Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira oppii. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira oppii. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Tihkun kaupunkireissu (LAT)

Pääsiäisen lankalauantaina minulla oli asiaa Turkuun. Poikamme käväisi nimittäin kotona yökylässä synttäreitään juhlimassa pitkäperjantaina, mutta lauantaina hän alkoi jo haluta takaisin kämpilleen Turkuun. Lupasin heittää hänet autolla ja säästää bussilla matkaamisen vaivan - samalla pakkasin myös Tihkun autoon, aikomuksenani viedä hänet taas ilmisten ilmoille.

Omassa, pienemmässä kotikaupungissamme on hiljaisempaa ja on vaikea saada paljon hyviä harjoitushäiriöitä samalle lenkille, joten olen pitänyt hyvänä kiikuttaa Tihkua Turun keskustaan viikon-parin välein, mikäli vain on onnistunut. Toisinaan vain ihan lenkille niin, että Wiimakin on mukana. Useimmiten kuitenkin ollaan menty vain kahdestaan ja oikeasti hyödynnetty kaikki vastaantulevat koirat, kaikista suunnista ohisingahtelevat scootterit, ihmistungokset ja niin edelleen.

Tihku 1 vee ja 4 kk ikää

Turku oli pääsiäislauantain alkuillasta hiljaisempi kuin olin ajatellut. Saattaa johtua siitä, että koska koko päivän oli ollut ihan mahtava keli, niin "liikkujat" olivat ehtineet siinä kohtaa päivää jo liikkua ja illanviettäjät eivät olleet vielä saapuneet paikalle.
Vaikka oli hiljaisempaa kuin yleensä, niin ohikulkijoita ja hengailijoita silti riitti - ihmisiä ulkotersseilla, ohikaahaavia scoottereita (moottoroitu potkulauta) milloin miltäkin puolelta ja koiran taluttajiakin näkyi mukavissa määrin. Jollain myös oli bileet jokirannassa, ja afrikkalaiset rytmit kaikuivat ihanasti Aurajoen rannalla.



Kyllä vuosikkaalle riittäisi hyvin Pikkuherrainpolku, mutta
Tihkun mielestä (Iso- ) Herrainpolku oli just hyvä!

Tasku täynnä Tihkun herkkuja lähdimme liikkeelle ja kun olimme saaneet isoimmat höyryt purettua ekojen parin sadan metrin matkalla, niin lähdin liikkeelle LAT- tekniikalla, jota olen viime aikoina paljon soveltanut, mutta nyt vähän eri tavalla kuin ennen. 


LAT-tekniikka pähkinänkuoressa

Kyseessä on vastaehdollistamisen tekniikka. Kun jännittävä kohde ilmestyy näköpiiriin, naksautetaan tai sanotaan palkkasana, ja koiran katsoessa ohjaajaa se palkitaan. Tavoitteena on, että ajan mittaan koira yhdistää kohteen ilmestymisen ruokapalkkaan, jolloin kohteeseen liittyvä tunnetila muuttuu positiiviseksi, ja koira alkaa kohteen ilmestyessä tarjota kontaktia.


Kaunis Turku, Aurajoki ja Kirjastosilta pääsiäisenä


Nyt olin siis laventamassa metodia. Olen käyttänyt LATia jo melko pitkään, mutta vähän muokattuna versiona siten, että Tihku on saanut katsoa kohdetta (esim toinen koira), ja herkkuannos on tullut häiriön suunnasta. Tihku on saanut siis syödä ja katsoa, ja minä olen samalla kovasti kehunut.
Tämä on ollut hyvä tapa rauhoittaa mm. koirakohtaamisia, jotka ovat olleet Tihkulle hyvin kiihdyttäviä, mutta nykyisin huomattavasti helpompia - esimerkiksi Tihkun kova haukkureaktio toisen koiran näkemisestä on jäänyt näin kokonaan pois. Toinen haasteellinen tilanne on ollut maassa pomppivat linnut, jotka aina ennen aiheuttivat syöksähdysreaktion, mutta nyt pääsemme paljon rauhallisemmin ohi - useimmiten.




Uusi tapani noudattelee varsinaista LAT-ohjeistusta tarkemmin, eli palkkasana kiihdyttävän kohteen näkemisestä ja palkka siitä kun koiran pää kääntyy minua kohti. Tämä on edelleen hyvin vaikeaa, jos kiihdyttävä kohde on lähellä, käytän siis metodia vain jos arvelen, että se voisi onnistua - eli vaikkapa kauempana olevaan koirakkoon. Lisäksi sovellan nyt LATia harjoitusmielessä ihan kaikenlaisiin kohteisiin, vaikkapa ihmisten näkemiseen, potkulautoihin, jne, jotka eivät Tihkua kiihdytä, mutta auttavat siinä, että käytös yleistyisi ja homma alkaisi helpommin toimia vaikeidenkin kohteiden äärellä.

Lauantain kävelyllä minulla oli siis kosolti häiriöitä, joiden kanssa vahvistaa toivomaani käytöstä. Kun Tihku huomasi kohteen, jonka valitsin harjoittelua varten, Yes, ja sitten palkka minun suunnastani. Ja kuulkaa, on mahtavaa huomata, että se pää alkaa kääntyä. Aiemmin ei olisi ollut tähän mitään mahdollisuuksia, Tihku ei saanut katsettaan irti kohteesta. Toisaalta en aiemmin varsinaisesti harjoitellut helpompien kohteiden kanssa, vaan vain niiden vaikeiden, joiden kohdalla syötiin ja katsottiin. Varmasti se, että nyt harjoitellaan ihan helppojenkin juttujen äärellä, helpottaa kontaktin ottoa vaikeammissakin tilanteissa. 


Lisäksi bongasin pari ihan omaehtoistakin päänkääntymistä 👏👏👏, eli Tihkun omaa ilmoitusta "kohteesta":
Toisella kertaa istuimme penkillä joen rannassa ja vain hengasimme (rauhoittumisen ja "olemisen" opettelua, joka oli vaikeaa, mutta jossa Tihku on jo aika hyvä!). Yhtäkkiä näkyi joen vastarannalla keltainen labbis omistajansa kanssa - Tihku näki sen, katsoi sitä hetken ja sitten siirsi katseensa suoraan minuun! Tästä tuli runsaasti palkkaa vuolain kehuin. Ja lisäksi oli toinen samantyyppinen tilanne myöskin kaukana olevan koirakon kanssa. Joten eiköhän tämä homma tässä pikkuhiljaa etene! Siitä olisin tosi iloinen!

Alussa kerroinkin, miten aftikkalaiset rytmit ihanasti kuuluivat iltapäivässä. Kulkiessamme takaisin autolle huomasin joen vastarannan alatasolla joukon tanssivia ihmisiä, naisia ja miehiä. Olin kulkenut siitä alkumatkasta ohi, mutta koska he olivat "alatasolla" en nähnyt ihmisiä, kuulin vain musiikin "jostain". Tulipa iloinen, kesäinen fiilis! Ihan kuin kesällä!





lauantai 29. tammikuuta 2022

Oikee, Vasen - koiran oppimisesta

Koira oppii koko ajan, myös silloin kun emme varsinaisesti kouluta tai ohjaa käytöstä haluamaamme suuntaan. Mainituissa tilanteissa koira useimmiten ehkä oppii juuri niitä asioita, joita emme haluaisi sen oppivan. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan koske niitä tilanteita, vaan erästä pientä koulutustestiä, jonka tein.

Kun Tihku oli vielä ihan pentu niin jossain kohtaa tajusin sen itsekseen oppineen ja ymmärtävän joitakin vihjeitä, joita käytin Wiiman ohjaamiseen.

En tiedä mistä se ajatus sitten lähti, mutta joskus tuossa syksyllä, alkutalvesta sain päähäni ryhtyä sanomaan Vasen, kun lenkillä käännyttiin vasemmalle ja Oikee, kun lenkillä käännyttiin oikealle.

En suuntimataitoja koirille varsinaisesti kaivannut, mutta ajatus vain tuli jostain (nyt kun muistelen, niin ehkä kesäisistä lammaspaimennuskokemuksista, jossa suuntimista voisi olla hyötyä).

Sanoin vain tuon sanan risteyksessä ääneen, mutta muuten kuljimme kuin aina ennenkin, sanan lausumiseen ei liittynyt mitään palkitsemista, kehumista tai muuta kouluttamista, yhtä hyvin olisin voinut vaikka aivastaa.

Ja niin vaan kävi, että sanan toistuessa samassa tilanteessa, koirat oppivat sen. Tihkusta huomasin sen hyvin nopeasti, että risteykseen tullessamme ja kun sanoin Vasen, niin hän ryhtyi valitsemaan suunnan jo ennen kuin itse ehdin sitä tehdä.


 

Yllätyksekseni, jopa kohta 10-vuotias Wiima oppi sen nopeasti. Wiiman uudenoppimiskykyhän on ihan tietellisesti tutkittu SmartDog oppimistestillä vuosi sitten, tai onko siitä jo pari vuotta :) , ja hän oli edelleen nopea oppija.

Olin kuitenkin itsekseni arvioinut, että Wiima ei näitä suuntimia ehkä omaksuisi, tai hän omaksuisi ne hitaasti, kun tosiaan niiden sisäänajoon ei liittynyt mitään koulutuksellista, vain tuo ääneen sanottu sana.  Mutta niin vaan olin väärässä, smartti likka tuo Wiima edelleen.

Mitä hyötyä taidosta sitten on? No, ilmankin selviää hyvin. Mutta nyt kun se taito meillä on, niin etenkin liinalenkeillä, jossa koirat ovat vähän pidemmällä minusta, on kätevää, kun voin suusanallisesti ohjata koirat valitsemaan oikean suunnan, vaikka itse köpötän liinojen jatkona perällä. Ja tietty myös vapaana olevan koiran hallintaan.

Erityisesti testi oli mielenkiintoista koiran oppimisen näkökulmasta. Kuten alussa kerroin, oppi Tihku paljon asioita ihan huomaamattani seuraamalla mitä tapahtuu.
Tässä suunnitelmallisessa testissä pääsin itse seuraamaan miten nopeasti homma menee ja myös tuli testattua ikääntyneen koiran oppimistaidot, jotka ilokseni olivat hyvinkin tallella. Niin ja kivaa oli sekin huomata, että molemmat koirat todistetusti kuuntelevat mitä hölisen :).