lauantai 4. toukokuuta 2024

Tätikoira Wiiman 12-vuotissyntymäpäivät

Huhtikuussa 20.4.2024 juhlittiin Wiimaa, jolle tuli täyteen kokonaiset 12 vuotta elettyä elämää. Tosiasiallisesti samana päivänä juhlittiin myös poikaani, joka oli täyttänyt neljännesvuosisadan viikkoa aiemmin, mutta vasta samana päivänä ehti tänne syntymäkotiinsa niitä juhlimaan meidän vanhempien ja isovanhempien kanssa, joten päivässä oli paljon juhlittavaa!


Wiima on edelleen aktiivinen koira, joka haluaa olla kaikessa mukana, innostunut tekemisestä ja yhteistyöstä, ja leikittää Tihkua - joskus enemmän kuin mitä Tihku viitsisi - ei Tihkuakaan laiskota, kaukana siitä, mutta hänellä on välillä mielestään parempaa puuhaa kuin tätikoiran kanssa piehtarointi :D.

Wiima on kymmenpäisestä pentueesta, josta tiedän ainakin yhden lähteneen pilvenreunalle, voi olla useampikin, mutta kaikkien kanssa ei ole yhteys säilynyt. 

Synttäreiden kunniaksi käytiin myös eläinlääkärissä (23.4.24) vuosikontrollissa, samalla verikokeet ja sydänäänet. Kaikki näytti kokeiden perusteella hyvältä, paitsi munuaisarvo, joka oli edelleen viitearvoissa, mutta noussut reilusti viimevuotisesta. Munuaisarvot olisi syytä käydä tsekkaamassa syyspuolella uudelleen.

Lisäksi Wiimalla on todettu kalkkeumaa olkanivelissä - tai nivelet itsessään siistit, kalkkeuma on supraspinatuksissa, kiertäjäkalvosimissa, ja se aiheuttaa aika ajoin pientä toisen jalan kevennystä.
Tämän otin puheeksi, ja Wiima sai elämänsä ensimmäisen Librela-pistoksen. Oiretta ei ilmene jatkuvasti vaan välillä, niin aika näyttää auttaako pistos.
Kuvissa alla tätikoira eläinlääkäriaseman odotushuoneessa.



Pitkää ikää rakkaalle Wiimalle, sydämeni puolikkaalle. Wiima on ensimmäinen koirani, ja koira, jota minulla ei pitänyt voida olla (allergia- ja astmasyistä), mutta jollaisesta olin koko elämäni pikkutytöstä asti haaveillut. Wiima oli siten toiveideni täyttymys ja hän on hienosti opettanut minulle, millaista meidän ihmisten ja koirien ystävyys ja dialogi voikaan olla.



Tietenkin kuului syntymäpäivään myös paljon haleja ja paijausta <3



Ja tähän loppuun pieni pätkä Wiiman raskaasta iltapäivästä koirayhdistyksen kentällä, kun emäntä unohteli avainnippuaan sinne tänne ja koko ajan piti olla etsimässä, että minne olivat avaimet joutuneet. Onneksi nenä toimii :) !




(Youtube)


perjantai 3. toukokuuta 2024

Voihan selkä sentään!

Eilen torstaina 2.5.2024 sain ikäviä uutisia. Ja yllättäviä! Kerrataanpa kuitenkin pikakelauksella ensin koko tarina:
Nimittäin Tihkulla on jo syksyllä ollut jonkinlainen kipuoire selässä lannerangan alueella. Oirehtiminen ei ollut selkeää eikä sitä ole voinut havainnoida esimerkiksi liikkeen kautta: Tihku liikkuu vauhdilla, hyppää ja kiipeää, käyttää jalkojaan symmetrisesti, nousee mielellään takajaloilleen ja niin edelleen. Oirehtiminen kuitenkin näkyi esimerkiksi ajoittaisena näykkimisenä kohti alaselkää, sekä jossain kohtaa havahduin, että selkälinja näytti aavistuksen pyöreältä.



Tästä huolestuneena toimitin Tihkun lääkäriin syksyllä ja löydöksenä eturauhastulehdus ja virtsakiteet. Eturauhastulehdus hoidettiin, mutta sitten se vuodenvaihteessa uusiutui ja taas hoidettiin samaa vaivaa. Eturauhastulehdus - sain kuulla - heijastelee juuri tuohon alaselän alueelle, ja vaiva tuntui selittävän oiretta.

Kun hoitojakso oli ohi, niin kuitenkin edelleen aika ajoin näin sitä alaselkään suuntautuvaa kirputtamista, ja lähdettiin käymään fyssarilla ja purettiin lihaskireyksiä.

Kevättalven mittaan olin ajatellut, että Tihkun selkälinja näytti oikeastaan aika kivalta taas, mutta edelleen toisinaan - ei päivittäin, mutta ainakin muutaman kerran viikossa - näin sellaisia näykkäysyritysiä kohti lannetta.

Varasin taas lääkärin ajatellen, että oliko se himputin eturauhanen jälleen kerran ottanut itseensä ja tulehtunut, mutta nyt varasin ajan toiselle lääkärille. 


LANNERANGASSA KIPUPISTE
Tämä lääkäri ultrasi Tihkun ja totesi, että eturauhanen oli nyt aivan siisti, mutta löysikin kipupisteen lannerangasta nikamia painellessaan. Itsekin olin tätä tehnyt yrittäessäni ymmärtää mistä kyse, mutta ilman kipuhavaintoa, en ollut tainnut osata rankaa oikealla tavalla painella. 

"Aristaa lannerangan keskiosaa kahden nikamavälin kohdalta, muualta selästä ei aristuksia", lukee hoitokertomuksessa.

Tihku sai pistoksena tulehduskipulääkettä ja kotiin tulehduskipulääkekuurin (Loxicom). Lääkäri kehotti seuraamaan tilannetta, ja jos tilanne jatkuisi, niin sitten ortopedille.

Niin jäätiin katsomaan tilannetta ja toimitin Tihkun osteopaatille pari hoitokertaa. Mietiskelin, mitä tekisin seuraavaksi ja tulin siihen päätökseen, että ennen mitään seuraavia muuveja kävisimme jututtamassa ortopediaan erikoistunutta lääkäriä. Varasin ajan PetVet Ortoon.





Painajainen nimeltä Spondyloosi
Eilen torstaina olimme vastaanotolla. Lääkäri teki tutkimuksen palpoimalla ja päätyi samaan tulokseen kuin aiempikin lääkäri, että kipupiste paikallistuu lannerankaan. Lääkäri ehdotti röntgausta ja minä myötäilin, koska sama ajatus oli itsellänikin ollut mielessä. Asia olisi selvitettävä. 

Tihku rauhoitettiin ja vietiin kuvauksiin. Sitten sainkin uutiset:


- kaularanka: ei löydöksiä
- rintaranka: ei löydöksiä
- lanneranka ja ristiselkä: lievää osteofytoosia (alkava spondyloosi) L5 nikaman kraniaalisessa päätelevyssä. L6-7 nikamaväli hieman kaventunut, lievää osteofytoosia L6 nikaman kaudaalisessa päätelevyssä, lisäksi epätasaisuutta nikaman dorsaalireunassa selkäydinkanavan alueella.
DIAGNOOSI: alkava spondyloosi lannerangassa, lievä kaventuma L6-7.

Hoitona nyt hermokipulääke Neurontin, ja seurataan loppuuko tai muuttuuko oireilu hoidon aikana, tai palaako se hoidon loputtua. Liikunnan osalta ei muutoksia, jotta voi paremmin arvioida lääkkeen vaikutukset. 

Lääkäri tosin painotti, että löydökset olivat tällaiset, mutta varmuutta siitä, aiheuttaako löydökset oireilun, ei ole. Toisaalta, itse ajattelen - ja varmaan lääkärikin, että löydetyt muutokset sijaitsevat juuri oireilevalla alueella, eli todennäköisesti ne siellä taustalla nyt kiusaavat. 


Mitä nyt ??
Olen vähän pöllämystynyt uusien tietojen, tuon spondyloosin, edessä. Asia on sanana tuttu ja hieman olen sitä jo ehtinyt googlailla, mutta en ole varsinaisesti  aiemmin joutunut asian kanssa tekemisiin, joten nyt täytyy hieman sulatella ja opiskella, mitä tilanne meille tarkoittaa.

Aika hämmentävää myös, sillä Tihkun selkähän on kuvattu puhtaaksi joulukuussa 2022, eli vain puolitoista vuotta sitten, ja  nyt hän täyttää viikon päästä vasta 3,5 vuotta. Miten äkkiä tuollaista alkavaa spondaria koiraan sitten voi syntyä? 

En hoksannut pyytää kuvia itselleni, mutta laitoin eläinlääkäriasemalle meiliä, jos saisin kuvat talteen sähköpostiini. 

Sellainen ajatus tässä miettiessä ainakin on virinnyt, että A) lihashuolto ja jumppa on nyt entistä tärkeämpää, sekä B )  viralliset kuvat osoittavat nyt SP0 tulosta, joten jollain aikavälillä lienee syytä otattaa uudet kuvat virallisina ja C ) uudet kuvat myös senkin takia, että mahdollinen virhediagnoosi tulee poissuljettua - en pääse ihmettelemästä sitä, että spondyloosi olisi näin nopeasti voinut kehittyä. 

Niin ja olin ilmoittanut meidät luonnetestiin nyt toukokuussa, mutta sieltä vetäydyin nyt pois, kun en osaa arvioida miten tuo oireilu sitten voi vaikuttaa tuloksiin ja toisaalta Tihkun lääkekuurihan myös estää osallistumisen. Luonnetesti kyllä kiinnostelee edelleen, mutta nyt jään odottamaan seuraavaa "hyvää hetkeä", eli kun tämä shouvi on saatu hallintaan.

Mielellään kuulisin, mikäli sinun koirallasi on spondyloosia, etenkin "alkavaa spondyloosia", miten on oireillut ja miten vauhdilla etenee?

Semmoisia uutisia Tihkulasta. Onni onnettomuudessa kuitenkin - Tihku on niin iloinen ja liikkeiltään "siisti, symmetrinen ja ulottuva" (voiko noin sanoa?), että vaikuttaa siltä, ettei kipuoire koko ajan häntä kiusaa, vaan kyse on hetkittäisistä tilanteista, kun niitä kirputuksia alaselkää kohden ilmenee. Toivottavasti ei ikävämmäksi muutukaan. Lääkärin mukaan ja lukemani mukaan, nämä ovat usein myös oireettomia löydöksiä, ja siihen suuntaan toivon että meilläkin tie johtaa.