perjantai 3. toukokuuta 2024

Voihan selkä sentään!

Eilen torstaina 2.5.2024 sain ikäviä uutisia. Ja yllättäviä! Kerrataanpa kuitenkin pikakelauksella ensin koko tarina:
Nimittäin Tihkulla on jo syksyllä ollut jonkinlainen kipuoire selässä lannerangan alueella. Oirehtiminen ei ollut selkeää eikä sitä ole voinut havainnoida esimerkiksi liikkeen kautta: Tihku liikkuu vauhdilla, hyppää ja kiipeää, käyttää jalkojaan symmetrisesti, nousee mielellään takajaloilleen ja niin edelleen. Oirehtiminen kuitenkin näkyi esimerkiksi ajoittaisena näykkimisenä kohti alaselkää, sekä jossain kohtaa havahduin, että selkälinja näytti aavistuksen pyöreältä.



Tästä huolestuneena toimitin Tihkun lääkäriin syksyllä ja löydöksenä eturauhastulehdus ja virtsakiteet. Eturauhastulehdus hoidettiin, mutta sitten se vuodenvaihteessa uusiutui ja taas hoidettiin samaa vaivaa. Eturauhastulehdus - sain kuulla - heijastelee juuri tuohon alaselän alueelle, ja vaiva tuntui selittävän oiretta.

Kun hoitojakso oli ohi, niin kuitenkin edelleen aika ajoin näin sitä alaselkään suuntautuvaa kirputtamista, ja lähdettiin käymään fyssarilla ja purettiin lihaskireyksiä.

Kevättalven mittaan olin ajatellut, että Tihkun selkälinja näytti oikeastaan aika kivalta taas, mutta edelleen toisinaan - ei päivittäin, mutta ainakin muutaman kerran viikossa - näin sellaisia näykkäysyritysiä kohti lannetta.

Varasin taas lääkärin ajatellen, että oliko se himputin eturauhanen jälleen kerran ottanut itseensä ja tulehtunut, mutta nyt varasin ajan toiselle lääkärille. 


LANNERANGASSA KIPUPISTE
Tämä lääkäri ultrasi Tihkun ja totesi, että eturauhanen oli nyt aivan siisti, mutta löysikin kipupisteen lannerangasta nikamia painellessaan. Itsekin olin tätä tehnyt yrittäessäni ymmärtää mistä kyse, mutta ilman kipuhavaintoa, en ollut tainnut osata rankaa oikealla tavalla painella. 

"Aristaa lannerangan keskiosaa kahden nikamavälin kohdalta, muualta selästä ei aristuksia", lukee hoitokertomuksessa.

Tihku sai pistoksena tulehduskipulääkettä ja kotiin tulehduskipulääkekuurin (Loxicom). Lääkäri kehotti seuraamaan tilannetta, ja jos tilanne jatkuisi, niin sitten ortopedille.

Niin jäätiin katsomaan tilannetta ja toimitin Tihkun osteopaatille pari hoitokertaa. Mietiskelin, mitä tekisin seuraavaksi ja tulin siihen päätökseen, että ennen mitään seuraavia muuveja kävisimme jututtamassa ortopediaan erikoistunutta lääkäriä. Varasin ajan PetVet Ortoon.





Painajainen nimeltä Spondyloosi
Eilen torstaina olimme vastaanotolla. Lääkäri teki tutkimuksen palpoimalla ja päätyi samaan tulokseen kuin aiempikin lääkäri, että kipupiste paikallistuu lannerankaan. Lääkäri ehdotti röntgausta ja minä myötäilin, koska sama ajatus oli itsellänikin ollut mielessä. Asia olisi selvitettävä. 

Tihku rauhoitettiin ja vietiin kuvauksiin. Sitten sainkin uutiset:


- kaularanka: ei löydöksiä
- rintaranka: ei löydöksiä
- lanneranka ja ristiselkä: lievää osteofytoosia (alkava spondyloosi) L5 nikaman kraniaalisessa päätelevyssä. L6-7 nikamaväli hieman kaventunut, lievää osteofytoosia L6 nikaman kaudaalisessa päätelevyssä, lisäksi epätasaisuutta nikaman dorsaalireunassa selkäydinkanavan alueella.
DIAGNOOSI: alkava spondyloosi lannerangassa, lievä kaventuma L6-7.

Hoitona nyt hermokipulääke Neurontin, ja seurataan loppuuko tai muuttuuko oireilu hoidon aikana, tai palaako se hoidon loputtua. Liikunnan osalta ei muutoksia, jotta voi paremmin arvioida lääkkeen vaikutukset. 

Lääkäri tosin painotti, että löydökset olivat tällaiset, mutta varmuutta siitä, aiheuttaako löydökset oireilun, ei ole. Toisaalta, itse ajattelen - ja varmaan lääkärikin, että löydetyt muutokset sijaitsevat juuri oireilevalla alueella, eli todennäköisesti ne siellä taustalla nyt kiusaavat. 


Mitä nyt ??
Olen vähän pöllämystynyt uusien tietojen, tuon spondyloosin, edessä. Asia on sanana tuttu ja hieman olen sitä jo ehtinyt googlailla, mutta en ole varsinaisesti  aiemmin joutunut asian kanssa tekemisiin, joten nyt täytyy hieman sulatella ja opiskella, mitä tilanne meille tarkoittaa.

Aika hämmentävää myös, sillä Tihkun selkähän on kuvattu puhtaaksi joulukuussa 2022, eli vain puolitoista vuotta sitten, ja  nyt hän täyttää viikon päästä vasta 3,5 vuotta. Miten äkkiä tuollaista alkavaa spondaria koiraan sitten voi syntyä? 

En hoksannut pyytää kuvia itselleni, mutta laitoin eläinlääkäriasemalle meiliä, jos saisin kuvat talteen sähköpostiini. 

Sellainen ajatus tässä miettiessä ainakin on virinnyt, että A) lihashuolto ja jumppa on nyt entistä tärkeämpää, sekä B )  viralliset kuvat osoittavat nyt SP0 tulosta, joten jollain aikavälillä lienee syytä otattaa uudet kuvat virallisina ja C ) uudet kuvat myös senkin takia, että mahdollinen virhediagnoosi tulee poissuljettua - en pääse ihmettelemästä sitä, että spondyloosi olisi näin nopeasti voinut kehittyä. 

Niin ja olin ilmoittanut meidät luonnetestiin nyt toukokuussa, mutta sieltä vetäydyin nyt pois, kun en osaa arvioida miten tuo oireilu sitten voi vaikuttaa tuloksiin ja toisaalta Tihkun lääkekuurihan myös estää osallistumisen. Luonnetesti kyllä kiinnostelee edelleen, mutta nyt jään odottamaan seuraavaa "hyvää hetkeä", eli kun tämä shouvi on saatu hallintaan.

Mielellään kuulisin, mikäli sinun koirallasi on spondyloosia, etenkin "alkavaa spondyloosia", miten on oireillut ja miten vauhdilla etenee?

Semmoisia uutisia Tihkulasta. Onni onnettomuudessa kuitenkin - Tihku on niin iloinen ja liikkeiltään "siisti, symmetrinen ja ulottuva" (voiko noin sanoa?), että vaikuttaa siltä, ettei kipuoire koko ajan häntä kiusaa, vaan kyse on hetkittäisistä tilanteista, kun niitä kirputuksia alaselkää kohden ilmenee. Toivottavasti ei ikävämmäksi muutukaan. Lääkärin mukaan ja lukemani mukaan, nämä ovat usein myös oireettomia löydöksiä, ja siihen suuntaan toivon että meilläkin tie johtaa.





4 kommenttia:

  1. Onpa ikävä löydös. :( Toivottavasti haittaa Tihkun menoa mahdollisimman vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, äläpä muuta sano! Sitä toivon kaikkein eniten, ettei Tihku joutuisi kipujen kanssa elämään.

      Tuon jälkeen on tapahtunut sellaista, että sain nuo kuvat itselleni ja näytettyäni niitä eteenpäin, sain yhden toisen kommentin, jonka mukaan spondyloosia on niin vähän, ettei sitä oikeastaan edes huomaa, jos ei tietäisi.
      No, ilmeisesti se on kuitenkin etenevää, eli saas kattoo ny.

      Ajatus on, että joskus syksymmällä kiikutan nuoren herran uudelleen virallisiin selkäkuviin, ja katsotaan mitä siellä sanotaan. Toivon, että kaikki löydökset ovat silloin hävinneet kuin tuhka tuuleen ja Tihkulle olisi tapahtunut ihmeparantuminen <3.

      Poista
    2. Olipa harmillinen yllätys tosiaan. :( Mestallahan joulukuulla todettiin myös spondyloosi, mutta iäkkäämmällä koiralla se on vähän helpompi hyväksyä kuin vasta nuorella, jonka pitäisi olla vielä elämänsä kunnossa. Mesta on onneksi nyt ollut parempi ja ollaan pidetty kipulääkityksestäkin taukoa.
      https://teamvallattomat20.blogspot.com/2024/01/spondyloosi-koiralla-ikava-yllatys.html

      Jäin miettimään tuota Tihkun uusintakuvausta, että oliko lääkärin kanssa puhetta, millä aikavälillä se olisi hyvä tehdä? Jos piikkejä ei vielä ollut (onneksi näin), vaan vasta kehittymässä, näkyvätkö syksyllä riittävästi virallisiin kuviin vai vasta vähän myöhemmin. En tiedä, kunhan pohdiskelen. :) Ymmärrän toki, että omalle mielelle haluaisi mahdollisimman nopeasti vahvistuksen, että onko siellä jotain vai sittenkään ei. <3

      Poista
    3. Kiitos viestistä ja ihana kuulla, että Mesta on voinut hyvin jopa ilman lääkettä (taisin sitä kysyäkin kommentissani blogissasi, mutta nyt huomasinkin tuon osion vastauksessasi).

      Lääkärin kanssa ei ollut puhetta uudelleen kuvaamisesta ollenkaan, olin liian pöllämystynyt sitä edes kysyäkseni. Tosiaan - vähän varmistelumielessä menisin kuvauksiin syksyllä, sekä, että tieto on sitten virallinenkin. Ehkäpä sitä selkää on hyvä kuvata uudelleen sitten jonkun vuodenkin päästä, oireista riippuen statuskuvan saamiseksi, mutta nyt tuntuu siltä, että haluan saada nimen ja vaikeusasteen tälle harmille.

      Oli kyllä todella ikävä löydös, ja sitenkin hyvin ikävä kun Tihku on kovin liikkuvainen, hyppääväinen, kiipeäväinen, ulottuvainen, niin toivon, että se saa jatkaa liikunnallista elämäänsä ilman kipuja.

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku