Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turku. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. huhtikuuta 2023

Koroisista Turku alkoi

Viime viikolla suuntasimme lenkkimme Turun Koroisten historiallisille maille. Vein auton  Halistenkoskelle, josta löytyy kätevästi parkkipaikkoja, ja siitä lähdimme kivaa kävelyreittiä kohti Turkua Koroisiin asti. Lenkki kulkee pitkin Aurajoen rantaa, eikä moottoriajoneuvoja tarvitse pelätä, reitti on tarkoitettu kävellen kuljettavaksi ja toki pyöräilijöille myös. 

Aurajoen rannoilla otettu kuva, ja tämä pääsi nyt 
bloginkin kansikuvaksi :) .



Halistenkoski pauhaa kevään sulamisvesiä


Kevätkukkia punkesi esiin kaikkialla


Näyttää vastavalosta johtuen hieman asfalttitieltä kuvassa, mutta hiekkatietä ja -polkuakin alusta löppuun. Kuvassa ei näy muita, mutta oikeasti reitti on turkulaisten suosiossa.

Halisten koskelta kulkee hiekkainen kävelytie Aurajoen vartta pitkin ja reitti onkin suosittu kävely- ja juoksulenkki. Pääosin se kulkee joen rantaa ylempänä, mutta joistain kohdista pääsee helposti rantaankin. 

Itse kuljimme reittiä Koroisiin asti, noin pari kilsaa - niin että yhteeensä autolle palatessamme olimme kulkeneet noin nelisen kilometriä ja risat. Aika ei oikein arki-iltana riittänyt pidempään tällä kertaa, mutta jos aikaa olisi ollut, niin reittiä olisi voinut jatkaa Koroisista vielä Turkuun asti ja palata joen toisen puolen vartta pitkin takaisin. Tätäkin olen harrastanut.





Koroinen, Koroistenniemi, on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä historiansa vuoksi. Koroisten vanhaa maatilaa vuokraa ja ylläpitää nykyisin Elävän Kulttuurin Koroinen ry. Alueella onkin monenlaista taidetta ja katsottavaa. Esimerkiksi tällainen niityltä puiden lomasta löytynyt näyttämö ja penkit. Näyttämö ei harmillisesti tullut kuvaan, mutta hörökorvat kansoittivat penkit. Näyttämöllä ei varsinaista teatteria mahdu pitämään, mutta varmasti vaikka kesäillan runonlausuntaan oiva paikka!







"Turun syntymä- tai perustusajankohdasta kiistellään edelleen, mutta varmaa on, että vuonna 1229 piispanistuin määrättiin siirrettäväksi Nousiaisten Moisiosta otollisempaan paikkaan Aurajoen suulle Koroisiin. Nykyisen Turun kaupungin kehitys on katsottu saaneen alkunsa Koroisista, josta tuli Suomen kirkollinen ja maallinen hallintokeskus." [lähde: kansalliset kaupunkipuistot Koroistenniemi - Kansalliset kaupunkipuistot]

Elävän Kulttuurin Kehdosta reittiä eteenpäin jatkamalla pääsee pienen kukkulan alapuolelle, ja kukkulalle noustessaan aukeaa mahtavan hieno näkymä Aurajoen suulle ja koko maisemaa hallitsee iso valkoinen risti.
Tuo risti on muistona 1200-luvulla paikalla sijainneesta piispanistuimesta.

Näkymä kohti Aurajoen suuta ja Turun keskustaa Koroistenniemen piispankukkulalta

Vanhan piispanistuimen muistomerkki.
Tihkua vähän harmittaa moinen kuvaus, ja korvat taaksepäin höröllään pitää kuunnella takana kulkevien koirakoiden puuhia. Wiimaa taas ei koirakot häiritse, sillä hän arvostaa enemmän kuvaushommista saatavaa herkkupalkkaa :) 



Koroisten piispankukkulalta käännyimme sitten takaisin tulosuuntaamme ja hieman kiertäen palasimme takaisin autolle. Piispan kukkulalta eteenpäin jatkaessa olisi kuitenkin päässyt ihan kaupunkiin asti. Hyvä paikka vaihtaa joen puolta on esimerkiksi ylioppilaskylän kohdalla joen ylittävä junasilta. Joen varren kävelyreitti jatkuu toisella puolella yhtä viihtyisänä takaisin Halistenkoskelle. 



Liitän alle vielä pari netistä löytämääni lainausta liittyen Koroistenniemen alueen historiaan.
 
[lähteet: 


Vanha Turku on todennäköisimmin saanut alkunsa juuri Koroisilla 1100-luvulla. Paikalla sijaitsi jo tuolloin merkittävä kylä, kauppa- sekä markkinapaikka Halistenkosken estäessä laivojen nousun edemmäksi yläjuoksulle.
Piispanistuin perustettiin Koroisiin 1200-luvulla. Koroistenniemi oli tarkoitukseen mitä sopivin paikka. Niemi oli kolmelta sivulta veden ympäröimä ja rannat olivat jyrkkiä. Neljännelle sivulle voitiin rakentaa maavallitus, kuivahauta ja silta, joten alue oli hyvin puolustettavissa.

Miksi puolustusnäkökohdat sitten katsottiin tärkeäksi? Piispanistuin oli Ruotsin vallan tukikohta Suomessa. Piispan käsissä oli sekä kirkollinen että maallinen valta. Koroisiin nousi historiallisten ja arkeologisten lähteiden perusteella 1230-luvulla hirsistä salvottu piispankirkko, mitoiltaan 27,5x 10,5 metriä. Kaivausten perusteella on uskottu, että tämä rakennus olisi palanut parin vuosikymmen kuluessa rakentamisestaan, joten paikalle pystytettiin aiempaa suurempi kirkko, 27,5×14,5 metriä. Tämä olisi mahdollisesti tapahtunut 1200-luvun puolivälissä.

Mikä sitten johti Koroisten hallintoalueen hylkäämiseen? Koroinen alkoi menettää merkitystään 1280-luvulla. Maankohoaminen ja meren vetäytyminen esti saksalaisten kauppiaiden koggi-tyyppisten alusten nousemisen enää Koroisiin asti. 

Koroistenniemi on aikamatka historiaan varsin komeissa puitteissa. Kulttuurikuntoilureitti Suomen sydän on eräs tapa tutustua kohteeseen. Reitti kiemurtelee läpi Aurajokilaakson ja samalla opastein esittelee joenvarren historiaa, teollisuutta sekä floraa että faunaa.

Opasteista voi oppia esim. tietoa argeofyyteistä eli muinaistulokkaista. Koroisten niemen tuntumassa näistä voi tavata mäki- ja ahdekauran, joita on kenties käytetty ravintona. Lääkekasveista tuttu heinäratamokin on muinaistulokas, jolla on paranneltu haavoja ja keuhkoputkenvaivoja.reen tuntumaan. Koroisten linna raunioitui vähitellen, ja piispa rakensi uuden linnan Kuusistoon. Kirkon hallinnollinen keskus siirtyi näihin uusiin toimipisteisiin 1280-luvun lopulla. "







torstai 17. helmikuuta 2022

Tihku Kakolan funikulaarissa, förillä ja manikyyrissä

Nyt kun toinen käsi on operoitu, niin voi liikuttaa vain toista koiraa kerrallaan. Ja kun ekan sairauslomaviikon jälkeen uskaltauduin ulos ja koiraa taluttamaan, niin olen nyt sitten lenkit joka päivä tehnyt. Piikkikengät jalassa tietenkin, kaatuminen ei tässä tilanteessa ole vaihtoehtojen listalla. 

Yhtenä päivänä starttasin auton, ja nappasin Tihkun seikkailulle. Ensin ajoimme Mustiin ja Mirriin manikyyrille. Leikkaan toki itsekin Tihkun kynnet viikoittain tai lähes viikoittain, mutta rehellisesti sanoen, olen vähän arka noiden sen mustien kynsien kanssa, että miten paljon voi kerrallaan leikata ja leikkaan aina vain kynnen kärjen pois. Wiiman kanssa homma on niin helppo kun vaaleassa kynnessä hermo näkyy hyvin. Seuraavan koirani kanssa olentosi tarkka kynsien väristä :).
Osittain hommaan vaikuttaa se, etten mielestäni näe riittävän hyvin ja varustaudunkin aina otsalampulla ja lukulaseilla.

Kynnet kuitenkin kasvaa vähän nopeammin kuin itse niitä lyhennän, kun kerralla otan niin vähän, niin olen sitten vienyt Tihkua aina toisinaan manikyyriin tuonne Mustiin ja Mirriin. Se on teinipojalle myös hyvää käsittelyharjoitusta.

Niin mentiin tälläkin kertaa ja Tihku meni iloisesti hoitajan kanssa salonkiin. Viimeksi sain olla itse mukana, mutta nyt heillä oli koronasääntöjä taas tiukennettu, joten katselin sitten ikkunan takaa.

Toinen hoitaja leikkasi ja toinen antoi Tihkulle intialaista päähierontaa eli vähän lohdutteli. Tihku oli kuin viilipytty, mutta ei niin terhakas kuin yleensä ja korvatkin hieman alakanttiin, homma oli kuitenkin ohi muutamassa minuutissa. Kai teinipojan mieli vähän mataloitui, kun emäntäinen puuttuikin joukosta. Lisäksi teimme pienet hankinnat - ostimme kivipiiroja, ja kaksi treenilelua. 

Tämän jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajelimme Turkuun Aurajoen rantaan. Sen rantamilla teimme lenkin, kunnes sain päähäni käydä tsekkaamassa josko lähellä oleva Kakolanmäen funikulaari olisi toiminnassa :), se kun vissiin on hauskan lempinimensä "Jumikulaarin" mukaisesti välillä jumissa - no, ehkä kuitenkin enemmän silloin alussa.

Tihku funikulaarin kyydissä


Tuolta alhaalta me nousimme ylös Kakolanmäelle.
Vähän kolisi ja paukkui matkalla, mutta sellainen ei tapaa Tihkua häiritä.

Kakolanmäen funikulaari on siis rinnehissi, joka vie matkustajan ylös Kakolanmäelle, ja Kakolanmäki on varmasti nimenä tuttu jokaiselle, siellähän aikanaan sijaitsi Turun keskusvankila ja lääninvankila. 
Vankila on nyttemmin siirretty Turun Saramäkeen ja Kakolanmäellä on vanhoihin vankilarakennuksiin tehty asuntoja, hotelli, ravintola, leipomo-kahvila ja lisäksi sinne on rakenteilla kylpylä eli Kakola Spa.
Tervetuloa siis Turkuun kylpemään vankilamiljöössä, ja on täällä paljon muutakin :) !



Tihku ja taustalla Kakolan entinen vankilarakennus, yksi niistä.
Talossa on nykyisin asuntoja. 

Teimme pienen lenkin Kakolanmäellä ja sitten suuntasimme leipomokahville. Nimittäin funikulaarissa kuulin toiselta matkustajalta, että Kakolan leipomo Bageri Å:hon saa mennä koiran kanssa, ja se ratkaisi reittimme. Tiski notkui herkullisen näköisiä tuotteita, joista päädyin toscapullaan, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. 


Yksikätisenä asiaan liittyi monta vaihetta, ennen kuin oltiin yllä olevan kuvan tilanteessa. Ensin kysyttiin, että saako tulla koiran kanssa ja onko paikalla muita koiria. Sai tulla ja ei ollut muita, niin etenimme Tihkun kanssa tiskille. Tein tilauksen ja yhteistuumin maksettiin. 

Sitten kiikutin ensin Tihkun valitsemani pöydän ääreen ja sidoin hänet pöydän jalkaan kiinni, ja sanoin, että Odota. Sitten kipaisin hakemassa pullani tiskiltä, ja sitten vielä uudelleen hakemassa kahvini, jonka kanssa seikkailin vielä edemmäs maitopisteelle lorauttamaan kahvin joukkoon valkaisua, ja sitten vasta pääsin istahtamaan Tihkun kanssa pöydän ääreen.



Tihku käyttäytyi kahvilassa oikein hienosti ja olin hänestä ylpeä.
Vähän jännäsin, että tuleeko kahvilaan toinen koira, sillä se
olisi ollut Tihkulle vaikea pala. Vaikka ollaan siinäkin tilanteessa menestyksellisesti oltu.



Nautittuamme kahvit pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme takaisin "ala-"kaupunkiin päin, eli hyppäsimme taas funikulaarin kyytiin. Ja koska automme oli toisella puolen jokea, hyppäsimme edelleen vielä toisen menopelin Förin, eli jokilautan kyytiin.

Föri onkin Tihkulle jo tuttua kauraa, mutta Förin aukipitämässä vesirailossa viihtyvät sorsat ovat Tihkusta kovin mielenkiintoisia. Förin lähestyessä vedessä uivat sorsat viime hetkessä pelastautuivat, yhdet hyppäämällä jäälle, mutta toiset lentämällä Tihkun naaman edestä vähän pitemmälle, maalle.
Siinä piti pikkumiestä oikein namitella rauhoittelun vuoksi, ettei vaan käynyt niin, että pikku porokoirasta olisi tullut aurajoensorsakoira!



Pikku videonpätkä Förirannasta.
Video ei näy mobiiliversiossa.



Sellainen oli se reissu. Kiva reissu! Ja aika paljon kokemuksia taas Pikkuiselle Tihkuiselle, jolle uni maittoi kotiin päästyämme. Ja minä itse, selvisin taas kaatumatta ja muutenkaan kättäni rasittamatta, koiran hihna tietysti terveessä kädessä.









sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Tihkun mittarissa 20 viikkoa 😍 ja kiva Turku-reissu!

Tihku täytti edellispäivänä perjantaina 26.3. jo 20 viikkoa! En varsinaisesti laske viikkoja enää, vaan kuukausia (4,5 kk), mutta Tihkun veljen instapäivitys herätti minut tasalukuun.

Tihkusta 20-viikkoispäivänä perjantaina otettu valokuva

20 viikkoa ollaan siis ehditty toisiimme tutustua ja Tihku on osoittautunut oikein kivaksi veijariksi. Ja aivan erilaiseksi kuin Wiima :).

Wiima on introvertti, joka on aina lähistöllä, mutta ei ikinä pyri syliin eikä ja rapsutuksiakin sietää vain rajaansa asti. Tervehtii vieraat iloisesti, mutta sitten vetäytyy lähistölle tarkkailuasemiin.  Treenikentillä taputtelemaan ryhtyminen on lähes rangaistus.  

Tihku taas on extrovertin perikuva! Hän rakastaa kaikkia, pussailee ja tunkee syliin. On jännää seurata, mitä ikä ja kehitys tekee extroverttiydelle - säilyykö se vai väheneekö. Kun istun koneella, haluaa Tihkunen olla lähellä ja voi nukahtaa jalalleni. Massurapsutukset on parasta. Hänellä ei ole väliä missä asennossa hän on, selällään, vatsallaan tai vaikka ylösalaisin, kun taas Wiiman nukkuma-asento on massu- tai kylkiasento, tai hurjimmillaan kieppi.

Wiiman ja Tihkun suhteessa introverttiys ja extroverttiys tarkoittaa sitä, että Tihku tunkee Wiiman lähelle, jolloin Wiiman pitää vähän kääntyä, ettei kakru ole ihan iholla :D

Wiimasta ja Tihkusta ei oikein toistaiseksi saa rinta rinnan -kuvia, koska vaikka ohjaan heidät rinnakkain istumaan, on Wiiman aina hieman siirryttävä, niin että näkisi mitä se pikkuveli keksii.
Se varmasti muuttuu kun Tihkukin kasvaa ja tulee Wiiman mielestä ennustettavammaksi.
Tässä kohtaa on pääasia, että kaikilla on hyvä olla ❤.


20-viikkoisena Tihku
- on sylikoira
- on aamuntorkku, jos vaan pääsee aamutuimaan pissille, niin uni jatkuu
- on kantajakoira, noutajan sukua
- on vieteri, joka lentää ja loikkii ajatustakin nopeammin ja korkeammalle
- akrobaatti, joka taiteilee kaikilla keikkuvilla ja rämisevilläkin alustoilla
- aina liikkeessä, valpas ja rauhoittuminen voi välillä olla vaikeaa
- ei pane pahakseen suihkussakäyntiä
 on 11,1 kg painoinen sutjakka kaveri, paino tuli mitattua "juhlapäivää" edellisenä päivänä eläintarvikeliikkeen vaa'assa
- sporttiturkki on alkanut tuuheutua
- nosti jalkaa pissiessään eka kertaa! Juuri 20-viikkoispäivänään perjantaina!
Mutta luulen sen olleen vahinko, sillä sen yhden kerran jälkeen en ole taas moista nähnyt. Olisihan se vähän aikaista?


Emännän etäpäivän lounashetkeen kuuluu useimmiten pikku lenkki koirojen kanssa. Etätyön parhaita puolia!
Kivaa koirille, mutta hyväksi myös itselle!


Turku-reissu


Torstai-iltana oli isännällä puuhaa ja toisaalta Tihkun sapuska oli loppumassa, ja sitä piti saada lisää. Mietin ja fundeerasin miten hoitaisin iltaulkoilut ja kekkasin sitten pakata molemmat koirot autoon ja lähdettiin huristamaan kohti Turkua. Olin vähän jännittynyt, miten selviämme, kun vaikka olen kulkenut koirien kanssa yhteislenkeillä, niin vilkas kaupunkimiljöö olisi uusi kokemus. 

Ensin poikettiin hakemaan Tihkun ruoka (myös punnitsin Tihkun) ja sitten ajettiin auto Turun Virastotalon parkkipaikalle, ja lähdettiin kävelylle. Kiersimme kivan lenkin joenrantaa pitkin, kaupunkilautta Förillä ajelimme Aurajoen toiselle puolelle. Jatkoimme matkaa alajuoksulle päin, kunnes teimme kurvin ja kiersimme toista reittiä takaisin Förille päästäksemme taas joen yli ja sitten keksimmekin vielä kiertää Turun Urheilupuiston reittien kautta takaisin autolle. 

Aurajoen rannalla

Jokilautta Förin kyydissä, Tihkun eka risteily.
Ilmeestään huolimatta hän ei jännitänyt kolinaa tai keinumista, vaan ilme kertoo innosta olla valokuvattavana 😀

Tällä retkellä taas tajuntaani tunkeutui luottokoira Wiiman osaaminen. Kyllähän minä tiedän, että hän on fiksu, mutta nyt oli kuin hän olisi ymmärtänyt, että emännällä on vähän kädet täynnä pennun kanssa. Wiiman hihna ei luultavasti kiristynyt kertaakaan koko matkan aikana, ja hän käveli vieressäni kuin olisi liimattu siihen. En joutunut hänen kanssaan neuvottelemaan edes kohdatessamme toisia koiria, jotka hän sentään yleensä huomaa, vaikka pääseekin niistä pääsääntöisesti ihan sujuvasti ohi (paitsi omissa kortteleissa kotimme lähellä 😏😇).
Olin Wiimasta ihan mahdottoman ylpeä ja onnellinen, koska jos vanhempikin koira olisi samanlainen ohjus kuin pentu on, niin olisi vaikea lähteä sellaisen parivaljakon kanssa ihmisten ilmoille. Niin ja Tihkunkin osalta on vielä todettava, että hänelläkin on hienosti taidot kehittyneet, joskin yhteislenkit on edelleen aina vähän touhukkaampia. Tihku oli muutenkin oikein pätevä pentunen reissussa, odotti kun piti odotella, oli paikallaan kun piti olla paikallaan ja muutenkin oikein mussukka <3.
Eikä 4 kuukauden ikäiseltä pennulta enempää osaamista voi odottaakaan 😊.


Ihmiset ovat hauskoja - suomalaiset ovat vaiteliasta kansaa, mutta kun liikkuu koiran kanssa, ottavat ihmiset spontaanisti yhteyttä. Joku tuli luoksemme kauempaa ja sanoi, että "piti tulla katsomaan kun oli niin kauniita koiria, ja että olisiko ehkä lapinkoiria". Toinen kyseli koirien nimiä ja esitti arvelunsa, että kolmas koirani olisi ehkä Usva :D. Kolmas kertoi nähneensä jo kaukaa, että Tihku oli pentu ja joku halusi kertoa, että heilläkin on lapinkoira tai, että mummillakin oli. Se on oikeastaan hauskaa, että tulee sellaista sananpartta vieraidenkin ihmisten kanssa.  Eritoten näin korona-aikana kun sosiaaliset kontaktit ovat nollassa.

Sellainen reissu se oli, oikein kiva reissu. 


lauantai 19. joulukuuta 2020

Silmäharmeja sekä Turun kauniita jouluvaloja

Silmäongelmat ovat varjostaneet Wiiman syksyä, silmät vuotavat. Aiemmin täysin oireettomat silmät alkoivat vuotaa joskus alkusyksystä. Ja pikkuhiljaa vuodon jatkuessa kyynelneste alkoi rikkoa silmien sisäkulman ihoa, koska ne olivat koko ajan kosteina. Ensin vuotoa oli vain toisessa, vasemmassa, silmässä, mutta syksyn edetessä alkoivat molemmat silmät vuotaa, joskin oikean silmän oireilu on lievempää kuin vasemman. 


Lääkäriin mentiin kun ongelma oli tunnistettu, ekan kerran jo syyskuun lopussa. Tippakuurihan (oftan dexa chlora, kuten ihmisilläkin) sieltä silloin tuli, mutta kun muutaman viikon kuuri ei purrut, niin palasimme pariin otteeseenkin lekurille. Toisella kertaa Wiima rauhoitettin tutkimusta varten, mutta silmässä ei todettu mitään erityistä - tippa jatkui sekä lääkearsenaaliin lisättiin kosteutustippa, ja toisella kertaa saimme vielä tipan lisäksi rasvan.

Allergioiden osuus käytiin tietysti läpi, koska sellainen syy tulee ensimmäisten joukossa mieleen. En kuitenkaan keksi mitään, mikä Wiiman elämässä olisi muuttunut syksyn mittaan. Ruokana Wiima syö Dagsmarkin Hämettä ja Lappia sekaisin ja nappuloiden ohella kanamunaa, erilaisia lihoja tai kalaa, sopivia ruuanjämejä, raejuustoa, luonnonjugurttia ja kasviksia, mutta näin on ollut jo vuosia, ja lääkärin mukaan ainakaan ruoka-allergia ei siis tunnu todennäköiseltä.

Vaiva se vaan jatkui ja aloimme olemaan jo varsin ikävissämme asiasta. Silmät vuotavat edelleen ja silmien sisäkulmassa oli vuorotellen jonkinlainen pikku rupi, rähmä taikka paljas, punoittava ja karvaton alue. Soitin lääkärille konsultoidakseni, että mitä olisi tehtävä, oliko hänellä vielä ajatuksia asiasta. Lääkäri ehdotti, kuten itsekin olin alkanut mielessäni suunnitella, silmäspesialistin vastaanotolle hakeutumista. Vaiva ei selvästikään menisi ihan peruskeinoilla ohi.


Wiima vastaanotolla 

Varasin siis ajan erikoissilmälääkärille. Vastaanotolla tutkittiin kuivasilmäisyys (ei ollut), mutta sitten huomattiin kyynelkanavien olevan tukossa.
Niin varattiin uusi aika kyynelkanavien huuhtelulle, koska se vaatii rauhoituksen ja sitä edeltävän paaston. Toimenpide sujui hyvin, kyynelkanavat oli lääkärin mukaan saatu hyvin huuhdottua avoimiksi ja Wiima kotutui toimenpiteestä taas tippa-arsenaalin kera, eli Oftan Dexa Chloraa taas kolme kertaa päivässä sekä lisäksi kosteutustipat.

Nyt olin varovaisen iloinen, että tämäkö sitä ongelmaa oli sitten aiheuttanut. Kun kyynelneste ei pääse valumaan suunniteltuja reittejään, alkaa se valua niitä suunnittelemattomia pitkin, eli silmäkulmasta ja nyt toivottavasti huuhtelun jälkeen ongelma olisi ratkennut. 

Mutta ei. Rähmiminen jatkuu...phuuh.
Hakeuduimme taas kerran, edellispäivänä, silmäspesialistin vastaanotolle. Mitä nyt sitten tehtäisiin? Lääkärin päätelmä oli, että jokin koiran taustatekijöissä ylläpitää ärsytystilaa. Olisiko Wiima kenties kehittänyt allergian vaikkapa homeitiöille, joiden määrä lisääntyy syksyn mittaan. Mene ja tiedä. Mutta tämä on nyt tämänhetkinen hoitosuunta. 

Wiimasta otettiin verinäyte, josta tutkitaan allergeenit. Wiima sai vastaanotolla myös Cytopoint-pistoksen, joka tehoaa atopian oireisiin ja helpottaa kutinaa, sillä rikkinäiset silmäkulmat ovat myös kutiavaiset, ja silmien raapiminen ei ole hyvästä. Cytopoint-pistos uusitaan kuukauden päästä ja sitten harkitaan annostus, sillä Suomessa käytetään hyvin laimeaa annostusta, eikä se välttämättä heti tehoa (kertoi lääkäri). Esimerkiksi Yhdysvalloissa kerta-annos on kertalaakista tuplat Suomessa käytettävään annokseen verrattuna, niinpä oikeaa annostusta voi varsin turvallisesti etsiä.
Ja tietenkin silmätippaa menee taas, niin Oftan Dexa Chloraa (tulehdusten ja yliherkkyysoireiden hoito) ja Aptus Sentrix (kosteutustippa). 

Jos tässä syksyssä jokin asia on ollut hyvä, niin ehkä se, että silmätipparutiinimme ovat kehittyneet (Wiima ei tosin edelleenkään niistä riemastu, mutta alistuu kiltisti <3 ), mutta muuten tilanne ottaa päähän aika rajusti. Toivottavasti saataisiin nyt jotain vastauksia, mikä niitä Wiiman silmiä ärsyttää ja tilanne niiden osalta kuntoon! On todella ikävä katsoa sairastavaa koiraa pystymättä sitä auttamaan. Tulee paha mieli ja itselle syyllinen olo. 

*********

Turun jouluvalot

Ei kuitenkaan pelkkää ikävää aihetta vaan myös mukavaa 😊. Nimittäin joulu on oven takana ja kävimme katsomassa Turun jouluvaloja. Päätimme, että Jokaiselle Jotakin on hyvä sääntö, ja niinpä kiersimme ensin Turun Ilpoisten luontopolkuja (Wiiman hauskuus) ja sen jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan ihailemaan valaistua kaupunkia (minun ja mieheni hauskuus, ja uskoakseni myös Wiiman, vaikka keskikaupunki häviääkin luonnossa patikoimiselle sen arvoasteikossa). 

Muru 💗

Ilpoisten kukkulan laelle on joku rakentanut jatulintarhan.

Ja sitten oli vuorossa Turun keskusta. Turku on lempikaupunkini, kotikaupunkini, ja kaunis kesällä ja talvella ja aina:


















🐕🐕🐕🐕🐕