Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luontopolku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luontopolku. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. marraskuuta 2020

Raision Uikkupolku tarjoilee kivan iltalenkin

Raision sataman lähettyvillä kulkee mukava Raisionlahden kiertävä maastopolku, Uikkupolku. Se kannattaisi varmaankin kiertää keväällä, kesällä tai alkusyksystä, jolloin maisemissa voisi nähdä lampaitakin, mutta oikein sopiva reitti se oli kierrettäväksi näin loppusyksystäkin.


Lokakuisena arki-iltana meille tuli ongelma. Olisi pitänyt ehtiä erääseen rakennustavarakauppaan Raisiossa sekä sen lisäksi lenkittää koira. Ja jälkimmäinen mieluiten valoisana aikana. No keksittiin, että lähdetään liikkeelle koko sakki - minä, mies ja koira - ja kierretään ensin joku koiralenkki Wiiman kanssa ja sitten poiketaan ostamaan se, mitä piti ostaa.

Kännykkäkartta käteen ja googlen hakutoiminnot vauhtiin, mitäs reittejä siellä Raisiossa nyt olikaan. Muutamia reittejä löysimmekin, tuttuja ja tuntemattomia, niistä valitsimme aika nopeasti Uikkupolun sen tarkoitukseemme sopivan sijainnin vuoksi. 


Jos reittiä lähestyy autolla Raision keskustasta Nesteentietä pitkin, niin Nesteentien varrelta löytyy parkkipaikka tien oikealta puolelta puhdistamoa vastapäätä. Parkkipaikka oli tosin illalla aika täynnä ja veimme automme puhdistamon eteen tien toiselle puolelle - en tiedä oliko se sallittua. Lisää parkkipaikkoja löytyisi ilmeisesti myös Raisionlahdentien varresta. 
Ihmisiä olikin aika paljon liikkeellä, mutta koska itse olimme vähän myöhemmin liikkeellä, niin polku tyhjeni mukavasti kun itse olimme vasta alkupätkällä.


Parkkipaikkaa löytyy ruksin kohdasta. Oma automme oli vastapäisen puhdistamon tien reunassa.



Reitti on osittain yhden kerrallaan kuljettavaa polkua, mutta osittain tuollaista vähän leveämpääkin väylää, jossa kohtaaminen on helppoa. 


Reitin varrella on erilaisia opastekylttejä kertoen ruovikoista ja muista reitin varren luontoaiheista

Peräkanaa kuin ne kuuluisat köyhän talon possut :)

Reitillä on pituutta 4,5 km ja sen varrelta löytyy myös lintutorni. Itse emme lintutornille tällä kertaa menneet vaikka syysmuuttoa olisi ehkä ollut nähtävissä. Torni kuitenkin tuli eteen jo alkumatkasta ja siellä oli ihmisiä, joita emme halunneet koiran kanssa häiritä - emmekä toki lintujakaan. Wiima on kyllä tottunut lintutornivieras, mutta vain jos emme häiritse muita bongaajia.

Lintutorni on tuon kävelysillan päässä. 

Tässä aitauksessa on kesäisin käsittääkseni lampaita.
Täytyy poiketa talven taituttua itsekin uudelleen lambeja katsomaan :)



Reitti kiertää siis Raisionlahtea ja niinpä Turun telakka (Meyer) siintää jossain
kohdalla kaislikkojen yli. Jotain risteilyalusta siellä nytkin työstetään, mutta korona-aika on aika rankka telakka-alalle. Sääli, ennen koronaa Turun telakka oli hyvässä nosteessa ja tilauskirjalla töitä.



Auringonkukatkin jaksoivat vielä lokakuussa paistatella



Ilta alkoi jo hämärtyä pimeän puolelle, mutta ei haitannut kun näytti näin kauniilta


Kiva, helppokulkuinen reitti, suosittelen. Hyvä keskeinen sijainti, mutta silti tuntee olevansa luonnon keskellä. Ja lintutornilla pitää itsenikin päästä vielä käymään.
Lenkin kierron jälkeen ehdimme myös vielä hyvin sinne alkuperäiseen kohteeseemme rakennustavaraliikkeeseen ostamaan rännisuojia. Ja ne olivatkin hyvä hankinta, rännit ovat tänä syksynä pysyneet puhtaana syyslehdistä :) !






torstai 29. lokakuuta 2020

Turun Ruissalo on kaunis luontokohde syksylläkin

Ruissalo on saari Turun edustalla. Se on paikkakuntalaisten suosima luonnonläheinen ulkoilusaari, ja sieltä löytyy niin hyviä piknikpaikkoja, luontopolkuja kuin 1,5 km uimarantaakin. Luonnon kannalta alue on erityinen, sillä se sijaitsee tammipuuvyöhykkeellä ja sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojen suojeluohjelmaan.

Ruissalossa ei juuri ole uutta rakennuskantaa, mutta sen sijaan siellä on kauniita huviloita, joiden useimpien rakennuskausi ajoittuu 1800-luvulle tai 1900-luvun alkuun. Lisäksi sieltä löytyy koiraystävällinen Ruissalon kylpylä (Huom kotimaan matkailijat!), golfkenttä ja Turun Yliopiston kasvitieteellinen puutarha.
Niin ja vaikkei muuta Ruissalosta tietäisi, niin lähes jokainen tietää, että siellä järjestetään jokakesäiset, perinteiset Ruisrock-festarit eli nykyisin kansansuussa Ruissi.


Teimme yhtenä vapaapäivänä reissun Ruissalon luontopolkuja tutkimaan. Edellisestä kerrasta oli jostain syystä vierähtänyt ihan hurjan pitkä aika. 
Yksi reiteistä lähtee Kasvitieteellisen museon parkkipaikan syrjästä, ja sille suuntasimme ensimmäiseksi.
Luontopolut on muuten merkitty myös digitaaliseen muotoon CityNomadiin, jota on helppo seurata vaikka kännykästä ja löytää reittien lähdöt, sekä reitin varrella kivoja tietoja maisemista.


Ruissalon polut CityNomadissa





Reitti kulkee lehtipuumetsässä tammien ja myös lehmusten ja pähkinäpensaiden reunustamana. Maasto on polkua ja toisaalla vähän leveämpääkin väylää. Lisäksi pitkospuuta ja portaita. Kaikenkaikkiaan hyvin helppokulkuinen reitti ja sopii hyvin kaikenlaisille kävelijöille.




Muurahaiskeko oli saanut syksyisen koristelun


Edellä väitin reittiä helppokulkuiseksi, ja sellainen se kyllä onkin. Näiden kaatuneiden puidenkin ohi pääsee ihan helposti :)  





Kävelimme myös Ruissalon Saaronniemen kärkeen, josta avautuu hienot näköalat merelle. Vierestä löytyy myös pitkä hiekkaranta uimareille ja kesällä auringonpalvojille, mutta koska olimme liikkeellä koiran kanssa, niin jätimme hiekkarannan nyt väliin. 










Hieno reissu ja kiva ulkoilupäivä! Tällä kertaa meillä oli teemana tuo luontopolkuilu, mutta yhtä hyvin voisi päivän teemana Ruissalossa olla vaikkapa piipahdus kasvitieteellisen museoon tai vanhojen pitsihuviloiden bongailu, lisätietoja huviloista löydät täältä Ruissaloyhdistyksen sivulta LINKKI
Ja kesällähän menopelinä voi Turun Aurajoesta Ruissaloon olla vaikkapa vesibussi 😊!





sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Vaarniemen polkuja tallaamassa

Vaarniemen polut (Rauvolanlahti) ovat osa Pyhän Katariinan ulkoilureitistöä Turun ja naapurikaupunki Kaarinan alueella. Katariinan alueella on tullut useinkin käveltyä, kun taas Vaarniemen puolella ihan sattumasta johtuneista syistä ei, mutta viime viikonloppuna oli oleva ensimmäinen kerta. Ei tosin viimeinen, sillä päätimme mieheni kanssa, että sinne on tehtävä pisto toisenkin kerran - nyt emme aikataulusyistä ehtineet kiertää polkuja ihan siihen tapaan kuin olisimme halunneet, mutta ihan kiva pikku metsälenkki reitistämme koostui - ja plussana kunnon kohotuksen kannalta täältä löytyy myös kuntoportaat, jotka jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat.

Mutta aloitetaanpa alusta. Jos saavut alueelle autolla, kannattaa se jättää Rauvolantien varrelle parkkipaikalle - parkkipaikka näkyy hyvin kartasta. 

Lampaita sadetta pitämässä. Idyllinen näky.

Parkkipaikalta jatka kävellen tietä eteenpäin, jolloin kuljet pientä hiekkatietä ihanien tammien ja vaahteroiden kehystämällä kujalla. Reitin varrella on myös arvellusti Turun seudun vanhimpia tammivanhuksia ja lisäksi hauska tammenkolo, jonka sisälle mahtuisi helposti ihminenkin seisomaan, mutta meidän reissulla siellä kävi kurkistelemassa vain Wiima. 



Wiima tammenkolossa

Tammivanhuksia elämänsä loppupuolella ja osa jo siirtyneinä täältä ikuisuuteen. 
Tai "nextille levelille", kuten nykyisin asia ilmaistaan :) .

Matkaa taittaessa kuljetaan Vaarniemen rälssitilan ohitse - nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1828 ja uhkasi kuulemma pitkään autiona olleena rapistua kokonaan, kunnes yksityinen perhe osti tilan ja kunnosti siitä itselleen kodin. Ihanaa, että historia säilyy. Ensimmäinen kirjallinen tieto Vaarniemen maatilasta on vuodelta 1451, jolloin se kuului Turun tuomiokirkolle. Pitkän historiansa aikana tilaa on hallinnut niin hengellinen kuin maallinen rälssi (Turun Sanomat 10.5.2014).





Rälssitilan vierellä oli lammasaitaus, jossa muut lampaat pitelivät sadetta, mutta musta, iso lammas oli uteliaampi ja tuli tekemään tuttavuutta.





Vaarniemen kuntoportaat löytyvät kohdasta, jossa hiekkatie muuttuu poluksi ja päästään metsään. Olin niistä aikaisemmin lukenut eri FB-palstoilla, mutta en muistanut, joten ne olivat iloinen yllätys pilkottaessaan mäkeä vasten. 

Niin lähdettiin kiipeämään eikä yläpäätä näy.
Portaat on hyvää harjoitusta myös Wiimalle, joka on viime vuodesta lähtien taistellut polvivaivojen kanssa, joskaan ei onneksi akuutisti, mutta hyvä, polvea tukeva lihasvoima on nyt erityisen tärkeää!

Kuntoportaiden yläpäässä avautui näkymä merenlahdelle.




Ylhäällä kalliolla löytyy myös näköalatorni ja laavu, sekä myös pöytäryhmä ruokailua varten. Joten voit mainiosti varata kahvitermarin reppuun ja juoda kaffet istuen maisemia ihaillen. Jostain ihme aivosumusta johtuen en näpännyt ainoatakaan kuvaa mainituista kohteista.  



Koitin kuvata polkua. Wiima huomasi aikeeni ja kääntyi hymyilemään kameralle (puhelimelle).
Hän hyvin tietää, että posehommista saa hyvin usein pikku palkan :) .


Metsä tuoksuu sateella ihanalta. Ja poutasäällä myös, mutta sateella erityisesti.

Polku kulkee pellon viertä. 



Sinisiä merkkejä seuraamalla ei eksy. Vaikea olisi luultavasti muutenkaan suuremmin eksyä.

Kuvaamisen kuvaamista.


Loppupätkä muutama kymmenmetriä on asfalttitietä. Tässä vaiheessa satoi jo kuin saavista kaataen - myös se Esteriin liittyvä vertaus olisi tähän kohtaan erittäin sopiva! Onneksi olimme sadevarusteissa ja Wiimahan ei sadetta säikähdäkään.




Vaarniemen polut kuuluvat St Olavin Vesireittiin. St. Olav's Waterway on hanke, joka perustettiin muutamia vuosia sitten - pyhiinvaellusreitti Turusta Norjan Trondheimiin, kyltin mukaan n 1200 km. 
Nimensä reitti on saanut keskiajalla eläneeltä Norjan kuninkaalta Olav Haraldssonilta, josta kuolemansa jälkeen tuli Pohjoismaiden tärkein pyhimys, kerrotaan kyltissä.
Ihan Trondheimiin asti emme siis tuona sateisena sunnuntaina vaeltaneet, mutta pikkupätkän kävimme pyhiinvaeltamassa :) .




Oikein kiva reitti siis, SportTrackerin näyttämä matka kartalla ja aikaa meillä meni noin tunti kaikkine valokuvaus- ja näköalojen ihailutaukoineen. 
Monta mielenkiintoista polkua jouduttiin harmillisesti aikasyistä hylkäämään ja tuoltahan pääsee, kuten alussa taisin mainita, lisäksi pitkospuita pitkin Katariinanlaakson poluille - sen aion lähiaikoina käydä testaamassa.  Vaarniemen poluilla pääsee siis tekemään pidempää ja lyhempää lenkkiä, tilanteen - ja sään - mukaan! 

#vaarniemi #rauvolanlahti