Road Trip ja nähtävyyksiä Raumalla

Pari viikkoa sitten lomaviikon aluksi oli asiaa Tampereelle. Ja koska itseni on pitkään tehnyt mieli nähdä Rauman Vanha Kaupunki tai Vanha Rauma kuten sitä kutsutaan, niin päätimme tehdä reissun pitkän kaavan mukaan, vaikkemme koko reissun aikana olleet edes 200 kilometrin päässä kotoa. Sen sijaan, että olisimme körötelleet illaksi kotiin, teimmekin hotellivarauksen ja käytimme reissuun kaksi päivää.

Tampere-asian hoitamisen jälkeen käänsimme siis auton nokan kohti länsirannikkoa ja ensimmäinen pysähdys oli Sastamalassa. Nälkä nimittäin kurni jo suolissa ja ajoimme rantaan kivalta näyttävän Laiturikahvilan pihaan. Se olikin hyvä valinta ja hampurilaiset olivat herkullisia!

 Kuva on Sastamalan venelaitureilta Rautavesi-järven rannalta.
Tampereelta kun starttasimme, niin satoi ja matkalla kohti Sastamalaa satoi vielä enemmän, mutta sitten pääsimme pilvenreunan ohi ja loppureissu tästä Sastamalan pysähdyksestä eteenpäin oli jo poutainen. Taivaalla ne uhkaavat pilvet kuitenkin vielä keikkuvat :)

Kaikki riippuu kuitenkin kuvakulmasta. Tässä tuo sama maisema kuvattuna aavistuksen toisesta suunnasta. Ei näytä enää niin uhkaavalta, eihän :)

Kun me isännän kanssa mussutimme hampurilaisiamme, niin Wiima puuhasi tämmöistä. Oli se onni ja ns luojan lykky, että tuli juuri tuossa kahvilassa pysähdyttyä, sillä kahvilan erittäin mukava tarjoilijapoika sanoi, ettei ollut ikinä ennen suomenlapinkoiraa nähnyt. Ja nyt kun näki, niin hänen mielestään ne olivat varsin mukavia hännänheiluttajia.

Sastamalan jälkeen köröttelimme Raumalle asti. Oli ehtinyt tulla ilta, joten kirjauduimme hotelliin, ja sitten teimme pienen kierroksen keskustassa ja kävimme syömässä. Jos koskaan piipahdat Raumalla, niin pistä pääsi sisään Amarillon ovesta - rakennus on todella upeassa melkein voisi sanoa kivilinnassa! Mutta meillä kun oli koiruus mukana, niin söimme tietenkin taas terassilla.

Hotelli Kalliohovi tarjosi meille oikein kivan huoneen ja eka kerroksesta vielä, niin oli helppo Wiiman kanssa piipahtaa vielä ennen nukkumista pikapissalla, kuten myös aamulla ennen kaksijalkaisten aamupalaa. Jos matkustat koiran kanssa Raumalle, niin tätä hotellia voin lämpimästi suositella :)

Wiimukkainen hotellihuoneessa.
Yöpyminen meni hienosti ja Wiima oli kuin jatkuvasti matkustelisi ja asuisi hotelleissa - eli sen enempää ihmettelemättä paineli kotoa mukaan otetulle pedilleen ja ryhtyi koisimaan.

Aamiaisen jälkeen köpöttelimme sitten ihmettelemään sitä kuuluisaa Vanhaa Raumaa, joka on muuten UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Ja siinä sitä olikin ihmettelemistä: kauniita puutaloja vieri vieressä kaupungin keskustassa. Ja parasta on, ettei kyse ollut mistään museoalueesta vaan elävästä kaupungin keskustasta.

Kitukränn

Eniten ehkä ihmettelin sitä, että autojen sallittiin niin suuressa määrin ajaa tuolla vanhan kaupungin kujilla. Näissä blogin kuvissa ei näy se automäärä, mutta niitä oli välillä ihan ruuhkaksi asti. Minusta olisi hyvin voinut tehdä osan kaduista täysin autottomiksi, kun välimatkat kävelylle olivat lyhyet.

Rauman kaunis kirkko

Vanhaa kaupunkia ja sen kauppoja ja museoita (enemmän kuitenkin sitä ulkopuolelta katsomista, koska koiruus oli matkassa mukana. Mutta pariin putiikkiin ja museoon en voinut vastustaa halua poiketa, ja isäntä ja Wimppu nauttivat sen aikaa kauniista päivänpaisteesta) kierrettyämme alkoi meitä jo hiukoa ja poikkesimme torikahville. 

Torilla oli mukavasti vilinää ja vilskettä. Oli vihannesmyyntikojuja, kalaa ja sitten näitä yhdistettyjä kahvi- ja jäätelökojuja ihan useampikin kappale. 

Tuosta kojusta isäntä poikkesi ostamahan pussillisen herneitä, joita sitten popsimme jäätelön ja kahvin päälle jälkiruuaksi. 

Raumalla on myös hauskoja taideteoksia, tässä niistä muutama:

Nämä ovat Sulottaret. Neitikolmikko, jotka kylpevät Rauman kaupunkia halkovassa kanaalissa. Talveksi ne kuulemma siirretään sisätiloihin. Se on hyvä, sillä noissa vaatteissa voisi muuten palella.

Tämä on Rauman tyttö eli Rauma Flikk - siis tuo vasemman puoleinen. Tuo oikeanpuoleinen taas on enempi lapintyttö, joskin tuo yksilö yllättäin myös saaristolaistyttö :)

Rauman kaupungintalo oli itsekin kuin taideteos.
Minusta tässä oli melkeinpä Etelä -Euroopan tunnelmaa!

... mitä, ai tämäkö ei siis olekaan taideteos?...

SAMMALLAHDENMÄKI

Iltapäivällä suuntasimme ihan toisenlaisiin maisemiin, nimittäin kävimme tutustumassa Rauman Sammallahdenmäkeen, joka myös kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Sinne se valittiin vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Kyseessä on Pohjoismaidenkin mittakaavassa ainutlaatuinen ja edustava pronssikautinen hautaröykkiöalue; alueella on yli 30 kivistä hautaröykkiötä. 

Juomapaussi - keli oli nyt aika helteinen

Sammallahdenmäen reissu olikin monella tapaa hyvä valinta matkakohteeksi. Ensiksikin tietenkin yleissivistyksen vuoksi - oli mielenkiintoista nähdä noita röykkiöitä ja kuvitella miten se pronssikautinen ihminen mahtoi noilla seuduin elellä. Ja lisäksi siitäkin syystä, että samalla saatiin tehdyksi tunnin koiralenkki, josta neiti Koiranen erityisesti nautti helteisen kaupunkikäppäilyn jälkeen. Tuolla Sammallahdenmäellä polku nimittäin jatkui mukavana luontopolkuna hautaröykkiöalueen jälkeen.

Ja sitten Sammallahdenmäen jälkeen suuntasimmekin jo autonnokan kohti kotia. Matkalla poikkesimme vielä Uuteenkaupunkiin, jossa syöpöttelimme päivällisen. Uudenkaupungin rantoja olisi niitäkin ollut kiva tutkailla pitempäänkin, mutta nyt alkoi jo olla hinku päästä kotiin ja muihin puuhiin.

Kivaa oli huomata, miten vaivaton ja mukava reissukaveri Wiima on. Se on tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen, malttaa kiltisti odotella ravintoloiden terasseilla kun me ihmiset ruokailemme ja hotellissakin jäi rauhallisena huoneeseen kun poistuimme aamiaiselle. 

Toisaalta koiran kanssa matkustaminenkin on helppoa, etenkin näin kesäaikaan, kun terassit ovat auki ja voi syödä ulkona. Koiran kanssa saapuessa herättää yleensä vain positiivista huomiota ja useimmissa paikoissa tarjoudutaan heti tuomaan koiralle vettä tai ainakin sitä vähän rapsutellaan. 

Se oli kiva reissu, ja tuollaisia irtiottoja pitäisi harrastaa useammin. Ei tarvitse aina matkustaa kauas nähdäkseen jotain uutta :)