Valokuvauksestakin hyötyä koirankoulutuksessa

Olen innokas valokuvien "näpsijä". Käytän termiä "näpsijä", koska nykyisin kuvailen pelkällä puhelimen kameralla. Minulla on kalustossa myös Nikonin runko putkien kera, mutta oikeaa kameraa ei ole aikoihin tullut kannettua mukana - se on turhan painava, ja etenkin kun puhelinkuvaus on nykyisin niin helppoa ja tarpeisiini nähden aivan riittävän laadukasta.
(Tarkoitan "näpsimisellä" vain omaa nykyistä kuvaamistani, kun olen alkanut sallia enemmän virheitä ja epätäydellisyyttä kuten kohinaa tai epätarkkuutta kuvissani - aiheesta ja tilanteesta riippuen tietenkin. Tiedän, että puhelimen kameralla saa todella hienoja kuvia, eikä tarkoitukseni ole madaltaa kenenkään muun saavutuksia).

Aiemmin harrastin kamerakuvausta paljonkin. Se oli mukana luontolenkeillä ja muilla reissuilla, heräilin aamutuimaan katsomaan auringonnousuja ja ikuistelemaan näkemääni. Eniten kuvailin maisemia ja luontoa, mutta nykyisin tuntuu, ettei sellaiseen oikein riitä aikaa, muut asiat ja tekemiset ovat nousseet edelle. Varmasti joskus kaivan kameran naftaliinista, mutta se saa odottaa tulevia aikoja, nyt tyydyn siihen "näpsintään" :) puhelimella.

Mutta tuo ylläoleva ei varsinaisesti ollut pointtini😃, vaan se koirankoulutushyöty.
No, mikäs se hyöty sitten on?

Olen tietenkin näpsinyt koiristani kuvia jo ihan pentuiästä asti, kuten varmaan useimmat pennunhankkijat ja koiraperheet. Kuvassa poseeraaminen on koirilleni palkkahommia, eli kun on osannut poseerata kuvassa (olla paikallaan ja katsoa kohti), saa palkan. Käytännössä siis, etenkin pennun ja nuoren koiran kanssa, että kun nuo kriteerit toteutuu, niin palkkasana ja sitten tarjoilen herkut.

Tammikuu 2021

Tihkun eka uudenvuoden aatto - ulkoilua ennen räjähteitä

6.1.2021

Kun näitä kuvaushetkiä sitten ripottelee sinne, missä ikinä koiran kanssa kulkeekin, niin koira oppii sietämään häiriöitä paikallaolossa. Näin on meillä ainakin käynyt, molempien koirien kanssa.
Vanhemman koiran kohdalla en tätä varsinaisesti tullut ajatelleeksi, mutta Tihku on aktiivisempi temperamentiltaan ja siinä kohtaa kun aikanaan aloin pohtia paikallaoloharjoitteita sen kanssa koulutusmielessä, niin hieman yllätyin, kun paikallaolo olikin sillä jo hyvin varma, myös monenlaisissa häiriöissä.

En ollut tullut ajatelleeksi, että valokuvien näpsiminen nimenomaan on paikallaanoloharjoittelua, vaan tarkoitusperäni olivat olleet ihan toiset. Valokuvien näpsimisen ansiosta kuitenkin oli ihan huomaamattani pohjat paikallaoloharjoitteille tehty ja koulutuksellisesti saatoinkin lähteä ihan eri lähtökohdista rakentamaan taitoa. 

Tihkua hangessa, pentukurssilla ja ostoskeskuksessa

Wiimasta on vuosien mittaan tullut ihan ammattimalli. Hän hakeutuu aina poseeraamaan kun näkee minun pitävän puhelintani kuvausasennossa, vaikka kuvaisin kontallani sammalia. Taitaa olla se palkka, joka mukavasti ahneen muorikoiran mielessä kiinnostelee :) . Ja hän kyllä aina saa pikku palkan vaivannäöstään poseerata, vaikkei sitä varsinaisesti olisi sillä kertaa pyydettykään.

Puolivuotias Wiima Paraisten Keskuspuistossa

Wiima 4 kk, riistanvärisen lapinkoiran maski-ikä parhaimmillaan :) .

Wiimaakin, ekaa koiraani, kuvasin alusta asti silloisen valokuvausharrastukseni myötä paljon. Se tapahtui tuolloin vuonna 2012 kameralla, ei tainnut puhelimissa olla kummoisiakaan kuvausmahdollisuuksia siihen aikaan. En tainnut myöskään liioiksi ymmärtää koiran palkkaamisen tekniikoista - en muista enää - joten en ole varma, miten se palkkaus alkuaikoina sujui. Mutta opeteltiin asioita Wiiman kanssa yhdessä ja kuvauspalkat astuivat ainakin nopeasti kuvaan. 

Ja todellakin - ammattiposeeraamisen lisäksi Wiimalla on myös erittäin varma paikallaolo ja sen voi huoletta jättää istuksimaan kovissakin häiriöissä - siihen luotan kuin kallioon.

Wiiman kanssa 2019 Turun Kupittaanpuistossa sulkija-ajoilla leikkimässä. 
Hän oli hötkyilemätöntä seuraa näillä reissuilla, viime aikoina kamera on jäänyt pölyttymään hyllylle, uutta tulemista odotellen.

Pienenä anekdoottina vielä yksi muisto. Tosiaan kuvasin Wiimaa aluksi kameralla. Kun aloin sirtyä puhelimella kuvaamaan, niin muistan Wiiman hieman vierastaneen puhelinta ja poseerasi aina vapautuneemmin oikealle kameralle. Nykyisin hän ei enää välitä, puhelin kelpaa oikein hyvin, mutta muistan ajatelleeni, että puhelin nostettuna kohti kuvauskohdetta ehkä loi samankaltaisen vihjeen koiralle kuin käden nostaminen ja pysäytys. Ehkäpä se jotenkin sekoitti Wiiman päätä - mene ja tiedä.

Joten koiravalokuvaus on hyvä harrastus :) ! Sen lisäksi, että se tallentaa muistoja, niin se luo myös koiralle erilaisia taitoja paikallaolosta häiriön sietoon!

Tihkun nosetreenit

Tihku aloitti tänä syksynä nosetreenit vakiryhmässä. Nose work on Tihkulle tuttu laji entuudestaan, mutta treenaaminen (ohjatusti) on ollut kurssiluonteista siis pätkämuotoista, sekä olen myös ostellut yksittäisiä treenikertoja Facebookin ryhmistä.

Huomasin kuitenkin, että liian helposti laiskistun, kun ei ole säännöllistä rutiinia ja nenähommat jäivät välillä pitkiksi ajoiksi heitteille. Vakiryhmän avulla varmistuu treenien jatkuvuuden lisäksi myös siitä, että treeniin saa riittävästi vaihtelua, paikkojen ja piilojen muodossa - itse voi omatoimisesti olla vaikea olla niin kekseliäs, minun ainakin. 
Treenit on joka toinen viikko, joten tilaa on omatoimisellekin treenille ja nyt se pysyy paremmin mielessä. Hajutreenit on hyvää aktivointia Wiimallekin, joka nauttii etsintähommista. 

Tihkulla on paljon hyviä ominaisuuksia etsijänä:

🎯 Tihku on sinnikäs - se kyllä saattaa hieman turhautua, jos piiloa ei löydy, mutta ei ala tarjota valeimaisuja, kuten riski tuossa tilanteessa olisi. 

🎯 Tihku on ketterä, se ei epäröi nousta erilaisille alustoille, ja etsii oma-aloitteisesti matalien alueiden lisäksi myös korkealta

🎯 Hyvät ja selkeät ilmaisut: ilmaisuna kuono-osoitus, jonka Tihku oikeastaan valitsi itse, ennen kuin olin edes ehtinyt aloittaa sen kanssa ilmaisutreenit. Kuono-osoitus ja sen myötä jähmettyminen on hyvä tyyli, ja sitä ryhdyin sitten vahvistelemaan. 

🎯 Tihku pitää nenänkäytöstä, ja on osoittanut taitoa ja työskentelyhaluja noseworkin lisäksi myös mm verijäljellä ja omatoimisilla makkarajäljillä.

Myös kehitettävää löytyy:

📍 Ohjattavuus. Tihku on itsenäinen tekijä ja sen on vaikea pysyä ohjauksessa, jos haluan, että jokin tila tai kohta etsitään ohjaukseni tahdissa. Se tekee mieluummin päätelmät itse ja voi irrota ohjauksesta omia aikojaan. Etsintäkoiran tulisi pystyä itsenäiseen työskentelyyn, mutta myös ohjattuun.

📍 Vire. Tihku innostuu etsinnästä välillä ja aika useinkin vähän liikaa. Etsinnässä vireen tulisi olla matalampi - tai näin itse ajattelen - jotta kaikki kulmatkin maltettaisiin etsiä. Korkeassa vireessa hommasta on riski tulla huolimatonta. 

Edelliskerralla treeneissä Tihkulla nousi vire niin, että se alkoi haukkua ja riehua innosta, ja etsiminen kärsi, vaikka tulostakin tuli. Hän jotenkin innostuu niin siitä, mitä tietää tulossa olevan, kun treenipaikassa tapaa tutun nenätyöohjaajamme ja muista asiaan kuuluvista rutiineista. Se on tietenkin aika hellyttävää, mutta ei varsinaisesti edistä oppimista :) . Tästä seurasi sitten se, että
A) samana iltana huomasin ilmoituksen vireenhallintakurssista, jonne ilmottauduin otamaan uutta lähtöä niihin taitoihin ja
B ) nyt viime kerralla otin taukomaton mukaan, ja aloitettiin treeni rauhassa taukomatolta, sekä olin päättänyt ohjata Tihkun matolle, jos tilanne sitä vaatisi. 

Viimeiset treenit olivat nyt kuluvan viikon keskiviikkona. Kouluttajamme Katja oli järjestänyt treenit hajukoulun omiin tiloihin. Kyseessä sisäetsintä ja hajut kuulemma voisivat olla "missä vaan".

Alkuhaju oli ulkoeteisessä. Tihku ei meinannut osata siellä ulkoeteisessä työskennellä kun hän vaan halusi ovesta sisään. Kierrokset olivat siis nousussa. Saatiin kuitenkin lähtöhajut haisteltua ja sitten päästiin sisään. Pyysin Tihkun heti taukomatolle sisäpuolella, kun riisuin kenkiäni ja haastattelin kouluttajan tulevasta tehtävästä. Tämä olikin hyvä tyyli ja kierrokset selvästi laskivat. Näin minun täytyy toimia jatkossakin.

Ekalta alueelta löytyi yksi jemma. Tästä sellainen huomio, jonka videolta myöhemmin näin, että Tihku oli varsin alkuvaiheessa jo hajulla, mutta ei vielä niin alussa malttanut tarkentaa, vaan lähti eteenpäin. Palasi sitten hajulle uuden kierroksen myötä ja hoiti homman kotiin.

Toinen alue olikin oppitunti itselleni. Nimittäin siinä ei ollut hajua ja tätä en tiennyt. Niinpä painostin vaan Tihkua etsimään ja etsimään, ja koluamaan nurkkia yhä uudelleen ja uudelleen. En osannut lukea koirasta, ettei hajua ole, vaan olin varma, ettei Tihku vaan löydä sitä. Tästä oppina, että TYD = Trust Your Dog. Wiiman elekieltä olisin osannut luultavimmin lukea, koska se on rauhallisempi etsijä. Tihku on etsiessään niin aktiivinen, että luulin, sen vain hosuvan, ja siksi löytäminen ei onnistu. Kuitenkin: minun pitäisi jo tässä vaiheessa tietää, että Tihku on taitava etsijä, ja olisi pitänyt osata päätellä, ettei hajua ole.

Tyhjien alueiden etsinnästä itselle Note to self: näitä täytyy itsellekin ottaa repertuaariin omatoimisesti ja palkata pelkästä etsinnästä. Nyt treeneissä tilanne pääsi yllättämään, kun tyhiä tiloja ei oltu vielä harjoiteltu.

Tokan alueen jälkeen pidettiin tauko, ja sitten päästiin kolmannelle.

Kolmas alue olikin jännittävä, sillä siinä oli häiriöhajuja. Eikä mitä tahansa hajuja vaan mm. käärmeennahka.
Jemma oli korissa muiden hajupurkkien joukossa, ja tuo käärmeennahkapurkki ja muut häiriöhajut siinä vieressä. Käärmeennahka vei nyt Tihkun kaiken huomion, se ei pystynyt keskittymään eucalyptukseen. Pitkin jaloin kaukaa, pitkällä kuonolla se otti vainua käärmeestä ja koko elekielestä näki, että koira on singahtamassa vauhdilla, jos tarve tulisi.
Eucalyptuksen ilmaisu onnistui vasta kun käärmeennahka poistettiin korista, muut häiriöhajut eivät Tihkua häirinneet, enkä tullut itse asiassa niistä kysyneeksikään. 
Tämä oli oikeastaan ihan hyvä havainto kesän mahdollisia käärmekohtaamisia silmällä pitäen, kaikesta näki, että Tihku tiesi käärmeen olevan vaarallinen, joten ehkäpä se ei syöksy elävänkään käärmeen kanssa lähituttavuuksiin.

Neljäs alue - peruskamaa, hyvää etsintää, tarkennus ja nopea löytö.

Sellaiset oli ne treenit ja yhdet vielä odotettavissa ennen joulu-ja uudenvuoden taukoa :) .

Treenivuoron odottelija - "Koska mennään?"