perjantai 23. joulukuuta 2016

Ei niin jouluinen juttu Wiima-neidin vaivoista

Tulipa vähän ylimääräisiäkin juttuja tähän joulun alle, vaikka muutenkin pitää jouluvalmisteluissa kiirettä. Nimittäin päätimme kiikuttaa Wiiman lääkäriin ja saimme ajan tähän jouluaatonaattoon.

Wiimalla on ollut pitkin syksyä hieman punoitusta alavatsalla ja nivusissa. Ei mitenkään kauhean paljon, mutta hieman. En oikein keksinyt mistä se voisi johtua, niin vaihdoin testimielessä jo Wiiman nappulatkin, jos olisikin ruuassa jotain, mille Wiima oli herkistynyt. Joskin Wiiman ruokalistan eri ravintoaineet on kovin laajat kun se nappuloiden lisäksi syö mm. raakalihaa, hapanmaitotuotteita ja sopivien kotiruokienkin jämiä.

Punoitus ei ollut kovin vahvaa, eikä vaiva ollut niin tiiviissä seurannassa. Kunnes pari iltaa sitten tajusin, että Wiima oli alkanut kirputtelemaan itseään sieltä vatsasta aika paljon ja monta kertaa illan aikana. Nousi makuultakin ylös ja rapsutti hampaillaan ja paneutui makuulle uudelleen, ja sitten hetken päästä sama toistui uudelleen.

Kellautin neidin kyljelleen ja kurkistin massua karvojen alla ja nivuset näyttivätkin nyt aika ikäviltä.
Punoitusta, ja tummaksi muuttunutta karstaa, selvästi ärsyyntyneen näköistä. Ajattelimme isännän kanssa, että nyt tätä vaivaa ei enää "katsella" vaan hankkiudutaan lääkäriin.

Mielessä pyöri ajatus siitä, että iho-oireet viittaavat todella usein allergiaperäisiin vaivoihin. Jo etukäteen hirvittelin sitä työmäärää ja asioihin paneutumisen määrää, jos joutuisin Wiiman kanssa käymään läpi jotain eliminaatiodieettejä mahdollisen ruoka-allergiadiagnoosin pamahtaessa ilmoille vastaanotolla. Wiiman ruokinta kun on tähän asti ollut niin helppoa, sen vatsa on terästä ja kaikki ruoka käy (ja maistuu :) ).


Neiti Koiranen tutkimuspöydällä. Ei näytä itse järin innostuneelta koko hommasta.

Mutta eläinlääkäri tutki Wiiman ja totesi, ettei koira ollenkaan tunnu tyypilliseltä atoopikolta, allergiapotilaalta. Iho oli hienossa kunnossa, kuten turkkikin. Silmät vuotamattomat ja korvatkin priimat. Iho-oireita esiintyi vain rajatulla alueella, ja allergiaoireena se on epätavallista - atooppisena ihottumaa on tavallisimmin muuallakin kehossa, tyypillisesti esim tassuissa. Olin todella iloinen tästä arviosta, ettei allergia todennäköisimmin olisikaan oireen takana.

Kerroin lääkärille, että Wiimalla on anaaliongelmia. Ollut aina. Joudumme tyhjentämään sen anaaleita kotona säännöllisesti ja ne lienevät usein kirvelevät tai ehkä jopa kipuilevat, koska se nuolee takapuoltaan. Vain kerran rauhasissa on ollut hoitoa vaativa tulehdus, mutta ne selvästi aiheuttavat epämukavuutta koiralle.

Lääkäri meinasi tähän, että iho-oireet alavatsalla saattavat hyvinkin liittyä anaaliongelmiin. Koira kun yrittää itse vaivaansa hoitaa ja päästä käsiksi ongelmapaikkaan, ja rauhasten kivuntunne tai epämukavuus voi säteillä laajemmaltikin. Mutta varmuutta tähän ei tietenkään yhdellä käynnillä näin äkkiseltään saatu.

Odotushuoneessa tutkimuksen jälkeen odottamassa ihottuma-analyysin tuloksia. Hieman oli hiivaakin pesiytynyt ihottumaan, niin antibiottilääkitystä ei tullutkaan vaikka alunperin lääkäri sitä suunnitteli.

Hoito-ohjeiksi saimme nyt sitten pestä neitiä Malaseb-shampoolla sekä paikallishoitona Canofite Vet -silmätippa, jota ei kuitenkaan tiputella nyt silmään vaan hierotaan kevyesti ärtyneelle alavatsan ja nivusten iholle kolme kertaa päivässä .
Lisäksi lääkäri suositteli anaalien operoimista leikkauksella. Tätä olin itse asiassa itsekin ajatellut jo jonkin aikaa, kun ne kerran koiraa vaivaavat. Mutta olin ymmärtänyt, että se on aika riski leikkaus: koiran pidätyskyky saattaisi kuulemma heiketä ja se on saanut minut empimään moista leikkausta.
Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että heillä on jo useiden vuosien, ellei vuosikymmenten ajan tehty näitä anaalileikkauksia koirille täysin onnistuneesti!
Niinpä tuntuukin nyt siltä, että varmaankin kiikutan Wiiman anaalioperaatioon joskus keväällä, kunhan vuodenvaihteen hyörinät on ohi, jos pääsisimmekin siten eroon koko harmittavista peppuongelmista! Ja jos iho-ongelmat nyt sitten niihin liittyvät, niin loppuisi sekin kurjuus! Olipa hyvä, että asia tuli lääkärin kanssa jutuiksi :) !

Emme kuitenkaan tulleet enempää  keskustelleeksi lääkärin kanssa itse toimenpiteestä ja siitä toipumisesta. Onkohan jollain tämän tekstin lukijoista kokemusta tai tietoa ko operaatiosta?

Ai niin, lääkärin kanssa keskusteltuamme kävi ilmi, että Wiimalla oli todennäköisesti tällä kertaa ns verettömät juoksut. Ollaan juoksujen alkamista odoteltu jo tovin ja ihmetelty kun niitä ei näy eikä kuulu. Yleensä olen alkupäivinä joutunut pitämään Wiimalla housuja, mutta sitten vuoto on tasaantunut niin, että neiti on itse hoitanut itsensä puhtaaksi. Mutta nyt ei tosiaan vuotoa kuulunut, vaikka joulukuun alussa totesin Wiiman 'pimpun' juuri oikealla tavalla juoksuihin viitaten turvonneeksi. Pari viikkoa kului, vuotoa ei kuulunut ja nyt Wiiman alapää onkin taas entisensä - siis turvotus laskenut. Lääkärin kanssa otin tämän puheiksi ja hän loihti lausumahan arvelevansa, että Wiimalla oli ns veretön kiima. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa eikä kerro mistään hormonihäiriöistä. Voisi tosin aiheuttaa hieman tenkkapoota, jos olisi ollut tarkoitus koira astuttaa - H-hetken arviointi olisi voinut olla vähän vaikeampaa. Mutta sellaisia astutusaikeita meillä ei ollut, joten päin vastoin oli tällainen veretön meininki ihan kiva (vaaleat matot olkkarissa, jne ... ) .


Tämäpä ei nyt ollut oikein jouluinen juttu vaikka vuorokausi on juuri vaihtumassa joulun aatonaatosta jouluaatoksi. Mutta eihän sitä emännän päässä oikein muut asiat pyöri jos on koiralla (tai lapsella) asiat vähän vinossa.

Kotosalla Wimpula kantaa nyt tällaista hienoa kauluria pari päivää, ettei se pääsisi nuolemaan lääkkeitä pois. Paraneminen pääsee nopeampaan alkuun, jos tyllerö malttaisi olla itse hoitamatta vaivaansa.

Nyt on onneksi lääkkeet ja hoito-ohjeet takataskussa, joten paraneminen on alkanut ja kutinat loppuvat. Kinkku on uunissa ja joulu voi huomenaamulla tulla :) !

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hyvää Joulun odotusta ja muita kuulumisia

Blogin päivitys on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta hengissä ollaan ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin Wiima kuin laumansa.

Kulunut syksy on koiranäkökulmasta tarkasteltuna sujunut varsin samalla kaavalla kuin tähänkin asti, eli normaalia arkea, lenkkeilyä, kotoilua ja harrastushommina nenähommaharjoitteluja sekä rallytokoa.
























(Turun lentokentällä hajunetsintähommissa. Neiti Koiranen näyttää hyvin pätevältä, ja varsin sellainen olikin!)

Hajunetsintähommissa on edistytty aika mukavasti. Wiimalla on hajunetsintätekniikka selvästi yleistynyt paikasta riippumattomammaksi, niin että etsiminen on viime aikoina sujunut vähintään hyvin (asteikolla hylätty, välttävä, hyvä, kiitettävä) vieraissakin paikoissa.
Haastavimmat etsintäpaikat lienevät tähän asti olleet lentokenttä ja eläinkauppa herkullisine ruokatuoksuineen ja hyvin onnistui keskittyminen ja etsintä niissäkin  Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus käydä harjoitusryhmän mukana treenaamassa Turun pääjuna-asemalla, mutta olin kalenterisyistä harmikseni estynyt osallistumaan niihin harjoituksiin.


(Petolan eläinkaupassa "töissä"  Iloinen hymiö.  Nenä toimi täälläkin, vaikka häiriöhajuja oli varmasti roppakaupalla!  ).


Tässä vielä etsintävideo, jonka treenikaverini Annina ystävällisesti Petola-treeneissä filmasi, kiitos Annina :) ! Filmissä löydämme kaksi kätköä (ja vielä kolmannen ja neljännenkin, mutta ne eivät ole filmillä).



Filmillä näkyy kaksi juttua, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota:
1 ) Ensiksikin kakkoskätköllä Wiima ilmaisee hajunlähteen tyynyn läpi. Haju siis varmaan tuntuu sen nenään tyynyn läpikin, mutta toiveena olisi, että neiti hakeutuisi nenänsä kanssa hajun lähteelle, eli siihen, missä haju vahvimpana tuntuu. On oltava tarkkana, että palkitsen Wiiman vasta kun nenä on hajun lähteellä, ettei mene huolimattomaksi tuo hajun osoitus.
2 ) Toinenkin juttu on tuossa samalla kätköllä, eli kun Wiima palaa kaksi kertaa samalle löydölle siinä toivossa, että taas tulee palkkaa. No, sehän on vaan enemmän hassua, eikä varsinainen selätettävä ongelma - paitsi jos on kelloa vastaan etsittävä, kuten kokeissa, silloin olisi syytä siirtyä etsintämoodiin varsin nopeasti löydön jälkeen! Joskin itsekin siinä vähän söhlään (kuten yleensä aina kun Wiima epäonnistuu..)  - vasta kolmannella kerralla sanon "loppu", joka Wiimalle nienomaan tarkoittaa, että namit siltä kätköltä loppuivat.
Ehkäpä ei siis olekaan ihme, että tyllerö palaa takaisin. Niin varmaan itsekin tekisin herkkujen toivossa, jos olisi jäänyt epäselväksi, että saako niitä vielä vaiko ei Iloinen hymiö.

Ja nytpä tein kuulkaa sellaisen tempun, että ilmoitin meidät kisoihin!! Ekat koiraharrastuskisamme ikinä! En ole kovin kilpailuhenkinen ja harrastan Wiiman kanssa lähinnä siksi, että se on koiralle hyvää aktivointia ja aivotyöskentelyä.  Se on myös kivaa tekemistä ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi harrastaminen lähentää meitä - opimme molemmat toisistamme ja yhteistyö sujuvoituu. Kilpaileminen ei ole ennen ollut mielessä, mutta joulun jälkeen mennään kokeilemaan sitäkin!

Itse asiassa, mulla ei ole suuria odotuksia tuloksesta tajuttuani, että Wiiman juoksut alkanevat kisoihin mennessä; Wiimasta tulee juoksujen myötä vähän saamaton höppänä. En siis ole ihan luottavaisella mielellä siitä, että koiruus keskittyisi eucalyptuksen haisteluun vaan muut hajut voivat kiinnostaa yhtä paljon, ellei enemmän. Mutta kisakokemusta ainakin saadaan ja nähdään miten hommat kisoissa sujuvat :) .

Ja edellisestä aasinsilta juoksuihin. Ne kun ovat antaneet odotuttaa itseään. Odotin juoksujen alkavan jo marraskuussa ja Wiiman käytöskin ennakoi juoksujen alkua jo silloin. Jättäydyin jopa marraskuun rallytoko-ryhmästä pois, koska arvelin, ettei treeneistä tule mitään. Mutta juoksuja ei vaan kuulu.
Poikakoirat, joita tavataan ovat selvästi kiinnostuneita Wiiman jalkovälistä, olleet jo jonkin aikaa, mutta täällä vaan odotellaan. Kummallista, sillä tähän asti Wiiman juoksut ovat olleet täsmälliset kuin kello.

****

Itsenäisyyspäivänä oli upea keli täällä Lounais-kolkalla Suomenmaata. Teimmekin pitkän lenkin täkäläisissä maalaismaisemissa.


Neiti Koiranen sieltä tepsuttelee




Hevosiakin nähtiin. Siis näiden kuvassa olevien ponien lisäksi :) 

Hauskoja nimiä täällä päin, eikö vaan. Ei ihan ruotsia eikä suomea, vaan siltä väliltä..

Lopuksi päädyttiin vetten rantaan. Vesi oli edellisenä yönä - tai sitä edellisenä - saanut jääkatteen. Pakkasta oli siinä - 7 tai - 8 astetta.


Koiraeläin löysi kepin - mums 


********

Kuluvana viikonloppuna on kotia laitettu joulukuntoon, koska sitten ollaan töissä koko ensi viikko ennen joulua. Ihana rauhoittua joulun viettoon ja Wiimakin varmaan jo haaveilee kinkusta ja savukalasta ja muista herkuista, joista sekin saa pienet makupalansa. Tai ainakin haaveilisi, jos ymmärtäisi niitä olevan tulossa.

Hyvää joulun odotusta kaikille karvakuonoille ihmisineen,
toivoo Wiima ja kaksijalkaiset laumanjäsenensä

(kuva on viime talvelta- tai jo edelliseltä. Tällaisia hankia odotellen tulevaankin talveen Iloinen hymiö )














tiistai 27. syyskuuta 2016

Nose Work -kuvapläjäys

Tänä syksynä mukana elävät viime "tuotantokaudelta" tutut Nose Work ja Rally-Toko edelleen.
Nose Work jatkuu siten että käymme Wiiman kanssa joka toinen viikko kokoontuvassa Vainuvoiman treeniryhmässä, joka kokoontuu milloin missäkin hajuja etsimässä ja paneutuen toisinaan etsintään ja toisinaan ilmaisuun. Ja sitten sillä välillä harjoittelen vaihtelevasti itse, joskus itsekseni Wiiman kanssa taikka sitten laitetaan pystyn omatoimitreenit kavereiden kanssa.
Ja Rally-Tokon suhteen on tilanne se, että käyn Turun Murrella viikkotreeneissä.

Tämä postaus koskee Nose Workkia ja tässä on enemmän kuvia kuin tekstiä. Kuvat on treenikaverini Helena ottanut lauantaisissa treeneissämme ja talletan ne tämän postauksen avulla sivustolle talteen :) . Kiitos Helena kuvista!

Harjoittelimme läheisen yläkoulun pihalla, kaksi hakualuetta, joissa useampi hajukätkö. Wiiman ilmaisu on istuminen, ja kuonolla hajun osoittaminen. Hajuina meillä oli yksinomaan eucalyptus, koska kumpikaan koira ei ole vielä muita hajuja opiskellut.




































"Täällä jossain tuntuu haju, mutta missä?!" ^




















"Löysin, tässä se on!!"
"Siis tarkoitan, että se on tuossa, mihin nenäni näyttää!" (alakuva)



















Wiimalla on vähän vaikeaa, kun nenällä pitäisi näyttää hajukätkö ja samalla neiti yrittää vilkuilla, että tuleeko se palkka. Siks vähän filunki ilme :D !

Wiima näyttää kyllä kätköpaikan aika selkeästi, mutta haluaisin siitä vielä täsmällisempää. Ja itse asiassa se täsmällisyys vähän vaihtelee. Kyllä mä aina melko tarkkaan tiedän missä se haju on koiran ilmaisusta, mutta etenkin paikoissa joissa on vähän vaikea liikkua, Wiima saattaa jättää merkkauksen vähän ylimalkaiseksi. Ajatuksissa on panostaa harjoitellessa tuon kuono-osoituksen täsmällisyyteen, ettei merkkaus ainakaan lipsahda käsistä.




















Taas etsitään seuraavaa kätköä seinän viertä kulkien.



















Tässä syöksytorvessa oli hajupiilo, mutta jostain syystä kumpikaan koira ei merkannut sitä. Olen ennenkin huomannut syöksytorvipiilojen olevan haasteellisia  - niissä taitaa ilma kiertää yllätyksellisesti, vaikkapa alhaalta ylöspäin, joka vaikuttaa hajun leviämisen suuntaan. Tai sitten jokin muu syy, En viitsinyt piilon etsintää "hinkata", ettei hommasta häviä ilo, joten ohitimme sen suosiolla ja haimme seuraavan.


















Tämä veijari oli Wiiman treenauskaveri, kultainen noutaja nimeltään Dusty. Mutta NW:ssä treenataan koira kerrallaan ja muut koirat odottavat vuoroaan, joten itse asiassa ne eivät edes tavanneet :)




















"Ihan kuin tässä roskiksessakin haisisi eucalyptus!"


























"Kyllä haisee. Löysin!" :)


















Sitten teimme vielä tällaisen ruukkuradan, joka vastaa Nose Work -kilpailulajin laatikkoetsintää.
Yhdessä ruukussa on siis haju, ja muissa ei.



















































Löytyivät ne oikeat ruukutkin :)

Sitten lopuksi vähän rehaamista, riemua ja riehua, tottakai!






















































Semmoset kivat hyvänmielen treenit oli ne. Mutta muutama seikka jäi mieleeni ja työstettäväksi:

- Kestävyyttä lisää. Wiima alkaa pullikoida, jos etsii eikä löydä ja sitten tulee huolimattomaksi. Jotenkin sen sinnikkyyttä olisi kasvatettava. Jos sulla on ehdotus tähän, niin kerro :) . Mutta oma ajatuseni oli, hakea sen kanssa hajukätköjä niin, että muistan aina lopettaa kun vielä on hauskinta. Ettei tulisi niitä "hinkkaustilanteita", joissa etsitään ja etsitään löytämättä.

- Ilmaisun täsmentäminen. Wiima kyllä istuu heti löydölle, mutta toivon, että se veisi nenunsa vielä täsmällisemmin hajulähteelle. Nose Workissa kun on kyse siitä, että  minun on koiran käytöksestä pääteltävä missä haju on ja joskus kun en itsekään tiedä missä kätkö tarkallee on, niin saatan joutua joskus aavistuksen pähkäilemään tarkkaa sijaintia. Tähän uskoisin voivani vaikuttaa palkkauksella ja täsmätreenillä.

Parasta on, että vaikka toivon sille lisää kestävyyttä, on se jo kehittynyt siinä paljon sekä myöskään joidenkin koirien antamia valeilmaisuja (arvailuja) Wiima ei juurikaan anna, itse asiassa koskaan ja se on hieno juttu :) !

Kiva harrastus tämä Nose Work!

torstai 22. syyskuuta 2016

Nauvon jatulintarha

Kesällä käytiin ihmettelemässä jatulintarhaa. Ai mikäkö se on? No, se on keskiaikainen tai varhaisempi kivistä tehty labyrinttikäytävä. On käsittääkseni vähän epäselvää, mikä noiden tarkoitus on ollut, mutta mieleen tulee, että jonkinlainen uskonasia tai rituaali niihin on liittynyt.

Jatulintarha-sanan jatuli tarkoittaa muuten jättiläistä. Eli tuo jatulintarha on vähän kuin jättiläistenpolku. Ruotsinkielessä on jatulintarhalle kiva sana; jungfrudansen eli neidontanssi.

Muutaman kilometrin päässä Nauvon kirkonkylästä on tällainen jatulintarha ja otimme sen retkikohteeksemme eräänä kesäpäivänä.

Ensin täräytimme itsemme paatilla mökiltä Nauvon kirkonkylään. Matka on lyhyt, kestää noin vartin.

















Tuona päivänä taivaalla oli minusta hauskannäköisiä kumpupilviä.
Ihan kuin pieniä avaruusaluksia :)













Kuljimme ensin Nauvon Kirkonkylän läpi ja sitten matka jatkui vielä tovin tällaista hiekkatietä...














.. kunnes kyltin kohdalla käännyimme metsään. Reitti oli hyvin merkitty!
















Alla näkyvät metsäkortteet kuuluvat suosikkikasvieni joukkoon!




















Mukavaa metsäpolkua jonkin aikaa kuljettuamme saavuimme sitten Jatulintarhalle. Se oli erikoinen. Oli jännä ajatella, että se oli ollut samalla paikalla vaikkapa tuhat vuotta tai pidempään. Ja että mitäköhän silloiset ihmiset olivat paikalla tehneet? Jonkinlaisiin rituaaleihin sen on täytynyt liittyä.
Varmaan jokainen paikalla käyvä tekee saman kuin me teimme, eli astuimme tietenkin labyrinttiin ja kävelimme sen reunalta keskustaan asti :) !






















Oli aika lämmin päivä, joten pidimme jatulintarhalla pienen juomatauon ja tietty koiralle kans :)















... ja sitten paluumatkalla ennen venematkan alkua piipahdimme kirkonkylässä pizzalla ja Wiima hurmasi tarjoilijatytöt, jotka kiikuttivat sille vettä ja kävivät sitä vuorotellen rapsuttelemassa :). Pizzerian terassi oli muuten hauskasti sisustettu tuollaisilla kuvassa näkyvillä laatikoilla.



















Sellainen kesäpäivän reissu se oli :)