Sitten vahingossa sain osuman mielestäni hyvin kauniiseen ja turkiltaan sopivaan koiraan - Nutukas Ursula (kuva Kennel Omituinen) oli ensikosketukseni paimensukuisiin lapinkoiriin (suomenlapinkoiran kasvatuslinja): Ihastuin ikihyvikseni ja aloin selvitellä lisää, ja ottaa yhteyksiä kasvattajiin. Kaikki tuntui natsaavan meidän tarpeisiin, ja siitä se sitten lähti, loppu on historiaa :).
Wiima viikko sitten aamulenkillä, pari päivää ennen trimmausta
Paimensukuisilla lapinkoirilla turkki on usein maltillisempi kuin suomenlapinkoiran valtalinjassa. Osasyy lienevät näyttelyt ja se, että palkintopalleille nousee usein hyvin paksukarvaisia koiria. Joskin nyt pidemmän aikaa rodun parissa viihtyneenä tiedän nykyisin paremmin ja olen nähnyt, että myös valtalinjassa on paljon vaihtelua ja sopusuhtaisia turkkeja kyllä löytyy. Lisäksi niissä näyttelykehissäkin taitaa olla muutosta ilmassa - ainakin vaikuttaa siltä, että näyttelyharrastajien ja -tuomareiden kesken on keskustelua ollut siitä, että jotkut piirteet ovat alkaneet suomenlapinkoirassa liiaksi korostua.
Hyvä, että asiasta puhutaan. Suomenlapinkoiran pitäisi olla rakenteeltaan ja turkiltaan sellainen, että se edelleen pystyisi ravaamaan pitkää matkaa Tunturi-Lapin lumisissa maisemissa ja kovin puuhkaturkkiselle koiralle se voisi olla vaikeaa.
Wiimalla on, kuten lapinkoiralla kuuluu, kaksinkertainen turkki, lämmin alusvilla ja karkeampi päällikarva. Karva on tyypiltään makaavaa ja sitä on maltillisesti. Turkki on aina lähtenyt kaksi kertaa vuodessa, juoksujen mukaan ajoittuen, ja alusvillat putosi ennen sterilisaatiota helposti pois lähes kokonaan.
Wiima steriloitiin pari vuotta sitten syksyllä 2018 ja se vaikutti jonkin verran turkkiin, sitä on nykyisin enemmän ja se on pehmeämpää, eikä turkki uusiudu ihan yhtä vahvasti karvanlähtöjen yhteydessä.
Alla kaksi sivukuvaa Wiimasta, toinen syksyllä 2018 juuri ennen sterkkaa ja toinen viime kesältä 2019. Turkeissa on selvä ero, joskin toki voi olla eroa myös karvankasvuvaiheessa - uskoisin ajankohdista päätellen, että yläkuvassakin karva on alkanut lähdettyään jo kasvaa takaisin, se ei ole siis Wiiman "bikinikunto", ja alakuvassa on vielä hyvinkin alusvilloja, eikä turkki enää viime kesänä uusiutunutkaan kuten ennen vanhaan.
Wiima aiempien aikojen ihanassa sporttiturkissaan syksyllä 2018 juuri ennen sterkkaa.
Kuvasta näkyy turkki aika hyvin, mutta asento on omituinen :)
Kuvasta näkyy turkki aika hyvin, mutta asento on omituinen :)
Wiima viime kesänä 2019 oman koirakerhon mätsäreissä - noin vuosi jälkeen steriloinnin.
Suomenlapinkoira ei ole ns trimmattava rotu, mutta nyt kun karvanuusiutuminen on vaikeutunut ja on tällaisia helteisiä kesiä, niin halusin, että Wiimalla olisi kivampi olla. Myös haluan, että voin sen kanssa puuhailla asioita kesälläkin, ilman, että koiran täytyy läkähtyä helteeseen - toki puuhailumme eivät nytkään ajoitu päivän kuumimpiin tunteihin vaan hellepäivinä aamuihin ja iltoihin.
Niin toimitin Wiiman eka kertaa elämässään trimmaajalle. Halusin, että se pestään (helpottaa aluskarvan poistoa) ja alusvillat poistetaan ja sitten lyhennetään karvoja massun alta, sisäreisistä ja muutenkin siistitään. Niin ja kynnetkin leikattiin. Turkin lyhennys tapahtui saksilla, ei ajaen, koska halusin, että karvaa kuitenkin jäisi vatsaankin suojaamaan esimerkiksi itikoiden pistoilta.
Wiima juuri trimmattuna kesäkuussa 2020. Siisti plikka <3 !
Olen lopputulokseen hurjan tyytyväinen. Wiima näyttää edelleen lapinkoiralta (ja myös vähän porokoiralta :D ) , mutta turkki on huomattavasti kevyempi ja se näkyy Wiiman pirteystasossa lenkeillä. Myös tutut koiraihmiset ovat kehuneet Wiiman pirtsakkaa ulkonäköä.
Ainoa juttu mikä harmittaa on, etten keksinyt tätä jo viime kesänä!
Paksut villahousutkin siistittiin, ja nyt Wiimalla on tällainen lampaanpylly <3
Yhtäkkiä näen myös Wiiman vaaleammat sisäkorvalehdet, joiden peittona on ollut hapsukarvoja :)
Itse trimmauskäynti oli sujunut hyvin. Olisin itse halunnut olla mukana, kun on jännittävää ja vähän pelottavaakin jättää koira vieraan ihmisen hoteisiin, mutta näin korona-aikana se ei ollut mahdollista.
Juttelin kuitenkin tuttujen koiraihmisten kanssa ja sain kyseisestä trimmaajasta ja hänen koirankäsittelytaidoistaan suosituksia, sekä varmistuin vielä asiasta hänen kanssaan puhuessani ja ajatusmaailmaansa tutustuessani. En missään nimessä halunnut, että käsittely olisi kovakouraista tai pakottavaa, vaan ystävällistä, lempeää ja koiraa kuunnellen. Ja niin se ihan varmasti useimmissa trimmaamoissa sujuukin :) .Wiima oli tapansa mukaan suhtautunut rauhallisesti käsittelyyn ja kaikki oli sujunut hyvin. Kuivaajaa/föönia Wiima oli hieman vierastanut ja painautunut hieman lähemmäksi trimmaajaa turvaa hakien. Trimmaaja kertoi Wiimaa noutaessani, että Wiiman karvat rinnassa vielä hieman kosteita, hänen halutessaan säästää Wiiman siltä, että kuivaaja puhalsi koiraa lähelle naamaa, kun se kerran oli Wiimasta vähän epäilyttävää. Tästä lauseesta ilostuin ja näin varmistuin siitä, että käsittelyssä tosiaan oli edetty koiraa kuunnellen.
Lopuksi trimmaaja sanoi, että "Sinulla on siinä kiva koira", ja sehän on tietenkin musiikkia korvilleni. Toisaalta jos itse olisin koira-alan yrittäjä niin sanoisin niin kaikille, kun sehän on parasta, mitä koiranomistajalle voi sanoa :D.
Suomenlapinkoiralla kuuluu olla ns. ahmamainen ryhti.
Sillä tarkoitetaan varmaan tällaista :D
Ja vielä yksi kuva Wiiman linjakkaasta profiilista
Ja kun on kevyempi turkki, niin myös ilohepulit valtaa mielen helpommin
Kivaa kesää ja varjoisia sopukoita karvakavereille :) !
Neljän lapinkoiran kanssa eläneenä voin myös todeta, että turkkeja on erilaisia! Nykyisistä Ninni edustaa aivan ylituuheaa näyttelylinjaa ja sen kanssa päädyttiin myös tänä kesänä saksittuun kesäturkkiin, koska sterilisaation jälkeen turkki on aivan mahdoton kantaa kesäkuumalla. Moonalla sen sijaan on hyvin maltillinen sporttiturkki, joka myös putoaa juoksujen jälkeen helposti. Todennäköisesti Moonaa ei ihan heti sterkatakaan, jotta turkinhoito olisi helpompaa. Se vain rajoittaa hieman Ronin vierailuja, mutta ei me nyt siellä kylässä muutenkaan ihan aina olla. :D
VastaaPoistaWiima näyttää ihan tyytyväiseltä kevyempään turkkiin. :)
Tuntuu tosiaan se sterilisaatio vaikuttavan turkkiin. Wiiman turkki ei ole onneksi heittäytynyt ihan mahdottomaksi, mutta ihan selkeästi on pehmennyt ja lisääntynyt. Toki toimenpiteestä on vasta n puolitoista vuotta, eli kehitys voi jatkua.
VastaaPoistaWiiman juoksut sujuivat ihan hyvin, mutta sen valeraskauksiin alkoi liittyä huolta ja säikkymistä (Wiima säikkyi), että ajattelin olevan armeliaampaa kun steriloidaan. Lisäksi aloin pelätä kohtutulehdusta, kun ikää tuli. Mutta sitten on vaa'assa tuo turkki.
Minkähänlainen pohjavillahara olis paras Suomenlapinkoiralle? Meillä on Eetu, 2v Suomenlapinkoira uros. Ei kyllä pesulla käymisestä tykkää eikä uimaan taida juurikaan innostua... kahlailee kyllä ja kastelee vatsakarvoja. Mainio koira, pysyy hyvin.
VastaaPoista