Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohitukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohitukset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. helmikuuta 2023

Koiraohitusfilosofiaa by Tihku

Koiraohitukset ovat olleet Tihkun kanssa yksi isoista haasteista, sillä Tihku kiihtyy kovasti muista koirista, edelleen nyt 2-vuotiaana. Olen kuitenkin viime aikoina ajatellut, että homma on oikeastaan aika hyvällä mallilla tällä hetkellä ja olen löytänyt ohituksiin hyviä työkaluja. Ajattelin niistä tehdä pienen postauksen yhteenvedoksi siitä, missä nyt mennään.



Look at That -menetelmä (oma sovellukseni siitä)

Ensimmäinen ja tärkein asia on, että alan kehua Tihkua heti kun näköpiiriimme ilmestyy koira. Käytännössä kehun häntä siis toisen koiran bongaamisesta (LAT). Samalla alan syöttää Tihkulle nameja, aluksi Tihkun ollessa nuorempi ihan liukuhihnalta sieltä toisen koiran suunnasta - ei siis ollut väliä, ettei Tihku ottanut kontaktia, palkkasin silti.
Nykyisin ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen, että kun Tihku näkee koiran, alan edelleen heti kehua. Jos tilanne vaikuttaa vaikealta, teen kuten edellä ja palkkaan koiran suunnasta, mutta nykyisin useimmiten ja yhä useammin Tihku pystyy luopumaan vastaantulevan koiran katselusta ja vilkaisee minuun namin saadakseen, saa namin ja vilkaisee uudelleen, saa taas namin ja niin edelleen.

Varsinaisessa ohituksessa Tihku on aina toisella puolella kuin ohitettava koira, ja namien avulla päästään toisesta koirasta ohi nykyisin pääsääntöisesti ilman haukkua ja muutenkin päivästä ja tilanteesta riippuen oikein mallikkaastikin. Piippausta saattaa kuitenkin vielä noissa tilanteissa esiintyä, eli mitenkään rauhallisissa fiiliksissä ei vieläkään olla, mutta toivottavasti joskus.

Toisinaan näen koiran ennen Tihkua. Se on toisaalta harvinaista, sillä Tihku  n ä k e e   k a i k e n  , mutta välillä sellaista kuitenkin sattuu. Tällöin olen huomannut hyväksi tavaksi kertoa Tihkulle, että olen nähnyt koiran, jotta hän ehtii asennoitua vieraan koiran lähestymiseen ja heti kun hänkin näkee tuon lähestyvän koiran, niin alan vuolaasti kehua bongauksesta. Namipalkka alkaa taas virrata tilanteesta riippuen lähestyvän koiran suunnasta tai jos Tihku pystyy luopumaan, niin sitten kontaktista. 

Tuota yllä kerrottua tilannetta olen kylläkin miettinyt viime aikoina, pitäisiköhän minun hieman hioa sitä. Minulla on vihjesanana Koira, "katsopas Tihku, Koira tulee sieltä". Tihku tunnistaa vihjeen ja alkaa katsoa, missä se toinen koira sitten on.
Muistelen kuitenkin aikanaan Wiiman kanssa tehneeni sen virheen, että aloin sillekin ilmoitella lähestyvistä koirista, joka johti siihen, että Wiima alkoi nuorena tyttönä kiihtyä jo pelkästä sanasta - joskaan silloin en ymmärtänyt, että on hyvin tärkeää huomioida kriteerinä se hetki, kun koira näkee toisen koiran eikä odottaa kontaktia, jolloin palkka voi jäädä saamatta, joka oli tietenkin huono juttu.


Vaikka kriteerini on nyt eri - koska palkkaan Tihkun jo koiran näkemisestä ja se on ollut toimivaa, niin pohdin, josko vihjesanaa silti olisi syytä laajentaa. Eli että antaisin vihjeelle yleisemmän merkityksen, joka vain kertoisi Tihkulle, että "jotain" sellaista on tulossa, jonka näkemisesä saa palkkaa.
Sitten käyttäisin samaa sanaa niin koirien kuin myös myös muiden, ei-niin-kiihdyttävien asioiden bongailussa, kuten vaikka pyöräilijöiden tai rullalautailijoiden kohdalla, jotka eivät aiheuta Tihkussa reaktioita. Näin havainnot ei aina olisi niin kiihdyttäviä, ja riski vihjesanan latautumisesta ehkä vähenisi. Kokemuksia? Ajatuksia?

Sitten on niitä tilanteita, joissa ei kannata kikkailla vaan pelion menetetty heti alkuunsa. Esimerkiksi kun vieras koira ilmestyy eteemme ihan yhtäkkiä, vaikka jonkin kulman takaa, silloin Tihku ei saa itseään pidäteltyä eikä ehdi minua vilkuilemaan, vaan avaa sanaisen arkkunsa ja minä keskityn vain ohjaamaan koko poppoon - itseni ja Tihkun tai itseni, Tihkun ja Wiiman - tilanteesta pois. 





1 - 2 - 3 eli yksi - kaksi - kolme

Jollain kurssilla tutustuin Control Unleashed -menetelmään, joka menee niin, että koiralle lasketaan ääneen Yksi Kaksi Kolme - ja kolmosella koira saa aina herkun. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi vetää Tihkun huomio itseeni laskemisen ajaksi, kun jo sanan Yksi oletusarvo on, että herkkua on tulossa. 

Tämä menetelmä ei aluksi meinannut kantaa hedelmää. Namit nimittäin ei ole Tihkulle kovin voimakas vahviste, nuorempana vielä vähemmän, ja saattoi olla, että vaikka laskeskelin noita numeroita, niin Tihku vaan ohitti kolmosen, koska olikin jotain kivampaa, vaikka yritin toki keskittää harjoitukset paikkoihin, joissa häiriöitä ei olisi.

Olen kuitenkin sinnikkäästi jatkanut, lenkeilläkin ottanut satunnaisesti ihan vain yhden tai kaksi sarjaa , ja jos kolmosen kohdalla tuli namin ohitus, niin saatoin vaihtaa suuntaa, laskin taas ja sitten kolmosella jo maistuikin.

Tästä on pikkuhiljaa muodostunut peli, johon Tihku nykyisin liittyy jännemmissäkin tilanteissa, ja vaikka nami ei juuri siinä kohtaa muuten niin kiinnostaisi, niin numeroita laskemalla se sitten kuitenkin kiinnostaa ja Tihku keskittyy peliin. Niinpä vaikeissa koiraohituksissa tai muuten erityisissä tilanteissa ryhdyn laskemaan ja saan useimmilla kerroilla Tihkun mukaani ja keskittymään itseeni.

Miten tämä tukitaito koulutetaan koiralle? Tämä kannattaa kouluttaa ketjuttaen, eli ensin hokea vain sanaa Kolme ja ja siitä palkka. Sitten kun se on hallussa, lisätä eteen Kaksi ja kolmosella palkka. Kun koira malttaa jo odottaa kakkosesta kolmoseen, niin vielä ykkönen eteen ja niin on ketju valmis.

Pelin sanat voi tietenkin numeroiden sijaan olla mitä vaan, mikä suuhun sopii :) . 


Harjoitukset jatkuvat. Tavoitteeni on, että Tihku olisi vastaantulevista koirista välinpitämätön. Ymmärrän kylläkin, että siihen on pitkä matka, eikä siihen ehkä ikinä Tihkun kanssa päästä, mutta välietappeja olemme jo tavoittaneet - jokainen haukkumaton ja rauhallisempi ohitus on ilon aihe ja olen tosi iloinen, että olen löytänyt hyviä ja toimivia työkaluja haasteeseen. 
Miten teillä? Ja millaisia työkaluja käytät?



lauantai 8. toukokuuta 2021

Onnistunut hajuetsintä ja koirajuoruilua

Tihku-pentu osallistui hajuetsintäkurssille. Kurssilla opeteltiin tunnistamaan koiralle alunperin merkityksetön haju, kongi. Kurssin (Pentujen hajukoulu, Vainuvoima) alkukerrat esitellään tässä aiemmassa (link) postauksessa ja tässä jutussa kerrotaan mitä tapahtui viimeisellä kerralla, viime torstaina.  



Viimeisellä kurssikerralla tehtiin ensin pari ihan nopeaa ja helppoa purkkihaistelua, jotta haju olisi tuoreena nenässä. Tämän jälkeen purkki asetettiin purkkiradalle, jossa "haisevan" purkin lisäksi oli häiriöpurkki, ja taas pari kierrosta tällä tyylillä.

Purkkien jälkeen siirryttiin eteenpäin ja konginpala suljettiin rei'itettyyn metallirasiaan ja taas tehtiin pari tosi helppoa haistelua niin, että metallirasia yksin oli koiran edessä ja koira palkittiin sen haistelusta. 
Tämä oli eka kerta kun konginhajua haisteltiin metallirasiasta, kaikki aiemmat treenit - kotitreenit mukaan lukien - olivat olleet purkkitreenejä. Viimeisen kerran tarkoitus oli kuitenkin suorittaa hajuetsintä, joten kätkemisen kannalta pieni metallirasia oli kätevämpi.

ETSINTÄ
Lopuksi lattialle kasattiin kuvassa näkyvää kamaa ja tötteröiden alle ja laatikkojen joukkoon oli piilotettu kaksi metallirasiaa, joissa oli konginhaju sisällä. Ehdimme tekemään kaksi etsintää, ja Tihkun nenä kävi todella hyvin. Erehdyin kuitenkin itse hieman liikaa ensin ohjaamaan Tihkua oikeaan suuntaan, jotta se saisi nopeasti ensimmäisen onnistumisensa, niin Tihkulta vähän katosi fokus ja hän alkoi odottaa minulta vihjeitä mistä hakea. 
Kouluttaja oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja ehdotti, että itse vetäydyn passiiviseksi (kehua sain etsimisestä, mutta en ohjaisi ollenkaan) ja kouluttaja hoitaisi tilanteen, jos Tihku eksyisi etsintäalueelta pois.
Ja niin kävi, että Tihku hienosti nuuskutteli alueen ja löysi molemmat jemmat. Pikkumiehen ekat etsinnät 🥰! Mahtavaa, tästä se lähtee!


Tauolla, odotellaan kun kaveri on radalla.
Hyvää treeniä tämäkin.

Kaikki harjoitukset tauotettiin tarkasti ja etsintää tehtiin hyvin lyhyissä sessioissa kerrallaan. Kurssilla oli kaksi pentua, ja olimme vuorotellen hommissa ja vuorotellen tauolla. 

Taukopaikkana olen käyttänyt häkkiä, mutta tällä kertaa sitä ei ollut meillä mukana, joten rauhoituttiin odottelemaan ihan lattialla näköesteen takana. Rauhoittuminen odotustilanteisiin sujuu nykyisin pennun ikä huomioiden aika hyvin, kun vaan noudatan luomiani rutiineja: Tihku saa nameja kiitokseksi rauhallisesta olosta sekä vihjeenä on rauhallisesti ja venyttäen sanottu "Tässä ollaan".

Vihje "Tässä ollaan" on syntynyt itsestään Wiiman kanssa odotellessa. Aluksi se ei ollut edes mikään vihje, vaan tulin vain sanoneeksi sen, kun jäimme paikallemme. Jossain vaiheessa tajusin, että siitä oli tullut toimiva vihje, joka kertoi Wiimalle, että piti rauhoittua paikalleen, ja otin vihjeen tietoiseen käyttöön. Nyt jatkan samaa "temppua" Tihkulle. 

Kurssin päätteeksi tietenkin taas vähän pentupainia - pojista tuli kurssin myötä varsin hyvät ystävykset  😊.


Kurssi kesti neljä kertaa ja oli hyvin suunniteltu. Asiassa edettiin sopivalla vauhdilla ja minusta oli hyvä ajatus, että itse etsimistäkin oli hyvä ihan ajatuksella harjoitella, se tehtiin namietsinnän avulla. Olin toki namietsintöjä Tihkulle itsekin järjestänyt, esimerkiksi heittämällä nappulat pihamaalle nurmikkoon, mutta en varsinaisesti ollut tullut luoneeksi olosuhteita, jossa sen piti kaivaa tai olla muuten vähän röyhkeä ja tunkea kuonoaan koloihin. Tämä näkyikin ekalla tunnilla, ja seuraavan viikon tarjoilin päivttäin Tihkun yhden aterian pyyhkeen sisältä tai muista röykkiöistä. Ja seuraavan viikon tunnilla olikin eri meno koirassa :).

Olen jo yhden koiran opettanut nenätöihin, Wiiman kanssa aloiteltiin vuonna 2016 (muistaakseni) , kun NW oli vielä aika uutta. Mutta Wiima oli tuolloin aikuinen koira, joka jo tekee tilanteesta erilaisen, enkä muutenkaan ihan muistanut, miten haju tuolloin opetettiin, joten oli tosi hyödyllistä käydä asia uudelleen läpi. Lisäksi laji ja osaaminen on vuosien aikana ehtinyt kehittyä, joten halusin tietenkin kuulla uusimmat teoriat hajujen opettamisesta. 

Wiiman kanssa oli opetteluvaiheessa vähän haasteita myös, se mm. kadotti alkuvaiheessa vähäksi aikaa kokonaan kiinnostuksensa opetettujen hajujen etsintään, kunnes löysi innon uudelleen ja nykyisin rakastaa etsintäpuuhia. Mutta olen ymmärtänyt, että jokin koulutuksessa meni tuolloin pieleen, koska koirahan tekee sitä, mihin se on motivoitunut, ja motivaatio katosi. Tällaisia takapakkeja haluan nyt välttää.


JUORUILUA LENKKIPOLULLA
Kurssitunnin jälkeen ajattelin, että olisi kiva vielä nollata pää ihan vaan kävelemällä ja haistelemalla ojanvieruksia. Suuntasin Aurajoen rannalle ja teimme sen vartta pitkin pienen lenkin. 

Aurajoki ylitetään tällaista junasiltaa pitkin, jossa on kapea väylä jalankulkijoille.
Lautojen välistä näkyy joki ja ristikon takana näkyy pudotus alas. 
Vähän jännäsin, mitä Tihku meinaa tällaisesta paikasta, mutta hän oli muina miehinä.



Reittivalinta olikin ihan super onnistunut, sillä reitin varrella tuli vastaan todella paljon koirakohtaamisia!  Tätä oltiin kaivattu, kun Tihku pakkaa kiihtymään yllättäin näkyviin tulevista koirista. Yleensä hän onnistuu sentään olemaan hiljaa, jos toinenkin koira on hiljaa, mutta annas olla jos vastaantuleva koira haukkuu, niin aukeaa Tihkunkin urut. Haluaisin näitä ohituksia hieman rauhoittaa ja hiljentää ja siihen kaipaan tällaisia spontaanejakin harjoitustilanteita.



Niin mukavasti kävi, että kaikki koirakohtaamiset menivät nyt todella superhienosti! Olin onneni kukkuloilla, että saimme niin paljon onnistumisia "pankkitilille". 
Käytän LAT-systeemiä (juoruilua, linkki) , käytännössä siis kehun jo häiriön näkemisestä. Kun toinen koira tulee näkökenttään, sanon heti palkkasanan ja aloitan herkkutarjoilun, kehun ja juttelen rauhallisesti. Tihku saa siis katsoa toista koiraa ja nauttia herkuista, en vaadi kontaktia. Nyt jo huomaan sellaista edistystä, että Tihku kyllä on oppinut, että koirien näkemisestä seuraa herkkuja. Vielä ei kontakti siirry minuun, vaan hän tuijottaa koiraa, mutta kuono hakeutuu sivulle hakemaan tarjolla olevan herkun, kun alkuvaiheessa herkut piti tarjoilla häiriökoiran suunnasta.
Pikkuhiljaa tämän mentelmän pitäisi rauhoittaa mieltä ja koira alkaa "kertoilla eli juoruilla"näkemistään muista koirista tai häiriöistä. Tämä on toiminut Wiimalla, joten toivon, että toimii myös Tihkulla. Vielä meillä on kuitenkin pitkä matka taivallettavana, mutta tällaisiin kokemuksiin tähtään, kuin tuolla kävelyllä!


Tihku on apinoille sukua ja kova kiipeilemään. Hän halusi mennä haistelemaan kävelyreitin vieressä olevaa pöytäryhmää, ja ennen kuin ehdin edes Kissaa sanoa, niin hän oli jo pöydällä.  Sieltä oli varmaan hyvät näköalat 😀!


Pitihän se hölmöläinen sieltä pöydältä tietysti alas saada, mutta en voinut vastustaa kiusausta näpätä ensin pari kuvaa. Täynnä yllätyksiä tämä höpsönen! 

Tihkua taitaa naurattaa pöydällä seisominen itseäänkin!

Turun Aurajoki.
Jokea kiertää kiva ulkoilureitti!