Koroisista Turku alkoi

Viime viikolla suuntasimme lenkkimme Turun Koroisten historiallisille maille. Vein auton  Halistenkoskelle, josta löytyy kätevästi parkkipaikkoja, ja siitä lähdimme kivaa kävelyreittiä kohti Turkua Koroisiin asti. Lenkki kulkee pitkin Aurajoen rantaa, eikä moottoriajoneuvoja tarvitse pelätä, reitti on tarkoitettu kävellen kuljettavaksi ja toki pyöräilijöille myös. 

Aurajoen rannoilla otettu kuva, ja tämä pääsi nyt 
bloginkin kansikuvaksi :) .

Halistenkoski pauhaa kevään sulamisvesiä

Kevätkukkia punkesi esiin kaikkialla

Näyttää vastavalosta johtuen hieman asfalttitieltä kuvassa, mutta hiekkatietä ja -polkuakin alusta löppuun. Kuvassa ei näy muita, mutta oikeasti reitti on turkulaisten suosiossa.

Halisten koskelta kulkee hiekkainen kävelytie Aurajoen vartta pitkin ja reitti onkin suosittu kävely- ja juoksulenkki. Pääosin se kulkee joen rantaa ylempänä, mutta joistain kohdista pääsee helposti rantaankin. 

Itse kuljimme reittiä Koroisiin asti, noin pari kilsaa - niin että yhteeensä autolle palatessamme olimme kulkeneet noin nelisen kilometriä ja risat. Aika ei oikein arki-iltana riittänyt pidempään tällä kertaa, mutta jos aikaa olisi ollut, niin reittiä olisi voinut jatkaa Koroisista vielä Turkuun asti ja palata joen toisen puolen vartta pitkin takaisin. Tätäkin olen harrastanut.

Koroinen, Koroistenniemi, on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä historiansa vuoksi. Koroisten vanhaa maatilaa vuokraa ja ylläpitää nykyisin Elävän Kulttuurin Koroinen ry. Alueella onkin monenlaista taidetta ja katsottavaa. Esimerkiksi tällainen niityltä puiden lomasta löytynyt näyttämö ja penkit. Näyttämö ei harmillisesti tullut kuvaan, mutta hörökorvat kansoittivat penkit. Näyttämöllä ei varsinaista teatteria mahdu pitämään, mutta varmasti vaikka kesäillan runonlausuntaan oiva paikka!

"Turun syntymä- tai perustusajankohdasta kiistellään edelleen, mutta varmaa on, että vuonna 1229 piispanistuin määrättiin siirrettäväksi Nousiaisten Moisiosta otollisempaan paikkaan Aurajoen suulle Koroisiin. Nykyisen Turun kaupungin kehitys on katsottu saaneen alkunsa Koroisista, josta tuli Suomen kirkollinen ja maallinen hallintokeskus." [lähde: kansalliset kaupunkipuistot Koroistenniemi - Kansalliset kaupunkipuistot]

Elävän Kulttuurin Kehdosta reittiä eteenpäin jatkamalla pääsee pienen kukkulan alapuolelle, ja kukkulalle noustessaan aukeaa mahtavan hieno näkymä Aurajoen suulle ja koko maisemaa hallitsee iso valkoinen risti.

Tuo risti on muistona 1200-luvulla paikalla sijainneesta piispanistuimesta.

Näkymä kohti Aurajoen suuta ja Turun keskustaa Koroistenniemen piispankukkulalta

Vanhan piispanistuimen muistomerkki.
Tihkua vähän harmittaa moinen kuvaus, ja korvat taaksepäin höröllään pitää kuunnella takana kulkevien koirakoiden puuhia. Wiimaa taas ei koirakot häiritse, sillä hän arvostaa enemmän kuvaushommista saatavaa herkkupalkkaa :) 

Koroisten piispankukkulalta käännyimme sitten takaisin tulosuuntaamme ja hieman kiertäen palasimme takaisin autolle. Piispan kukkulalta eteenpäin jatkaessa olisi kuitenkin päässyt ihan kaupunkiin asti. Hyvä paikka vaihtaa joen puolta on esimerkiksi ylioppilaskylän kohdalla joen ylittävä junasilta. Joen varren kävelyreitti jatkuu toisella puolella yhtä viihtyisänä takaisin Halistenkoskelle. 

Liitän alle vielä pari netistä löytämääni lainausta liittyen Koroistenniemen alueen historiaan.

 
[lähteet: 

Koroistenniemi – siellä, mistä Turku sai alkunsa – Retkipaikka 

Historiaa (koroinen.info) ]

Vanha Turku on todennäköisimmin saanut alkunsa juuri Koroisilla 1100-luvulla. Paikalla sijaitsi jo tuolloin merkittävä kylä, kauppa- sekä markkinapaikka Halistenkosken estäessä laivojen nousun edemmäksi yläjuoksulle.

Piispanistuin perustettiin Koroisiin 1200-luvulla. Koroistenniemi oli tarkoitukseen mitä sopivin paikka. Niemi oli kolmelta sivulta veden ympäröimä ja rannat olivat jyrkkiä. Neljännelle sivulle voitiin rakentaa maavallitus, kuivahauta ja silta, joten alue oli hyvin puolustettavissa.

Miksi puolustusnäkökohdat sitten katsottiin tärkeäksi? Piispanistuin oli Ruotsin vallan tukikohta Suomessa. Piispan käsissä oli sekä kirkollinen että maallinen valta. Koroisiin nousi historiallisten ja arkeologisten lähteiden perusteella 1230-luvulla hirsistä salvottu piispankirkko, mitoiltaan 27,5x 10,5 metriä. Kaivausten perusteella on uskottu, että tämä rakennus olisi palanut parin vuosikymmen kuluessa rakentamisestaan, joten paikalle pystytettiin aiempaa suurempi kirkko, 27,5×14,5 metriä. Tämä olisi mahdollisesti tapahtunut 1200-luvun puolivälissä.

Mikä sitten johti Koroisten hallintoalueen hylkäämiseen? Koroinen alkoi menettää merkitystään 1280-luvulla. Maankohoaminen ja meren vetäytyminen esti saksalaisten kauppiaiden koggi-tyyppisten alusten nousemisen enää Koroisiin asti. 

Koroistenniemi on aikamatka historiaan varsin komeissa puitteissa. Kulttuurikuntoilureitti Suomen sydän on eräs tapa tutustua kohteeseen. Reitti kiemurtelee läpi Aurajokilaakson ja samalla opastein esittelee joenvarren historiaa, teollisuutta sekä floraa että faunaa.

Opasteista voi oppia esim. tietoa argeofyyteistä eli muinaistulokkaista. Koroisten niemen tuntumassa näistä voi tavata mäki- ja ahdekauran, joita on kenties käytetty ravintona. Lääkekasveista tuttu heinäratamokin on muinaistulokas, jolla on paranneltu haavoja ja keuhkoputkenvaivoja.reen tuntumaan. Koroisten linna raunioitui vähitellen, ja piispa rakensi uuden linnan Kuusistoon. Kirkon hallinnollinen keskus siirtyi näihin uusiin toimipisteisiin 1280-luvun lopulla. "

Tihkun NoseWork -hommia

Tihku tunnistaa eucalyptuksen hajun, mutta treeniä hän on saanut vähänlaisesti. Erikoista siinä mielessä, että hajutyöskentely on ehkä itselleni mieluisin laji, mutta nuoren, vilkkaan koiran kanssa onkin aika mennyt enemmän sellaisissa puuhissa, jotka vahvistaa kontaktia ja oikeita käytöksiä, niin nosettaminen on jäänyt jalkapuolen asemaan. 

Tihku on pentuna käynyt ohjatun nosekurssin, ehkä 4-5 kerran kurssi, ja sitten isompana vielä toisen muutaman kerran ohjatun kurssin, sekä sitten lisäksi tietenkin omatoimisia treenejäni, mutta ne ovat olleet harmillisen harvassa.

Haluaisin ottaa lajia kuitenkin enemmän haltuun, ja siksi olen nyt tehnyt seuraavat muuvit:
alkuvuonna ostin
1. yksittäisetsintätreenin, peruutuspaikka, yhdelle koirahallille ja viime viikolla tein saman tempun,
2. yksittäisetsintäkerta Maatalouskauppa Hankkijalle, ja myös
3. varasin meille paikan Vainuvoiman etsintäkurssille alkukesään.

Tihkun työväline, the Nenä lähikuvassa :) 

Etsintätreenit Hankkijalla

Bongasin peruutuspaikan Agi-Ilon nosetreeneihin Hankkijalle ja enempiä miettimättä ilmoitin meidät Tihkun kanssa mukaan. Tiesin, että Tihku tuntee hajun ja on myös sitkeä etsijä, mutta en tiennyt mitä muuta odottaa, sillä tämä oli Tihkun eka julkisen paikan etsintä - siis suorilta käsin syvään päätyyn.

Omaa vuoroa odottelemassa Hankkijan edustalla

Agi-Ilon Paula oli tehnyt 4 piiloa kauppatiloihin, etsintäalueena erilaiset ständit ja korkeuseroakin oli, joskin neljällä jalalla sai pysyä. Olin Tihkusta superiloinen ja vähän yllättynytkin, sillä se keskittyi tekemiseen erinomaisesti, vaikka ympärillä hääräsi ostoksilla olevia ihmisiä, ja hajujakin oli varmasti aivan käsittämtön sekamelska.

Jokainen kätkö löytyi sallitussa ajassa. Koska olimme kauppaympäristössä, niin ohjasin Tihkun etsintää aika tarkoin - tai siis yritin, samalla metodilla kuin Wiiman etsintää, edestäpäin kädellä ohjaten.
Ohjauspakka minulta kuitenkin hajoili, koska Tihku on liikkeissään niin äärettömän nopea, että vaikka miten yritin pysyä sen edessä ja osoittaa, mistä toivoin sen haistelevan - kiersimme ständiä - niin yhtäkkiä Tihku olikin jo edelläni. Se on siis taito, joka meidän täytyy erikseen opetella.

Joko mennään?

Toinen juttu on ILMAISU. Sitä meillä ei vielä ole... Niinpä pyysin kouluttajaa sanomaan, kun olemme löydöllä, ettei löytö vaan menisi ohi. Periaatteessa Tihku pysähtyy itsestään hajulle, ja ajatukseni on ollut tätä käytöstä vahvistaa, mutta tuolla uudessa ympäristössä hajujen sekamelskassa en voinut olla tästä varma, ja näin kävikin, että Tihku parilla alueella jatkoi haistelua. Ilmaisun puuttumiselle meidän myös  pitäisi "jottain" tehdä..

Palkkapurkit

Olen joutunut palkka-asioita pohtimaan Nosessa, sillä haluan tarjota Tihkulle superpalkat etsintätyöstä, Kaikkialle ei lelupalkat sovi, ja toisaalta kun herkkupalkka ei useinkaan ole Tihkun ykkösprioriteetti, niin olen vähän kehitellyt herkkupalkkausmetodia.

Olen laitellut herkut nyt tuollaisiin pieniin pakasterasioihin, ja avaamme yhdessä yhden per löytö. Tihkusta on jännittävää katsoa ja eritoten haistella, kun purkki aukeaa, että mitä sieltä tällä kertaa tulee. Tämä konsti selvästi nostaa herkkupalkan arvoa.

Pakasterasiat vie tilaa ja on vaikeita "pukea" ylleen. Joten päädyin Hankkijan neljällä piilolla tekemään niin, että varasin kaksi pakasterasiaa viimeisille löydöille ja kahdelle ekalle jemmalle kananfilettä suoraan taskusta, jolloin sain tarjottua parhaat palkat viimeisinä. 
Rasioihin pakkasin kananfileen lisäksi tonnikalaa, mutta niihinhän voi tietty laittaa mitä vaan; raakaa jauhelihaa tai maksapasteijaa, tai mitä milloinkin haluaa.
Myös namipallo on ollut toimiva - herkun ja lelun välimuoto, mutta kaupassa oli tietenkin palkattava hiljaa ja "huomaamattomasti". 

Hyvät treenit ja hyvä Tihku! Kovasti toivon, että tästä kehittyy meidän lajimme ajan mittaan, huomattuani Wiiman kanssa miten monipuolinen laji on kyseessä, ja koska Tihkullakin tuntuu olevan toimiva nenä ja tarvittavaa sitkeyttä.

Treenien jälkeen matkamme jatkui yhteislenkille molempien hörökorvien kanssa, mutta siitä kirjoittelen sitten omassa postauksessaan :) . 

Wiima Wimpsahduksen 11-vee synttärit

Wiima täytti 11 vuotta kuluvan viikon torstaina, 20.4. Tuntuu uskomattomalta, että olemme jo niin pitkään jakaneet arkemme, ja toisaalta tuntuu, että olemme tehneet niin aina.

Wiima 11 vuotta. Sielunpuolikkaani <3

Juhlapäivä alkoi kontrollikäynnillä eläinlääkärissä - synttärilahja, jota hän ei tainnut suuresti arvostaa. Wiima syö säännöllisesti Apoquel-lääkettä silmäoireeseensa (allergiaperäinen autoimmuunitauti, silmät vuotaa ja kutisee ilman lääkitystä, lääkkeellä pysyy hyvin kurissa), ja olen vuosittain käyttänyt siksi verikokeissa ja yleistutkimuksessa, jottei mitään muutoksia pääse salaa kehittymään. Toki tämän ikäinen koira on hyvä tsekata ilman tällaisia erityissyitäkin. 

Eläinlääkärissä ei mitään ikävyyksiä tullut ilmi, kaiki verikoearvot viitearvojen sisällä. Sydän löi kuten ennenkin ja kuten kuuluukin, eikä tunnusteltaessa vatsan alueelta tai muualtakaan löytöjä tehty. 

Sitten köröteltiin takaisin kotiin ja minä jatkoin työntekoa, kunnes työpäivän jälkeen teimme porukalla reippaan lenkin. Sen jälkeen oli sankarin jäätävä yksin kotiin itseään viihdyttämään, sillä Tihkun rallytokotreenit alkoivat, mutta luulen, että mummelille lenkin jälkeiset päiväunet maistui.

Syntymäpäivän lenkille ei valitettavasti ehditty minnekään jännittävämpään paikkaan, vaan ihan omilla hoodeilla kierreltiin. Mutta lupasin Wiimalle, että parempaa on luvassa :) .

Treeneistä palattuamme tein vielä koiran vaihdon ja lähdettiin Wiiman kanssa lähikentälle tekemään vähän omatoimisia rallytoko- ja muita harjoituksia, sekä palloleikkejä. Wiima on vuosistaan huolimatta edelleen pirteä, vauhdikas ja osallistuva. Eikä vissiin 11vuotta lapinkoiralla vielä mikään ikä olekaan.

Pallon heitto, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami. 
Ja taas - pallon heitto toiseen suuntaan, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami.
Pallon heitto, ei kun en heittänytkään, heitänkin toiseen suuntaan, ei kun heitänkin tonne, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami.
Ja niin edelleen :D

Erityisiä synttärikakkuja ei nyt tarjoiltu vaan perussapuskat, sekä kenttähauskanpidossa tietenkin palkkanamit. Nimittäin eläinlääkärillä totesin, että paino oli taas noussut yli 19 kilon, pysähtyen lukemaan 19,2 kg. Viimeksi kun punnitsin joskus talvella lukema alkoi luvulla 18. Wiiman vuosien takaisten polvivaivojen vuoksi haluan pitää painon kurissa, eikä se saisi nousta 19:een kiloon. 

Joskin eläinlääkäri Wiimaa tunnustellessaan, ja painon koneella jo nähtyään sanoi, että "Oho, täällä onkin ihan hoikka koira, turkki valehtelee". Ja niin se onkin, Wiima on roteva, vankkaluinen ja pitkäselkäinen koira ja sen normaalipaino on useimmille lapinkoirille aika paljon. Säkä heiluu 49 sentissä. 

Painon vuoksi kuitenkin hylkäsin ajatuksen kakuista, ja vaikka Wiima syömistä arvostaakin, niin vielä enemmän hän arvostaa yhteisiä puuhia ja tekemisiä, niin arvelen hänen olevan oikein tyytyväinen synttäripäivän kulkuun (poislukien eläinlääkäri :D ).

Paljon onnea raas Wiima <3. Olet todella tärkeä ja toivon sinulle paljon pirteitä vuosia tästä eteenpäinkin.