalla. Toisaalta vihjeen kanssa, ja toisaalta vastaehdollistamalla. Jälkimmäisen menetelmän tällainen ekan koiran omistaja kuin minä tajusin vasta kun Wiima oli aikuisikäinen, luopumisvihje on ollut mukana pidempään. Varsinaisia treenejä en ole näistä järjestänyt pitkään aikaan (luopumisvihjettä olen toki harjoitellut ihan järjestelmällisesti aikanaan kun sitä jollain kurssilla opeteltiin, vastaehdollistamisen olen vain "sulauttanut" arkeen) vaan ne elävät arjessa mukana ja vahvistuvat toivottavasti arjen haasteissa. Varmasti saisi taitoihin vielä lisäpotkua jos minulla olisi ollut viitseliäisyyttä järjestää treenitilanteita. 

Jätä

"Jätä" on meillä luopumisen vihjesana ja sen aikanaan valitsin ehkä tavalliseman "irti"-sanan sijaan, koska Irti! tulee helpommin sanottua negatiivisväritteisesti ja myös kasvojen muoto voi muuttua vähän kiukkuiseksi. 
Koitapa itse ja sano sanat Jätä ja Irti peräkkäin niin ystävällisesti kuin pystyt, niin Jätä-sana kuulostaa aina astetta ystävällisemmältä. Tai näin ainakin minulla. 

Jätä-käskyä voit harjoitella vaikka niin, että aseta herkkupala koiran lähelle ja kytke koira siten, ettei se ihan yllä herkkupalaan - voit vaikka seistä hihnan päällä. Varaa kiitosnami myös käteesi tai treenitaskuun (älä pidä esillä) ja kun koira vähänkin luopuu näkyvillään olevasta herkusta, niin sillä hetkellä sano kehusana ja anna sille palkka omasta kädestäsi. Voit pitää kriteerin ihan alussa väljänä - palkkaa heti kun koira ylipäätään kääntää katseensa pois herkusta, mutta kiristä kriteeriä pian, siihen, että koira katsoo nimenomaan sinua - ottaa kontaktia. Kannattaa myös pitää huoli siitä, että itse tarjoamasi herkku on astetta parempi kuin tarjolla ollut, jolloin oppi on, että sinulta saa parhaat herkut.
Toista tätä muutaman kerran ja lisää sitten mukaan vihjesana "Jätä!" kun koira hoksaa mistä on kyse ja kääntää katseensa sinuun.



Jos et ole luopumista koiran kanssa ollenkaan harjoitellut, niin hyvä ensiharjoitus on myös kontaktiharjoitus, jossa otat namin molempiin käsiisi. Laskeudu polvillesi koiran tasolle. Toinen käsi esiin ja toinen selän taakse piiloon. Koirasi luultavasti kiinnostuu kädessäsi esillä olevasta namista, mutta älä anna koiran syödä sitä vaan sulje käsi nyrkkiin aina kun koiran kuono lähestyy. Pentu voi käyttää vähän hampaitakin, mutta koita kestää 😊 . Kun koira sitten katsahtaakin sinuun niin heti palkkasana sekä anna palkka selkäsi takana olevasta kädestä. 

Ja sitten toista harjoitus. Selän taakse olevaan käteen uusi palkkanami ja taas kun koirasi luopuu esillä olevasta namista ja katsoo sinua, palkka tulee takaa. Kiinnitä huomiota siihen, että kehusana tulee oikea-aikaisesti juuri koiran katsoessa sinua ja toisaalta suositan tässäkin harjoituksessa varaamaan astetta paremmat namit siihen käteen josta syötät koiraa. 

Näin koirasi oppii jättämään houkutuksen vihjeestä, koska sinulta saa paremmat herkut. Tätä on syytä vahvistaa arkisissa tilanteissa koko elämän ajan, jotta asia pysyy muistissa ja koiran motivaatio luopumiseen säilyy - koirahan ei muuten kovin mielellään luovu löytämästään herkusta.



Juoruilu eli skvallerträning

Edellä kerrotun luopumisvihjeen lisäksi olen tullut harrastaneeksi niin sanottua juoruilua. Se lähti liikkeelle yhdeltä Control Unleashed -luennolta, jolle otin osaa. Siinä koin oivalluksen, että koiraa voikin palkita siitä, kun se näkee ärsykkeen (toisen koiran, kissan, peuran, jne) ilman, että se voimistaa vetoa ärsykettä kohti vaan toimii toisinpäin. Lueskelin sitten vielä kirjoituksia netissä ja löysin ruotsalaisilta sivuilta menetelmän nimeltä Skvallerträning eli juoruiluharjoittelu.
Tässä on kyse siitä, että koiran näkemä ärsyke muodostuu vihjeeksi kontaktinottoon: koira "juoruaa" ärsykkeestä ihmiselleen, näin ärsykkeen vetovoima katkeaa ja sen sijaan syntyy kontakti koiran ja ohjaajan välille. Esimerkiksi: koira näkee kissan, mutta kääntyykin pois kissasta kertomaan siitä ihmiselleen ja "juoruaa", että Kato, tuolla on kissa! 



Omaksuin tämän mallin meidän arkeen. En ole järjestänyt mitään treenejä tai sen kummempaa, mutta ihan arkisissa tilanteissa kun Wiima näki ärsykkeen, kuten sen kissan, aloin palkata kissan näkemisestä. Siis en vasta siitä, että Wiima ottaisi kontaktia vaan jo ennen, ärsykkeen näkemisestä. 
Ja tämä on pikkuhiljaa muotoutunut sellaiseksi lähes itsestään, että Wiima kertoo häiriöistä minulle, ennen kuin edes ehdin kehumaan häiriön näkemisestä - se on siis oppinut juoruilemaan :) . Ei haittaa vaikka kontakti olisi nopea ja Wiima jatkaa kissan katsomista, kehun ja palkkaan edelleen, kissan suuntaan jos mahdollista.

Tämä on ollut hyvä tapa ja olen nähnyt selkeän muutoksen Wiimassa tämän myötä. Ulkoilusta on tullut vuorovaikutteista, kun Wiima kertoilee näkemistään asioista. Wiima oli jo aikuinen, siis ehkä 5 tai 6 vuotias, kun omaksuin menetelmän. Ja nyt se on kahdeksanvuotias. Ollaan päästy ihan hyviin tuloksiin, mutta josjakun ikinä perheeseen tulee pentu, niin tämä on malli, jolla aion pennun kanssa kohdata maailman.

Juoruharjoittelu pohjautuu Leslie McDevittin Control Unleashed/LAT-menetelmään (Look at that), mutta en ole siitä riittävästi lukenut, että voisin kommentoida onko juoruharjoittelu (skvallerträning) täysin identtistä vai joltain osin poikkeavaa.



Paraisten koirauimaranta on merkitty punaisin aidoin.





Semmoisia ajatuksia luopumisen tärkeistä taidoista sekä somistuksena lokakuisia maisemakuvia.
Syksy on ollut mahtava - vain muutama sadepäivä ja muuten aurinkoisia ulkoilukelejä! Näin ainakin täällä maan lounaiskolkassa.