Näytetään tekstit, joissa on tunniste seuraaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seuraaminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. syyskuuta 2021

Seuraamisen työkalujamme - imutus, 1-2-3, tarjoilu, ja mitä niitä nyt on..

Tässä postauksessa käsittelen seuruu-liikkeeseen liittyviä haasteitamme ja niitä työkaluja, joita olen siihen löytänyt ja jollain tapaa toimiviksi todennut.

Tihku 10 kk on koira, joka tykkää tehdä ihmisensä kanssa yhteistyötä. Esimerkiksi rallytokokurssilla, jonka aloitimme elokuussa, Tihku työskentelee todella kivasti ja olemme edenneet liikeiden opettelussa mielestäni varsin mukavasti.
Tihku myös luopuu hienosti muista treenikentällä olevista koirista - hetkellisiä kiinnostuksen hetkiä on pitkin kurssinkulkua, mutta luopuminen on käynyt oikeastaan yllättävän helposti (päinvastoin kuin perusulkoilussa!!).

Seuruu se kuitenkin takkuaa. Vaikka kontaktiharjoitukset onnistuvat nykyisin oikeinkin hyvin, myös jopa ihan kentälle tullessa, jolloin on vielä vähän jännittävää. Kontakti pysyy liikkeiden harjoittelussa, mutta pääsääntöisesti häviää heti kun lähdemme kävelemään samaan suuntaan (seuruu) - siinä kohtaa Tihkun keskittyminen putoaa ja vaihtuu kaikkeen siihen, mitä ympärillä on, palkoistani huolimatta. 

Viimeksi treenattiin sadesäässä ja tuulikin puhalsi roimasti. 
Onneksi ollaan säänkestävää porukkaa koko poppoo.
Lokakuussa siirrymme hallitreeneihin.

LELUPALKKAUS

Lelupalkkausta en oikein osaa seuruussa käyttää. Se on kyllä vähän harmi, sillä Tihku palkkautuu leluista todella hyvin.
Olen lelupalkkaustakin hieman alkanut jalostaa seuruuseen sellaiseen tyyliin, että kätken (veto- )lelun kämmeneni sisään, ja asetan lelukäden imutustyyliin koiran kuonon korkeudelle. Tämä kyllä toimii, joskin vielä aika railakkaasti kun on lelusta kyse :D, mutta olen varma, että tällä keinolla saamme jalostettua ihan siistiä liikettä, kun Tihku oppii, että lelua ei tässä tilanteessa saa kädestä repimällä, vaan vasta kun käsi aukeaa. Tämä olisi nami-imutukselle (ks alla) rinnakkainen tapa, mutta korkeamassa vireessä.

NAMI-IMUTUS

Tätä tyyliä olen nyt pääsääntöisesti käyttänyt. Joskus sitä kuulee sanottavan, että koira ei imuttaessa opi, koska sen ajatukset ovat ulottuvilla olevassa namissa. 
Olen kuitenkin toista mieltä, sillä Wiimankin kanssa aikanaan imuttamisella aloitin, kun en muutakaan silloin osannut. Wiiman kanssa saatoin kuitenkin edetä imutuksesta käytöksen vahvistamiseen aika nopeasti, koska se oli ja on niin perso herkuille ja herkut siis kiinnostivat enemmän kuin ympäristö - näin ei välttämättä ole Tihkun kanssa.
Niin ja Wiiman seuruuseen olen todella tyytyväinen - kontakti pysyy ja seuraamispaikkakin todella hyvin (oikealle käännöksissä joudun käyttämään pientä käsiapua jätättämisen estämiseksi, muuten sujuu kokonaan ilman apuja).

👉 Imutus siis tarkoittaa sitä, että otetaan koiran mielestä herkullinen nami käteen, ja vedetään koira mukaan liikkeeseen pitämällä namikäsi kiinni, mutta koiran ulottuvlla kuonon edessä, jolloin koira liikkuu toivottuun suuntaan namia tavoitellen.  
Tämä tyyli on tietenkin vain alkuvaiheen tyyli ja namista on jossain kohtaa luovuttava, kunhan koiralle on vahvistunut käytös seurata kättä (jonka jälkeen käsikin on vielä hyvä häivyttää eli tehdä merkityksettämäksi).


Kuvakaappaus treenifilmistä.
Tässä omatoimiharjoituksissa lenkin varrella.

TARJOAMISKÄYTÖS

Seuraamista voisi myös kouluttaa tarjoamiskäytöstä hyväksi käyttäen ja naksuttelemalla - eli palkita koira aina kun se itse hakeutuu oikeaan paikkaan.

Tihku tarjoileekin käytöksiä jonkin verran luontaisesti. Tihku esimerkiksi on oivaltanut, että kiville ja kannoille kiipeämällä saa palkkaa sekä vaikkapa ritiläalustalle astumisesta. Tässä alla toukokuinen video (Tihku 6 kk) tilanteesta, jossa ohjasin Tihkun ritilälle ja palkkasin lentävällä namilla. Sen jälkeen Tihku alkoi itsenäisesti hakeutua ritilälle ja meille syntyi hauska peli, jossa minä heittelin nameja ja Tihku juoksi ritilällä edes takaisin. Tätä pelaamme edelleen kun tällaisten ritilöiden kohdalle osumme :).

6/2021 - Tihku 6 kk
Alustaharjoitus - tarjoamiskäytös
Jos video ei näy, johtuu se mobiiliversiosta. Klikkaa tällöin sivun alareunasta internetversio.

Huolimatta siitä, että tarjoilukäytöstä löytyy, niin sitä esiintyy aika harvoin seuruussa. Olen kovasti sitä koittanut vahvistaa ja tämä on se tyyli, jolla haluaisin kouluttaa, koska tällöin koirallakin on aktiivinen rooli oppimisessa, ja oppiminen on nopeampaa. 

Jostain ihme syystä, tämä ei vaan poikkeuksia lukuunottamatta onnistu seuruussa. Tai - syy ei ole edes niin ihmeellinen, vaan syy on se, että ympäristön palkka on minulta saatua suurempi - eli ympäristö kiinnostaa kun kuljemme rinnakkain, enkä ole keksinyt, miten olisin kiinnostavampi - herkkujen laatua on kyllä testattu ihan keitetyistä sydämistä kuvattuihin maksakuutioihin, ei vaikutusta, ja lelulla en saa tehdyksi tai osaa tehdä vastaavaa harjoitusta. 

Tässä pieni filminpätkä, jonka olen filmannut pikku-Tihkusta viime talvena. Tässä ollaan lumisella treenikentällä, jossa ärsykkeet olivat vähissä - homma siis toimii, ellei muuta katsottavaa ole.


3/2021 - Tihku 4 kk
Seuraamisharjoitus ilman hihnaa.
Homma menee niin, että Tihku itse päättää suuntansa, mutta vieressä kulkiessa avautuu palkkahanat. Jos Tihku lähtee teilleen, annan huomioäänen ja käännyn päinvastaiseen suuntaan. Aika hyvin se Tihkunen pysyi mukana.
Video on Youtubessa, eikä näkyne blogin mobiiliversiossa -> klikkaa alareunasta internetversio.


Tämä tarjoilukäytös, vaikka filmeillä näkyy ihan onnistuneita harjoituksia, ei siis tällä hetkellä kanna meitä seuruuharjoituksissa eteenpäin. Tarjoilukäytöksiä poimin kuitenkin muissa tilanteissa, jotta käytöstapa vahvistuisi.

Kuvakaappaus treenifilmistä.
Omatoimiharjoituksia lenkin varrella.


1-2-3

Nostan esiin tällaisen hauskan koulutuspelin, josta olen yllättäin löytänyt apua seuruun opetteluun pennun kanssa! Tähän törmäsin viime keväänä yhdellä hihnakurssilla, hihnassa kulkemisen apuvälineenä (Tihku vetää ja kontakti puuttuu). 
Tapa ei ole toistaiseksi jalostunut lenkeillemme varsinaiseksi työvälineeksi, mutta keksin poimia tämän käyttöön seuraamisliikkeen tueksi ja hups - vaikuttaa toimivan!
Koiralle siis "hoetaan" lukusarjaa 1-2-3, joka itselläni on toisen kotimaisen muodossa ett - två - tre. Ja aina Tre:n kohdalla koira saa palkan. 

Tällä metodilla teimme viimeksi rallytunnilla kokonaisen radan seuruuosuudet, Tihku kulkee hienosti kontaktissa ykkösen ja kakkosen aikana, tietäessään, että seuraavan numeron kohdalla tulee nami. Kunhan metodista muodostuu tuttu käytäntö koiralle, niin numeroiden väliä voi alkaa pidentää, jolloin kontaktikin pitenee. Kuitenkin kannattaa völillä taas palata lyhyeen palkkaukseen/numeroväliin, niin, ettei koira kyllästy ja, että liikkeeseen muodostuu pieni yllätyksellisyys. 

Tällä hetkellä vaihtelen Tihkun kanssa siis seuruuliikkeissä tätä 1-2-3 -metodia ja imutusta, vähän tilanteesta riippuen. Ja alan pikkuhiljaa ajatella, että varmastikin me sen ihan oikean seuruunkin ilon joskus löydämme näiden onnistumisten myötä! Miten mahtava tunne onkaan kun jokin takkuava asia nytkähtää eteenpäin!


Perusasento

Pari sanaa perusasennon kautta opettelemisesta. Tämäkin keino voisi olla toimiva ja pidän sen työkalupakissa, mutta vielä ei ole meillä Tihkun kanssa tämän aika. 

Seuruuta voisi myös vahvistaa perusasennon kautta. Siis käytännössä vahvistaa perusasentoa, niin että koira pysyy paikassa myös liikkeessä. Tämä johtaa siihen, että kun ohjaaja pysähtyy, niin koira asettuu automaattisesti perusasentoon, eli istuu. 

Wiiman kanssa homma toimii oikeastaan tällä hetkellä juuri näin. Sillä on vain yksi vihje "Sivu", ja kun se annetaan, niin Wiima pysyy sivulla, liikunpa tai seison tai peruutan - ja kun seison, niin hän istahtaa. Rallytokossa on joskus koiran seisottava, kun ohjaajakin seisoo - tällöin minun on oltava vikkelä Seiso-vihjeen kanssa, ettei pylly laskeudu, ja tässä on joskus vähän haastetta, koska pylly niin aktiivisesti hakeutuu Sivulla maahan.

Oikean puolen seuruu tapahtuu Wiimalla kuten vasen puoli, mutta vihje on Viereen. Oikealla puolella seuruukin toimii hyvin, mutta joudun ehkä aavistuksen enemmän auttamaan kädellä oikeassa kohdassa pysymistä ja istumiset voi jäädä hieman vinoon, ellen ole tarkkana - tässä auttaa hartialinjan apu.


Wiiman mielestä rallyhommat on ihan superjuttuja <3

Vihjesana

Kirjaan vielä itselleni muistiin, että rallykurssin aluksi vaihdoin seuruun vihjesanaa. Olin Tihkun kanssa jo ennen kurssia tuota seuraamista koittanut harjoitella ja jotenkin olin onnistunut myrkyttämään ensimmäisen vihjessanan Sivu.

En oikein tiedä miten siinä niin kävi - ehkä olin valinnut treenihetket väärin tai tehnyt pennun kanssa liian pitkää harjoitusta, niin että siitä muodostui Tihkulle tylsää ja ankeuttajien puuhaa.
Vaihdoin vihjesanan ruotsin vastaavaan Sida, ja sen omaksuttuani havaitsikin, että se onkin sanana vielä parempi, sillä sen saa kahden ii:n ansiosta sanottua vielä iloisemmalla äänensävyllä kuin Sivun, ja josta äänensävystä Tihku innostuu.

Joskus kannattaa ottaa uusi lähtö harjoittelussa, jos tuntuu, että ollaan menossa metsään - Tihkukin siis tunnisti jo sanan Sivu ja tiesi sen merkkaavan pohkeen viereistä paikkaa, mutta sen mieliala alkoi mataloitua sen kuullessaan, ja sitähän en tietenkään halunnut. Vihjesanan vaihdon myötä ollaan taas oikeilla jäljillä!


Sadekelin treenejä :)
Treeneissä tulee iloittua muistakin jutuista kuin liikkeiden onnistumisista.
Esimerkiksi näistä hetkistä kun Tihku rauhoittuu ja laittaa makuulle odottaessaan. Tätä rauhamieltä on harjoiteltu erittäin paljon ja se alkaa kantaa hedelmää!

Kirjoita mielellään kommenttikenttään oma seuruunkoulutustyylisi ja parhaat vinkkisi, niin saan uutta ajateltavaa tai toisen näkökulman omiin treeneihini :) . 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Seuraamista TOKO-tyyliin

Kotikaupunkini koirakerho järjesti tutustumisviikonlopun erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Tarjolla olivat niin TOKO, kuin myös VEPE (vesipelastus) sekä koiratanssi.

Minä ilmoitin itseni ja Wiiman TOKO-tunneille sekä koiratanssiin, vepen jätimme suosiolla väliin, koska Wiima on kahlaaja ja pelastaa hätääkärsiviä siten vain rantavesistä.

Mutta sattuma puuttui peliin ja kävi harmikseni niin, että ainoastaan TOKO-tunnit toteutuivat, sillä kouluttajan lento olikin myöhässä. Poisjääneet kurssit, koiratanssi & vepe, järjestettäneen kuitenkin vielä tämän vuoden aikana.

Kouluttajana kurssilla oli Heli Piirainen, joka kisaa koiransa kanssa ylimmässä luokassa kaikissa kolmessa lajissa, sekä on kuulunut myös TOKOn maajoukkueeseen.

TOKO-koulutus järjestettiin paikan päällä niin, että jokainen ilmottautunut koirakko sai yksityisopetusta niihin asioihin, joissa oli kokenut ongelmia olevan. Itse pohdin hetken minkä asian nostaisin esiin, sillä emme olleet Wiiman kanssa TOKOa koskaan harrastaneet, rallya vain, ja niinpä TOKO kokonaisuutena oli meille "ongelma", jossa apua ja hiomista tarvittaisiin. Koska tunnin yksityisopetus ei kuitenkaan riittäisi TOKOn alkeisiin, niin nostin aiheeksi seuraamisliikkeen:

Nimittäin Wiima tietty kyllä 'seuraa', mutta olen ajatellut, että se pitää minuun ( = jalkaani) pientä välimatkaa, joka pitäisi kuroa kiinni. Lisäksi perusasento jää vähän vinoon ja joudun oikomaan sitä, ja minusta on viime aikoina tuntunut siltä, että Wiima on ketjuttanut perusasennon niin, että ensin kuuluukin tulla vinoon ja sitten yhdessä tuumin mamman kanssa oikaistaan :)

Tässä me ollaan aamupäivän kurssilaiset, minun ja Wiiman lisäksi sileäkarvanen collie Halla sekä hovawart Ossi - ja keskellä kouluttajamme Heli juuri esittäytymässä meille.
(kaikki kuvat tässä kirjoituksessa: Cia Holmberg, kiitos Cia kuvista!)

 Päivä oli helteinen, + 27 astetta, vuoroa oli hyvä odotella varjossa.

Minun ja Wiiman yksityistunti alkoi sillä, että Heli pyysi minua esittämään seuraamistamme ja seurasi sitten silmä kovana menoamme. Seuruuesityksemme katselemisesta Heli tiivisti näkemänsä perusteella Wiimasta arvionsa, että "Wiima on herkkä koira, joka lukee ja reagoi tarkkaan kehoni viestejä. Sekä myös että Wiima palkkautuu hyvin myös pelkällä kehulla, namia tai lelua ei tarvitse aina käyttää".
Ja en voinut kuin yhtyä Helin toteamukseen, juuri kuvatunlainen koiruus Wiima on.



Mutta sitten sain kuulla Helin huomiot omasta itsestäni seuruuliikkeen aikana. Ja sieltäpä löytyikin aika tavalla mietittävää :
Olen nimittäin itse arvellut käyttäväni kehoani jopa suhteellisen tehokkaaasti Wiiman kanssa viestimiseen seuraamisliikkeen aikana, esimerkiksi hartialinjaa kääntämällä merkiksi suunnasta kun on kääntymisen aika. Ja oikeilla jäljillä olen ollutkin, mutta olen myös pitänyt Wiiman kanssa silmäkontaktia. Sillä seurauksella, että asentoni on hieman kumarainen Wiimaa kohden, joka herkkänä koirana "väistää" - ja siten syntyy etäisyys jalkaani!
Nyt kun asiaa ajattelee, niin sehän on selvä juttu, koiralle päälle kumartuminen on uhkaava ele. Mutta en ole tajunnut viestiväni sellaista, kun oikestaan vain pääni on kumartuneena Wiiman puoleen - joka taas tosin aiheuttaa vääntöä hartialinjaan.

Käytännön harjoitus, jossa sain 'leikkiä koiraa' ja kokea millaista se on, jos viestintä ei toimi tai on vääränlaista. Nyt tiedän, ettei ole helppoa koirallakaan :)


Eli oivalluksien kautta uusi meininki seuraamisessa. Katse eteenpäin, ei koiraan (note to self: luota koiraasi, ei tarvitse katsekontaktilla varmistella!) , viestitä koiralle kääntymisestä etukäteen pään sekä hartiaseudun liikkeellä. Oli ihmeellistä huomata, miten Wiima kuin itsestään hilautui lähemmäs jalkaani - ja otti itsestään jopa oikean perusasennonkin, kun säädin hartialinjaani poispäin. En ollutkaan tullut ajatelleeksi että se himputin hartialinjani on sössinyt perusasentommekin!


Näillä opein alamme nyt harjoitella Wiiman kanssa ja katsotaan miten liike hioutuu. Koulutustunnin aikana huomasin selvän eron oman ryhtini välillä ja Wiiman sijainnilla seuruuliikkeessä. 
Mutta myös huomasin Wiimassa hienoista epäröintiä kun juttu ei mennytkään niin kuin ennen ja itsekin olin epävarma yrittäessäni muistaa Helin ohjeet. Kunhan saan opit "selkärankaan" asti niin eiköhän se kuitenkin ala meiltä sujua. Uskon, että uudella 'ryhdilläni' on mahdollisesti etua jopa seuruuliikkeen keston pidentämiseksi, koska tähän asti olen auttanut Wiimaa katsekontaktilla, mutta jatkossa se joutuu itse pitämään minua silmällä - näin ainakin Heli sivulauseessa mainitsi meitä ohjatessaan.

Toinen oivallus (tai ken tietää kuinka mones) oli seuraamisliikkeen käskysana. Nimittäin olen Wiiman kanssa käyttänyt vain yhtä käskysanaa: Sivu, joka tarkoittaa, että paikka on vasemmalla sivulla. Eli kun olen pysähdyksissä, ottaa Wiima perusasennon ja kun lähden liikkeelle, tulee sen seurata.
Minulla oli aikanaan seuraamiselle eri käsky (Seuraa), mutta häivytin sen, kun kaksi käskyä tuntui vaivalloiselta rally-tokossa.
TOKO-esittelytunnilla tajusin, että jos päättäisin ryhtyä harrastamaan TOKOa, niin yksi käskysana voisi aiheuttaa ongelmia, joskin Helin mukaan "yksikäskyisiäkin" tokoilijoita on, ja ihan hyvin tuloksin. Mutta TOKOssa seuraamiskäsky tarkoittaa paitsi seuraamista, myös valmiutta siihen, eli kontaktia. Kuitenkaan perusasennossa ei kontaktia tarvitse yleensä pitää vaan tavallisesti riittää, että koira istuu perusasennossa. Eli näitä käskyasioitakin pitäisi uudelleen pohtia, jos TOKOa alkaisimme enemmän harrastamaan. 
Onko tokoilevilla lukijoillani käytössä yksi vai kaksi käskyä ja miksi?

Kaiken kaikkiaan hyvä oppitunti hyvältä opettajalta ja sain paljon pureksittavaa harjoitteluumme.
Lisäksi oli tosi kiva päivä kivojen koiratuttujen ja niiden ohjaajien kanssa.  Ja mukavaa oli myös lopuksi kuulla olevamme Wiiman kanssa "harmoninen pari", että kaipa esiintymisemme sitten on kuitenkin aika sopusointuista ja energiataso toisillemme sopiva :)

Tokoiluterkuin,
Wiima ja emäntäotus :)
(vähän hassu kuva Wiimasta, värit taittuu kummallisesti, Wiima näyttää karvattomalta ja muistuttaa yllättäen hieman sakemannia Iloinen hymiö eikös vaan? )