Näytetään tekstit, joissa on tunniste virikkeistäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virikkeistäminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. helmikuuta 2022

Miten sujuu koiran pito käsi paketissa?

Meillä on nyt muutama haasteellinen viikko edessä, koska olin viikolla pienessä ranneoperaatiossa ja se tarkoittaa, että joudun varomaan liukastelua (minulla on kyllä nastakengät, joilla olen koko talven pysynyt hyvin pystyssä :D )  sekä välttelemään hihnalenkkien vetoa leikatussa kädessä ja muutenkin siis pitämään kättä levossa. 


Tuo tarkoittaa, että lenkit on nyt vähän aikaa minimissä. Leikkauksesta on vasta pari päivää ja ajattelin vielä pari päivää odottaa, ennen kuin uskaltaudun ulos lenkille, jotta haava on varmasti hyvässä paranemisen alussa. 

Ja sittenkin niin, että lenkille lähtee yksi koira kerrallaan, hihna terveessä kädessä. Olispa kiva, jos nyt olisi maastoja, joihin voisi päästää koirat vapaana rymyämään, mutta Tihkun luoksetuloon en juuri nyt luota, jos näköpiiriin tulee toinen koira tai ihmisiä, saatika pupu tai peura. 

Onneksi on iso piha, jossa koirat voivat päästellä menemään ja sitä onkin nyt hyödynnetty paljon.  Pihaulkoilun lisäksi isäntä on tehnyt koirien kanssa pienet metsäkävelyt illalla työpäivänsä jälkeen. 



Wiima täyttää kymmenen vuotta keväällä ja hän osaa jo hyvin rauhoittua tekemisten välillä sekä myös kestää hyvin tekemättömyyttä. Nuorempana kyllä Wiimastakin huomasi, jos oli vaikka isäntäväki sairastellut ja tekeminen väheni, niin kyllä alkoi levottomuutta näkyä Wiimassakin sitten viimeistään parin päivän päästä.

Nyt on perheessä Wiiman lisäksi myös teinipoika Tihku, jossa on energiaa kuin pienessä kylässä yhteensä ja, joka kyllä kaipaa puuhaa levon rinnalle. Jos nimittäin en itse tuota puuhaa järjestä, niin Tihku varmasti järjestää sitä itse, ja se ei välttämättä ole minulle mieleistä puuhaa :).


AKTIVOINTIA RUOKAILUJEN YHTEYDESSÄ

Niinpä on ollut tarpeen järjestää päiviin kaikenlaista pakettikädelle sopivaa koirien aivojumppaa. Ruokailut käytän toki hyväkseni ja tavallisesta kupista en tarjoa nyt ensimmäistäkään ruokailua. Kuppi on kyllä muutenkin melko vähällä käytöllä ja maksimissaan siitä muulloinkin tarjotaan päivän toinen ateria, mutta usein ei ensimmäistäkään.

Aika paljon olen tullut nyt harrastaneeksi sitä, että 

- toinen koira ruokailee portin takana keittiössä ja toinen muissa huoneissa. Se koira joka on keittiössä saa ruokansa nuuskumattoon piiloteltuna sekä lattialle ja tuoleille siroteltuna, ja lisäksi märkäruokaa nuolemisalustalta ja

- toinen koira joka ruokailee muualla asunnossa saa etsiä ruokansa koko muusta kämpästä, ja sitä löytyy sohvan käsinojalta, lelujen alta lattialta, ja eri paikoista ja eri korkeuksilta ja vähän piilotettunakin, niin että nenä varmasti tulee käyttöön. 

Edellä kerrotulla tavalla saan kulumaan melko pitkän ajan syömiseen. Harmi muuten, etten ole tullut sitä kellottaneeksi :). 

Lisäksi ruoka voi saapua eteen vaikka maitopurkissa, joka pitää repia ennen kuin pääsee käsiksi ruokaan, tai sitten välillä myös sellaisissa ruokakupeissa, joista sitä ei saa hotkittua,vaan joutuu näkemään vähän vaivaa syömisen eteen. 


AIVOJUMPPAA

Aktiivisempien ruokailuhetkien lisäksi olen lisännyt päiviin pikku treenisessioita. Onhan niitä tietty ollut aina välillä ennenkin, mutta nyt sairastupa-aikana useammin.

Treenipaikaksi kekkasin jossain kohtaa ottaa juniorilta vapautuneen huoneen. Hän kun muutti Turkuun opintojensa perässä, niin huone on tyhjillään, paitsi kun hän tulee viikonloppukylään tankkaamaan äidin tekemää ruokaa ja pesemään vaatteitaan. Nyt hänellä on kylläkin uusi pieni pesukone kämpillään, joten pesutarpeet hoituvat jatkossa häneltä omin toimin. 

Erillinen huone treeniä varten helpottaa hommia aika lailla, sillä Wiiman on vaikea luopua harjoittelusta, onhan se ainoana koirana aina saanut itse osallistua ja nyt muka pitäisi vuoro antaa pojankoltiaiselle. Niinpä Wiima vähän määrää ja komentaa, että olisi sen vuoro ja se vaikuttaa Tihkun keskittymiseen, mutta erillisessä huoneessa homma sujuu hyvin. Joskin siinä sivussa koitan totuttaa myös Wiimaa treenien vuorotteluun ja ollaan kyllä onneksi siinäkin edetty.

Sairastuvan pikkutreeneissä ollaan sitten tasapainoiltu ja tehty erilaisia liikeharjoituksia, esim rallyyn liittyen.  

Tihkun takajalkoja ei millään olla vielä saatu tyynylle. Hän ei ole hoksannut, että ne hännän alla roikkuvat kaksi vetkutinta, kuuluvat hänelle ja, että hän voi niitä ohjata :)


Maahan-Seiso -liike
Tihku oli mukavasti messissä ja teki liikkeet oikein hienosti. 
Filmi aukeaa YouTubeen.

Lisäksi kaivoin eucalyptuksen naftaliinista. Wiiman kanssa onkin toisinaan hajuetsintöjä tehty ja Tihkun kanssakin hajun tunnistus opeteltiin viime kesänä, mutta Tihkun kanssa treenaaminen jäi sitten kuitenkin, kun piti opetella arjen taitoja ja aloitettiin se rallytokokin.

Nyt innostuin tekemään karvakorville purkkiradan. Tihkun kanssa aloitettiin kahdella purkilla, ja ajattelin, että joudumme opettelemaan hajun uudelleen. Mutta kuulkaa, ei tarvinnut - pikkuinen Tihkuisen nenu pysähtyi heti eucalyptuksen kohdalle! Sitten seuraavalle kierrokselle lisäsin jo purkkeja ja hienosti sujui!

Tihkun purkeissa ei häiriöhajuja paitsi puhdas pumpuli yhdessä, kun taas eucalyptukselta tuoksuva pumpuli toisessa, jotta pumpulista ei muodostuisi etsittävää hajua. 
Wiiman purkeissa myös tuo puhdas pumpuli, sekä ruokaa, eli nappuloita häiriönä. Lisäksi molemmilla yhtenä purkkina punajuuripurkki, jossa oli tuoksu jäljellä. 

Purkkirata siis onnistui mukavasti ja oikeastaan yli odotusten. Saapa nähdä pystytäänkö etenemään varsinaisiin etsintöihin Tihkun kanssa, siihen suuntaan yritän nyt taitoa kuljettaa. 

Tulin videoineeksi purkkirataharjoitukset, video alla:


Nose Work -purkkitreenit
Päätähtinä ensin Tihku, sitten Wiima.
Filmi aukeaa YouTubeen.

Näin sitä sitten koitetaan tästä harmittavaisesta sairastupailusta selvitä täysjärkisinä. Eli aivojumppaa lisäämällä, kun lenkkeilyä joudutaan vähän leikkaamaan. Kovasti odotan, että pääsen taas karvapyllyjen kanssa ulkoilemaan kuten ennen <3. Onneksi tämän surkeuden ei pitäisi kovin kauan kestää, joskin saattaa olla, että kun vasen käsi on taas terveen kirjoisssa, niin sitten ehkä on oikean käden ranteen vuoro. Mutta asia kerrallaan :).

Ja tämä juttu - se on naputettu yhden käden sormilla, taikoja pidellen. Jos on kirjoitusvirheitä, niin se johtuu siitä ettei tekniikka ole nyt parhaimmillaan.



lauantai 21. elokuuta 2021

Ruokajuttuja ja ruoka-aikojen pikkutreenejä

Ruokatietoja on jäänyt päivittämättä, ja niinpä tällainen lyhyt päiväkirjaote niistä, niin voin käydä myöhemminkin lueskelemassa, että miten nämä ruokinta-asiat tässä kohtaa tuli hoidettua.
.. edit (jälkikirjoitus): tätä kirjoittaessani kävikin toisin - ei tullut lyhyttä päiväkirjaotetta vaan tulikin vähän pidempi kirjoitus :D

Tässä postauksessa käyn läpi molempien koirien ruokamerkit ja mitä lisiä minulla on tapana tunkea ruokalistalle. Pyrin myös virikkeistämään ruokahetkiä ja tästä joitakin ajatuksia alempana.


TIHKUN RUOKAJUTTUJA

Tihku kotiutui tapaninpäivänä 2020 mukanaan pussillinen Arden Grange Puppy -nappulaa sekä vielä alennuslipuke toisesta samanlaisesta ruokapussista.


10-viikkoinen Tihku syömässä sonninsutia ostoskeskuksessa ruokaostoksilla :)

Arden Grange on hyvä ja maistuva merkki, mutta Tihkun ruokana sikäli ongelmallinen, että sitä myydään vain Faunattaressa, joka sijaitsee varsin kaukana omista kotikulmistani, ja ruuan hakeminen olisi kallista niin ajallisesti kuin ajomatkana. Joten jo toista ruokapussia hankkiessani ostin samalla vielä toisenkin ruokapussin, mutta toista merkkiä - sellaista, jota myydään lähempänä sijaitsevassa eläintarvikeliikkeessä, jotta voisin turvallisesti toteuttaa penturuuasta siirtymisen toiseen merkkiin.


Pikku-Tihkulle kelpasi kellastuneet heinätkin :)

Tuo toinen merkki oli M&M:n Purenatural Puppy ja LargePuppy kokoisena, koska myyjä suositti tätä kokoa lapinkoiran pennulle: "Raja menee 10 kilossa. Siis, jos aikuisen koiran odotepaino on yli 10 kiloa, niin Large Puppy olisi oikea valinta.", opasti myyjä.

Purenatural Large Puppya yhden pussin syötettyäni tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, enkä ollut ihan vakuuttunut tuosta Large Puppy -perustelusta, joten vaihdoin merkkiä vielä kerran.

Siirryimme Canaganin lohiversioon Scottish Salmon -ruokaan, joka sopii myös pennuille ja tässä ruuassa olemme nyt pysyneet. Canagan Salmon maistuu Tihkulle oikein hyvin - turkki kiiltää ja tuotokset ovat "sopivia".
Wiimaa ruokin aikanaan myös samalla nappulalla pitkän aikaa hyvin kokemuksin, joten luulen, että tässä pysytään pitkään Tihkunkin kanssa. Minulla on lisäksi itsellä sellainen johtotähti näissä nappuloissa ollut, että mielellään tarjoilen kalapohjaista ruokaa. 

Tihkun kerta-annos aamuin illoin on 1½ dl nappulaa, ja jos lisiä (kuten yleensä aina on), niin noin 1,2-1,3 dl per kerta lisien määrästä ja laadusta riippuen. Toistaiseksi ei ole lihomista näillä määrillä aiheutunut, Tihku on hoikka, muttei laiha.


Tässä tarjoilussa näyttäisi kuvasta päätellen olevan nappulaa ja jugurttia ainakin.
Ja luulen, että keskellä pilkottaa raakalihapulla tai kaksi, ellen ihan väärin näe
=)




WIIMAN RUOKAJUTTUJA

Wiima sen sijaan siirtyi Canaganista kotimaseen Dagsmarkiin jo muutama vuosi sitten, kun kalapohjainen Häme oli ollut jonkin aikaa markkinoilla. Häme on selkeästi parhaan makuinen nappula Wiiman mielestä, ja se oli ensimmäinen ruokanappula, jota saatoin käyttää kotitreeneissä palkkanakin. 
Pidän myös ajatuksesta, että koira syö lähellä tuotettua ruokaa kuten itsekin syön.

Sittemmin Wiiman nappularavinto on koostunut vähän vuorotellen Dagsmarkin Hämeestä (kala) ja saman firman Lappi-nappulasta (kana). Molemmat maistuvat Wiimalle hyvin ja vaikuttavat sopivan muutenkin.

Wiiman kerta-annos (2*pvä) on 1 dl ja jos lisiä (kuten yleensä on), niin silloin annos jää vajaasen desilitraan. 

Wiiman nappulat pakastetaan heti kun pussi on avattu, jotta varastopunkki ei pääsisi ruuassa leviämään, koska Wiimalla todettiin varastopunkkiallergia vuosi sitten syksyllä. Pakastaminen on vähentänyt oirehdintaa huomattavasti, toki rinnalla myös kevyt lääkitys. Tässä linkki postaukseen jossa kerron lisää Wiiman allergiaoireista ja niiden hoidosta: 
https://wiimansivu.blogspot.com/2021/07/allergiapaivitys-vinkki-ruuan.html


Wiima ihmettelee kummallista ruokakuppia. 
Joskus voi ruoka saapua nenän eteen myös maitopurkissa.
Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä
<3 :)


RUUAN LISÄT

Nappulan rinnalla menee siis molemmille koiruuksille muitakin ruokia. Lisät ovat mitä milloinkin - raakalihapullia, kananmunia, tonnikalaa tai muuta kalaa, raejuustoa, luonnonjugurttia tai piimää/viiliä tai sopivien kotiruokien jämiä. Wiimalle myös keitettyjä vihanneksia, koska hänelle voi välillä jäädä vähän nälkä (sterkan seurauksia), mutta joudun lihomisen vuoksi rajoittamaan varsinaista ruokaa ja keitetyt vihannekset täyttävät mukavasti massua, mutteivat lihota.
Tihkukin saa satunnaisia makupaloja porkkanoista ja parsakaaleista, mutta eri syistä :) .  

Nappularuuan suhde muuhun syötävään lienee n 70%-30% tai siihen suuntaan, mahdollisesti muun ruuan painotus vielä vähän vahvempi treenipalkkojan ansiosta. Molemmat koirat ahmivat ruokansa ruoka-aikaan suurella halulla, nirsoutta ei onneksi ole ollut nähtävissä.


Kananmuna jälkiruuaksi. 
"Mitäköhän tällä hassulla pallolla pitäisi tehdä", miettii Tihku.
Sen hän kyllä nopeasti keksi ja nykyisin vetää vatsaansa sekä sisukset että kuoren,
kun taas Wiima tyytyy sisuksiin.


TARJOILUTAVAT JA RUOKA-AJAN TREENIT

Kun Wiima oli ainoa koira, heittelin nappulat usein pitkin pihaa etsittäväksi tai vaihtoehtoisesti kotona sisällä eri huoneisiin esimerkiksi sadekelillä. Kun on kaksi koiraa, niin homma ei olekaan niin helppo juttu, etenkin kun koirilla on omat nappulansa ja myös koska Wiiman annos on Tihkun annosta pienempi. 


Sokkelokupit pidentävät aterioinnin nautintoa mukavasti :)

Varsinaisia ruokakuppeja käytän kuitenkin harvoin ja koitan keksiä virikkeellisempiä tapoja ruokintaan. Tällaisilla kuvan sokkelokupeilla saan helposti annosteltua molemmille koirille omat ruokansa.
Lisäksi sokkelokuppien sijaan tehtävään sopii esimerkiksi tyhjä munakenno, maitopurkki tai muu pahvipakkaus (jonka saa ihanasti ensin repiä, ja minä sen jälkeen ihanasti siivota :D ) - jokin sellainen astia siis, joka sopii revittäväksi, hieroo aivonystyröitä tai muuten hidastaa syömistä. 

Kun kesähelteet porottivat pahimmillaan käytin aika paljon pakastinta ja jäädytin ruuan maitopurkkiin tai vaikka raejuustorasiaan. Näin sain jäähdytettyä koiria niiden omalla 'jäätelöllä'. Lisäsin tällöin ruokaan myös vettä, niin sain samalla huolehdittua nestetasapainosta, joka oli helteillä erityisen tärkeää. 

Tänä aamuna kuten monasti muulloinkin, tarjoilin ruuan maasta etsittäväksi. Heittelin Wiiman nappulat pihamaalle ja Tihkun ruuan piilottelin sisällä kotona eri huoneisiin ja eri korkeuksille niin lattialle kuin tuoleille ja hyllyille.
Molemmat koirat pääsevät näin käyttämään nenäänsä ruokailun yhteydessä, joka on minusta hyvä juttu! Tällöin tietenkin nappulat ovat sitä etsittävää ruokaa ja mahdolliset lisät tulevat sitten jälkikäteen jostain astiasta, sillä harva sitä haluaa tonnikalaa sohvalleen levitellä :).

Taitoharjoituksia ruokinnan ohessa
Mökillä ruokin koirat päivittäin ulkona maastossa ja siinä samalla tulimme harjoitelleeksi muitakin taitoja. Koirat saivat ohjeen istua, ja ensin heittelin Wiiman ruuat ja vapautin hänet syömään, Tihkun edelleen odottaessa ja sitten siirryin vähän toiseen paikkaan Tihkun ruokia varten, jolloin vapautin hänetkin syömään. Tämä kaikki sujui eka kertojen sähläyksen jälkeen oikein hyvin ja Tihku malttoi hienosti odottaa ruokaansa.
Samaa tyyliä käytän välillä kotosallakin pihamaalla - koirat ovat hyvin oppineet, että ruokaillaan omalla alueella - joskin omien nappuloiden loputtua tarkistetaan kaverinkin alue, ja se sopii molemmille koirille ilman suutahduksia.

Arjessa pyrin muutenkin liittämään ruokintahetkiin pieniä taitoharjoituksia. Ennen ruoka-astialle pääsyä pyydetään tietenkin lupa, ja vasta luvan saatua ryhdytään syömään. Tässä voi myös hyödyntää sanaerotteluharjoituksia.
Sen lisäksi olen kesän mittaan alkanut pyytää Tihkultakin temppuja, kuten rallypyörähdystä, sivulletuloa ja nyt uutena maahanmenoa ennen syömistä. Etenkin pyörähdyksestä on tullut niin vahva käytös, että hän tarjoilee sitä nykyisin vähän muutenkin! Tämä on minusta huippu juttu ja hyödynnän siksi pyörähdyksiä helppona liikkeenä jännissä paikoissa, kuten viime viikolla mätsärien alussa.
Wiimalle tällaiset ruoka-ajan pikkutreenit ovatkin jo tuttua kauraa.

Tietenkin joskus voi käydä niinkin, että koko yksittäinen ruokintakerta tulee nautittua suoraan taskusta, etenkin treenipäivänä. 

Tulipa pitkä kirjoitus, vaikka alun perin piti kirjata ylös vain ruokamerkit. Näinkin voi käydä, kun kynä joskus lähtee lentoon :).



sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Puuhapäivä ja Onko lapinkoira räksyttäjä, mukamas?

Tihkunen täytti 11 viikkoa 22.11. ja sai itselleen synttärilahjaksi puuhapäivän. Ilmoitin nimittäin Tihkun koirakoulun järjestämään Puuhamaahan, jota mainostettiin seuraavasti:
"Puuhamaa -tunnilla halli muuntautuu nimensä mukaisesti puuhamaaksi! Koirille on tarjolla paljon erilaisia virikkeitä, joiden maailmaan ne pääsevät tutustumaan. Puuhamaan jälkeen koira on varmasti väsynyt ja onnellinen. Puuhamaa sopii kaikille ikään ja kokoon katsomatta, puuhamaa on myös oiva tapa tulla tutustumaan halliin!"

Käytännössä halli oli jaettu kahteen osaan ja molemmilla puolilla oli erilaisia ruuanetsintäpelejä - kohteita joihin oli piilotettu ruokaa ja koira sai kulkea kohteissa itsenäisesti ja hakea namipaloja. Toisella puolella oli enemmän älliä ja miettimistä korostavia tehtäviä ja toisella puolella erilaisia alustoja - nenän käyttöä tarvittiin molemmilla puolilla :).

Tihku oli oikein reipas ja haki nameja häntä heiluen. Niin reipas, että ohjaajakin totesi, että tällä pennulla ei näytä olevan minkäänlaisia alustapelkoja. Erikoisin alusta oli potkulautatyyppinen teline, joka lähti liikkeelle, kun Tihkun etutassut olivat telineellä ja takatassut lattialla. Eipä hän ollut moksiskaan, kulki vaan takajaloillaan perässä ja sitten kiipesi kyytiin. Aika rohkeaa!


Pikku filmi puuhahommista.
(filmi ei välttämättä aukea/näy mobiilissa)



Tihku innostui rullalautailemaan, mutta kuvassa oleva ruokalabyrintti ei vielä sopinut Tihkulle - kieli ei yllä pohjaan asti. Sellainen on meillä kotonakin, mutta Tihkulaisen osalta se vielä odottelee pikkuvesselin kasvamista.


Kuono syvällä purkissa, onneksi lähti irti :) !


Haukkuuko lapinkoirat koko ajan?

Ohjaaja, joka veti tunnin, oli itselleni ennestään tuntematon. Hän ryhtyi viriketunnin edetessä pohtimaan Tihkuun liittyen, että onpas se ollut hiljaa - "Osaako se ollenkaan haukkua, kun ei ole vielä kuulunut mitään?" 

Vastasin, että kaipa se osaa jo haukkua, mutta, ettei se sitä "taitoaan" juurikaan vielä käytä, vaan on aika hiljainen pentu. Ohjaaja vastasi siihen, että outoa, kun hän vetää pentukursseja ja siellä on ollut lapinkoiria ja ne ovat haukkuneet tunneilla jo pentuikäisinä, niin, että tuli kiinnittäneeksi huomiota, miten hiljainen Tihku oli.
Ohjaaja siis käytännössä yritti kertoa, minulle, että kokemuksensa lapinkoirista, siis pennuistakin, on sellainen, että ne haukkua räköttävät koko ajan, mutta hän ei diplomaattisesti muotoillut asiaa ihan näin.

Kerroin, että tämä on haukullaan paimentava poropaimen, ja työssään niiden kuuluukin käyttää haukkua. Mutta lapinkoiran ei kuulu olla tyhjän räksyttäjä, vaan haukahdella silloin kun on asiaa.
Kerroin vielä, että minulla on kotona aikuinen lapinkoira, joka on samanlainen - ei sekään tyhjää räksytä; pihaansa vahtii ja häätää ohikulkevat kissat ja koirat, leikkiessään käyttää haukkua ja saattaa jotain asiaa viestiessään haukahtaa asiasta, mutta haukku ei jää mitenkään päälle. En esimerkiksi joudu pelkäämään, että Wiima alkaisi ylenpalttisesti haukkua kun olemme sen kanssa jossain yleisillä paikoilla tai vaikka treeneissä. Tai koiraohituksissa se saattaa haukahtaa (joo, riippuu ohitettavasta koirasta ja tahtoisin senkin haukun pois, mutten ole ihan onnistunut), mutta haukku ei jää päälle.
- Ohjaaja vaikutti selvästi yllättyneeltä näistä "hiljaisista" lapinkoiristani.


Osaa se Wiimakin haukkua 😁 ....

Onko siis niin, että valtaosa suomenlapinkoirista on niin haukkuvaisia, että pentukurssillakin erottuvat haukkunsa vuoksi? Minäkin muistan joskus lenkeillä kohdanneeni sellaisia lappalaisia, jotka haukkuvat ihan tauotta kohtaamisen ajan, mutta lapinkoirat, jotka itse tunnen - ja tunnen aika monta, eivät ole sellaisia yksikään. 

Mistä se jatkuva haukku sitten kertoo? En tiedä, mutta veikkaan, että huonot hermot liittyvät asiaan. Jalostusvalinnoissa on paljon mietittävää, enkä ollenkaan edes esitä, että ymmärtäisin siitä paljonkaan, mutta tulee mieleen, että itse jättäisin jatkuvasti räksyttävän koiran jalostusvalintojeni ulkopuolelle. Pennun ostajana kannattaa katsoa vanhempien ominaisuuksia ja itse jättäisin tällaisten vanhempien pennun ostamatta.

... ,mutta yleensä hän kylläkin tyytyy hymyilemään <3

Tulipa ikävä fiilis siitä, että lapinkoirasta tulee ihmisille mieleen sietämätön räksyttäjä. Ikävä fiilis ei siis tullut ohjaajan kommentista, vaan siitä, miten lapinkoira hänen mielessään profiloituu.
Toivon, että kaikki kasvattajat tuntisivat vastuunsa, mutta kun on kyseessä Suomen neljänneksi suosituin rotu niin kaikenlaista kasvattajaa mahtuu mukaan - kaikilla ei laatu mene määrän edelle, valitettavasti.

Miten sinä koet asian - tunnetko sinä räksyttäviä lapinkoiria vai oletko tavannut enemmän sellaisia, joiden äänenkäyttö on hallittavissa?