Wiima ehti syksyllä osallistua kolmiin rallykisoihin, ensimmäisiinsä VOITTAJAluokassa. Voittajaan ilmoittautumisessa oli minulle pieni henkinen kynnys - olin etukäteen ajatellut, kun kuluvan vuoden tammikuussa aloitin tämän kisoissa käymisen, että ALO ja AVOkin ehkä vielä klaarataan, mutten uskaltanut edes ajatella pidemmälle voittajaluokkaan, saati sitä edemmäs.
EKAT VOI-KISAT
RTK2:n Wiima sai heinäkuun helteissä - ja elokuussa olimme jo ekoissa voittajaluokan kisoissamme Liedossa! Pisteillä ei kuitenkaan varsinaisesti juhlittu, saatika tuloksella, sillä saaliina oli nollatulos. Harmillisesti en tullut tuolloin kirjoitelleeksi muistiinpanoja ja tapahtumasta on kulunut aikaa, mutta muistan ainakin, että tehtävässä "askel oikealle, istu" unohdin koko istumisen. Lisäksi Wiima oli viime aikoina treenannut vain toisinaan ja sillä olikin vähän unohtunut voittajaluokassa vaadittu oikean puolen seuruu, veto vasemmalle oli voimakas. Niinpä hän tupsahteli radalla oikealta vasemmalle paikoissa missä ei pitänyt - pujottelussa ainakin muistan näin käyneen. En ollut tähän valmistautunut, enkä siksi riittävän huolellisesti ohjannut Wiimaa pysymään oikealla, vaan oletin liikaa.
Silti oli kiva keikka ja muistutus siitä, että kannattaisi vähän treenailla ennen kisapäivää :) .
Saimme kuitenkin TP tuomaripalkinnon kivannäköisestä yhteistyöstä, olimme varmaan tuomari Hannele Pirttimaan mielestä niin liikuttavia yrittäessämme 😃.
Wiimaakin hymyilyttää kisan jälkeen nappaamassa virallistakin virallisemmassa kisaposekuvassa!
TOKAT KISAT MENI PUTKEEN
Lokakuun lopussa oli seuraavat kisat, ne pidettiin Salossa ja tuomarina Jaana Karppinen. Tämä kisa meni omalla mittapuullani lähes täydellisesti, en voinut uskoa, miten hienosti onnistuimme!
Pisteitä tuli 89/100, jolla sijoituimme kolmanneksi.
Pisteistä yksi virhepiste vähennettiin Wiiman vinosta istumisesta ja kymmenen pistettä lähti kun itse sättäsin peruutusaskeleiden määrässä. Niin vaan saimme tuloksen voittajaluokasta, hurraa! Eihän se mahdotonta ollutkaan :) !
Tuota oikealla seuruuta olimme vähän mieleen muistutelleet edellisistä kisoista oppineena, eikä siinä ollut nyt mitään proplematiikkaa!
Voittajan on helppo hymyillä... not 😃 .. ilmeestä päätellen
Wiimakin on ihmeissään, että mitä just tapahtui!
Kolmannet kisat... ööö...
Vielä osallistuimme marraskuun alussa yksiin, nekin pidettiin Salossa ja tuomarina taas Jaana Karppinen. Näistä kisoista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa ja se kuuluisa strömsö oli kaukana. Ihan itse sähläsin radalla - tein täyskäännöksen tulppaanina ja tein virheuusintoja, ja kaikkea pölhöä mitä radalla nyt voi tehdä! Eli suomeksi sanottuna; nollatulos!
Oikeastaan kisan jälkeen ajattelin, ettei olisi pitänyt mennä ollenkaan - minulla oli ollut tuolloin vähän kummallista "flunssantuloa" ja päänsärkyä ja jonkinlaista puolikuntoisuutta, mutta kun en kuitenkaan ollut mitenkään sairas (eikä koronaakaan), niin päätin mennä. Luulen kuitenkin sen vaikuttaneen keskittymiskykyyni, niin moni meille helppokin asia meni pieleen. Rata taisi kyllä olla melko vaikeakin, kisoista tuli paljon hylkyjä ja nollatuloksia.
Wiimukka se oli kyllä oikein pätevä likka.
Teki mitä pyydettiin, mutta emäntä se pyyteli mitä sattuu!
Ei haittaa kuitenkaan, tai toki vähän harmitti, kun Saloon asti oltiin vaivauduttu, mutta kiva reissu ja tapasin tuttujakin. Lisäksi Wiimahan se teki tälläkin kertaa oikein hyvää työtä, minä vaan ohjasin miten sattuu.
Tuon viimeisen kerran jälkeen en ole enää kisoihin ilmoittautunut. Olin marraskuussa jotenkin tosi väsynyt ja huomasin, että pitää vähän himmailla menojen kanssa - käyttää vapaa-aika lepoon ja ulkoiluun, ja niin minä olen sitten loppusyksyn ja alkutalven tehnytkin.
Sen verran kuitenkin kolottelee tuo voittajaluokka, että ne kaksi tulosta tekisi mieli käydä hakemassa, tai paremminkin on sanottava, että yrittämässä sitä hakemista :) .
Treenipohdintaa
Ollaan Wiiman kanssa harrastettu rallytokoa jo ihan Wiiman 8 kk:n iästä asti. Ei toki säännöllisesti, mutta kuitenkin erilaisia kursseja ja vakiovuoroja ihan vuosittain. Olen aina harrastanut rallya tavoitteellisesti. Siis ei pelkästään aktivoimismielessä, vaan olen halunnut kehittyä koirakkona, vaikka kisaaminen ei olekaan kiinnostanut ollenkaan.
Olen nyt kisoissa käymisen päähänpistosta aloittaneena tullut huomanneeksi, että harjoittelumme myötä olemme Wiiman kanssa kehittyneet aika taitaviksi, vaikka itse sanonkin, mutta yksi osa-alue on jäänyt kokonaan huomiotta, enkä ollut sen olemassa oloa edes tajunnut:
Eli rallyn säännöt. Osaamme kyllä suorittaa kyltit oikeaoppisesti niiden oikeilla paikoilla, mutta minulla itselläni on ollut paljon oppimista ratarutiineissa. Ekoissa kisoissa en ollut riittävän tarkka ja palkkasin Wiimaa rata-alueella (mm. maalikyltin jälkeen). Minulla on myös edelleen radalla vaikeuksia päättää siinä "ratakiireessä", että kannattaako pistemenetyksen kannalta pieleen mennyt tehtävä uusia vai jättää sellaiseksi kuin se onnistui.
Kouluttajat on kyllä vuosien mittaan eri treeneissä kertoneet, että "kisatilanteessa sitä ja tätä", mutta en ole ollut kiinnostunut, minusta se on ollut "höpönlöpöä" kun eihän se ole liittynyt minun ja koiran yhteistyöhön tai kylttien suorittamisen taituruuteen.
Olen vasta nyt oppinut miettimään lajia tältä kannalta, oppinutkin jo paljon, mutta edelleen minulla on epävarmuuksia radalla sattuvissa tilanteissa. Ehkä pitäisi se sääntökirja jouluvapailla vihdoin lukea ja ulkoa opetella :D
