Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomenlapinkoira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomenlapinkoira. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. joulukuuta 2023

Valokuvauksestakin hyötyä koirankoulutuksessa

Olen innokas valokuvien "näpsijä". Käytän termiä "näpsijä", koska nykyisin kuvailen pelkällä puhelimen kameralla. Minulla on kalustossa myös Nikonin runko putkien kera, mutta oikeaa kameraa ei ole aikoihin tullut kannettua mukana - se on turhan painava, ja etenkin kun puhelinkuvaus on nykyisin niin helppoa ja tarpeisiini nähden aivan riittävän laadukasta.
(Tarkoitan "näpsimisellä" vain omaa nykyistä kuvaamistani, kun olen alkanut sallia enemmän virheitä ja epätäydellisyyttä kuten kohinaa tai epätarkkuutta kuvissani - aiheesta ja tilanteesta riippuen tietenkin. Tiedän, että puhelimen kameralla saa todella hienoja kuvia, eikä tarkoitukseni ole madaltaa kenenkään muun saavutuksia).

Aiemmin harrastin kamerakuvausta paljonkin. Se oli mukana luontolenkeillä ja muilla reissuilla, heräilin aamutuimaan katsomaan auringonnousuja ja ikuistelemaan näkemääni. Eniten kuvailin maisemia ja luontoa, mutta nykyisin tuntuu, ettei sellaiseen oikein riitä aikaa, muut asiat ja tekemiset ovat nousseet edelle. Varmasti joskus kaivan kameran naftaliinista, mutta se saa odottaa tulevia aikoja, nyt tyydyn siihen "näpsintään" :) puhelimella.

Mutta tuo ylläoleva ei varsinaisesti ollut pointtini😃, vaan se koirankoulutushyöty.
No, mikäs se hyöty sitten on?

Olen tietenkin näpsinyt koiristani kuvia jo ihan pentuiästä asti, kuten varmaan useimmat pennunhankkijat ja koiraperheet. Kuvassa poseeraaminen on koirilleni palkkahommia, eli kun on osannut poseerata kuvassa (olla paikallaan ja katsoa kohti), saa palkan. Käytännössä siis, etenkin pennun ja nuoren koiran kanssa, että kun nuo kriteerit toteutuu, niin palkkasana ja sitten tarjoilen herkut.

Tammikuu 2021


Tihkun eka uudenvuoden aatto - ulkoilua ennen räjähteitä

6.1.2021

Kun näitä kuvaushetkiä sitten ripottelee sinne, missä ikinä koiran kanssa kulkeekin, niin koira oppii sietämään häiriöitä paikallaolossa. Näin on meillä ainakin käynyt, molempien koirien kanssa.
Vanhemman koiran kohdalla en tätä varsinaisesti tullut ajatelleeksi, mutta Tihku on aktiivisempi temperamentiltaan ja siinä kohtaa kun aikanaan aloin pohtia paikallaoloharjoitteita sen kanssa koulutusmielessä, niin hieman yllätyin, kun paikallaolo olikin sillä jo hyvin varma, myös monenlaisissa häiriöissä.

En ollut tullut ajatelleeksi, että valokuvien näpsiminen nimenomaan on paikallaanoloharjoittelua, vaan tarkoitusperäni olivat olleet ihan toiset. Valokuvien näpsimisen ansiosta kuitenkin oli ihan huomaamattani pohjat paikallaoloharjoitteille tehty ja koulutuksellisesti saatoinkin lähteä ihan eri lähtökohdista rakentamaan taitoa. 


Tihkua hangessa, pentukurssilla ja ostoskeskuksessa


Wiimasta on vuosien mittaan tullut ihan ammattimalli. Hän hakeutuu aina poseeraamaan kun näkee minun pitävän puhelintani kuvausasennossa, vaikka kuvaisin kontallani sammalia. Taitaa olla se palkka, joka mukavasti ahneen muorikoiran mielessä kiinnostelee :) . Ja hän kyllä aina saa pikku palkan vaivannäöstään poseerata, vaikkei sitä varsinaisesti olisi sillä kertaa pyydettykään.


Puolivuotias Wiima Paraisten Keskuspuistossa

Wiima 4 kk, riistanvärisen lapinkoiran maski-ikä parhaimmillaan :) .



Wiimaakin, ekaa koiraani, kuvasin alusta asti silloisen valokuvausharrastukseni myötä paljon. Se tapahtui tuolloin vuonna 2012 kameralla, ei tainnut puhelimissa olla kummoisiakaan kuvausmahdollisuuksia siihen aikaan. En tainnut myöskään liioiksi ymmärtää koiran palkkaamisen tekniikoista - en muista enää - joten en ole varma, miten se palkkaus alkuaikoina sujui. Mutta opeteltiin asioita Wiiman kanssa yhdessä ja kuvauspalkat astuivat ainakin nopeasti kuvaan. 
Ja todellakin - ammattiposeeraamisen lisäksi Wiimalla on myös erittäin varma paikallaolo ja sen voi huoletta jättää istuksimaan kovissakin häiriöissä - siihen luotan kuin kallioon.


Wiiman kanssa 2019 Turun Kupittaanpuistossa sulkija-ajoilla leikkimässä. 
Hän oli hötkyilemätöntä seuraa näillä reissuilla, viime aikoina kamera on jäänyt pölyttymään hyllylle, uutta tulemista odotellen.


Pienenä anekdoottina vielä yksi muisto. Tosiaan kuvasin Wiimaa aluksi kameralla. Kun aloin sirtyä puhelimella kuvaamaan, niin muistan Wiiman hieman vierastaneen puhelinta ja poseerasi aina vapautuneemmin oikealle kameralle. Nykyisin hän ei enää välitä, puhelin kelpaa oikein hyvin, mutta muistan ajatelleeni, että puhelin nostettuna kohti kuvauskohdetta ehkä loi samankaltaisen vihjeen koiralle kuin käden nostaminen ja pysäytys. Ehkäpä se jotenkin sekoitti Wiiman päätä - mene ja tiedä.

Joten koiravalokuvaus on hyvä harrastus :) ! Sen lisäksi, että se tallentaa muistoja, niin se luo myös koiralle erilaisia taitoja paikallaolosta häiriön sietoon!


perjantai 8. joulukuuta 2023

Tihkun nosetreenit

Tihku aloitti tänä syksynä nosetreenit vakiryhmässä. Nose work on Tihkulle tuttu laji entuudestaan, mutta treenaaminen (ohjatusti) on ollut kurssiluonteista siis pätkämuotoista, sekä olen myös ostellut yksittäisiä treenikertoja Facebookin ryhmistä.

Huomasin kuitenkin, että liian helposti laiskistun, kun ei ole säännöllistä rutiinia ja nenähommat jäivät välillä pitkiksi ajoiksi heitteille. Vakiryhmän avulla varmistuu treenien jatkuvuuden lisäksi myös siitä, että treeniin saa riittävästi vaihtelua, paikkojen ja piilojen muodossa - itse voi omatoimisesti olla vaikea olla niin kekseliäs, minun ainakin. 
Treenit on joka toinen viikko, joten tilaa on omatoimisellekin treenille ja nyt se pysyy paremmin mielessä. Hajutreenit on hyvää aktivointia Wiimallekin, joka nauttii etsintähommista. 



Tihkulla on paljon hyviä ominaisuuksia etsijänä:

🎯 Tihku on sinnikäs - se kyllä saattaa hieman turhautua, jos piiloa ei löydy, mutta ei ala tarjota valeimaisuja, kuten riski tuossa tilanteessa olisi. 

🎯 Tihku on ketterä, se ei epäröi nousta erilaisille alustoille, ja etsii oma-aloitteisesti matalien alueiden lisäksi myös korkealta

🎯 Hyvät ja selkeät ilmaisut: ilmaisuna kuono-osoitus, jonka Tihku oikeastaan valitsi itse, ennen kuin olin edes ehtinyt aloittaa sen kanssa ilmaisutreenit. Kuono-osoitus ja sen myötä jähmettyminen on hyvä tyyli, ja sitä ryhdyin sitten vahvistelemaan. 

🎯 Tihku pitää nenänkäytöstä, ja on osoittanut taitoa ja työskentelyhaluja noseworkin lisäksi myös mm verijäljellä ja omatoimisilla makkarajäljillä.


Myös kehitettävää löytyy:

📍 Ohjattavuus. Tihku on itsenäinen tekijä ja sen on vaikea pysyä ohjauksessa, jos haluan, että jokin tila tai kohta etsitään ohjaukseni tahdissa. Se tekee mieluummin päätelmät itse ja voi irrota ohjauksesta omia aikojaan. Etsintäkoiran tulisi pystyä itsenäiseen työskentelyyn, mutta myös ohjattuun.

📍 Vire. Tihku innostuu etsinnästä välillä ja aika useinkin vähän liikaa. Etsinnässä vireen tulisi olla matalampi - tai näin itse ajattelen - jotta kaikki kulmatkin maltettaisiin etsiä. Korkeassa vireessa hommasta on riski tulla huolimatonta. 

Edelliskerralla treeneissä Tihkulla nousi vire niin, että se alkoi haukkua ja riehua innosta, ja etsiminen kärsi, vaikka tulostakin tuli. Hän jotenkin innostuu niin siitä, mitä tietää tulossa olevan, kun treenipaikassa tapaa tutun nenätyöohjaajamme ja muista asiaan kuuluvista rutiineista. Se on tietenkin aika hellyttävää, mutta ei varsinaisesti edistä oppimista :) . Tästä seurasi sitten se, että
A) samana iltana huomasin ilmoituksen vireenhallintakurssista, jonne ilmottauduin otamaan uutta lähtöä niihin taitoihin ja
B ) nyt viime kerralla otin taukomaton mukaan, ja aloitettiin treeni rauhassa taukomatolta, sekä olin päättänyt ohjata Tihkun matolle, jos tilanne sitä vaatisi. 


Viimeiset treenit olivat nyt kuluvan viikon keskiviikkona. Kouluttajamme Katja oli järjestänyt treenit hajukoulun omiin tiloihin. Kyseessä sisäetsintä ja hajut kuulemma voisivat olla "missä vaan".

Alkuhaju oli ulkoeteisessä. Tihku ei meinannut osata siellä ulkoeteisessä työskennellä kun hän vaan halusi ovesta sisään. Kierrokset olivat siis nousussa. Saatiin kuitenkin lähtöhajut haisteltua ja sitten päästiin sisään. Pyysin Tihkun heti taukomatolle sisäpuolella, kun riisuin kenkiäni ja haastattelin kouluttajan tulevasta tehtävästä. Tämä olikin hyvä tyyli ja kierrokset selvästi laskivat. Näin minun täytyy toimia jatkossakin.

Ekalta alueelta löytyi yksi jemma. Tästä sellainen huomio, jonka videolta myöhemmin näin, että Tihku oli varsin alkuvaiheessa jo hajulla, mutta ei vielä niin alussa malttanut tarkentaa, vaan lähti eteenpäin. Palasi sitten hajulle uuden kierroksen myötä ja hoiti homman kotiin.

Toinen alue olikin oppitunti itselleni. Nimittäin siinä ei ollut hajua ja tätä en tiennyt. Niinpä painostin vaan Tihkua etsimään ja etsimään, ja koluamaan nurkkia yhä uudelleen ja uudelleen. En osannut lukea koirasta, ettei hajua ole, vaan olin varma, ettei Tihku vaan löydä sitä. Tästä oppina, että TYD = Trust Your Dog. Wiiman elekieltä olisin osannut luultavimmin lukea, koska se on rauhallisempi etsijä. Tihku on etsiessään niin aktiivinen, että luulin, sen vain hosuvan, ja siksi löytäminen ei onnistu. Kuitenkin: minun pitäisi jo tässä vaiheessa tietää, että Tihku on taitava etsijä, ja olisi pitänyt osata päätellä, ettei hajua ole.

Tyhjien alueiden etsinnästä itselle Note to self: näitä täytyy itsellekin ottaa repertuaariin omatoimisesti ja palkata pelkästä etsinnästä. Nyt treeneissä tilanne pääsi yllättämään, kun tyhiä tiloja ei oltu vielä harjoiteltu.

Tokan alueen jälkeen pidettiin tauko, ja sitten päästiin kolmannelle.

Kolmas alue olikin jännittävä, sillä siinä oli häiriöhajuja. Eikä mitä tahansa hajuja vaan mm. käärmeennahka.
Jemma oli korissa muiden hajupurkkien joukossa, ja tuo käärmeennahkapurkki ja muut häiriöhajut siinä vieressä. Käärmeennahka vei nyt Tihkun kaiken huomion, se ei pystynyt keskittymään eucalyptukseen. Pitkin jaloin kaukaa, pitkällä kuonolla se otti vainua käärmeestä ja koko elekielestä näki, että koira on singahtamassa vauhdilla, jos tarve tulisi.
Eucalyptuksen ilmaisu onnistui vasta kun käärmeennahka poistettiin korista, muut häiriöhajut eivät Tihkua häirinneet, enkä tullut itse asiassa niistä kysyneeksikään. 
Tämä oli oikeastaan ihan hyvä havainto kesän mahdollisia käärmekohtaamisia silmällä pitäen, kaikesta näki, että Tihku tiesi käärmeen olevan vaarallinen, joten ehkäpä se ei syöksy elävänkään käärmeen kanssa lähituttavuuksiin.

Neljäs alue - peruskamaa, hyvää etsintää, tarkennus ja nopea löytö.

Sellaiset oli ne treenit ja yhdet vielä odotettavissa ennen joulu-ja uudenvuoden taukoa :) .



Treenivuoron odottelija - "Koska mennään?"




maanantai 28. elokuuta 2023

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla II

Kuusistonsalmen rantareitin tutkiminen jatkuu! Kirjoittelin keväällä uudesta lenkkireitistäni Kaarinan Kuusistonsalmen rantoja pitkin. Tuolloin taivalsin Kaarinan Hovirinnan rannalta Kaarinan Voivalan rannalle ja takaisin (kyseessä ei ole rengasreitti), LINKKI aiempaan kirjoitukseeni, reitin alkupäähän. Se oli kuitenkin vain pätkä tuota Kuusistonsalmen reittiä, jolla on kokonaispituutta yli 13 kilometriä. Niinpä jätin seuraavat etapit odottamaan tulevaa sopivaa hetkeä.

Tuo päivä koitti sitten elokuun alkupuolella! Kaappasin isännän föliin ja lähdimme neljään pekkaan katsomaan miten reitti jatkuu tuolta Kaarinan Voivalan rannalta, jonne asti viimeksi patikoin.
Nyt teimmekin niin, että ajoimme autolla suoraan sinne Voivalaan ja starttasimme sieltä kohti Tuorlan majataloa, joka olisi seuraava steppi tällä rantareitillä.


Kuten aiempikin pätkä, niin myös reitti Voivalan ja Tuorlan välillä oli tällaista ihanaa hiekkatietä, joka kulkee peltojen välissä. Hiekkatie alkaa heti Voivalan uima- ja venerannan toiselta puolelta, Piikkiön puoleisesta päädystä.
Hiekkatietä kulkiessa siintää kauempana myös meri, se Kuusistonsalmi, ja ihania lehmukoita oli laitumella. Laidunta kiersi vain ohutnauhainen aita, sitä kannattanee varoa sähköiskun varalta, vaikka mitään tiedotetta asiasta ei ollut. 





Kun Voivalan rannalta pääsee tuolle hiekkatielle, niin toisella puolella kohoaa metsä ja toisella puolella on laidun. Metsään johtaa useampikin polku, oikein kutsuvan näköisiä. Ajattelin, että joskus olisi kiva tulla tutkimaan niitäkin, mutta tämä reissu kuljettaisiin "virallista reittiä".


Kutsuvan näköinen polku, jonne emme nyt poikenneet. Se on toisen reissun ohjelmanumero.

Reitti n 2.5 km yhteen suuntaan, edestakaisin noin 5 km.
Lisäpituutta saa halutessaan helposti kuljeskelemalla Tuorlan kauniilla mailla
sekä Tuorlan luontopolulla, ks kuva.



Mistä tietää, että aletaan olla Tuorlan mailla? No siitä, että tällainen punainen latorakennus alkaa siintää näköpiirissä ja pieni puron ylittävä silta. 



Tuorlan Majatalo 
Tuorla on oikeastaan vanha kartano. Turkin ja kaivelin hieman, ja ensimmäinen maininta Tuorlasta on vuodelta 1515, mutta alueella tiedetään olleen asutusta jo 1200-luvulla. 

Tuorlan silloinen kartano on ollut eri sukujen omistuksessa ja siinä on 1800-luvulla toiminut 2-vuotinen maanviljelyskoulu sekä tyttöjen puutarhakoulu. Nykyisin tänä päivänä siinä toimii Majatalotoiminnan lisäksi Maaseutuopisto Livia, eli samoissa aiheissa pysytellään, vaikka vuosisadat ovat vaihtuneet.

Tuorlan vanha kartano, eli Majatalon päärakennus

Näin mainostaa Majatalo: "Majatalossa voi kokea aidon mummola-tunnelman. Ravintolan ja sen yhteydessä toimivan vanhanajan puodin talo on rakennettu 1820-luvulla silloisen tilan voudin kodiksi ja toimistoksi. Päivittäin tarjolla oleva lounaspöytä on katettu perinteisellä ruualla, paikallisia reseptejä unohtamatta.
Samalla alueella toimii Väisälän avaruuspuisto ja Maaseutuopisto Livia. Tuorlasta löytyykin kaikkea maan ja taivaan väliltä: maaseutua ulkona laiduntavine lehmineen ja avaruuden ihmeitä vaikkapa planetaarioesityksessä. Kesäaikaan majatalon pihapiirissä on kanoja ja lampaita.
Tuorlan alue ja läheiset metsät ovat suosittu ulkoilukohde. Tuorlan kulttuurimaisemissa on mukavaa viettää viikonloppua, olipa ilma mikä tahansa! Luontopolulla tutustut alueen erityiseen luontoon. Lapsia metsään on tehty peikkopolku, jonka varrella on mukavia tehtävärasteja. Tuorlan Majatalo ympäristöineen soveltuu myös viihtyisän kokouspäivän, perhejuhlien tai yritystilaisuuksien viettoon
.".


Itse en ole koskaan aterioinut Tuorlassa, mutta sen putiikissa asioinut useitakin kertoja, ja niin ihania tuotteita (lähituottajien) heillä on, että aina ostelen myös impulssiostoksia.

 

 


Yllä joitakin kuvia Tuorlan kauniista ja hyvin hoidetusta pihapiiristä.

Pienen pettymyksen koimme Tuorlaan saavuttuamme, sillä olimme suunnitelleet nauttivamme kahvit ja jätskit Tuorlan kahvilasta, mutta sepä olikin jo sulkeutunut, joten jouduimme kaikki neljä tyytymään vesihörppyihin, joita kannoimme repussa mukanamme. Vesihuikat maistuikin hyvälle helteisenä päivänä!

Tuorlassa käännyimme ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Matkaa Voivalan rannalta Tuorlaan kertyi yhteen suuntaan noin 2,5 kilometriä, joten edestakainen reissu muodosti noin 5 kilometrin lenkin. Sille saa helposti pituutta lisää kiertelemällä Tuorlassa enemmänkin ja poikkeamalla Tuorlan luontopoluille, mutta tällä kertaa meille riitti tuo viiden kilsan keikka. 





Kuusistonsalmen reitti on myös osa Turun Yliopiston Aikavaellus-reittiä (LINKKI), joka alkaa juuri tuolta Tuorlasta ja seuraa Kuusistonsalmea, mutta jatkuu Kaarinasta vielä eteenpäin Turkuun asti. Niinpä matkan varrelta voi löytää tuollaisia kylttejä, jotka kertovat, mitä maapallolle missäkin vaiheessa on alkuräjähdyksen jälkeen tapahtunut. 

Keväällä kuljin siis reitin Hovirinnasta Voivalaan, ja nyt tällä kertaa Voivalasta Tuorlaan.
Vielä on pätkä Tuorlasta Piikkiön Raadelmaan jäljellä. Sen vuoro on jonain kauniina syyspäivänä :) .

keskiviikko 9. elokuuta 2023

Koirien aivoituksia - oma etu vai toisen etu?

Koirien aivoituksia olen pohtinut taas, se on niin kiinnostava aihe! Ihan kuin me ihmisetkin, on koiratkin erilaisia, ja niiden taitojen ja tekemisten havainnoiminen on minusta todella mielenkiintoista.

Jokin aika sitten minulle syttyi oivalluslamppu eräässä Wiimaa ja Tihkua erottavassa asiassa. Molemmat ovat hoksaavaisia ja aloitteellisia koiria. Mutta niiden tekemisissä on perustavanlaatuinen ero:



WIIMA
Wiima seuraa ympäristön tapahtumia siinä suhteessa, miten ne vaikuttavat häneen itseensä ja sitä myöden myös käyttää aivosolujaan edistääkseen omaa tilannettaan. Esimerkiksi tässä tarinassa LINKKI kerron Wiiman keksinnöstä päästä hieman huijaamalla (ei varmaan tarkoituksella, mutta ihmiselle se näyttäytyi pienenä huijuna) käsiksi myös Tihkun ruokaan. Fiksu veto Wiimalta. Samantyyppisiä älynväläyksiä on Wiimalla esiintynyt muitakin, mutta tosiaan, niitä yhdistää tavoite Wiiman oman tilanteen paranemisesta - useimmiten Wiiman kekseliäisyys ja toiminta liittyy makupalan hankintaan, tilanteet vaan vaihtelevat! Hän kun on melkoisen ahne tätikoira!


TIHKU
Tihku sitten taas on hauska epeli, sillä hän pyrkii teoillaan edistämään pääasiassa muiden kuin itsensä hyvinvointia. Tihku tarkkailee ympäristöään hyvin tarkasti ja aktiivisesti, ja huomaa kaikki tilanteet ja äänet. Jotkut jutut hän tietenkin jättää huomiotta, joihinkin hän katsoo voivansa reagoida itse, mutta sitten välillä on tilanteita, joihin hänen mielestään olisi hyvä noutaa emäntä tai isäntä paikalle, ja tällöin hän kipittää luokse ja lähtee kuljettamaan ihmistä "tapahtumapaikoille".

Erityisen ahkeraan Tihku huolehtii Wiimasta ja jos Wiima on jotenkin ”pulassa”, niin Tihkun mielestä on kiireen vilkkaa noudettava minut apuun.  


Eräs tyypillinen arjen tilanne tapahtui juuri muutama päivä sitten. Olin puuhaamassa talon sisätiloissa, kun Tihku yhtäkkiä saapui luokseni sen näköisenä, että olisi syytä seurata häntä. Tihku johdatti minut mökin terassin portille, joka oli läiskähtänyt kiinni niin, ettei Wiima päässyt sisään ja hän ressukka istui portin takana odottamassa. Äkkiä päästettiin Tihkun kanssa Wiimakin terassin puolelle ja taas oli rauha maassa!

Tihkun assistenttikäytös on johtanut Wiiman omien "pyyntökäytösten" sammumiseen. Esimerkiksi ennen vanhaan Wiima olisi haukahtanut siellä aidan takana. Nyt hän odotti, että Tihku hoitaa homman... eli Wiimakin on oppinut hyödyntämään pikkuveikkaa :) !

Samaa esiintyy ihan kotonakin, vaikkapa kun Wiima haluaa ulos. Ennen vanhaan, siis ennen Tihkua, jos Wiima halusi ulos pihalle, hän tuli tiiviisti tuijottamaan minua eteisestä käsin, jolloin tiesin avata ulko-oven hänelle.
Nykyisin Wiima vaan menee istumaan ulko-oven eteen. Tihku, joka tietenkin huomaa tämän, saa työtehtävän ja hänelle tulee kiire noutaa minut paikalle ovea avaamaan, ja niin pääsee Wiima pihalle. Yleensä samalla ovenavauksella pihalle hyppää Tihkukin, mutta on ollut sellaisiakin kertoja, ettei hän olekaan itse halunnut ulos, vaan on todellakin vain hoitanut tuon tehtävän saada Wiimalle oven auki.

Tai kun Wiima alkaa illalla huokailla, että koskakohan sitä iltapalaa saisi, niin Tihku nousee paikaltaan ja tulee luokse katsomalla viestimään, että etkös jo kuule, että Wiimalla on nälkä.

Aina eivät tapahtumat sentään liity Wiimaan, vaikka hyvin usein liittyvät! Joskus kun Tihku on pihalla, niin hän saattaa nähdä jotain, mikä saa hänet haukkumaan. Sitten hän voi yhtäkkiä kaahata sieltä ulkoa sisään ja lähtee viemään minua ulos, mutta en ole näillä kerroilla oikein päässyt selville, että mikä nimenomainen asia häntä on näillä kerroilla hermostuttanut. Rosvo oli varmaan jo ehtinyt pelästyä hänen haukkua ja hävitä😃!

Aiemmin Tihku myös haki minut paikalle aina kun uunin kello alkoi ruuanvalmistuksessa piipata. Se toiminta on joskus talvella tai kevättalven aikaan sammunut - uuni piippaa varmaan niin usein, ja hän on huomannut, että noteeraan kovan kelloäänen itsekin.

Tihku on myös herkkä käyttämillemme äänensävyille. Onneksi emme isännän kanssa ole penkkiurheilijoita, sillä pelejä katsoessa voisi joskus alkaa hermostuttaa, jos Suomi joutuu häviölle. Tihku kuulee hermostumisen sävyt äänessä ja tulee heti katsomaan ja rauhoittelemaan sellaisia kuullessaan, siinä kun Wiima levollisesti kellii pöydän alla ja antaa minun ihan rauhassa sadatella. 

Meille onkin vähän vitsiksi isännän kanssa tullut, että jos joku asia toisen tekemisessä harmittaa, sillä lailla vähän leikillään, niin ei päästetäkään ärtymystä ääneen, vaan sanotaankin asia oikein hunajaisesti, ettei koira vaan hermostu! 


*******

Joten aika hauskoja tyyppejä nuo Wiima ja Tihku hoidellessaan omia tärkeitä hommiaan. Olisi kiva kuulla jonkun eläinkäytösbiologin kommentit näistä käytösten eroista ja ymmärtää itse paremmin, mistä kaikki kumpuaa.
Molemmat koirat ovat itsenäisiä luonteeltaan, Wiima kyllä vielä itsenäisempi.

Kirjoitin alussa, että Wiima hoitaa omaa etuaan ja Tihku toisten etua. Loppujen lopuksi tietenkin Tihkukin eläimenä ajattelee omaa etuaan, mutta sen etu näyttää enemmän riippuvan "lauman" edusta. Toki  Wiimankin etu lähtee siitä, että "lauma" on koossa, mutta hän ei selvästikään ajattele asiaa niin laajasti; hän vaan keskittyy miettimään omaa hyvää oloaan ja yksinkertaisesti vain luottaa siihen, että olen paikalla jakamassa aamupalaa seuraavanakin aamuna!


Onko sinulla tämän tyyppisiä havaintoja omista koiristasi? Kenen hyvän olon varmisteluun sinun koirasi kallistuu, omansa vai toisten? Tai muita havaintoja tai taustoitusta näihin asioihin? Olisi kiva kuulla!




sunnuntai 6. elokuuta 2023

Kesämökkeilyä

Tänä kesänä on ehditty mukavasti mökkeillä, pari pitempää jaksoa. Alkukesällä, sekä tuossa heinäkuussa. Tämä postaus on valokuvamättö noista ihanista päivistä!
Mökkeilyssä on parasta se, kun kodin askareet jäävät taakse ja voi rentoutua ihan niiden asioiden kanssa, mitkä sattuu haluttamaan!




Wiiman ja Tihkun rantariemua :)


Täh, sanoitko jotain?
Vedet on toistaiseksi olleet ihanan kirkkaat! Sinilevääkin on uutisten perusteella ollut, mutta ei vielä omaan rantaamme ajautunut. Mikä onni!

Kun Wiima oli pikkutyttö, olivat ensimmäiset vuodet touhukkaita. Wiima on nenäkoira ja lähtee helposti jäljelle, joten vaikka se ei varsinaisesti "karkaillut", niin välillä se joutui nenänsä perässä aika pitkälle mökin pihamaalta. Lisäksi se on niin itsenäinen, ettei sille tule mikään hätä itsekseenkään.

Välillä olimme helisemässä ja aloimme miettiä aitaa mökin ympärille, mutta emme oikein olisi halunneet, kun sitten olisimme itsekin siellä aidan sisällä.

Onneksi asia muuttui, kun Wiima aikuistui - kolme vuotta täytettyään, se alkoi yhtäkkiä pysytellä pihalla, tai ainakin tuli kutsusta, jos oli joutunutkin vähän pidemmälle. 

Tihku on toisenlainen. Hän pitää koko ajan valvonnassaan mitä mökin pihalla tapahtuu ja käy oma-aloitteisesti tuon tuosta myös luonani ilmoittautumassa, jalkaan tökkäämässä, ja siten kertomassa, että "täällä ollaan". Oikeasti kylläkään Tihkun näkökulmasta ei taida olla kyse "ilmoittautumisesta", vaan se on osa hänen valvontajärjestelmäänsä, ja hän käy tarkistamassa, että minulla on asiat reerassa ja, että olen siellä missä sovittiin. 

Tuo on hurjan kiva ominaisuus, että koira pitää itse yhteyttä ihmiseensä. Jonkinlainen laumavietti on siinä Tihkulla vahvana, vaikka toisaalta esimerkiksi katsekontakti voi joissain kohdissa olla Tihkulle paineistava - mutta ehkä se on eri juttu (?).

Pidimme koko kesän mökillä ollessamme Tihkulla gepsiliiviä, Tihku siis vapaana koko ajan. Jossain kohdassa ajattelin, että turha juttu koko gepsi, kun koira pysyy niin hienosti lähistöllä ja tulee kun kutsutaan. Kunnes tuli se kerta, kun palasimme lenkiltä ja edessä vähän matkan päässä sujahti peura metsään. Tihku oli vapaana, ja avot - sinne lähti. Eipä hän taaskaan ollut pitkää aikaa poissa, muutaman minuutin vain, mutta oli lohdullista, että näin gepsistä koko ajan missä hän viilettää. 

Tihkulla on tuo saalisvietti, peräänlähtö, todella vahva ominaisuus. Saapa nähdä saanko sitä ikinä karsittua hänestä pois... tai karsiutuuko se iän myötä. Hän on vasta kaksi vuotias ja risat, mutta edes LAT-yritelmäni eivät ole juurikaan tilannetta muuttaneet, tai siis - eivät ollenkaan muuttaneet.






Mökki mereltä päin.
Laituri, tuo vasemman puoleinen, valmistui ehkä viitisen vuotta sitten, ja tuo katos viime kesänä. Siinä katoksen alla ollaan siitä asti monet illat istuttu, keskenämme ja ystävien kanssa.
Oikean puoleinen laituri on vähän "risa", mutta kun siitä isännältä kyselin, niin aikomuksensa oli nostaa sekin uuteen uskoon!


Illanviettoa ystävien kanssa



Hämähäkkiaiheisia kirjoja! Tietenkin kun luonnon keskellä ollaan :) !

Kuten kuvista yllä näkyy, yksi mielihetkistäni mökillä ovat aamut. Keitän aamukahvit - tai isäntä keittää - teen leivät ja hipsin terassille aamiaisen ja kirjan kanssa. Siinä sitten kuluukin tovi kirjaa lukiessa. Koirat on siinä kohtaa jo päässeet aamupissille ja "number 2:llekin", jos on haluttanut, niin heillekin maistuu hyvin pienet terassitorkut.
Kuvat ovat juhannuksen jälkimainingeissa ja kulahtanut juhannuskoivun oksa vielä sinnittelee terassinkulmalla :D.


Terassitorkkuja


Ennen vanhaan oli lapsi aina vessaseurana. Hänen kasvettuaan isoksi, ovat koirat ottaneet sen tehtävän. Tässä Tihku on tullut tarkistamaan, että huussissa kaikki hyvin :) .
Ja... toinen makailee huussipolulla samoissa puuhissa! (alakuva)


Iltalenkillä. Mökkimme on saaressa, jossa oli aiemmin hiekanottoa, ja sen jäljiltä jäi kaunis pikku järvi saaren sisäpuolelle. Hiekanotto on joitakin vuosia sitten päättynyt, mutta järvi on jäljellä. Teen usein lenkin sen ympäri - maisema on kaunis, ja mikä parasta, järvessä ei ole esiintynyt sinilevää.
Joskaan tänä kesänä sitä ei ole näkynyt meillä päin meressäkään - vielä.


Tässä kuvassa vasemmalla siintää kylläkin meri, mutta tuo mainittu järvi onpi alakuvissa.
Järven ympäri kiertää hiekkatie, sillä hiekka-autot ja traktorit niitä aikanaan tarvitsivat.








Tuli melkein taiteellinen kuva! Ihan vahingossa :) .
Ostin tuollaiset pikkupullot maljakoiksi koristamaan rantapöytää, ja niihin kukkasiksi kaisloja ja heiniä.  




Yhdellä viikolla oli komeita pilviä. Vähän satelikin, mutta pääasiassa vedet tuli taivaasta maahan vasta lähempänä mannerta ja saaressa oli kuivaa. 



Tihku aterioi kaislanvartta. Hänestä on tullut samanlainen laiduntaja kuin Wiimakin on.
Ei tarvitse unelmoida "maisemointilampaista" :D






Tervetuliaiskomitea ja turvajärjestelmä viritetty vastaanottoon :) 





Pientä leikinpoikasta taas :)


Nuorimies Tihku Tiihonen


Tämän kuvan julkaisin Facebook -feedissä juhannustoivotuksena. Tässä odotellaan juhannusvieraiden saapumista, tuolien täyttymistä ja iloista puheensorinaa!


Venehommia tietenkin myös!







Kesämökin nuori isäntä katselemassa tiluksiaan mökin portailla :)


Sellaisia kesätunnelmia. Ihanaa leppoisaa oleskelua. Ja vielä on kesää jäljellä 💚!