tiistai 18. heinäkuuta 2017

Möksä- NoseWorkia laakerintuoksulla ja kisauutisia

Kulunut kevät ja kesä ollaan harjoiteltu hajunetsintähommia säännöllisesti. Kerroinkin edellisessä päivityksessä - vai kerroinko 😊 - että kuulumme joka toinen viikko kokoontuvaan treeniryhmään. Siinä välissä sitten harjoittelemme miten milloinkin, joskus itseksemme, toisinaan porukassa. Treenit on lähes säännönmukaisesti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta olleet eucalyptuksen hajulla, joka siis on NW 1 luokan haju.

Alkuvuodesta esittelin Wiimalle myös 2 luokan hajun eli laakerinlehden (http://wiimansivu.blogspot.fi/2017/01/) ja tuolloin koiruus ilmaisi laakerinkin ilman minkäänlaisia ongelmia. Sen jälkeen on laakerintuoksu on kuitenkin enimmäkseen jäänyt hyllylle, lukuunottamatta niitä paria kertaa keväällä kun treeniryhmämme vetäjä ujutti myös laakeria hajukätköihin.

Kesäloman alkaessa keksin napata laakerintuoksun mukaan ja eilen tein sitten koiraneidille pienet harjoitukset. Tein ensin itse etsintäalueen metsämaastoon. Ensimmäisen löydön kohdalla kävi sitten niin, että neiti kyllä löysi hajun, haisteli sen tarkkaan, mutta jätti ilmaisematta. Uusi tuoksu ja maastoetsinnän metsänpohja taisi hieman sekoittaa neitikoiran päätä. Mutta palikat oli kohdillaan heti sen jälkeen, sillä toisella löydöllä ilmaisu jo tuli tavalliseen tapaan. Wiima löysi hajut maastosta todella nopeasti - vähän liian nopeasti, koska olisin halunnut harjoitella samalla myös maastoetsintää itseään.

Isäntä oli sillä välin tehnyt vielä toisen etsintäalueen mökin taakse. On aina parempi päästä etsimään toisen tekemiä piiloja, koska itse tehdessä ne omat kätkönsä tietenkin tietää ja kehon kielellä saattaa koiralleen tulla etsintävaiheessa jotain paljastaneeksi.
Lisäksi tietenkin toisen tekemillä kätköillä tulee varmistettua se, ettei Wiima esimerkiksi etsi hajulähteitä, jotka tuoksuvat minulta vaan se etsii nimenomaan niitä etsittävän hajun tuoksuisia piiloja.
Tämä pieni filminpätkä on tuolta mökin takana olevalta alueelta. Wiiman ilmaisu on istuminen, se on aavistuksen verkkainen, kuten filmillä näkyy, mutta onneksi varsin selkeä 😅 :




Jos ei filmi näy, niin se näkyy tällä linkillä (linkki vie Wiiman googlealbumiin) : https://photos.app.goo.gl/BdBlKxVGua52Qug53)


Mutta vaikka ilmaisu on tuollainen verkkaisen oloinen, niin välillä ollaan kyllä tosi nopeita!
Osallistuttiin Wiiman kanssa pari viikkoa sitten epävirallisiin NW-möllikisoihin täällä Turun seudulla. Virallisia kisojahan*** ei täällä päin ole vielä ollutkaan - yhdet on tulossa elokuussa, mutta en mahtunut mukaan, paikat olivat menneet ensimmäisen tunnin sisällä! Höh ja pöh :) !
Mölleissä oli neljä osa-aluetta, joista laatikoilta saatiin Wiiman kanssa kisan paras aika ja voitettiin se osakilpailu! Hyvä Wiima!
Wiiman kanssa odotellaan vuoroamme.
Paikalla oli muistaakseni 15 koirakkoa vaikka kuvassa näkyy vain yksi nelijalkainen.

Laatikkoetsintä oli sisäetsintä, kuten tietysti itse sisäetsintäkin. Sisäetsinnöistä Wiima sai kovasti kehuja ja tuomari kehui ilmaisua hyväksi ja selkeäksi, sekä etsintätyöskentelyä ylipäätäänkin hyväksi ja järjestelmälliseksi. Saimme etsinnöistä täydet pisteet.

Ulkoetsinnät ei sujunut ihan niin hyvin. Ajoneuvoetsinnässä oltiin kyllä nopeasti hajulla, mutta aikaa söi kun en itse ollut ihan varma Wiiman ilmaisusta - tiesin sen olevan hajulla, mutta en oikein heti osannut siitä lukea, että missä haju tarkkaan ottaen sijaitsi. Tästä osakilpailusta saimme täydet pisteet, mutta aikaa kului hieman ja tuomarin kommentti oli, että Luota Koiraasi. 
Ja sitten ulkoetsintä oli maastossa, jossa oli tiukka aikaraami. Aika moni koira missasi kätkön, mutta olisin tietenkin itse halunnut olla löytäjien joukossa! Paikalla oli kova tuuli, ja aluenauhat rätköttivät tuulessa. Ne veivät hieman Wiiman huomiota. Emme ehtineet tutkia koko aluetta sallitussa ajassa, joten jäimme pisteittä tässä etsinnässä. Tuomarin kommentti tästä etsinnästä oli, että Koira kaipaa harjoitusta maastoetsintään.

Kiva ja opettavainen kokemus!

***edit: kirjoittelen tuolla yllä Nose Work -lajin virallisista ja epävirallisista kisoista. Niin sanottuja oikeasti virallisia kisojahan lajissa ei vielä järjestetä. Tulokset eivät esim tule Koiranettiin.
Laji on niin uusi ja hakee vielä muotoaan. Virallisilla kisoilla Nose Workin osalta tarkoitetaan sellaisia kisoja, joiden tulokset merkitään NW -kisakirjaan, jonka koirakko saa suoritettuaan kyseisen kisaluokan hajutestin. Ehkäpä NW jonain päivänä on myös Kennelliiton hyväksymä laji ja kisat saavat silloin ihan oikeastikin virallisen statuksen.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Road Trip ja nähtävyyksiä Raumalla

Pari viikkoa sitten lomaviikon aluksi oli asiaa Tampereelle. Ja koska itseni on pitkään tehnyt mieli nähdä Rauman Vanha Kaupunki tai Vanha Rauma kuten sitä kutsutaan, niin päätimme tehdä reissun pitkän kaavan mukaan, vaikkemme koko reissun aikana olleet edes 200 kilometrin päässä kotoa. Sen sijaan, että olisimme körötelleet illaksi kotiin, teimmekin hotellivarauksen ja käytimme reissuun kaksi päivää.

Tampere-asian hoitamisen jälkeen käänsimme siis auton nokan kohti länsirannikkoa ja ensimmäinen pysähdys oli Sastamalassa. Nälkä nimittäin kurni jo suolissa ja ajoimme rantaan kivalta näyttävän Laiturikahvilan pihaan. Se olikin hyvä valinta ja hampurilaiset olivat herkullisia!

 Kuva on Sastamalan venelaitureilta Rautavesi-järven rannalta.
Tampereelta kun starttasimme, niin satoi ja matkalla kohti Sastamalaa satoi vielä enemmän, mutta sitten pääsimme pilvenreunan ohi ja loppureissu tästä Sastamalan pysähdyksestä eteenpäin oli jo poutainen. Taivaalla ne uhkaavat pilvet kuitenkin vielä keikkuvat :)

Kaikki riippuu kuitenkin kuvakulmasta. Tässä tuo sama maisema kuvattuna aavistuksen toisesta suunnasta. Ei näytä enää niin uhkaavalta, eihän :)

Kun me isännän kanssa mussutimme hampurilaisiamme, niin Wiima puuhasi tämmöistä. Oli se onni ja ns luojan lykky, että tuli juuri tuossa kahvilassa pysähdyttyä, sillä kahvilan erittäin mukava tarjoilijapoika sanoi, ettei ollut ikinä ennen suomenlapinkoiraa nähnyt. Ja nyt kun näki, niin hänen mielestään ne olivat varsin mukavia hännänheiluttajia.

Sastamalan jälkeen köröttelimme Raumalle asti. Oli ehtinyt tulla ilta, joten kirjauduimme hotelliin, ja sitten teimme pienen kierroksen keskustassa ja kävimme syömässä. Jos koskaan piipahdat Raumalla, niin pistä pääsi sisään Amarillon ovesta - rakennus on todella upeassa melkein voisi sanoa kivilinnassa! Mutta meillä kun oli koiruus mukana, niin söimme tietenkin taas terassilla.

Hotelli Kalliohovi tarjosi meille oikein kivan huoneen ja eka kerroksesta vielä, niin oli helppo Wiiman kanssa piipahtaa vielä ennen nukkumista pikapissalla, kuten myös aamulla ennen kaksijalkaisten aamupalaa. Jos matkustat koiran kanssa Raumalle, niin tätä hotellia voin lämpimästi suositella :)
Wiimukkainen hotellihuoneessa.
Yöpyminen meni hienosti ja Wiima oli kuin jatkuvasti matkustelisi ja asuisi hotelleissa - eli sen enempää ihmettelemättä paineli kotoa mukaan otetulle pedilleen ja ryhtyi koisimaan.


Aamiaisen jälkeen köpöttelimme sitten ihmettelemään sitä kuuluisaa Vanhaa Raumaa, joka on muuten UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Ja siinä sitä olikin ihmettelemistä: kauniita puutaloja vieri vieressä kaupungin keskustassa. Ja parasta on, ettei kyse ollut mistään museoalueesta vaan elävästä kaupungin keskustasta.


Kitukränn

Eniten ehkä ihmettelin sitä, että autojen sallittiin niin suuressa määrin ajaa tuolla vanhan kaupungin kujilla. Näissä blogin kuvissa ei näy se automäärä, mutta niitä oli välillä ihan ruuhkaksi asti. Minusta olisi hyvin voinut tehdä osan kaduista täysin autottomiksi, kun välimatkat kävelylle olivat lyhyet.


Rauman kaunis kirkko


Vanhaa kaupunkia ja sen kauppoja ja museoita (enemmän kuitenkin sitä ulkopuolelta katsomista, koska koiruus oli matkassa mukana. Mutta pariin putiikkiin ja museoon en voinut vastustaa halua poiketa, ja isäntä ja Wimppu nauttivat sen aikaa kauniista päivänpaisteesta) kierrettyämme alkoi meitä jo hiukoa ja poikkesimme torikahville. 
Torilla oli mukavasti vilinää ja vilskettä. Oli vihannesmyyntikojuja, kalaa ja sitten näitä yhdistettyjä kahvi- ja jäätelökojuja ihan useampikin kappale. 

Tuosta kojusta isäntä poikkesi ostamahan pussillisen herneitä, joita sitten popsimme jäätelön ja kahvin päälle jälkiruuaksi. 


Raumalla on myös hauskoja taideteoksia, tässä niistä muutama:
Nämä ovat Sulottaret. Neitikolmikko, jotka kylpevät Rauman kaupunkia halkovassa kanaalissa. Talveksi ne kuulemma siirretään sisätiloihin. Se on hyvä, sillä noissa vaatteissa voisi muuten palella.

Tämä on Rauman tyttö eli Rauma Flikk - siis tuo vasemman puoleinen. Tuo oikeanpuoleinen taas on enempi lapintyttö, joskin tuo yksilö yllättäin myös saaristolaistyttö :)

Rauman kaupungintalo oli itsekin kuin taideteos.
Minusta tässä oli melkeinpä Etelä -Euroopan tunnelmaa!

... mitä, ai tämäkö ei siis olekaan taideteos?...


SAMMALLAHDENMÄKI
Iltapäivällä suuntasimme ihan toisenlaisiin maisemiin, nimittäin kävimme tutustumassa Rauman Sammallahdenmäkeen, joka myös kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Sinne se valittiin vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Kyseessä on Pohjoismaidenkin mittakaavassa ainutlaatuinen ja edustava pronssikautinen hautaröykkiöalue; alueella on yli 30 kivistä hautaröykkiötä. 



Juomapaussi - keli oli nyt aika helteinen

Sammallahdenmäen reissu olikin monella tapaa hyvä valinta matkakohteeksi. Ensiksikin tietenkin yleissivistyksen vuoksi - oli mielenkiintoista nähdä noita röykkiöitä ja kuvitella miten se pronssikautinen ihminen mahtoi noilla seuduin elellä. Ja lisäksi siitäkin syystä, että samalla saatiin tehdyksi tunnin koiralenkki, josta neiti Koiranen erityisesti nautti helteisen kaupunkikäppäilyn jälkeen. Tuolla Sammallahdenmäellä polku nimittäin jatkui mukavana luontopolkuna hautaröykkiöalueen jälkeen.




Ja sitten Sammallahdenmäen jälkeen suuntasimmekin jo autonnokan kohti kotia. Matkalla poikkesimme vielä Uuteenkaupunkiin, jossa syöpöttelimme päivällisen. Uudenkaupungin rantoja olisi niitäkin ollut kiva tutkailla pitempäänkin, mutta nyt alkoi jo olla hinku päästä kotiin ja muihin puuhiin.
Kivaa oli huomata, miten vaivaton ja mukava reissukaveri Wiima on. Se on tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen, malttaa kiltisti odotella ravintoloiden terasseilla kun me ihmiset ruokailemme ja hotellissakin jäi rauhallisena huoneeseen kun poistuimme aamiaiselle. 
Toisaalta koiran kanssa matkustaminenkin on helppoa, etenkin näin kesäaikaan, kun terassit ovat auki ja voi syödä ulkona. Koiran kanssa saapuessa herättää yleensä vain positiivista huomiota ja useimmissa paikoissa tarjoudutaan heti tuomaan koiralle vettä tai ainakin sitä vähän rapsutellaan. 

Se oli kiva reissu, ja tuollaisia irtiottoja pitäisi harrastaa useammin. Ei tarvitse aina matkustaa kauas nähdäkseen jotain uutta :)