Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. marraskuuta 2021

Aamurallia, valotaidetta ja koirakulkueita

LUX Archipelago -valofestivaalia vietetään täällä saaristossa Paraisilla tänä vuonna viidettä kertaa vuoden pimeimpänä aikana, eli näin marraskuussa.
Valofestarit kestää pari viikkoa ja sinä aikana on erilaisia POP UP -valotaidetapahtumia ympäri Paraista sekä kaupunkikuva koristuu pysyvillä valotaideteoksilla, joita on kiva iltalenkeillä käydä katsomassa. Tai siis, ei välttämättä ihan pysyvillä teoksilla, mutta koko festivaaliajan pysyviä kuitenkin. 

Fredrika Runebregin inkarnaatio, ja eräs Tihku.
Fredrika seisoo oman kahvitupansa Fredrikantuvan edustalla. Fredrikahan asui täällä Paraisilla ja täällä tapasi komean runoilijan, tulevan miehensäkin. Jos piipahdat kesällä Paraisilla, niin käy kahvilla viehättävässä Fredrikantuvassa.
  Tästä lisää vinkkejä Paraisilla vierailuun, LINKKI (aukeaa tämän sivuston toiseen postaukseen).



Valaistu soutuvene kaislikossa oli kaunis näky kuvan peilautuessa
tyynenä seisovan lahden pintaan.
Tähän taideteokseen kuului myös äänimaailma, Meren Kuiske (Havets Sus), ja oli melko maagista seistä tuossa lahden poukamassa äänten ympäröimänä. 


Valofestareiden yhteydessä avattiin kolmatta vuotta myös valotaidenäyttely Metamorphosis täkäläiseen kallioon louhittuun luolaan, väestösuojaan. Paikka on aivan pimeä, valaistuja teoksia lukuunottamatta. Ja lisäksi tilassa soi jännittävä ambient-musiikki. 



Valotaidenäyttelyyn otin mukaani myös Tihkun saamaan uusia kokemuksia erilaisista paikoista, ja tämä oli kyllä yksi erikoisimmista. Kun menimme sisään, niin kysyin vastaanottoihmiseltä, että saadaanko tulla.

Myöntävän vastauksen saatuamme täsmensin vielä, että tämä on teinikoira ja saattaa haukahtaa, jos yllättyy jostakin. Ja jos se alkaisi pelätä, niin poistuisimme, mutta aiemman kokemuksen perusteella, en varsinaisesti ajatellut, että Tihku kovasti pelkäisi. Vastaanottoihminen kuitenkin kertoi, että olemme oikein tervetulleita ja, että näyttelyssä on ollut ennenkin koiravieraita (minä ainakin viime vuonna Wiiman kanssa :D).

Kävi vielä ilmi, että vastaanottoihmisellä oli itsellään porokoira, niin siitähän meillä aukesi yhteinen maailma ja mukava, pikku keskustelu näistä ihanista kotimaisista paimenroduista.



Ja niin oli, että Tihku käyttäytyi aivan täydellisesti. Oli rauhallinen, ei säikkynyt heiluvia teoksia eikä luolan sisällä olevaa äänimaailmaa (joka ei ollut kova, mutta erikoinen). Samaan aikaan kanssamme oli näyttelyssä pari pariskuntaa ja he näkyivät tummina hahmoina etäämpänä, kun koitin liikkua Tihkun kanssa sellaista reittiä, ettemme häiritsisi muita. Mutta Tihkua ei häirinnyt myöskään kauempana lipuvat tummat ihmishahmot. 

Olen niin iloinen siitä, että Tihkun kanssa voi mennä lähes paikkaan kuin paikkaan, ja hän käyttäytyy kauniisti. Toiset koirat Tihkua edelleen kiihdyttävät, mutta senkin osalta ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa kuin vaikkapa kesällä ja kunhan teini-ikä tasaantuu, niin uskon, että olemme voiton puolella. 



Dog People Go LUX

Valofestivaalin yhteydessä on myös vuosittain järjestetty kiva koiratapahtuma kaupunkilaisille, koirien oma valokulkue Dog People go LUX. Tapahtuman järjestäjinä ovat LUX Archipelagon työryhmä ja paikallinen koirayhdistys Par-Hau. Kaupunkilaiset kutsutaan koirineen mukaan ja heitä pyydetään pukeutumaan valoihin ja heijastimiin. Tällä on tarkoitus myös Liikenneturvan nimissä muistuttaa siitä, että pimeässä on elintärkeää Näkyä! #näypimeässä

Tänä vuonna kävi niin ikävästi, etten päässyt tuohon tapahtumaan osallistumaan, mutta kun olen alkuvuosina ollut tapahtuman järjestäjänä, niin se tuntuu lähes omalta lapselta ja siksi julkaisen luvalla pari kuvaa paikalla olleelta ystävältäni. Tänäkin vuonna kuten melkein jokaisena kulkueeseen ottivat osaa myös lähitallin hevoset.
Superkivaa, että kaupunkilaiset ovat tämän tapahtuman löytäneet ja ottavat sankoin joukoin osaa, sekä lapsiperheitä saapuu kadun varsille katsomaan.



Dog People Go LUX -kuvat: Tettan LIndqvist


Aamurallia

Meille on muodostunut sellainen aamurutiini, että kun herätään, niin vien ensin koirat pissille ihan vaan pihalle ja varsinainen pieni aamulenkki tapahtuu sitten kun ollaan oikeasti herätty - etätyöpäivinä aamupäiväkahvin aikaan, konttoripäivien kohdalla aikataulua sovelletaan isännän menojen mukaan.

Meillä avautuu ulko-oven avatessa ensin aidattu "Pikku Piha", ja sitten vielä portin takana "Iso Piha", kuten sitä nimitämme ja siellä mahtuu laukkaamaan jo varsin hyvää vauhtia.
"Iso Piha" on kuitenkin portilla erotettu "Pikku Pihasta", koska haluamme kontrolloida milloin Isolla Pihalla oleskellaan - näin siitä syystä, että Ison Pihan puolella koirat herkeää helpommin esim haukkumaan ohikulkijoille. 

Aamupissit käydään kuitenkin aina tekemässä Isolle Pihalle. Homma menee rutiinilla:
1. molemmat karvanaamat ulko-oven takana innoissaan
2. avaan oven ja molemmat karvanaamat juoksevat Ison Pihan portille, minä köntystän perästä ja avaan portin
3. molemmat karvanaamat sujahtavat tahoillensa pissimään
4. joka ekana on pissinyt, juoksee pihan puoleen väliin ja alkaa tuijottaa toista. Kun toinenkin on pissinyt, hänkin alkaa tuijottaa sitä toista - ja sitten alkaa Aamuralli.


Ralli menee niin, että Wiima ajaa takaa Tihkua tai sitten Tihku ajaa takaa Wiimaa, mutta tätä Wiima koittaa välttää, sillä Tihku on Wiimaa nopeampi ja, jos saa mahdollisuuden, nappaa kiinni Wiiman hännästä ja roikkuu siinä kuin takiainen.

Kun Tihku roikkuu hännässä, koittaa Wiima vapautua ja kun vapautuu, niin hän syöksyy Isolta Pihalta Pikku Pihalle turvaan.  Siellä hän hetken kokoilee itseään ja sitten syöksyy taas kuin tavarajuna sieltä Pikku Pihalta Isolle Pihalle ja ajaa Tihkua takaa.
Wiimasta on tullut jo melko taitava pitämään pyllynsä sivuhyppyjen avulla turvassa niin, ettei Tihku saa hännästä otetta :D

Yhtenä aamuna Wiima oli todella smartti ja poimi mukaansa Isolle Pihalle pienen pehmopallon, jonka luovutti Tihkulle. Tihku innostui ja kantoi pehmopalloa suussaan koko rallin ajan, eikä näin päässyt käsiksi Wiiman häntään, jolloin Wiima oli turvassa. Ajattelin, että kekkasiko Wiima tämän yhteyden ja jatkossa aina tarjoaisi Tihkulle lelua rallin alkajaisiksi, mutta ihan niin smartti se Wiima ei ollut, sillä tänään häntä sai taas vähän kyytiä - kaikella rakkaudella :D <3.

Tänä maanantaiaamuna, jonka vietän lomapäivänä, oli kuuraa vielä päivälläkin 
ja uutisten mukaan, saattaa jopa tänne etelään tulla tällä viikolla lunta!


Wiimalla oli niitä polvivaikeuksia silloin pari vuotta sitten. Saimme homman kuntoutuksella taas kuntoon, eikä ongelmia ole ollut. Mielessä kuitenkin aina pyörii, että missä kohtaa olemme taas samassa tilanteessa.
Nyt on Wiimalla näiden rallien ansiosta niin hyvä ja säännöllinen aamujumppa, jossa joutuu todella käyttämään takapäätään väistellessään häntänsä kanssa, että olen aivan varma, että se toimii myös polvien hyväksi. 




Sellainen oli se juttu aamuralleista (ja päivä- ja iltaralleista ja mitä niitä nyt on - samalla kaavalla toistuvat liikuntatuokiot) ja valofestareista.
Alakuvassa ollaan kuitenkin rauhoituttu nautintojen äärelle, kun eilen illalla pimeyden jo laskettua piipahdettiin emännän ja isännän kanssa moikkaamassa kaksjalkajunioria hänen kämpillään Turussa.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille karvanaamoille ihmisineen!


lauantai 27. tammikuuta 2018

Valofestarit - taidenäyttelyssä ja osana taideteosta

Juttu menneisyydestä - mutta ei kovin kaukaa vaan loppuvuodelta 2017. Silloin vietettiin kotikaupungissa viikon ajan LUX Archipelago-valofestareita. Näyteikkunat oli koristeltu valoteemoin, erilaisia valoinstallaatioita kaupungissa, taidenäyttelyitä ja valotaide-esityksiä.

Siis vähän kuin LUX Helsinki, mutta pienemmässä mittakaavassa, koska kotikaupunkini Parainen on vähän Helsinkiä pienempi ja tämä oli eka kerta kun moinen tapahtumaviikko täällä järjestettiin. Voipi siis olla, että tulevina vuosina vielä peittoamme tuon helsinkiläisen sisartapahtuman 😊

 Wiiman kanssa valotaidenäyttelyssä väestösuojaluolassa. Tunnelma oli erikoinen ambient-musiikin soidessa taustalla, pimeää, mutta valoa tuovia taideinstallatioita. Ihmisiä istui sohvilla pimeydessä niitä katselemassa ja kuiskailivat toisilleen.
Wiima käyttäytyi erikoisessa tilanteessa esimerkillisesti, kulki rauhallisesti mukana ja katseli, mutta luultavasti mielessään myös ihmetteli, että mikä paikka tämmöinen oikein on..

Ihanaa kun on tällaisia taidenäyttelyjä, joihin voi poiketa koiran kanssa, koska eihän niihin koiraihmisen sitten muuten tulekaan oikein poikettua, jos ei sitä koiralenkin varrella voi hoitaa. Eikös vaan?




Paraisilla sijaitsee Pohjoismaiden suurin avolouhos (linkki) ja se sijaitsee lähes kaupungin keskustassa. Valofestareiden aikana kaivos oli valaistu kaunein värein ja kiipesimme tietenkin näköalapaikalle sitäkin ihmettelemään.





Jutun otsikon mukaisesti olimme myös itse osana valofestarin esityksiä 🙀🐶. Nimittäin, olen itse täkäläisen koirayhdistyksen hallituksessa ja päätimme yhdessä valofestariporukan kanssa järjestää koirien valokulkueen, joka sai tapahtumanimen Dog People Go LUX.
Ajattelimme, että se olisi mukava tapahtuma kaupungin koiraihmisille, sopisi erinomaisesti tapahtuman luonteeseen ja mikä parasta, korostaisi heijastinten ja valojen käytön tarpeellisuutta pimeään aikaan.

Kuva N. Bergman

Koirien valokulkue olikin menestys! Noin kuusikymmentä koiraa otti osaa tapahtumaan ohjaajineen ja toiset jopa perheineen. Koirat olivat puettuina heijastimiin ja valoihin (koiraystävällisesti tietenkin, joka oli vaatimus), ja ihmiset niin ikään - jouluvaloihinkin kiedottuja ihmisiä näkyi.

Wiimallakin oli hyvät loisteet :) !

Letkaa veti kaksi lähitallin hevosta sekä ponikärryt, ja koirat seurasivat kulkueena perässä. Kulkuetta ei voinut olla huomaamatta! (kuva: K. Väisänen)

Ohikulkijat pysähtyivät katsomaan ja koiralenkillä olevia ihmisiä liittyi mukaan vielä lennostakin. Se oli hauskaa ja takuulla toistamme tapahtuman myös tänä vuonna - sitä on myös osallistujien taholta toivottu!

Nyt ollaan onneksi taas kulkemassa kohti valoisampia aikoja, mutta eipä aikaakaan kun kesän jälkeen pimenee taas. Niin nopeasti nämä vuodet ja vuodenajat vierivät!