Näytetään tekstit, joissa on tunniste Klikkeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Klikkeri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pikkujouluilua, Silakkamarkkinoita ja muita kuulumisia

Pikkuisen hiljaista on ollut Wiiman blogirintamalla. Tuntuu, että on ollut nyt niin paljon kaikkea muuta, ettei ole tullut istuttua alas tämän sivun ääreen. Tänään päätin tehdä korjausliikkeen tähän asiaan ja kirjoittelin vähän kuulumisia:

Juoksut alkoivat
Wiima-neiti aloitti juoksunsa toissapäivänä (27.11), taikka silloin bongattiin eka veripisara. Pari päivää aikaisemmin oli neidin tuoksut ilmeisesti jo varsin huumaavat vaikkei tuolloin vuotoa vielä ollutkaan. Tämä kävi ilmi, kun tulimme pitkästä aikaa hankkiutuneeksi täkäläisen koirakerhon arkitottistunnille ja huomasimme, että tunnille osallistuvan leikkaamattoman uros-russelirassukan sydän heitti vähän volttia Wiiman lähellä. Saimme kuitenkin osallistuttua tunnille suuremmin häiritsemättä russelia, kun pysyttelimme toisessa päässä kenttää.

Arkitottis-tunnilla temppua opettelemassa
Olipa muuten mukava piipahdus tuo arkitottistunti, sillä tällä kertaa heillä oli ollut teemana tempun opettelu ja oikea-aikainen palkitseminen. Niinpä opettelimme Wiimankin kanssa tuolla tunnilla uuden tempun - jollaiseksi valikoitui niiaaminen.
Sen opettelussa oli muuten klikkeri ihan ehdoton: Koulutusmenetelmänä oli ihan vaan yksinkertaisesti se, että vein namia alas Wiiman etujalkojen väliin ja vapautin namin kun etujalat olivat maassa, mutta pylly vielä ilmassa. Niillä muutamilla kerroilla, kun tein harjoituksen ilman klikkeria, laskeutui pyllykin etujalkojen perässä, vaikka nami vapautettiinkin oikeassa kohdassa pyllyn vielä ollessa ylhäällä.
Kun taas käyttäessäni klikkeriä sain merkattua oikean hetken - etuosa alhaalla ja takaosa ylhäällä - jäi Wiima oikeaan asentoon syömään herkkupalaa ja nousi siitä vasta luvan kanssa.
Mitään vihjesanaa en ole vielä ehtinyt kytkemään temppuun, vielä ollaan tuossa namin kanssa houkutteluvaiheessa.

Rally-tokoilua
Koirayhdistyksen kentällä on tullut syksyn mittaan muutenkin vierailluksi aina lauantai-aamupäivisin harjoittelemassa rally-tokoa. Ihan omaksi iloksemme ilman ohjaajaa muiden rallysta innostuneiden kanssa. Viikko sitten treenatessamme tuli kaverini Maija filmanneeksi rataamme, kiitos Maija, jos luet tätä :) !
Filmi on hyvä apuväline, siitä pääsee näkemään, miltä se meno itse asiassa näyttikään. Olen suht tyytyväinen tuohon rataan, paitsi parannettavaa aina löytyy.
Ensiksikin minä itse - miksi ihmeessä kuljen pää vinossa?! Tai tiedän kyllä, minulla on tunne, että pitää varmistella Wiiman kulkevan vieressä. Lisäksi annan Wiimalle käsimerkkejä ja käteni on siitä syystä hassusti vatsan päällä. Pitäisi opetella olemaan suorempi ja pitää apukäden kanssa vaikka liivin helmasta kiinni, ettei se heiluisi noin.
Wiima jää jossain kohtaa perusasennossa vähän vinottain. Ja lisäksi spiraalissa seuruuliike on jostain syystä vähän vaikea - en tiedä missä vika eli mitä teen väärin, mutta Wiima jätättää spiraalin seuruussa melkein joka kerta.  Filmilläkin näkyy kun "kadotan koiran" :)
Mutta toisaalta - en kauheasti stressaa noista hiottavista asioista, koska en rallitokoile kisaamista varten vaan hauskanpidon ja yhdessäolon vuoksi sekä koska se on meistä molemmista hauskaa. Joskin toki pyrin parantamaan suoritusta ja hiomaan nuokin asiat jollain aika välillä kuntoon.

Turku ja the Silakkamarkkinat
Lokakuun lopussa piipahdimme Silakkamarkkinoilla Turussa. Siitä on jo vierähtänyt kokonainen kuukausi, mutta tulin ottaneeksi jonkin verran kuvia ja huomaan, etten ole niitä vielä julkaissut.
Silakkamarkkinoilla oli varsin paljon tungosta, mutta ihmiset silti iloisia ja hymyileviä. Kauniilla syyssäällä oli varmasti merkitystä asiaan. 
Wiima oli tietenkin mukana - koitan viedä sitä toisinaan vähän haastaviin paikkoihin, kuten ihmistungoksiin, ihan totuttelumielessä. Ja kyllähän Wiimasta huomasi, ettei se välttämättä nauttinut ihmismäärästä (korvat luimuttelivat), mutta hienosti ja oikeastaan yllättävänkin pirteänä neiti haasteesta selvisi :). Hyvä Wiima!
Ja kyllä on Turku - henkinen kotikaupunkini - kaunis kaupunki:

Silakkamarkkinateltat ja -kojut levittäytyivät molemmin puolin Aurajoen reunaa..kuvassa "tois pual jokkee!"

Loimulohta tulossa - tuoksut olivat nenua hivelevät :) !

Kalastajat itse myymässä tuotteitaan kalastusaluksista. 
Mekin ostimme tältä herralta pari purkkia herkkuja :)



Aurajoen rantaa vanhalle Kirjastolle päin





Sitten kierreltiin vielä Turun Vartiovuorenmäellä, jossa oli ihanan syksyistä ja keltaiset lehdet värittivät maiseman:


Tietenkin Wiima piti kuvata keltaisten lehtien joukossa! Neidin naama on vähän mutrulla, koska maassa oli kivoja tuoksuja ja piti vaan malttaa seistä mallina :)


Tämä on taideteos, Vartiovuorenmäen vaahtera oli saanut haarniskan suojakseen. 

Wiima opin tiellä, eli Åbo Akademin (säätion) portailla. Tämäkin rakennus löytyy Vartiovuorenmäeltä, aivan huipulta. Siellä oli muuten myös kyltti, että 3000 vuotta sitten merenpinta oli näillä main - pientä maanpinnan liikettä on siis tapahtunut. 
....Tietenkin paikallinen taiteilija on halunnut hieman koristella kylttiä:
Mäen päällä oli samanlainen kyltti, jossa kerrottin, että siinä kohtaa merenpinta on ollut 4000 vuotta sitten. Historia oli aika läsnä. Teki mieli pidätellä hengitystäni, etten huku :)
 Ja sitten piipahdimme myös KUI Designin kaupassa, jonne Wiimakin oli tervetullut sisään ja sai siellä paljon rapsutuksia!
KUI Design suunnittelee, valmistaa ja myy erilaisia Turku-aiheisia artikkeleita ja minä ostin sieltä Turku-myssyn :) Kaupan piha oli näin viihtyisä:
("Kui" on muuten Turkua, kurkkaa linkki)

*********

Tänään tätä kirjoitettaessa on 1. adventti ja pikkujoulu. Meilläkin katettiin tänään ruokapöytään hieman ensimaistiaisia jouluruuista - joulukinkkua (ei sentään paistettu, kaupasta siivutettua, kuten kuvasta näkyy), laatikoita, lohta, maksapasteijaa ja muita herkkuja. 
Kylläpä maistui hyvältä ja niin maistui Wiimankin mielestä, joka tietenkin sai myös makupaloja kinkusta ja lohesta. Tästä se alkaa pienen tonttukoirankin herkuttelukausi :)
Hyvää pikkujoulua kaikille hännänheiluttajille ihmisineen, 
t. Wiima




sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

AlkeisTOKOtteluja ja luoksetuloja

Hyvää maaliskuun loppua, ensimmäinen kevätkuukausi alkaa lähetä loppuaan!
Meidän kotipihalta on lumet jo kauan sitten sulaneet ja vihreä ruohikko on esillä. Tai ruohokko on kyllä enemmän keltainen kuin vihreä, sillä uutta ruohoa ei ole vielä alkanut pukata, vaan tuo viime vuotinen makaa edelleen esillä. Kovin paksuun lumipeitteeseen piha ei tänä vuonna edes peittynyt - enemmän kuin lunta oli täällä meidän seuduilla tänä vuonna jäätä ja liukkautta. Piikit kenkien alla (minulla kaksijalkaisella) on olleet ihan ehdoton 'must', että ylipäätään on päässyt liikkumaan. Mutta sekin on nyt muisto vain, tiet on on nyt kevätkunnossa, asfaltti esillä - pölyisenä ja hiekkaisena kuin se tapaa alkukeväästä olla.

Pimein talvi vietettiin meillä hieman hiljaiselolla, pimeissä illoissa lenkkeillen. Mutta kevään tullen teki mieli taas saada lenkkeilyn rinnalle vähän muutakin ajatuspähkinää, niin itselle kuin koiralle.
Kerroinkin edellisessä viestissä luoksetulokurssista, jolle osallistuimme. Luoksetuloharjoituksia jatketaan edelleen, sillä vain harjoitus tekee mestarin :) ! Päivittäisiä toistoja luulen Wiiman saavan oppimisen ( lue: aivopesun) kannalta riittävästi, mutta luulen, että luoksetulon yleistämisessä minulla olisi vielä tekemistä. Jotta luoksetulosta tulisi ns pomminvarma, pitäisi luoksetuloa harjoitella erilaisissa ympäristöissä, eri tilanteissa ja eri häiriöissä, sillä vaikka koira osaa tulla luokse remmilenkillä tai koulutuskentällä, niin se ei sitä ehkä osaakaan jossakin muussa tilanteessa, jossa sitä ei ole harjoiteltu. Tämä pätee kaikkien uusien asioiden oppimiseen, taitoja pitäisi hioa erilaisissa häiriöissä, jotta koira osaisi toimia oikein muuallakin kuin siellä koulutuskentällä.

Luoksetulokurssin lisäksi liityimme tänä keväänä treeniporukkaan, joka harjoittelee TOKOn alkeita. TOKO on mulle lajina aika vieras, vaikka toki päällisin puolin tiedän mistä on kyse. Tällä kurssilla oli tarkoitus opetella niitä palasia ja perustaitoja, joista sitten koostettaisiin kokonaisia tokoliikkeitä ja pidempiä suorituksia. Kouluttajana kurssilla oli Katja Kontu, Tikkujuttu. Koulutustekniikkana oli oikean käytöksen sieppaaminen (capturing) ja positiivinen vahvistaminen.

Kurssin tarjoama oppi koulutustekniikasta kiinnosti mua eritoten tokon alkeiden oppimisen lisäksi. Wiima on nimittäin oppinut lähes kaiken osaamansa houkutteluun ja ohjaamiseen perustuvin tekniikoin. Tosin ei ihan kaikkea, sillä 'kotitemput' kuten sormien tunnistaminen (näytä Peukku, Pikkurilli - ks filmi :) , jne) ja vastaavat temput on opeteltu 'sieppaamalla' oikea käytös ja merkkaamalla sitä klikkerin avulla.



Muuhun harjoitteluun kuin noihin temppuihin en tuota klikkeriä ole oikein osannut laajentaa, mutta tämä TOKO alkeet- kurssi perustui nyt nimenomaan oikean käytöksen sieppaamiseen ja sen vahvistamiseen. Nyt alkuun päästyämme innostuin tyylistä aika lailla. Tykkään siitä, että harjoitellessamme jotain uutta, on Wiimankin pohdittava, että mitä siltä tällä kertaa halutaan, sen sijaan, että itse ohjaisin sille liikeradan esim namilla. Sillä lailla neiti saapi liikettä raajojen lisäksi sinne korvien väliin =)

Kurssikertojen teemoina oli mm Kosketusalustan käyttö (tutuhko, mutta en ole jatkohyödyntänyt taitoa), Seisonta, Makuu, Asennon pitäminen (vapaavalintainen asento, itse treenasin sekä seisonnassa että makuulla, seisonnassa vakeampi), Perusasento ja Seuruu, Räjähtävä lähtö asennosta kuin asennosta (liittyy mm tokon luoksetuloon/noutoon). Ja paljon muutakin siinä ohessa.

Osa käskyistä - tai oikeastaan kaikki  - olivat meille jo tuttuja, mutta se ei yhtään vähentänyt kurssin hyötyä. Aloitin liikkeiden opiskelut Katjan neuvojen mukaan alusta, ihan kuin Wiima ei osaisikaan. 
Eli haettiin tilannetta, että koira itsestään tarjoaa toivottua liikettä, palkataan se siitä ja sama juttu uudelleen, tarjonta ja palkka, tarjonta ja palkka. Kun näyttää siltä, että koira on ymmärtänyt mitä liikettä tarjoamalla palkka tulee, vasta sitten yhdistetään liikkeeseen vihje, kuten Seiso. Sitten treenataan vihjeellä - vihjeestä liike, liikkeestä palkka, vihje, liike, palkka.
Siinä vaiheessa kun kouluttaja on varma, että koira on yhdistänyt vihjeen ja liikkeen, voi vielä testata antamalla väärän vihjeen, vaikkapa Purkki. Jos koira tästä suoriutuu, eli ei suorita liikettä, niin se päästään palkkaamaan antamalla sille oikea vihje - > liike - > palkka.
Tällä tavalla opettelemalla voidaan varmistua siitä, että koira todellakin ehdollistuu vihjesanalle eikä esim lue toivottua käytöstä ohjaajan käsimerkistä taikka päättele tutusta tilanteesta. 

Oivallus, jonka tällä kurssilla koin - tai yksi monenmonista oivalluksistani - oli, miten mahdottoman pieniin palasiin oppiminen kannattaa pilkkoa. Vielä pienemmiksi kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Olin esimerkiksi aiemmin harjoitellut Seisomista kokonaisuutena. Kurssilla ymmärsin, että liike kannattaisi harjoitella sekä pysähdyttävänä, eli seisahtumisena, ja sitten tulisi harjoitella asennon pitäminen vielä erikseen. Tällöin tuloksena on koulutuksen onnistuessa koira, joka pysähtyy vihjeestä välittömästi, sekä osaa myös pitää asennon vapautukseen asti.

Perusasento eli Sivu on Wimalle myös tuttu. Sehän on meille tutummassa lajissa rallytokossa ihan olennainen asia - asento, johon koko rallytoko perustuu (+ seuruuhun). 
Perusasentoon tulemisessa sekä mm seuruun vasemmalle käännöksissä on tärkeää, että koiralla on käsitys myös takajaloistaan. Takajalat kun helposti tulevat vain "siellä perässä". Koira joutuu em asennoissa ottamaan sekä sivuttais- että myös peruutusaskelia ja ne eivät ole itsestäänselviä koiralle, joka ei ole joutunut miettimään takajalkojaan. 
Takajalkojen 'notkistamiseen' kurssilla tarjottiin avuksi ns tasapainotyynyn kiertämistä. Koiran etujalat ovat paikallaan ja takaosa kiertää. Meillä ei sellaista tasapainotyynyä ollut, mutta vanha VHS-kotelo (joo, nurkistamme löytyy vaikka mitä :) ) ajoi saman asian.
Haasteena oli saada koira ymmärtämään, mitä siltä halutaan, kun kerran koulutustekniikkana ei ollut houkuttelemalla, tai ohjaamalla liikkeen löytäminen vaan oikean käytöksen sieppaaminen (capturing), eli Wiiman piti itse pohtia, mitä siltä toivotaan.

Ohessa alla vähän nolohko video harjoituksistamme, pyydän - älä kiinnitä huomiota ohjaajan kiljahduksiin tai niiskutuksiin. Huomasin myös filmiä katsoessani, että klikkaukseni eivät olleet ihan synkassa Wiiman liikkeen kanssa (ilonkiljahdukseni sen sijaan olivat, haha), joten filmin katsominen oli itsellekin hyödyllistä.
Tätä filmattua harjoitusta ennen olimme opetelleet sen, että etujalat VHS-kotelolla on hyvä juttu ja siitä tulee palkka. Niinpä Wiima tiesi, että missä ne etujalat kannatti pitää. Mutta että siitä päästiin kiertoliikkeeseen, vaati neidiltä hieman pohtimista :) 

>


Viimeisellä kerralla - kurssi päättyi viime viikolla - pääsimme testaamaan opittuja taitojamme pienellä TOKO-kisaradalla sekä opettelimme myös etäpalkkauksen käytön. Olen toki ymmärtänyt, että koiraa voidaan myös palkata suorituksesta koko suorituksen jälkeen eikä suorituksen aikana, mutta koin oivalluksen, että etäpalkkaustakin on  h a r j o i t e l t a v a . Jälkeenpäin ajatellen, toki on harjoiteltava, mistä se koira muuten tietäisi, että palkka on kuin onkin tulossa, mutta ajatus ei ollut aiemmin oikein omaan päähäni mahtunut. 

Olipa kiva kurssi ja hyödyllinen. Opin paljon uutta koiran kouluttamisesta, ihan uuden ajatusmallin, jossa koirakin joutuu tekemään ajatustyötä. Oli hauska huomata, miten väsynyt Wiima oli sen jälkeen kun oli tällä lailla treenattu, se ei näköjään ollut tottunut miettimään niin paljoa :)
Varmasti hyödynnän tätä koulutusmallia jatkossakin. Koira, joka oppii miettimään itse mitä siltä halutaan, on jatkossakin aktiivinen pohtimaan ratkaisumalleja eri tilanteisiin.







keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Opiskelukuulumisia

Kuluneena viikonloppuna olimme Wiiman kanssa naksutintreeneissä. Se oli hauskaa ja hyödyllistä. Olen jonkin verran aiemminkin käyttänyt klikkeriä koulutuksessa, mutta kurssi antoi uusia ajatuksia ja vinkkejä, miten hyödyntää välinettä kontaktin vahvistamiseen ja muihin taitoihin. Nyt klikkeri on kulkenut usein lenkilläkin mukanani ja lenkin lomassa palkkaan Wiimaa kontaktin ottamisesta, kauniisti kulkemisesta ja muista hyvin hoidetuista jutuista. Olen kyllä kehunut ja namitellut sitä tämmöisistä asioista toki ennenkin, mutta sanallinen kehu ei joka kerta ehdi oikeaan hetkeen: 
voi käydä vaikka niiin että tulee kehuneeksi hauvaa hienosta hihnassa kulkemisesta juuri sillä sekunnilla kun se yhtäkkiä kehua lausuessani päättääkin loikata ojan pohjalle kierimään! Sitten pitää vain toivoa ettei typykkä oppinut yhdestä kerrasta luullen että nämä ojaan loikkaukset olivatkin Matten mielestä kauhean kivoja :D  Klikkerin avulla saan kerrottua sille täsmällisemmin mistä nimenomaisesta asiasta kiitän.

Tiistaina olimme tuttuun tapaan arkitottelevaisuuskentällä. Treenasimme kontaktia, paikallaoloa sekä "hallittua eristämistä" (mikä termi, suuni loksahti sen kuultuani ennen kuin tajusin mistä olisi kyse), eli että Wiima jäi kouluttajan hoteisiin remmiin kytkettynä ja minä menin rakennuksen taa piiloon. Toivottu suoritus - johon mekin Wiiman kanssa ylsimme! - on että Wiima kauniisti odottelee paluutani paikallaan lähes ääneti, remmiä kiskomatta ja kouluttajaa häiritsemättä. Harjoitteet tähtäävät Kiva Koirakansalainen- testiin, jonka läpäisemistä ensi kesänä olisi tarkoitus yrittää. Wiima selvisi oikeastaan kaikista harjoituksista hienosti. 
Sen kanssa on kiva treenata koska se selvästi itsekin nauttii siitä kovasti, niin innokkaan tarkkaavaisena ja iloisena se seuraa pyyntöjäni ja toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Malttiakin pimulla on nykyisin varsin mukavasti, ei kyllästy odottamaan ja kestää Paikka-käskyjä hienosti paikallaan pysyen, vaikka muutoin olemus on tietty vielä pentumaisen touhukas ja "loikkiva".

Ja tämä oli harmillisesti kuulemma arkitottelevaisuuskoulutuksen toiseksi viimeinen kerta. Sitten tuleepi ulkotreeneihin vuodenvaihteen yli kestävä tauko. Sisätreeneihin - ilman ohjaajaa - on kyllä mahdollisuus paikallisessa hevosmaneesissa, kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin. Varmaan poikkeamme Wimppulin kanssa siellä toisinaan iltalenkin ohessa. Elleivät sitten ne Wiiman mielestä liian herrrkulliset hevosenlantapallerot kohoa liian suureksi ongelmaksi.. :D

Sen verran pimeää ollut ulos ehtiessämme viime aikoina ettei ole tullut paljon kuvattua. Mutta tekstiä on kuitenkin kiva silti vähän kuvittaa. Joten tässä tällainen simppeli kuva - ja pöh, salamavalolla - pöydän alla tuutivasta päähenkilö Wiimasta juuri nyt tätä kirjoittaessani: