Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. helmikuuta 2023

Terveystarkkeihin - entäpä jalostuskäyttö?

Suomenlapinkoira koirarotuna on pieni rotu. Päinvastoin kuin monissa muissa roduissa, suomenlapinkoiraan ei ole tuotavissa ns. uutta verta ulkomailta riittävän perinnöllisen vaihtelun turvaamiseksi. Suomenlapinkoiria kyllä kasvatetaan ulkomaillakin, mutta koska näilläkin koirilla on samat kantakoirat, eivät ne juuri tuo uutta geeniperimää rotuun. 

Tästä johtuen olisi tärkeää, että sellaiset lapinkoiraurokset ja -nartutkin pääsisivät jatkamaan sukua, joilla ei ole terveydellisiä tai luonteenpiirteiden tuomia esteitä jalostukselliseen käyttöön. Eritoten tämä on tärkeää havainnoida sellaisissa suvuissa, joissa jatkajia on vähänlaisesti, ettemme menettäisi kokonaisia sukuhaaroja ja tärkeää geeniperimää sen mukana.
Olen siinä käsityksessä, että suomenlapinkoira toistaiseksi on moneen muuhun rotuun verrattuna geeniperimältään monimuotoinen, mutta asia täytyy kasvatuspäätöksiä tehdessä tiedostaa.

Kannatan edellä kerrotun vuoksi rotuunottoja sekä esimerkiksi roturisteysohjelma toisen kotimaisen poropaimenen, lapinporokoiran kanssa voisi jossakin kohtaa olla varteenotettava ajatus. Tämä blogiteksti ei kuitenkaan käsittele jalostusasiaa niin laajasti (osin, koska minulla ei ole asiantuntemusta :) ) , vaan ihan kotoisesti minun ja Tihkun näkökulmasta.



Tihku 2 vuotta (helmikuu 2023)


Helpompaa ehkä olisi elo kastroidun uroksen kanssa, mutta edellä kerrottu mielessä haluan seurailla millainen mies Tihkusta kasvaa, ennen kuin teen sen (kastroinnin) suuntaisia päätöksiä - ja toisaalta, en ole yhtään varma onko se kastrointikaan avain onneen (?), voi ollakin päinvastoin, mutta se on toisen kirjoituksen aihe se. Selvennykseksi siis, kastraatio ei ole ollut ajatuksissa (paitsi ohimenevästi kun samoihin treeneihin osuu juoksunarttu :D ).

Lapinkoiran jalostukseen liityvät asiat alkoivat pyöriä päässä varattuani juuri silmä- ja polvitarkit Tihkulle tuohon maaliskuun puolelle. Joulukuussahan Tihku kävikin jo lonkka-, kyynär-, olka- ja selkäkuvilla, niiden tulokset olivat erinomaiset, mistä olin iloinen ja helpottunut. Toivottavasti silmä- ja polvikontrollikaan ei tarjoile yllätyksiä.


Tuli mieleen hypoteettisesti miettiä omia kriteereitä, jos joku nartun omistaja kiinnostuisi kyselemään Tihkua kun terveystutkimukset on tehtynä. Mitäköhän vastaisin sellaiseen kysymykseen? Päätin laittaa vähän ajatuksiani aiheen ympäriltä ylös ja muistiin. 

Mitä asioita olen ajatellut, että Tihkun mahdollisessa jalostuskäytössä haluaisin ottaa huomioon? En ole koirankasvattaja enkä suorittanut koirankasvatuskursseja, nämä ovat vain omia ajatuksiani, jotka ovat vuosien mittaan muotoutuneet. Voi hyvin olla, että ajatukseni alla olevien juttujen osalta vielä täsmentyy, jos ihan oikeasti pitäisi asiaa alkaa miettiä, nämä ovat vasta suuntaviivoja ja yleisiä ajatuksiani lapinkoiraurosten käytöstä.

  • ensiksikin tahdon, että Tihkulla olisi vielä joku vuosi elettyä elämää takana ennen ajatuksia mahdollisista iskäpuuhista. Vähintään 3 + -ikävuotta tulisi mittarissa olla ennen ensimmäistä yritystä. Tihku on vielä niin pentumainen, että haluan ensin seurata, millainen aikuinen koira siitä kasvaa - niin luonteen kuin terveydenkin puolesta.
    Vanhempien urosten käyttö on erinomainen juttu, tällöin mahdolliset piilevät sairaudetkin ovat jo luultavimmin puhjenneet esiin. En kuitenkaan sulkisi pois yhden pentueen tekoa vähän nuoremmallakin koiralla, ja sitten jäädä seurailemaan, millainen pentue siitä sitten kasvaa, ennen mahdollista seuraavaa yritystä. 
  • oikeanlainen narttu (Tihkulle) on tärkeä faktori, Tihku on siis myöhemmin ns jalostusikäisenäkin käytettävissä harkiten.
  • vaikka Tihkulla terveystarkit olivat puhtaat (silmät ja polvet vielä tutkimaton arvoitus), niin sisaruksilla on C- ja myös D -lonkkaa, joten nartulla ja sen lähisuvulla takautuvasti tulisi vastaavasti olla puhtaat lonkkatulokset
  • Tihkun yhdellä veljellä häntämutka
  • Tihku on prcd-PRA-kantaja, joten luonnollisesti narttu ei voi olla
  • Tihku on kevytrakenteinen, mielellään näkisin nartussa vankkaa rakennetta tasapainottamassa
  • Tihku on suorittanut MH-kuvauksen. Luonnetesti olisi hyvä olla suoritettuna, ja tulokset huomioitavana ennen pentuajatuksia. Tihkulle kaavailen luonnetestiin n 3+ ikää. 
  • Nartulta ehkä ainakin lähtökohtaisesti toivoisin MH- tai LT -tulosta.
  • Tihku on vilkas, valpas, varsin aktiivinen ja hieman rauhaton koira. Terveysasioiden lisäksi, edellyttäisin nartulta tasaista ja hötkyilemätöntä luonnetta. Tämä on tärkeä pointti, en uskalla edes ajatella, mitä tulisi, jos Tihkun morsmaikku olisi yhtä vauhdikasta tyyppiä :) 
  • mahdollisista narttuehdokkaista keskustelen Tihkun kasvattajan kanssa, jotta varmasti kaikki terveyteen ja sukuihin liittyvät asiat tulisi huomioiduksi, koska en itse ole mikään asiantuntija sillä saralla 
  • Tihku on paimensukuista kasvatuslinjaa ja mahdolliset suvunjatkot tapahtuisivat samassa kasvatuslinjassa.




Nyt on sitten jännitettävää maaliskuun alussa. Tihkulla on molempien silmien ulkoreunat hieman punoittavat. Niihin on syntynyt uudisverisuonitusta luultavasti nuoruusiän silmätulehduksen yhteydessä (Linkki postaukseen tästä aiheesta). Silmälääkärin mukaan kyse on vaarattomasta ilmiöstä ja, että taipumus uudisverisuonitukseen on yksilöllinen. 

Sellaisia kuvioita siis Tihkulla (ja minulla) tässä alkukeväästä :) . 

Edit, jälkikirjoitus: Silmä- ja polvitarkit olivat puhtaat. Ja uudisverisuonitus, sellaisena kuin se Tihkulla esiintyi, on aivan normaali löydös, ei siis sairaus eikä oire. Lisäksi sanoi lääkäri, että uudisverisuonitus oli nyt hävinnyt, kuten on tapahtunut myös omien havaintojeni mukaan. 





tiistai 13. joulukuuta 2022

Tihku luustokuvilla

Tihku (Erimoone Läpimurto) kävi 2-vuotissynttäreiden (6.11.2022) kunniaksi virallisilla luustokuvilla. Kennelliiton lausunnot tulivat jo samalla viikolla ja toivat mukanaan iloisia uutisia! Tihkulla kuvattiin olat, kyynärät, laaja selkä ja lonkat ja kaikki todettiin puhtaiksi. Olipa ihana nähdä tulokset Koiranetissä, koska tulosten odottaminen oli varsin jännittävää!

Laitan kuvat alle näkyviin, jos jotakuta kiinnostaa katsoa, ja jääpä itsellenikin sitten muistiin myöhemmin helposti nähtäväksi. Kuvat otettiin 7.12.2022 PetVet Ortossa, Turussa.


Lonkat A/A


Selkäkuvat (VA0 / SP0 / LTV0) :


Kaularanka


Rintaranka

Lanneranka


Kyynärät (0/0):

Oikea

Vasen

Ja vielä olkanivelet (terve/ terve)
Oikea


Vasen





Hidas heräilijä


Tihku odottelemassa humahdusta eläinlääkärillä

Heräily nukutuksesta oli aikaavievää. Tihku kyllä käveli eläinlääkäriasemalta omin jaloin - tietenkin, eipä taideta virkoamatonta koiraa edes päästää, tuskin.
Kotiin päästyämme uni ensin vain maistui ja maistui. Sitten iltapäivällä ja illemmalla alkoi Tihku olla jo enemmän tolpillaan, mutta itki ja vinkui, ja tuijotteli kaukaisuuteen, eikä ollut ollenkaan itsensä. Muistelen kylläkin, että niin on Wiimallakin mennyt nukutuspäivät pipariksi.
Seuraavana päivänä Tihku sentään oli ihan entisensä, pirteä ja reipas poika. 

Näin onpi luustokuvat sitten otettu, keväällä vielä tutkitaan polvet ja silmät. 


Vastaanotolla humahduksesta heräilevä Tihku...


... ja kotona uudelleen tuutiva Tihku 🥰




maanantai 6. joulukuuta 2021

Wiima Wimpsahduksen kuulumisia

Wiima on nyt melkein vuoden ehtinyt olla isosisko, se on iso muutos koiralle, joka oli elänyt ainoana koirana ensimmäiset, melkein 9 vuottaan. Kerään tähän postaukseen Wiiman isosiskotunnelmia sekä terveyskatsauksen. Varoitus etukäteen, tästä voi tulla pitkä juttu :) !


Isosiskous on pääosin merkinnyt Wiimalle hyviä asioita. Wiimalla on nyt ystävä, jonka kanssa puhua koirakieltä, jonka kanssa riehua ja rallata. Riehuminen ja rallaaminen on hyvästä ja pitää Wiiman nuorena. Ilman pikkuveljeä hän pihalla ollessaan vain kävelisi pihalla nenä maassa tai makailisi katselemassa ohikulkijoita. Tietenkin normaalit lenkit meillä on, mutta näiden taukojumppien ansiosta hän saa enemmän ja monipuolisempaa liikuntaa päivittäin, kuin mitä itse pystyn tarjoamaan.

Heistä on tullut läheinen parivaljakko, tai niin läheinen kuin mahdollista. Tihkulle Wiima on maailmassa The Ykkönen. Wiima taas on ensisijaisesti ihmisen koira, ja erityisesti vielä minun koirani, mutta Tihkusta on tullut hänelle rakas ystävä. Tihkustakin on iän karttuessa tullut enemmän myös ihmisen koira, mutta Wiima on hänen maapallonsa keskipiste. 


Alta pois, täältä tullaan!

Wiima sietää Tihkulta varsin paljon. Tihku saa viedä lelutkin suusta - ja viekin! Se minua välillä surettaa, kun Wiima ei tässä asiassa pidä puoliaan, vaikka selvästi välillä haluaisi vähän itsekin retuuttaa leluja. Koitan siksi päivittäin järjestää Wiimalle leikkirauhan, että hänkin saa rauhassa kiskoa, retuuttaa ja heitellä, sillä ilman apua se on mahdotonta. Tihku on kuin pikkulapsi - kaikki lelut, jotka on muiden suussa, on aina parempia kuin se, joka on omassa suussa. 

Wiimallakin on kuitenkin rajansa, ja Tihku tietää, että nukkuvaa Wiimaa ei kannata härkkiä, eikä luuta tai muuta herkkua viedä Wiiman suusta. 
Joskus aikanaan Wiiman äitikoira oli kasvattajalla kotilauman vanhin narttu ja sen kuullessani totesin, että Jahas, Dixi onkin sitten perheen pää? Tähän kasvattaja vastasi, että "Ei ole, Dixi ei halua olla laumassa johtosemassa, vaan on mieluummin sivustaseurailija".
Luulen, että Wiima on äitinsä tyttö, hyvin liberaali, joka katsoo teinimukelon touhuja sormiensa läpi. Wiima mieluummin väistyy, kuin rähjää - paitsi niissä parissa itselleen tärkeässä asiassa - eikä niissäkään rähjätä tarvitse vaan auktoriteetti riittää.
Nuorena tyttönä Wiima kyllä oli topakka tyttö, ei haastanut riitaa, mutta ilmoitti kyllä vieraille koirille tarvittaessa, että iholle ei tulla, jos joku sellaista yritti.


Harrastukset

Kirjoitin yllä, että veljen tulo tarkoittaa pääosin mukavia asioita Wiimalle. Yksi ei niin mukava juttu on, että olen joutunut Tihkun myötä karsimaan Wiiman harrastuksia. Wiima kävi viikoittain rally- ja nosetreeneissä, ja nyt ne ovat paussilla. Tajusin jossain kohtaa, että aikani ei vaan kerta kaikkiana riitä, koska nyt on tärkeää saada Tihkulle pohjat tehdyksi ja sitten tarvitsen myös itse lepopäiviä harrastuksista. Miten ihmeessä monen koiran omistajat oikein treenaavat?

Huomasin kuitenkin Wiiman ohjatuissa rallytreeneissä viime aikoina, että Wiima oli tosi innostunut alkutunnin, mutta sitten jo vähän kyllästyi lopputunnista - suoritti kyllä, mutta ei ihan sillä iloisella palolla, mihin olin tottunut hänen kanssaan. Joten ehkä olikin sitten ihan oikea ratkaisu jättää viikkotreenit Wiimalta unholaan.
Tätä viikkotreenien puutetta kompensoin nyt hankkiutumalla aina toisinaan yksittäistunneille ja sitten tietenkin tehdään omatoimijuttuja, joita voi tehdä koska vaan kotona ja lenkillä. Nyt kun treenejä on silloin tällöin, eikä "jatkuvasti", meillä onkin intoa puhkuva leidi :).


Wiima on vähän tosikko ja hyvin kohtelias. Hänellä on heti tarve väistää katseella tai keholla, jos olemme samassa suuntimassa.  
Mutta jos on kyse työtehtävästä tai keskustelusta, Wiiman katse on hyvin kiinteä. 


Puhuttiinko yllä jotain kiinteästä katseesta?


Wiiman terveys

Wiima on nyt tarkkaan ottaen iältään 9 vuotta ja 8 kuukautta. Hän on ollut melko terve koira kaikki "yhdeksän ja risat" -vuottaan, mutta joitakin vaivoja hänelläkin on ollut. Polviepisodi pari vuotta sitten ja viime vuonna puhjennut allergia. Niin ja sterkan jälkeen alkoi painon tarkkailu. 



PAINO

Wiiman kanssa ollaan painoasioita vähän tsempattu. Hänellä on ollut vähän ylimääräistä, mutta nyt aletaan olla jo lähellä maalia. Viime viikon punnituksessa vaaka pysähtyi 18,2 kiloon. Koitetaan nipistää vielä tuo 200 g - ehkä 500 g, niin ollaan erinomaisissa lukemissa. Wiimallahan oli niitä polvivaivoja, jotka eivät onneksi ole enää vaivanneet, mutta koitan olla tarkkana, etteivät alkaisi vaivatakaan, ja siksikin paino on tärkeä juttu.

Välillä minua hirvittää, kun Wiiman annos on pieni kuin kärpäsenkakka Tihkun annoksen vieressä. Wiima saa päivittäin ruuan kaksi kertaa. Hän on siirtynyt dieettiruualle ja lähtöannos on 1 dl nappulaa kerrallaan, josta vähennän, jos annos sisältää jotain lisukkeita. Näitä lisiä voivat olla esim vähärasvainen jauheliha, kananmuna, tonnikalaa vedessä tai ihan kalastettua kalaa jos isäntä on käynyt heittelemässä. 

Painon karsiminen ei ole ollut oikein helppoa tällä kertaa. Jotenkin tuntui, että Wiiman kroppa piti kiinni saavutetuista eduista, enkä tiennyt enää miten tekisin, kun edellä kerrottua pienempiä annoksia en voi syöttää. Palkkanamit on toki huomioitu kokonaisannoksissa. Sitkeys näyttää kuitenkin toimineen ja suunta on oikea.


Kuusivuotias Wiima oli mukavan timmissä kunnossa.
Kaunis koira <3

POLVET

Polvet vaivasivat Wiimaa pari vuotta sitten. Homma sai alkunsa ykskaks talvisena päivänä vuonna 2019. Siitä seurasikin aikamoinen rumba, jossa polvien vaivat eskaloituivat. Polvet saivat tapaturmakeväänä 1/2 tuomion, vaikka 0/0 :ksi oli aikanaan terveystarkeissa todettu.
Leikkaustakin jo pukkasi, mutta lihashuollolla selvittiin.
Niin ja rumban päätteeksi oltin taas tuloksessa 0/0! Niin voi polvitulokset heitellä!

Ja tosiaan, sen koommin eivät ole polvet vaivanneet. Jumppa jäi rutiiniksi ja nyt Tihkun kanssa päivittäiset peuhut aivan varmasti tukevat polvitilannetta, koska peuhuihin kuuluu jos jonkinmoista hyppyä ja pyllynkeikautusta.

Ihanaa, että polvivaivat eivät ole uusutuneet ja kaikkeni teen, ettei uusiudukaan.



Allergia

Wiimalla alkoi allergiaoireilu syksyllä 2020. Ainoana oireena kutiavat ja vuotavat silmät. Pitkän aikaa vaivan syytä selvitetiin, ja arveltiin sitä ja tätä, mutta tammikuussa 2021 otettiin allergiatestit ja sieltä löytyi yliherkkyys varastopunkille. Sen jälkeen onkin ollut taiteilua ruokinnan ja lääkkeen kanssa. Oireilu on onneksi kurissa, mutta Wiimalla on jatkuva lääkitys.

Wiima syö puolikkaan Apoquelia per ruoka-annos eli yhteensä yhden tabletin päivässä. Tällä konstilla silmät pysyy kunnossa, eivätkä kutia - hieman vuotoa voi silti välillä olla, huomaan silmän alusesta, mutta sitä on hyvin vähän.

Olin ajatellut meneväni tällä hoidolla jatkossakin, mutta ihan viime aikoina mielessä on alkanut pyöriä raakaruokintaan siirtyminen. Tai vaikka että päivän toinen annos olisi raakaruokaa. Tämä on ihan ajatusasteella, mutta kirjoittelen lisää, jos ja kun lähden kokeiluihin :).

Onni on kuitenkin, että nyt lääkkeen ansiosta Wiimalla on hyvä tilanne, silmät ei kutia eikä muutenkaan kiusaa ja hän saa elää onnellisen koiran elämää.





Paljon tulee nykyisin kirjoiteltua Tihkusta, kun hänen elämässään tapahtuu paljon uutta. Kun taas Wiiman kanssa asiat sujuvat vanhoja tuttuja latujaan, niin hän ei kovin usein ole kirjoitusteni aiheena tätä nykyä. Wiima on kuitenkin minulle todella rakas, unelmieni koira, sielunpuolikas ja koira, jota minulla ei pitänyt voida olla❤. 



lauantai 3. heinäkuuta 2021

Geenitutkimuksista juhannuksen viettoon

Kesäkuussa varasin Tihkulle ajan verikokeeseen ELL-asemalle kun minulla oli muutakin asiaa sinne (Wiiman allergiapillerit olivat lopussa, sekä ostin samalla Bravectot myöhemmin annettaviksi).  
Vielä en tiedä tuleeko Tihkusta sellainen mies, joka isäksi kelpaa, mutta ajattelin selvittää asian geenien kannalta, kun homma sopi tähän kohtaan niin mainiosti.
Iskähommiin Tihku aikanaan lähtee vain siinä tapauksessa, että luonne ja terveystiedot sen sallivat - ja silloinkin valikoidusti. Nuorena miehenä yksi, enintään kaksi pentuetta sopivalle tai sopiville nartuille, jonka jälkeen seuraillaan, mitä tuli - ja jos hyvin kävi, niin myöhemmin sitten ehkä pari pentuetta lisää - tällainen on kaavailuni tällä hetkellä, jos noihin asioihin ylipäätään päästään.

Lapinkoirilla toivotaan tutkittavan ainakin kolme perinnöllistä sairautta:
- Pompen tauti – aineenvaihduntasairaus
- DM eli Degeneratiivinen myelopatia – etenevä selkäydinrappeuma
- prcd-PRA – verkkokalvon asteittainen surkastuma


Vuoroa odottelemassa eläinlääkäriasemalla

Pompen taudin osalta Tihku on polveutumisen myötä terve, mutta nuo kaksi muuta olisi testattava, koska emä on niin DM:n kuin PRA:nkin kantaja.

En ollut geenitestejä ennen teettänyt, joten opiskelin netissä mitä mahdollisuuksia on ja viimeisenä vertailussa oli Laboklin ja MyDogDna. Valitsin kuitenkin Laboklinin, se tuntui yksinkertaisemmalta ja asian ratkaisi vielä lopulta se, että käyttämäni eläinlääkäriasema tekee yhteistyötä Laboklinin kanssa ja meidän osaksi jäi antaa verinäyte, kun he hoitivat loput.

Kesäkuun 16. päivä oltiin verinäytettä antamassa ja kesäkuun viimeisenä päivänä tulivat jo tulokset -
- > Tihku on PRA kantaja, mutta DM:n osalta terveet geenit.
Tulevien mahdollisten morsmaikkujen tulee siis olla PRA:n suhteen terveitä. 
Laskua vielä odottelen, sitä ei ole kirjoitushetkeen mennessä tullut. En tiedä miten laskutus yleensä toimii, mutta ajattelin viikon sisällä alkaa sitä kysellä.
Nonni - nyt tiedetään siis jotain Tihkun geeneistäkin :).


Juhannuksen viettoa

Juhannus tuli ja meni. Sitä vietettiin tänäkin vuonna mökillä ystävien kanssa - toinen ystäväpariskunta saapui laituriin paatillaan ja toiset yöpyivät mökin vierashuoneessa. Lämpöä piisasi, joskin eniten juhannusaattona. Juhannuspäivänä sitä vastoin koettiin niin superhellettä, kuin pieni (hyvin pieni) sadekuurokin sekä myös kovaa tuulta, pääosin kuitenkin aurinkoista ja lämmintä, turhan lämmintä.

Kuka tulee? Vastaanottokomitea on valmiina!


Komea taivas!

Tietenkin juhannuksena myös syötiin hyvin ja ruokaa oli taas ihan liikaa :)

Juhannuslauantain jälkiruokana nautittiin muurikalla paistettuja köyhiä ritareita.
Edellisen kerran olen tehnyt niitä varmaan yli viisi vuotta sitten. Niin hyviä tuli, etten aio odottaa viittä vuotta ennen seuraavia ritareita!

Meidän metsäisellä rantatontilla eivät pionit kasva, mutta nämä tulivat juhannusta kaunistamaan ystäväperheen tuomina

Eräs uimamaisteri nimeltä Tihku.
Hän viihtyy kahlailemassa todella hyvin, mutta varsinaisesti uimisesta ei ole kiinnostunut.


Koirien kannalta juhannus sujui mukavasti, paitsi että sitä lämpöä piisasi. Juhannusaatto kun oli hyvin helteinen emme tehneet lenkkiä ollenkaan - ilma tuntui ihan seisovan. Koirat kuitenkin kulkivat mökkipihalla ja kahlailivat halunsa mukaan. Juhannuspäivänä oli onneksi vähän tuulisempaa, vaikkakin lämmintä, ja teimme sitten pienen lenkin. Vieraammekin olivat varanneet lenkkitossut mukaan, joten kävimme reippailemassa koko porukka, niin sitten tuntui taas sallitulta istua päivällä herkkujen ääreen :).

Wiima puuhaili sitä mitä yleensäkin, eli harhaili pihametsässä, kerjäsi ruokaa, kahlaili, mutta pääasiassa makaili helteessä jossain varjoisassa kolossa, josta oli sopiva näköyhteys kaikkeen mitä pihalla tapahtui. 

Tihku taasen on elohopealle sukua ja hän oli liikkeessä ison osan hellepäivääkin. Hänellä tietenkin myös uusi tilanne, kun ensiksikin oltiin mökillä eikä kotona, joskin mökillä ollaan jo muutaman kerran oltu. Mutta nyt oli vieraita aamusta iltaan ja toiset jopa yötä, ja sellainen on korona-ajan koiralle vähän vierasta. Tihku kuitenkin oli oma vauhdikas itsensä ja luulenpa, että ajoi itsensä vieraidemme sydämiin, siitä huolimatta, että pihisti naispuolisen vieraamme kauniit sukat!

Koirat olivat mökillä ulkoruokinnassa - eli heittelin aamuin illoin niiden nappulat maahan maastoon etsittäväksi. Rutiini näytti toimivan hyvin - ensin pakattiin ruokakipot sisällä koirien tarkassa valvonnassa ja sitten siirryttiin ulos.
Ulkona viittasin Wiiman oikealle ja Tihkun vasemmalle odottamaan. Wiiman ruoka viskottiin syötäväksi tietenkin ensin ja Tihkun toisena, ja eka aamun jälkeen hän osasi hienosti jäädä omalle "puolelleen" odottamaan ruokatarjoilun saapumista. Eli samalla saadaan harjoiteltua vähän muitakin taitoja :).





Tällaisen katoksen isäntä väsäsi laiturille tänä keväänä. Taisi se alkunsa saada jo syksyllä.
Katoksessa on katto sekä seinä vasten pohjoisia tuulia. Siellä sitä sitten on kiva istuksia sateisinakin iltoina sekä syksymmällä tuulilta turvassa.

Auringonlaskut ne ovat merellä kauneinta taidetta!
Tämäkin oli kaunis, mutta ei komeimmasta päästä.



perjantai 5. maaliskuuta 2021

Penturokotuksia, vatsatautia ja painojuttujakin

Blogi on siitä kiva juttu, paljon parempi kuin esimerkiksi insta, että tänne kun kirjoittelee asioita, niin ne säilyy tallella ja on myös helppo myöhemmin löytää luettavaksi, jos alkaa miettiä, että miten asiat menivätkään. Ja tämä blogipostaus on tällä kertaa tällainen Note to self - tyylinen juttu.



Pikku Pöppiäinen rokotuksilla

Tihku sai 16-viikkoisrokotuksensa eilen 3.3., varsinaiset 16 viikkoa tuli täyteen viime perjantaina. Kaikki sujui taas oikein hienosti, Tihku oli oikein reipas poika, joka tervehti lääkäriä iloisesti. Taas tutkittiin sydän, keuhkot, silmät, korvat ja vissiin koko koira, ja lääkärin mukaan kaikki oli edelleen kuten pitää 😊.
  • Painokin tuli taas tsekattua ja nyt vaaka pysähtyi 9,6 kg:n kohdalla 
    Tarkistin myös - Wiima oli samanikäisenä 10,1 kg, hän on kuitenkin rotevampirakenteinen kuin sutjakka veljensä, oli jo pentuna
Tässä me ootellaan, että päästään lääkärin vastaanotolle.
En voi sille mitään, mutta kun katson kuvista tämän pikkuveijarin ihanaa nassua, niin mieleen tulee heti Sepe Susi! Tietenkin sellainen hyvin kiltti versio Sepestä, ehkä siis Pikku Hukka 😍😀.
Joskus hän näyttää Sepeltä elävässä elämässäkin, mutta erityisesti kuvissa!

Rokotusten jälkeen päätimme viedä kotiin pizzat ja piipahdimme viereisessä Kotipizza-liikkeessä, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Tässä Tihku on juuri tehnyt tilauksen ja sitten me taas ootellaan.
Niskassa oli vähän kutinaa rokotuksen jälkeen, mutta sitten se kyllä pian helpotti.


Vatsavaivavihulainen

Vatsapöpö on ollut kiusanamme tällä viikolla. Se alkoi sillä, että Wiima oli vähän levoton. En heti alkanut asiaa kummastelemaan, vaikka huomasin sen rauhattomuuden. yöllä olo paheni ja Wiima pyyteli ulospääsyä oikeastaan koko yön. Itselläni oli työpäivä seuraavana päivänä, niin isäntä ravasi Wiiman kanssa yöllä pihalla pariinkin otteeseen, mutta mitään ei ollut tullut ja Wiima oli kuulemma vain kierrellyt ympäriinsä. Emme oikein tienneet mikä sitä vaivasi. 


Aamulla herättyämme annoin koirille aamupalat - Wiimallekin annoin ihan koko annoksen enempää ajattelematta, ja sehän ei ollut kovin fiksu temppu. Wiimakin oli edelleen vinkuvainen ja rauhaton. 
Aamulenkillä huomasin, että se haki koko ajan kakkapaikkaa, mutta aina kun piti kyyristyä ponnistamaan, se nousi ylös ja haki toista paikkaa. 

Hätäännyin vähän. Ajattelin, että onko vika selässä, niin ettei se pääse kakka-asentoon vai onko suolessa jokin täyte, joka on niin kivulias, ettei ponnistaminen onnistu. 45 minuutin kävelyn jälkeen paine taisi kasvaa liian isoksi ja Wiima pyöri ja pyöri ja pyöri, ja lopuksi sai puserrettua ojan pientareelle löysän läjän. 
Mietin, että jos tavara on noin löysää, niin sitä ei tarvitse pakertaa noin paljon kuin nyt oli pakerrettu ja ajattelin, että löysempi kama se ehkä sieltä vaan poistui tukoksen ohi. Eli se, että koira lopulta kakki, ei rauhoittanut minua ollenkaan.

Wiimaa itketti oikeastaan koko ajan ja ajattelin, ettei tämä voi nyt yhtään odottaa. Varasin siis eläinlääkärin päivystysajan  ja isäntä lähti sitten Wiiman kanssa matkaan. 



Iloinen uutinen tutkimusten jälkeen kuitenkin oli, että ei ollut selkävaiva eikä ollut suolitukos vaan olikin alkava vatsatauti ja hänellä oli vatsa varmaan kovin kipeä. Eläinlääkärillä oli suoli ja vatsa kuvattu, eikä mitään löydöksiä niissä ollut.

Wiima sai jo paikan päällä pahoinvoinninestopiikin ja sitten kotiohjeet antaa Cerenia-nimistä tablettia, pahoinvoinninestolääkettä kerran vuorokaudessa vielä kolmena päivänä. Tämän piti rauhoittaa vatsaa ja rauhoittaa hieman koiraakin. 
Olo kohenikin ja Wiima piristyi, kunnes itse erehdyin pölhönä lopettamaan vatsatautiajan ruokinnan (keitettyä kanaa ja piimää, raejuustoa, vähän kaurapuuroa - pieniä annoksia) ja täytin kuppiin nappuloita - ja vatsakipu alkoi jälleen. Voi minua typerystä. 
Mutta kaipa se pian ohi menee ja taitaa olla bakteeriperäinen, sillä Tihku on onneksi säilynyt terveenä.

  • Wiimankin paino tuli nyt eläinlääkärikäynnin myötä tarkistettua:
    Vaaka oli näyttänyt lukemaa 18,5kg.

Paino kävi tässä talvella myös 19 kilossa, vaikka Wiimalla ei saisi liikakiloja polvensa vuoksi olla, eikä tietty muutenkaan. Tihkun myötä on myös Wiiman makupalat lisääntyneet, koska rouvan on oltava mukana kaikissa koulutusjutuissa, tietenkin :D ... hoksasin tilanteen jokin aika sitten ja olen jo leikannut Wiiman annoksia. Puolisen kiloa saisi vielä paino laskea, 18 kg on Wiimalle sopiva paino, silloin kylkiluut tuntuvat sopivasti, muttei liikaa. Wiima on aika kookas ja roteva narttu.



Kaunis, kauniimpi Wiima 🧡!














sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Mielialaharjoittelua ohitustreeneissä ja iloisia huomioita kaupassa

Tihku on ollut kovin kiihdyksissään muista koirista ja jopa yrittänyt viritellä haukkumista, jos vastaantuleva koira on haukkunut. Tihku-pentunen ei kylläkään ole vielä varsinaisesti haukkunut, mutta puhissut haukkuvaa koiraa kohti ja päästellyt sellaista kiihtynyttä hymähtelyä, joka iän karttuessa johtaa haukkumiseen.

Tihku on vasta 15 viikkoa, joten eihän sillä tietenkään vielä ole käytösosaamisen palikat hallussaan, mutta koitan suhtautua ja reagoida käytösongelmiin etupainotteisesti. Täällä Paraisilla asuessa kadut ovat hiljaisempia kuin isommissa kaupungeissa, joten olen viikonloppuisin käynyt Turussa koirakohtaamisia harjoittelemassa, mutta nyt halusin ottaa vielä toisenlaisen otteen asiasta, ja kutsuin koolle harjoituskavereita. Laitoin paikallisen koirayhdistyksen Face-sivulle ilmoituksen, ja kyselin, olisiko kiinnostusta ohitustreeneistä ja kymmenisen koirakkoa vastasi, että olisivat mielellään tulossa.

Kuva: Tettan Lindqvist

Kokoonnuimme Paraisten Keskuspuistoon ja mukana oli Tihkun lisäksi pari muutakin pentua (4 kk ikäiset mäykkysisarukset) ja sitten nuoria junnukoiria ja aikuisiakin rauhallisia koiria treeniapuna.
Emme tehneet varsinaisia yhteisiä harjoituksia vaan keskityimme liikkumaan pienellä alueella, jolloin jokainen sai harjoitella haluamallaan tavalla. Aikuiset koirat kiersivät kävelyreittiä ympäri, niin että saivat harjoitella yllättäviä kohtaamisia, itse taas keskityin enemmän tunnetilaharjoituksiin, eli koitin luoda Tihkulle rauhallista mielialaa muiden koirien 'mennessä ja tullessa'. 



Onnistuimme Tihkun kanssa yli odotusten! Jihuu! Harjoitusten alkaessa Tihku oli aika kiihtynyt nähdessään paljon koiria siellä täällä. En siinä kohtaa edes yrittänyt saada aikaan kontaktia tai muutakaan toimintaa itseni suuntaan, syötin vaan kämmenestä ja Tihku sai katsoa koiria. Aika pian sen kierrokset alkoivatkin laskea.  

Liikuimme sinne tänne itsekin ja aina koiran lähestyessä keskityimme katselemaan ohimenevää koiraa ja syömään nameja. Jonkin aikaa tällaista tehtyämme muut koirat alkoivat olla Tihkun mielestä lähes yhdentekeviä (noo, hieman ylisana, mutta menköön :D) ja se keskittyi jopa leikkiin minun kanssani, vaikka toinen koira kulki vierestä ohitsemme.


Kuvasta näkee, että toisen meistä jalat on venyneet pituutta, ja se toinen en valitettavasti ole minä :D
Kuva: Tettan Lindqvist

Olimme kaikki treenaajat sitä mieltä, että harjoitukset oli onnistuneet ja että haluamme ehdottomasti niitä jatkaa, joten luultavimmin kokoonnumme lähitulevaisuudessa uudelleen! Mainiota, ollaan Tihkun kanssa oikein iloisia, että saatiin treeniapua ja -seuraa!

Tihku täytti 15 viikkoa perjantaina 19.2.
Kääk - ens viikolla sitten lähestytään jo 4 kk:n rajapyykkiä!


Iloisia huomioita kaupassa - eli kuonollisia koiria postikorteissa!


Vuosi sitten tammikuussa seisoin paikallisen K-Supermarketin korttihyllyn ääressä ja tulin surulliseksi. En ollut koirakorttia hakemassa, mutta sellaisiin silmäni iskeytyivät kun tajusin, ettei korttivalikoimassa näkynyt lainkaan terveitä koiria, vaan pelkästään brakykefaalisia rotuja vitsikkäästi kuvattuina. 
Brakykefaalisia rotuja ei pitäisi minusta ollenkaan mainonnassa tai muissa julkisissa kuvissa käyttää, koska mitä enemmän näitä koiria julkisesti näkyy, sitä normaalimmalta ne alkavat katsojan silmässä näyttää, vaikka tosiasiassa ne eivät ole normaaleja ollenkaan. Näillä roduilla on hyvin paljon rakenteeseen liittyviä terveysongelmia, esimerkiksi hengitysvaikeuksia lähes olemattomasta kuono-osasta johtuen. Koiranostajien olisi hyvä tiedostaa nämä asiat ja valita koiransa myös terveysnäkökulmien kannalta. 

Tuon vuoden takaisen havaintoni jälkeen kirjoitin tämän postauksen (LINKKI), sekä laitoin palautepostia Kartolle. Sain muuten Kartolta erittäin nopean ja hyvän vastauksen palautteeseeni: "Haluamme toimia vastuullisesti - niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan. Välitimme palautteesi kansainväliselle kuvapankille joka meille näitä kuvia tarjoaa, ja lisäksi nostan asian esille seuraavassa tuotesuunnittelun palaverissa."

Viikko sitten pysähdyin taas samaisen hyllyn äärelle. Ensiksi silmäni osuivat tähän lahjakassiin ja ajattelin, ettei mikään ole muuttunut:


Mutta sitten etenin korttihyllyn puolelle ja sain ilokseni huomata, että valikoimissa olikin nyt varsin paljon koirakortteja, eikä yksikään niistä kuvannut kuonotonta brakykefaalista rotua. Mahtavaa!
Joukossa oli muuten ihana kuva suomnepystykorvalaumasta metsässä - harmittaa, etten tullut sitä myös kuvanneeksi alla olevaan kavalkaadiin. 





Lyttykuonoisten koirien terveysongelmista on viime aikoina puhuttu paljon ja tämä on varmasti vaikuttanut siihen, millaisia kuvia mainostajat ja muut julkaisijat kuviensa aiheiksi valitsevat.
Uskon myös, että me kuluttajat olemme asiasta valistuneempia antamaan palautetta sekä jätämme kertakaikkiaan ostamatta postikortit, joiden aiheena on sairaita koiria. Pikkuhiljaa asiat muuttuvat ja se on hyvä se!