Taas sitä saa..

... tumppumateriaalia nimittäin =) Eli Wiiman karvanlähtö on alkanut!

Olen sitä jo tovin odotellutkin ja kuvittelin typykän pääsevän eroon villoistaan jo heinäkuun helteille, mutta niin ei käynyt vaan vasta nyt kesän alkaessa pikkuhiljaa kääntyä syksyksi, päätti Wiimukka aloittaa takinvaihdon.

Kirjoittelin tuolla aiemmassa tekstissä (http://wiimansivu.blogspot.fi/2014/05/karvoihin-katsomista.html), etten ole ihan kärryillä siitä, milloin Wiiman karvanlähtö tapahtuu suhteessa juoksukiertoon, kun en ole tullut ajankohtia panneeksi merkille. Karvanlähtöhän on siis sidoksissa (nartuilla) juoksuihin ja hormonitasoon, ei siis esimerkiksi lämpötiloihin, kuten voisi luulla ja kuten itsekin pitkään arvelin.

Listaanpa tähän alle muistin tueksi tilastoa (sen vähän verran kuin minulla sitä nyt on..) kalenterimuodossa miten juoksut ja karvanlähtö on tähän mennessä toteutuneet:

Marraskuu 2013: juoksut
Helmi-maalis 2014: karvanlähtö
Toukokuu 2014: juoksut
(Heinäkuu 2013: valeraskausoireita)
Elokuu 2014: karvanlähtö
Marraskuu 2014: juoksut (lisäys)
Maalis-huhti 2015: karvanlähtö (lisäys)
Toukokuu 2015: juoksut (lisäys) 
Marraskuu 2015: juoksut (lisäys)

Mitä johtopäätöksiä tästä voisi vetää? Karvanlähtö näyttäisi sijoittuvan tuohon kierron puoliväliin. Ja juoksuja voinee ehkä odotella loka-marraskuussa? Aika sen sitten näyttää =)

Neiti otti kuvaa varten oikein arvokkaan ilmeen, lahjoitettuaan tuollaisen kasan arvokasta villaansa :)

Ja tosiaan, kuten jo alussa totesin, että tumppumateriaalista on kyse. Innostuin kun luin jostakin että myös lapinkoiran villa soveltuu kutomiseen ja on itse asiassa lämpöarvoltaan esim. lampaan villaa parempaa.

Niinpä olen säästänyt edellisten juoksujen "villasadon" paperipussissa ja tämä nyt irtoamassa oleva satsi päätyy sen jatkoksi. Kun villaa on tarpeeksi, kehräytän sen "jossakin" langaksi. 

Siitä sitten toivottavasti saamme lämpöiset villatumput isännälle ja minulle =)

Olisi kiva kuulla, jos lukijoilla on kokemuksia lapinkoiranvillatumpuista sekä myös tuosta karvanlähtökierrosta?

Kesä on. Loma on.

eli valokuvallisia muisteloita kesän vietosta. Pahoittelen jo etukäteen kun kuvissa poukkoillaan tunnelmasta toiseen, mutta Wiimassa ja kuluneessa kesässä kuitenkin pysytellään.

Juhannussunnuntaina oli näin ^  komeat pilvet!

Wiima mökillä veräjän vahtina. Toosi uskottava :)

ja yllä mainittu uskottavuus senkun kasvaa.. :D

Tämän kielitaitoisen koiran emäntäkin saapi kielensä tällaiselle rullalle, mutta siitä ei ole kuvaa.
Taito on kuulemma perinnöllinen, joten on kai sitten luontevaa että koiranikin tempun taitaa? :D

Saatko sinä? :)

Wiima viihtyy vedessä mutta on enemmän kahlaajatyyppiä  - ei siis ui vaikka pentukesänään ui aika paljonkin.
Kepin nouto merestä on parasta ja sitten pikku hepulit rantahiekalla, ja sitten taas mereen vilvoittelemaan :)
Taustalla isäntä poijua huoltamassa.

 Minä sitten tykkään suomenlapinkoiran päästä, sen muodosta  <3

 Tässä vähän tällainen vettynyt malli :)

Kissamaista sipsuttelua...

..ja seuraavassa hetkessä 'kieli poskessa- laukkaa' niin kuin vain koirat osaavat  :)

Wiiman lapsuudenkaveri labbis-Fonzien kanssa vedettiin myös rallia, useampanakin päivänä:

Wiima on taitava kuopankaivaja. Kokoa ja syvyyttä riittää!

Kiinalaiset vilkuttivat meille iloisesti tunnelin toisessa päässä!

Jos ikinä kaipaat kuoppaa pihallesi, syystä tai toisesta - soita meille!

Välillä tietty myös lötköteltiin, keskipäivän helteillä varsinkin. (heinäkuu -14: lämpö kipusi lähes päivittäin +28 - + 30 asteeseen, eikä jäähtynyt kunnolla yölläkään. Näin siis lounaiskolkalla maata ainakin)

Wiima pysähtyi liikkeessä tähän asentoon ja näppäsin kuvan.
Aika mukavasti sain samalla rakennekuvan 2-vuotiaasta tarvitsematta asetella neitiä. 

Mökkisaaressa tuli tehtyä paljon metsälenkkejä. Tällainen ^  näky villahousupyllystä edessäni kipitteli :)

Kesällä joskus laiskottaa ja ruuanlaitto tökkii. Silloin lähdetään nauttimaan muiden tekemästä ruuasta ihanille kesäterasseille ja Wiima tietenkin useimmiten mukana. 

Tämä kuva on otettu Nauvon Kirjaisten Bystrandissa ja siellä Wiimalle tarjoiltiin ikioma lihapulla-annos talon puolesta.
Nelijalkaisetkin vieraat saivat siis tuntea itsensä tervetulleiksi :)

***

Tähän loppuun vielä kuva kotiympyröiden kesätouhuista, eli kaupunkimme koirakerho nosti esteet esiin ulkokentälle ja nyt niille voi kätevästi poiketa iltalenkin lomassa.

Wiiman kanssa ollaan käyty viime kesänä vain agilityn alkeiskurssi, eli ollaan ihan amatöörejä ja esteet "vain" hauskaa ajanvietettä :) , ei siis harrastus.

Mutta olipas Wiima innoissaan, kun ensi kertaa viime kesän jälkeen pääsi hyppimään ja juoksemaan tunneliin! Ja pujottelukin vaati vain vähän ( = siis vähemmän kuin luulin)  käsiapuja, mistä yllätyin kovasti!

Semmoisia. Loma on ohi, mutta kesä senkun jatkuu :)
Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivoo agiliitelijä Wiima Wimpsahdus

***

PS. nyt tämän kaiken vuodatettuani, en oikein tiedä itsekään mikä tämän postauksen tarkoitus oikein on...  Luultavasti vaan saada kameraan kertyneitä kuvia talteen. 

Toivottavasti kuvia on muidenkin kiva katsella kuin minun itseni. Muussa tapauksessa kiitos että jaksoit katsoa tänne loppuun asti ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta :)