Wiima luonnetestissä

Wiima-lappalaistyttö kävi luonnetestissä Kaarinassa 28.6.2014, ikä 2 vuotta ja 2 kuukautta. Hienosti pimu selviytyi tehtävistä, varsinaisia yllätyksiä ei tullut, paitsi ehkä pimeän huoneen tapahtumat hieman. Yllätyksenä ei tullut se, ettei Wiimasta ole meidän perheen kodinturvajoukoksi, mutta en silti ollut testiä aikaisemmin ymmärtänyt ettei Wiiman maailmankäsityksessä kertakaikkiaan ole ihmisiä, jotka tekisivät sille pahaa.

Testi oli Dobermann Team Turku ry:n järjestämä ja tuomareina toimivat Jorma Lankinen ja Sirpa Heilä. Alempana tekstissä kursiivilla olevat lainaukset ovat Jorma Lankisen luonnetestiä koskevasta artikkelista.

Wiiman kokonaispisteet testistä olivat 123 pistettä ja koska kokonaispisteet eivät kerro koko totuutta, niin alla testiosiot tarkemmin: sekä filminpätkä itse testistä että myös arvostelusta.

 Luonnetesti ^ 

Luonnetestin sanallinen arvostelu ^

Luonnetestin arvosteluohje, kennelliitto

Paimensukuisen lapinkoiran suojeluohjelma: paimensukuiset luonnetestissä, tilasto (s. 22)

Toimintakyky testitulos: pieni -1 (oma arvio kohtuullinen +1)
"Toimintakyvyn arvosana kuvaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja erilaisissa sille uusissa tilanteissa, ja sitä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin. Toimintakyvyyttömyys ilmenee joko koiran pyrkimyksenä mitätöidä tilanne tai sen jähmettyminen paikoilleen mitään tekemättömäksi."

Wiiman toimintakyvyn arvioiminen tuotti tuomareille vähän vaikeuksia ja ensin he olivat päätyneetkin Kohtuulliseen toimintakykyyn (+1), mutta puolustushalun ja terävyyden uupuessa Wiiman toimintakyvyn arvosanaa laskettiin lopuksi yhdellä. 
Toimintakykyä mitattiin ns kelkkakokeella , jossa koiraa kohti vedetään kelkkaa, jonka päällä on ihmistä muistuttava hahmo. Koiran toimintakykyä arvioidaan kelkan pysähdyttyä sillä, miten nopeasti koira kykenee lähestymään kelkkaa sen pysähdyttyä ilman ohjaajan tukea.

Wiima selvisi kelkkaosiosta hienosti. Siis siitä huolimatta, että se pelkäsi kelkkaa toodella kovasti. Mutta kun kelkka oli vedetty kohdalle ja pysähtynyt, niin typykkä kokosi itsensä hetkessä ja tepsutti ilman kehotusta vierelleni tutkimaan mörköä tarkemmin.

Pimeä huone oli yllätys enkä oikein itse asiassa tiedä, miten tuomarit sen tulkitsivat, enkä huomannut kysyä, kun päässä pyöri niin monenlaista. Wiima nimittäin saapui huoneeseen ja löydettyään pimeydessä uuden kamunsa Jorma Lankisen (tuomarin), jäi neiti tyytyväisenä hänen viereensä. Itse istuin syvemmällä huoneessa, eikä Wiima siis hakeutunut luokseni, mutta minulla oli sellainen olo, ettei se oikein tajunnut minun edes olevan siellä samassa tilassa. Niin onko se siis toimintakyvyn puutetta? Mutta löysihän Wiima sitten minutkin, kun sille oli pari kertaa vinkattu että voisi hakea vähän lisää. En kuitenkaan saanut itse kehotusta kutsua Wiimaa.

Terävyys testitulos: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1 (oma arvio sama)
"Terävyys on koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsytyksestä se käyttäytyy aggressiivisesti."

Terävyyttä arvioitiin testillä, jossa Wiima kiinnitettiin seinään lyhyellä ketjulla. Minun piti kadota näkyvistä ja Wiima jäi yksin. Hetken päästä testituomari lähestyi uhkaavin elein ja äänensävyin, mutta saavuttuaan koiran luokse äänensävy ja elekieli muuttuivat ystävällisiksi.

Itse en ollut testiä näkemässä, kun jouduin piiloutumaan, mutta Satu-ystäväni ottaman filmin (Kiitos Satu!!) ansiosta pääsinpä kuitenkin havainnoimaan mitä tapahtui :) Filmillä näkyy Wiima, joka ei näytä ensimmäistäkään itsensä puolustautumiseen liittyvää elettä, rauhoittavia signaaleja kuitenkin, kääntää selkänsä ja korvat taaksepäin vedettynä kertoo lähestyjälle olevansa pieni kiltti koira vain. En tiedä ottiko Wiima uhkauksen tosissaan vai eikö sen käsitysmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu ilkeät ihmiset? Epäilen jälkimmäistä.

En odottanutkaan suurempia puolustusreaktioita Wiimalta, mutta ehkä silti yllätyin siitä, ettei typykkä edes haukahtanut kertaakaan, täytyihän lähestyvän tuomarin näyttää aika hämmentävältä sen silmissä.

Puolustushalu testitulos: haluton -1 (oma arvio pieni +1)
"Puolustushalu on koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Koiran toiminnan voimakkuus sen puolustaessa ohjaajaansa ei vaikuta arvosanaan, tärkeämpää on mm. sen asema ohjaajaan ja hyökkääjän nähden. Kun koira pyrkii pysymään ohjaajan ja hyökkääjän välissä osoittamatta minkäänlaista aggressiivisuutta, voidaan katsoa sillä selvästi olevan puolustushalua, kun taas ohjaajan selän takaa voimakkaastikin haukkuvalla ja murisevalla koiralla saattaa olla puutteita tässä ominaisuudessa.
Puolustushalua testataan suorittamalla hyökkäys koiran kanssa kulkevaa ohjaajaa kohti."

Tässäkään testissä kuten edellisessäkään en odottanut suuria reaktioita, joskin yllätyn filmiä katsoessani siitä, että Wiima ei näytä hassusti lähestyvää Hirmu-Lankista edes kovasti pelkäävän? Kyllä se vähän hämmentynyt on, koska pysyy kuitenkin sivullani, eikä pyri tulijan luokse ja lopuksi kuitenkin katsoo parhaaksi istahtaa selkäni taakse kurkkimaan ja antaa minun hoitaa tilanteen.  
Jos Wiima ei oikeastikaan suuremmin kokenut uhkaa, niin sitten en hämmästele tämän testin kulkua, mutta jos se kuitenkin tunsi itsensä uhatuksi, niin aika jännä, että se tässäkin testissä pysyi hiiren hiljaa (kuten muuten koko testissä, mutta Wiima on aika hiljainen lapinkoira).

Taisteluhalu testitulos: Kohtuullinen +2 (oma arvio sama)
"Taisteluhalu on koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen (tai todelliseen) taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna. Fyysisesti väsyessään koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla. Luonnetestissä taisteluhalua mitataan erikoiskokeella, jossa tuomari leikkii koiran kanssa kepillä, rätillä tms."

Testi alkoi tällä leikkiosuudella ja Wiima innostui leikistä kovasti. Murinan säestämänä typykkä kiskoi keppiä pois tuomarilta. Mutta saatuaan kepin haltuunsa se kipitti auringosta varjoon ja alkoi jyystää keppiä. Innostui kuitenkin taas leikkimään kun tuomari tarttui keppiin.

Hermorakenne testitulos: Hieman rauhaton +1 (oma arvio sama) 
"Koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää elämässään merkittävästi enemmän ”kolhuja” ilman, että ne vaikuttavat sen käyttäytymiseen. Hermorakennetta tarkkaillaan koko luonnetestin ajan. Optimissaan koiran tulisi kohdata järkkymättä kaikki testiin kuuluvat oudot tilanteet."

Ennalta mietin ehkä eniten juuri sitä, että mahtaako Wiima paineistua testissä kun 'harmit' tiiviissä tahdissa seuraavat toisiaan. Arjessa Wiima kylläkin selviää yllättävistä tilanteista ihan hienosti, se tosin loikkaa viisi metriä sivuun säikähdyksestä, mutta on aina kuitenkin samantien tutkimassa häiriötä. 

Testin edetessä Wiima keräsi hieman kuormaa, mutta sai kuitenkin myös nollattua tilanteen niin etteivät 'möröt' jääneet mieleen kummittelemaan. Ihan hyvä tulos ja vastaa kovasti omaa käsitystäni Wiimasta.

Temperamentti testitulos: Kohtuullisen vilkas +2 (en oikein itse osannut arvioida tuntematta arvosteluperusteita, mutta vilkasta tai kohtuullisen vilkasta veikkailin)
"Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Kyse ei ole ainoastaan sen nopeudesta reagoida, vaan optimissaan koiran tulisi havaita kaikki siihen vaikuttavat ympäristön tapahtumat ilman viivettä ja reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian vilkas kaikki ympäristön tapahtumat häiritsevät koiran keskittymistä tilanteisiin."
Testissä Wiima reagoi pienellä viiveellä asioihin, harkitsi ennen ryhtymistä. Tuomarit mainitsivat mm miten Wiima tarkkaili lähestyvää kelkkaa makuasennossa testin alkuvaiheessa, joka ei kuulemma ole kaikkein tavallisin tapa suhtautua lähestyvään kelkkaan.

En ole arjessa osannut arvioida temperamenttia reaktion nopeudella ärsykkeen ilmestymisen suhteen. Olen tullut pitäneeksi Wiimaa vilkkaana sillä perusteella, että Wiima tarkkailee maailmaa koko ajan ja havaitsee Kaiken - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi aiemmat terrierirotuiset koiratuttuni - mutta, nyt kun asiaa tältä testin kantilta ajattelen, niin tietty harkitsevaisuus ja hötkyilemättömyys ennen toimintaa on Wiimalle kyllä ominaista. Aika hauska että silmäni avautuivat tälle harkitsevaisuudelle Wiiman ominaisuutena, en ollut tajunnut sitä ennen.

Kovuus testitulos: Hieman pehmeä + 1 (oma arvio hieman pehmeä)
"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen."

Wiiman kovuutta mitattiin testissä ns haalarikokeella, jossa koiran nenän eteen nostettiin äkkiarvaamatta haalari eikä koiran annettu tutustua esteeseen vaan se vietiin heti pois. Kun paikan ohi kuljettiin uudelleen, olisi ns kova koira unohtanut ikävyydet ja tullut paikalle reippaasti kun taas pehmeämpää koiraa voi joutua vähän houkuttelemaan. Lisäksi koiran kovuutta arvioidaan kaikilla muillakin 'rasteilla'.

Wiimaa ei varsinaisesti joutunut houkuttelemaan missään vaiheessa, vaan neiti seurasi ihan mukavasti mukana, mutta se kyllä valitsi kulkea esteet uusinta ohituskierroksella hieman kauempaa.

Luoksepäästävyys testitulos: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3 (oma arvio sama)
"Luoksepäästävyyttä mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä."

Ei kommentteja, Wiima oli oma itsensä eli tervehti iloisesti eteentulevat ihmiset :)

Laukausupelottomuus testitulos: laukauskokematon ++ (oma arvio laukauskokematon/laukausvarma)
"Luonnetestiin kuuluu aina kaksi 9 mm pistoolilla ammuttua laukausta. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta."

Pikkuisen Wiima hämmästeli laukauksia ja samaan aikaa alkoi vielä puhelimetkin piristä, mutta ei typykkä varsinaisesti niistä hermostunut, eli kokemattomuuden piikkiin tuomarit laittoivat pienen hämmennyksen.  


Luonnetesti oli mielenkiintoinen kokemus ja suosittelen lämpimästi muillekin. Kuten jo yllä todettua, ei suurempia yllätyksiä testissä tullut, enemmänkin vahvistuivat mielessäni ne piirteet joita etukäteen ajattelinkin. Joskin aika jännä juttu oli se, ettei Wiima päästänyt ääntäkään koko testin aikana - paitsi hieman vinguskeli (ja jopa 'lappalaislauloi') malttamattomana ennen testin alkua vuoroa odottaessamme, kun olisi halunnut lähteä liikkeelle minun himmaillessani. 

Sellainen ajatus kyllä itsessäni heräsi, että nyt olisi kiva mennä katsomaan muiden koirien suorituksia, sillä Wiiman luonnetesti on ainoa jonka olen nähnyt alusta loppuun (paitsi juutuubissa muutamia). Nimittäin pelkästään tämän yhden testin nähneenä on hieman vaikea asettaa Wiiman käyttäytymistä ja niistä annettuja tuloksia 'kohdalleen'. Luulen, että nyt täytyy katsella juutuubi-videoita uudelleen oman testikokemuksen pohjalta sekä ehkä joskus hakeutua yleisöksi testitapahtumaan paikan päälle, niin oppisin uskoakseni itsekin vielä lisää. 

Olen kuitenkin todella iloinen Wiiman tuloksesta testissä. Hyväntahtoisuus ihmisille on perhekoiralle tärkeä ominaisuus. Wiimaa ei myöskään ole hankittu kodinturvajoukkoa korvaamaan, eli ei haittaa vaikkei se irvistellytkään hyökkääjille - ja ehkä joissakin tilanteissa onkin parempi, että koira luottaa isäntäväkeensä kahinoiden selvittelyssä.
Oli myöskin mukava juttu nähdä että myös paineistettuna kuten tässä testissä pystyy Wiima keräämään itsensä vaikka pelottaakin. Eikä tietty harkitsevaisuuskaan ennen toimintaa ole huonompi asia, sitä piirrettä arvostan ihmisissäkin :)

Testin jälkeen typykkää nukututti aika lailla, mutta illemmalla koisimisen jälkeen ei testiä muisteltu = )