Mälikkälän metsät Turun sydämessä

Olin monta kertaa törmännyt valokuviin ja puheisiin "Mälikkälän metsistä", mutta vaikka olen asunut Turussa melkein ekat parikymmentä vuotta elämästäni ja senkin jälkeen Turun liepehillä, ei minulla ollut mitään käsitystä näistä metsistä. Olin kuitenkin kotona tullut jutelleeksi, että niitä pitäisi joskus käydä tutkimassa.

Eräänä toukokuun lopun viikonloppuna olimme lähdössä koiralenkille ja mieheni kanssa oltiin samaa mieltä siitä, että olisi kiva lähteä jonnekin tutkimaan uusia maastoja. Yhtäkkiä hän sanoi minulle, että hän on keksinyt paikan - hyppää kyytiin, ja koiruus niin ikään, ja määränpää olisi yllätys.

Wiiman kanssa loikkasimme auton kyytiin ja aloimme jännittää määränpäätä. Ja niin siinä kävi, että löysimme itsemme Turun Teräsrautelan futiskentän parkkipaikalta ja vierestä kulkevan Kuninkojantien toisella puolella oli määränpäämme, Mälikkälän metsät, ihan Turun kaupunkialueen sydämessä.

Mälikkälän-Kuninkojan alueen metsissä risteilee laaja kuntopolkutyyppinen reittiverkosto. 

Metsän keskellä kulkevia reittejä pitkin pääsee näiden kylttien mukaan vaikkapa Turun Impivaaraan tai Haunisten altaan kierrokselle.
Mielessä alkoi heti syntyä ideoita jotain tulevaa ulkoilupäivää varten.

Kaikkialta kuntopolun varrella lähti kutsuvan näköisiä polkuja metsään ja itsekin kuljimme pääasiassa näitä metsäpolkuja. Maastoissa oli nousua ja laskua, kalliota ja metsänpohjaa, mutta kaiken kaikkiaan varsin helppokulkuista peruskuntoiselle.

Mahtavaa, että tällaisia luontoelämyksiä voi kokea myös keskellä kaupunkia. Turulle iso peukku hyvästä suunnittelusta ulkoilumahdollisuuksien suhteen! Koska reitistö kiertää niin laajasti eri alueilla, niin liittyminenkin on mahdollista monesta suunnasta. Alue on niin iso, että mikään liikenteen melu ei metsiin kanna, kuului vaan tuulen suhina ja lintujen laulu. 

Tuona päivänä 24.5. kuulin muuten käen kukkuvan toista kertaa tänä keväänä. Ensimmäinen kerta oli edellisenä päivänä kun piipadimme mökkisaaressa. Kun käki kukkuu, on kesä, eikö vaan?

 

Paluumatkalla ohitimme penkin, jonka alle oli asetettu kirja. Tulin kirjahulluna vähän uteliaaksi, etenkin kun ketään ei näkynyt paikalla - olisiko joku unohtanut kirjansa. Avasin kannen ja siellä olikin bookcrossing-ilmoitus, eli kirja oli "kiertolainen", vapaa otettavaksi seuraavalle lukijalle.
Jätin kirjan kuitenkin paikalleen, mutta mieleen tuli ne omat kirjahyllyyn mahtumattomat kirjat, että osan niistä voisin itsekin varmastikin "vapauttaa" :) .

Tänne tullaan aivan varmasti ulkoilemaan toistekin! Monta reittiä jäi tutkimatta ja mahdollisuuksia näytti olevan monia. Kivaa tehdä tällaisia löytöjä lähialueilta :) .