maanantai 21. heinäkuuta 2014

Seuraamista TOKO-tyyliin

Kotikaupunkini koirakerho järjesti tutustumisviikonlopun erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Tarjolla olivat niin TOKO, kuin myös VEPE (vesipelastus) sekä koiratanssi.

Minä ilmoitin itseni ja Wiiman TOKO-tunneille sekä koiratanssiin, vepen jätimme suosiolla väliin, koska Wiima on kahlaaja ja pelastaa hätääkärsiviä siten vain rantavesistä.

Mutta sattuma puuttui peliin ja kävi harmikseni niin, että ainoastaan TOKO-tunnit toteutuivat, sillä kouluttajan lento olikin myöhässä. Poisjääneet kurssit, koiratanssi & vepe, järjestettäneen kuitenkin vielä tämän vuoden aikana.

Kouluttajana kurssilla oli Heli Piirainen, joka kisaa koiransa kanssa ylimmässä luokassa kaikissa kolmessa lajissa, sekä on kuulunut myös TOKOn maajoukkueeseen.

TOKO-koulutus järjestettiin paikan päällä niin, että jokainen ilmottautunut koirakko sai yksityisopetusta niihin asioihin, joissa oli kokenut ongelmia olevan. Itse pohdin hetken minkä asian nostaisin esiin, sillä emme olleet Wiiman kanssa TOKOa koskaan harrastaneet, rallya vain, ja niinpä TOKO kokonaisuutena oli meille "ongelma", jossa apua ja hiomista tarvittaisiin. Koska tunnin yksityisopetus ei kuitenkaan riittäisi TOKOn alkeisiin, niin nostin aiheeksi seuraamisliikkeen:

Nimittäin Wiima tietty kyllä 'seuraa', mutta olen ajatellut, että se pitää minuun ( = jalkaani) pientä välimatkaa, joka pitäisi kuroa kiinni. Lisäksi perusasento jää vähän vinoon ja joudun oikomaan sitä, ja minusta on viime aikoina tuntunut siltä, että Wiima on ketjuttanut perusasennon niin, että ensin kuuluukin tulla vinoon ja sitten yhdessä tuumin mamman kanssa oikaistaan :)

Tässä me ollaan aamupäivän kurssilaiset, minun ja Wiiman lisäksi sileäkarvanen collie Halla sekä hovawart Ossi - ja keskellä kouluttajamme Heli juuri esittäytymässä meille.
(kaikki kuvat tässä kirjoituksessa: Cia Holmberg, kiitos Cia kuvista!)

 Päivä oli helteinen, + 27 astetta, vuoroa oli hyvä odotella varjossa.

Minun ja Wiiman yksityistunti alkoi sillä, että Heli pyysi minua esittämään seuraamistamme ja seurasi sitten silmä kovana menoamme. Seuruuesityksemme katselemisesta Heli tiivisti näkemänsä perusteella Wiimasta arvionsa, että "Wiima on herkkä koira, joka lukee ja reagoi tarkkaan kehoni viestejä. Sekä myös että Wiima palkkautuu hyvin myös pelkällä kehulla, namia tai lelua ei tarvitse aina käyttää".
Ja en voinut kuin yhtyä Helin toteamukseen, juuri kuvatunlainen koiruus Wiima on.



Mutta sitten sain kuulla Helin huomiot omasta itsestäni seuruuliikkeen aikana. Ja sieltäpä löytyikin aika tavalla mietittävää :
Olen nimittäin itse arvellut käyttäväni kehoani jopa suhteellisen tehokkaaasti Wiiman kanssa viestimiseen seuraamisliikkeen aikana, esimerkiksi hartialinjaa kääntämällä merkiksi suunnasta kun on kääntymisen aika. Ja oikeilla jäljillä olen ollutkin, mutta olen myös pitänyt Wiiman kanssa silmäkontaktia. Sillä seurauksella, että asentoni on hieman kumarainen Wiimaa kohden, joka herkkänä koirana "väistää" - ja siten syntyy etäisyys jalkaani!
Nyt kun asiaa ajattelee, niin sehän on selvä juttu, koiralle päälle kumartuminen on uhkaava ele. Mutta en ole tajunnut viestiväni sellaista, kun oikestaan vain pääni on kumartuneena Wiiman puoleen - joka taas tosin aiheuttaa vääntöä hartialinjaan.

Käytännön harjoitus, jossa sain 'leikkiä koiraa' ja kokea millaista se on, jos viestintä ei toimi tai on vääränlaista. Nyt tiedän, ettei ole helppoa koirallakaan :)


Eli oivalluksien kautta uusi meininki seuraamisessa. Katse eteenpäin, ei koiraan (note to self: luota koiraasi, ei tarvitse katsekontaktilla varmistella!) , viestitä koiralle kääntymisestä etukäteen pään sekä hartiaseudun liikkeellä. Oli ihmeellistä huomata, miten Wiima kuin itsestään hilautui lähemmäs jalkaani - ja otti itsestään jopa oikean perusasennonkin, kun säädin hartialinjaani poispäin. En ollutkaan tullut ajatelleeksi että se himputin hartialinjani on sössinyt perusasentommekin!


Näillä opein alamme nyt harjoitella Wiiman kanssa ja katsotaan miten liike hioutuu. Koulutustunnin aikana huomasin selvän eron oman ryhtini välillä ja Wiiman sijainnilla seuruuliikkeessä. 
Mutta myös huomasin Wiimassa hienoista epäröintiä kun juttu ei mennytkään niin kuin ennen ja itsekin olin epävarma yrittäessäni muistaa Helin ohjeet. Kunhan saan opit "selkärankaan" asti niin eiköhän se kuitenkin ala meiltä sujua. Uskon, että uudella 'ryhdilläni' on mahdollisesti etua jopa seuruuliikkeen keston pidentämiseksi, koska tähän asti olen auttanut Wiimaa katsekontaktilla, mutta jatkossa se joutuu itse pitämään minua silmällä - näin ainakin Heli sivulauseessa mainitsi meitä ohjatessaan.

Toinen oivallus (tai ken tietää kuinka mones) oli seuraamisliikkeen käskysana. Nimittäin olen Wiiman kanssa käyttänyt vain yhtä käskysanaa: Sivu, joka tarkoittaa, että paikka on vasemmalla sivulla. Eli kun olen pysähdyksissä, ottaa Wiima perusasennon ja kun lähden liikkeelle, tulee sen seurata.
Minulla oli aikanaan seuraamiselle eri käsky (Seuraa), mutta häivytin sen, kun kaksi käskyä tuntui vaivalloiselta rally-tokossa.
TOKO-esittelytunnilla tajusin, että jos päättäisin ryhtyä harrastamaan TOKOa, niin yksi käskysana voisi aiheuttaa ongelmia, joskin Helin mukaan "yksikäskyisiäkin" tokoilijoita on, ja ihan hyvin tuloksin. Mutta TOKOssa seuraamiskäsky tarkoittaa paitsi seuraamista, myös valmiutta siihen, eli kontaktia. Kuitenkaan perusasennossa ei kontaktia tarvitse yleensä pitää vaan tavallisesti riittää, että koira istuu perusasennossa. Eli näitä käskyasioitakin pitäisi uudelleen pohtia, jos TOKOa alkaisimme enemmän harrastamaan. 
Onko tokoilevilla lukijoillani käytössä yksi vai kaksi käskyä ja miksi?

Kaiken kaikkiaan hyvä oppitunti hyvältä opettajalta ja sain paljon pureksittavaa harjoitteluumme.
Lisäksi oli tosi kiva päivä kivojen koiratuttujen ja niiden ohjaajien kanssa.  Ja mukavaa oli myös lopuksi kuulla olevamme Wiiman kanssa "harmoninen pari", että kaipa esiintymisemme sitten on kuitenkin aika sopusointuista ja energiataso toisillemme sopiva :)

Tokoiluterkuin,
Wiima ja emäntäotus :)
(vähän hassu kuva Wiimasta, värit taittuu kummallisesti, Wiima näyttää karvattomalta ja muistuttaa yllättäen hieman sakemannia Iloinen hymiö eikös vaan? )


2 kommenttia:

  1. Mukava, että saitte uutta oppia! :)

    Mulla sama sana tarkoittaa sekä perusasentoa että seuraamista, koska kuten sanoitkin, seuraaminenhan on periaatteessa perusasennon tavoittelua, ja sen vuoksi meillä myös luoksetulo on samalla käskyllä, koska siinähän tullaan perusasentoon. Kaikkien niiden opetus on tullut automaattisesti samalla sanasisällöllä. Ylempien luokkien luoksetulossa, jossa koira täytyy ensin pysäyttää luoksetulomatkalle, käytän ensin toista sanaa koiran kutsumiseen, koska siinä vaiheessahan ei vielä tulla perusasentoon. Yhden käskyn käyttäminen noihin kolmeen on aika yleistä, ja nimenomaan sellaisilla, jotka on opettaneet seuraamisen perusasennon kautta, kuten itsekin näiden molempien kanssa olen tehnyt. Meillä perusasentoon sisältyy aina myös katsekontakti, jos haluan koiran muuten vain istumaan viereen, ohjaan sen siihen vähän epävirallisesti ja hieman eri kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista! Ok, eli oletkin ratkaissut tuon itse näkemäni ongelman siten, että perusasentoon sisältyy aina kontakti, mutta sitten sinulla on muu metodi siihen "muuten vaan vieressä istumiseen". Ja tosiaan, myös luoksetulossa on viime kädessä kyse hakeutumisesta perusasentoon - tarkemmin ajatellen, niin toimin itsekin rallyssa kun siinä pitää jättää koira paikalleen ja kutsua se hetken päästä takaisin sivulle jatkamaan tehtävää. Joskin se on vähän erityyppinen luoksetulo kuin tuo tokon.

      Tosi kivaa kuulla näitä muiden käyttämiä metodeja kun joskus tuntuu siltä, ettei meinaa keksiä miten kannattaisi joku liike rakentaa. Mutta pikkuhiljaa sitä varmaan oppii kun kuulee muiden kokeneempien tapoja & vinkkejä ja sitten itse mietiskelee soveltamista omaan työhön.

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku