lauantai 5. helmikuuta 2022

Miten sujuu koiran pito käsi paketissa?

Meillä on nyt muutama haasteellinen viikko edessä, koska olin viikolla pienessä ranneoperaatiossa ja se tarkoittaa, että joudun varomaan liukastelua (minulla on kyllä nastakengät, joilla olen koko talven pysynyt hyvin pystyssä :D )  sekä välttelemään hihnalenkkien vetoa leikatussa kädessä ja muutenkin siis pitämään kättä levossa. 


Tuo tarkoittaa, että lenkit on nyt vähän aikaa minimissä. Leikkauksesta on vasta pari päivää ja ajattelin vielä pari päivää odottaa, ennen kuin uskaltaudun ulos lenkille, jotta haava on varmasti hyvässä paranemisen alussa. 

Ja sittenkin niin, että lenkille lähtee yksi koira kerrallaan, hihna terveessä kädessä. Olispa kiva, jos nyt olisi maastoja, joihin voisi päästää koirat vapaana rymyämään, mutta Tihkun luoksetuloon en juuri nyt luota, jos näköpiiriin tulee toinen koira tai ihmisiä, saatika pupu tai peura. 

Onneksi on iso piha, jossa koirat voivat päästellä menemään ja sitä onkin nyt hyödynnetty paljon.  Pihaulkoilun lisäksi isäntä on tehnyt koirien kanssa pienet metsäkävelyt illalla työpäivänsä jälkeen. 



Wiima täyttää kymmenen vuotta keväällä ja hän osaa jo hyvin rauhoittua tekemisten välillä sekä myös kestää hyvin tekemättömyyttä. Nuorempana kyllä Wiimastakin huomasi, jos oli vaikka isäntäväki sairastellut ja tekeminen väheni, niin kyllä alkoi levottomuutta näkyä Wiimassakin sitten viimeistään parin päivän päästä.

Nyt on perheessä Wiiman lisäksi myös teinipoika Tihku, jossa on energiaa kuin pienessä kylässä yhteensä ja, joka kyllä kaipaa puuhaa levon rinnalle. Jos nimittäin en itse tuota puuhaa järjestä, niin Tihku varmasti järjestää sitä itse, ja se ei välttämättä ole minulle mieleistä puuhaa :).


AKTIVOINTIA RUOKAILUJEN YHTEYDESSÄ

Niinpä on ollut tarpeen järjestää päiviin kaikenlaista pakettikädelle sopivaa koirien aivojumppaa. Ruokailut käytän toki hyväkseni ja tavallisesta kupista en tarjoa nyt ensimmäistäkään ruokailua. Kuppi on kyllä muutenkin melko vähällä käytöllä ja maksimissaan siitä muulloinkin tarjotaan päivän toinen ateria, mutta usein ei ensimmäistäkään.

Aika paljon olen tullut nyt harrastaneeksi sitä, että 

- toinen koira ruokailee portin takana keittiössä ja toinen muissa huoneissa. Se koira joka on keittiössä saa ruokansa nuuskumattoon piiloteltuna sekä lattialle ja tuoleille siroteltuna, ja lisäksi märkäruokaa nuolemisalustalta ja

- toinen koira joka ruokailee muualla asunnossa saa etsiä ruokansa koko muusta kämpästä, ja sitä löytyy sohvan käsinojalta, lelujen alta lattialta, ja eri paikoista ja eri korkeuksilta ja vähän piilotettunakin, niin että nenä varmasti tulee käyttöön. 

Edellä kerrotulla tavalla saan kulumaan melko pitkän ajan syömiseen. Harmi muuten, etten ole tullut sitä kellottaneeksi :). 

Lisäksi ruoka voi saapua eteen vaikka maitopurkissa, joka pitää repia ennen kuin pääsee käsiksi ruokaan, tai sitten välillä myös sellaisissa ruokakupeissa, joista sitä ei saa hotkittua,vaan joutuu näkemään vähän vaivaa syömisen eteen. 


AIVOJUMPPAA

Aktiivisempien ruokailuhetkien lisäksi olen lisännyt päiviin pikku treenisessioita. Onhan niitä tietty ollut aina välillä ennenkin, mutta nyt sairastupa-aikana useammin.

Treenipaikaksi kekkasin jossain kohtaa ottaa juniorilta vapautuneen huoneen. Hän kun muutti Turkuun opintojensa perässä, niin huone on tyhjillään, paitsi kun hän tulee viikonloppukylään tankkaamaan äidin tekemää ruokaa ja pesemään vaatteitaan. Nyt hänellä on kylläkin uusi pieni pesukone kämpillään, joten pesutarpeet hoituvat jatkossa häneltä omin toimin. 

Erillinen huone treeniä varten helpottaa hommia aika lailla, sillä Wiiman on vaikea luopua harjoittelusta, onhan se ainoana koirana aina saanut itse osallistua ja nyt muka pitäisi vuoro antaa pojankoltiaiselle. Niinpä Wiima vähän määrää ja komentaa, että olisi sen vuoro ja se vaikuttaa Tihkun keskittymiseen, mutta erillisessä huoneessa homma sujuu hyvin. Joskin siinä sivussa koitan totuttaa myös Wiimaa treenien vuorotteluun ja ollaan kyllä onneksi siinäkin edetty.

Sairastuvan pikkutreeneissä ollaan sitten tasapainoiltu ja tehty erilaisia liikeharjoituksia, esim rallyyn liittyen.  

Tihkun takajalkoja ei millään olla vielä saatu tyynylle. Hän ei ole hoksannut, että ne hännän alla roikkuvat kaksi vetkutinta, kuuluvat hänelle ja, että hän voi niitä ohjata :)


Maahan-Seiso -liike
Tihku oli mukavasti messissä ja teki liikkeet oikein hienosti. 
Filmi aukeaa YouTubeen.

Lisäksi kaivoin eucalyptuksen naftaliinista. Wiiman kanssa onkin toisinaan hajuetsintöjä tehty ja Tihkun kanssakin hajun tunnistus opeteltiin viime kesänä, mutta Tihkun kanssa treenaaminen jäi sitten kuitenkin, kun piti opetella arjen taitoja ja aloitettiin se rallytokokin.

Nyt innostuin tekemään karvakorville purkkiradan. Tihkun kanssa aloitettiin kahdella purkilla, ja ajattelin, että joudumme opettelemaan hajun uudelleen. Mutta kuulkaa, ei tarvinnut - pikkuinen Tihkuisen nenu pysähtyi heti eucalyptuksen kohdalle! Sitten seuraavalle kierrokselle lisäsin jo purkkeja ja hienosti sujui!

Tihkun purkeissa ei häiriöhajuja paitsi puhdas pumpuli yhdessä, kun taas eucalyptukselta tuoksuva pumpuli toisessa, jotta pumpulista ei muodostuisi etsittävää hajua. 
Wiiman purkeissa myös tuo puhdas pumpuli, sekä ruokaa, eli nappuloita häiriönä. Lisäksi molemmilla yhtenä purkkina punajuuripurkki, jossa oli tuoksu jäljellä. 

Purkkirata siis onnistui mukavasti ja oikeastaan yli odotusten. Saapa nähdä pystytäänkö etenemään varsinaisiin etsintöihin Tihkun kanssa, siihen suuntaan yritän nyt taitoa kuljettaa. 

Tulin videoineeksi purkkirataharjoitukset, video alla:


Nose Work -purkkitreenit
Päätähtinä ensin Tihku, sitten Wiima.
Filmi aukeaa YouTubeen.

Näin sitä sitten koitetaan tästä harmittavaisesta sairastupailusta selvitä täysjärkisinä. Eli aivojumppaa lisäämällä, kun lenkkeilyä joudutaan vähän leikkaamaan. Kovasti odotan, että pääsen taas karvapyllyjen kanssa ulkoilemaan kuten ennen <3. Onneksi tämän surkeuden ei pitäisi kovin kauan kestää, joskin saattaa olla, että kun vasen käsi on taas terveen kirjoisssa, niin sitten ehkä on oikean käden ranteen vuoro. Mutta asia kerrallaan :).

Ja tämä juttu - se on naputettu yhden käden sormilla, taikoja pidellen. Jos on kirjoitusvirheitä, niin se johtuu siitä ettei tekniikka ole nyt parhaimmillaan.



5 kommenttia:

  1. Kuinka monta hajupiiloa olet Wiimalle tehnyt kerrallaan, kun olette tehneet hajuetsintää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Määrä vaihtelee, mutta en kyllä kovin monta kerrallaan. Täällä kotona sisällä pari-kolme piiloa, hän kyllä yleensä löytää ne nopeasti täällä suljetuissa ja tutuissa tiloissa :) , eli voisin hyvin tehdä samanlaisen setin vielä lisäksi pienen tauon jälkeen.
      Ulkona sama määrä, yhdestä kolmeen, riippuen alueesta.

      Isompikin setti menisi, ohjatuissa treeneissä on yleensä kaksi hakusessiota, joissa molemmissa voi olla se kolme - joskus neljäkin piiloa (tai joskus vain yksi, riippuen harjoituksesta), ja Wiima on kyllä kestänyt tuonkin määrän. Olen kuitenkin omatoimitreenit pitänyt melko lyhyinä ja yhdistän ne tavallisissa oloissa (kun en ole sairaslomalla :) ) usein lenkin varrelle - köröttelen autolla jonnekin, teen piilot ja sitten kävellään paikalle :).

      Kotona sisällä tarjoilen hajuaktiviteettia varsinaisten piilojen lisäksi vähän purkkiradan tyyliin sitenkin, että (oma keksintöni) otan kasan parittomia sukkia, joista yhteen haju. Sitten levitän ne lattialle, Wiima etsii haisevan sukan, ilmaisee, jolloin heitän palkkanamin etäämmälle ja siinä välissä sekoitan sukkakasan ja hän saa uudelleen etsiä. Se on Wiimasta tosi kivaa, ja siinä tulee monta toistoa. Tuossa ei kylläkään etsintätekniikat juurikaan kehity, mutta nenä saa töitä ja koira aktiviteettia. Tihkun kanssakin tätä kokeilin jossain vaiheessa, mutta silloin hän innostui liikaa itse sukista :D

      Poista
    2. Sukkakasa kuulostaakin hauskalta! :D

      Omien koirieni kanssa olen tehnyt kerralla 1-5 piiloa ja näillä ei ole into lopahtanut, mutta lainalapinkoirat selvästi uuvahtivat jo parin piilon jälkeen. Kaikki neljä ovat harrastelleet kotioloissa nosea suunnilleen saman ajan, mutta mietin, että vaikuttaisiko omien koirieni vahva mejä-tausta etsimismotivaation kestoon. Ronihan on parhaimmillaan jäljestänyt haavakkoa kaksikin tuntia putkeen ilman taukoja...

      Poista
    3. Mä luulen, että lapinkoirissa löytyy jonkin verrankin yksilöitä, jotka ei kestä toistoa, tai siis paremminkin kyllästyvät nopeasti. Eli muutama treeni ja sitten muuta. Koulutuskin pitäisi silloin olla vain lyhyita pikasessioita, mutta usein.
      Näin olen ainakin ymmärtänyt kun olen erilaisia suomenlapinkoirapalstoja lueskellut. Eli tuo huomaamasi asia voi ehkä olla rodulle jonkin verran tyypillistä, vaikka tietysti yksilöitä on joka lähtöön.

      Wiima on tekemisissään melko sinnikäs eikä pane useampia toistoja pahakseen, jos vaan palkkaneuvottelut on käyty (kuten täysin uskon, että teillä oli :) ). Tihkusta en vielä harrastuskoirana ihan tiedä, mutta sinnikkäältä vaikuttaa hänkin, ainakin omissa puuhissaan hän on sellainen.
      Mäyräkoirat taas ovat varmaan luonteeltaan periksiantamattomia alkuperäisen tehtävänsä vuoksi, joka voi olla eduksi tällaisessakin sinnikkyydessä työskennellä, puhumattakaan harrastuksistanne, jotka tukevat pitkäjänteistä työtä.

      Koitapa sukkakasaa, siinä puuhastellessa usein naurattaa sekä minua että Wiimaa :D

      Poista
  2. Minä kiitin onneani joku vuosi sitten jalkani loukatessa ja ollessani jonkin aikaa lähes kävelykyvytön, että oli iso piha, johon helppo päästää koirat, ja metsä suoraan talon takana, johon kävelysauvojen avulla köpötellä koirat vapaina minilenkille. Olisi ollut aika ankeaa asua jossain kerrostalossa siihen aikaan...

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku