lauantai 4. toukokuuta 2024

Tätikoira Wiiman 12-vuotissyntymäpäivät

Huhtikuussa 20.4.2024 juhlittiin Wiimaa, jolle tuli täyteen kokonaiset 12 vuotta elettyä elämää. Tosiasiallisesti samana päivänä juhlittiin myös poikaani, joka oli täyttänyt neljännesvuosisadan viikkoa aiemmin, mutta vasta samana päivänä ehti tänne syntymäkotiinsa niitä juhlimaan meidän vanhempien ja isovanhempien kanssa, joten päivässä oli paljon juhlittavaa!


Wiima on edelleen aktiivinen koira, joka haluaa olla kaikessa mukana, innostunut tekemisestä ja yhteistyöstä, ja leikittää Tihkua - joskus enemmän kuin mitä Tihku viitsisi - ei Tihkuakaan laiskota, kaukana siitä, mutta hänellä on välillä mielestään parempaa puuhaa kuin tätikoiran kanssa piehtarointi :D.

Wiima on kymmenpäisestä pentueesta, josta tiedän ainakin yhden lähteneen pilvenreunalle, voi olla useampikin, mutta kaikkien kanssa ei ole yhteys säilynyt. 

Synttäreiden kunniaksi käytiin myös eläinlääkärissä (23.4.24) vuosikontrollissa, samalla verikokeet ja sydänäänet. Kaikki näytti kokeiden perusteella hyvältä, paitsi munuaisarvo, joka oli edelleen viitearvoissa, mutta noussut reilusti viimevuotisesta. Munuaisarvot olisi syytä käydä tsekkaamassa syyspuolella uudelleen.

Lisäksi Wiimalla on todettu kalkkeumaa olkanivelissä - tai nivelet itsessään siistit, kalkkeuma on supraspinatuksissa, kiertäjäkalvosimissa, ja se aiheuttaa aika ajoin pientä toisen jalan kevennystä.
Tämän otin puheeksi, ja Wiima sai elämänsä ensimmäisen Librela-pistoksen. Oiretta ei ilmene jatkuvasti vaan välillä, niin aika näyttää auttaako pistos.
Kuvissa alla tätikoira eläinlääkäriaseman odotushuoneessa.



Pitkää ikää rakkaalle Wiimalle, sydämeni puolikkaalle. Wiima on ensimmäinen koirani, ja koira, jota minulla ei pitänyt voida olla (allergia- ja astmasyistä), mutta jollaisesta olin koko elämäni pikkutytöstä asti haaveillut. Wiima oli siten toiveideni täyttymys ja hän on hienosti opettanut minulle, millaista meidän ihmisten ja koirien ystävyys ja dialogi voikaan olla.



Tietenkin kuului syntymäpäivään myös paljon haleja ja paijausta <3



Ja tähän loppuun pieni pätkä Wiiman raskaasta iltapäivästä koirayhdistyksen kentällä, kun emäntä unohteli avainnippuaan sinne tänne ja koko ajan piti olla etsimässä, että minne olivat avaimet joutuneet. Onneksi nenä toimii :) !




(Youtube)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku