Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirankanssamatkalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirankanssamatkalla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

Somerolla Koirametsässä

Teimme viime viikonloppuna pienen maakuntaretken lähikuntaan Somerolle kesälauantain viihteeksi. Kohteeksi valikoitui mm pari taidenäyttelyä ja pari muuta kohdetta matkan varrella.
Koirat olivat tietenkin mukana - koko perheen reissu, niin varasinpa vielä koirille tunnin koirametsää Someron uudesta koirametsästä, niin olisi hauskaa tiedossa kaikille reissun osallistujille, jokaiselle jotakin, koirille myös.

Someron Koirametsä on uusi, kesällä 2024 avattu noin kahden ja puolen hehtaarin suuruinen aidattu metsä, jonka voi maksua vastaan varata yksityiskäyttöön sovituksi ajaksi. Metsä näytti jo heti ensi silmäykseltä sellaiselta, että portin sisäpuolelle oli mukava astua - selkeät reitit, opasteet ja ihmisenkin jalalle sopivat maastot.

Linkki Someron Koirametsän omille sivuille: https://someronkoirametsa.fi
Metsä sijaitsee osoitteessa Tuulivoimatie 160, 31400 Somero.


Koirametsän portti.


Portilla oli käytössä oli avaimellinen lukko ja avain kätevästi kiinni lukossa, niin ettei tarvinnut huolestua sen putoilemisesta. 

Koirametsän parkkipaikka on muuten ihan portin vieressä, eli autolla pääsee ihan perille. Se voi olla kiva tieto, jos on vaikkapa eväät ja useampi koira mukana, ettei tarvitse pitkältä kuljettaa.

Koirametsään saapuessamme oma kepsimme kertoi perilletulostamme hieman liian aikaisin, vaikka meillä oli tarkka ja oikea osoite tallennettuna. Ajoimme kuitenkin rohkeasti eteenpäin, ja pian saavuimme Koirametsän kohdalle, sen havaitsi ajotieltä helposti.

Kun oli päässyt ekan portin sisäpuolelle, niin oltiin saavuttu pieneen aitaukseen, josta löytyi myös mm huussi. En käynyt siinä katsomassa, mutta hädän yllättäessä sellainen tölli olisi kyllä mukava juttu.
Vielä kun avasi seuraavan portin, niin sitten oltiinkin varsinaisessa metsässä.

Eteen aukesi leveähkö maastoreitti, joka vei suoraan grillikodalle. En asiaa metsässä käydessäni oikeastaan ajatellut. mutta myöhemmin tajusin, että tuon leveän reitin ansiosta koirametsä on myös esteetön ja vaikkapa pyörätuolillakin vierailtavissa, mikä oli minusta hieno juttu!



Tällaiset selkeät opastekyltit olivat heti vierailijan edessä metsään saavuttua.



Koirametsän grillikota ja herkkutarjoilua odottava hörökorva


Kuvassa ei näy, mutta grillikodan vierellä oli väsyneille kaksjalkaisille tarjolla myös riippumatot :) .
Itse ihailin niitä kauempaa, mutta isäntä taisi kokeillakin, ja alkoi saman tien suunnitella, että sellaiset hankitaan myös kotimökille!


Grillikodan edustalla oli pirttipöytä poutakelejä varten ja siihen katoin meille kaksijalkaisille eväät tarjolle. Koirille oli tietenkin heillekin herkkupalat varattuna, ja he saivat nautiskeltavakseen Dentastickit ja vettä päälle. Vettä meillä oli mukana omasta takaakin, mutta jos ei olisi ollut, niin vesisäiliö löytyi myös grillikodasta. 



"Anna jo!"






Ylempänä on kuva opasteesta, joka kertoo ohjaavansa Sammallaaksoon. 
Sieltä Sammallaaksosta löytyi tällainen hauska epeli, ja taiteilijan nimi kaulaan ripustettuna.
Mallina on kuulemma ollut Koirametsäyrittäjän oma lapinkoira, ellen väärin muista.





Koirametsän Kuntopolku

Eväät syötyäni lähdin katsomaan Kuntopoluksi merkittyä reittiä.
Se oli maastoon merkitty polku, helppokulkuinen, vaikka korkeuserojakin kyllä löytyi. 
Laitoin kepsin käyntiin reitille lähtiessäni ja reitin päättyessä olin tainnut saada kokoon aika tarkkaan puoli kilometriä. Siinäpä saa hyvin liikuntaa itsekin kun tuota kiertelee varauksen ajan, ja koirat voivat juosta mukana. Itseni tuli kierrettyä se kahdesti.



Sisäänpääsyn odottaja.
Tältä näyttää sisääntuloportti ja väliaitaus leviää hieman oikealle, josta löytyy se mainittu huussikin.




Someron Koirametsä oli oikein kiva paikka koirien ja ihmisten rentoutumiseen. Pidin metsänpohjasta, joka oli turvallinen ja helppo niin ihmisen kuin koirankin liikkua - puhumattakaan, että metsä miellytti myös silmää. 

Jos tämä metsä sijaitsisi lähempänä kotiamme, niin varmasti vierailisin siellä useamminkin, mutta nyt kun välimatkaa on runsas tunti, niin seuraava kerta taitaa koittaa tulevilla kotimaan reissuilla.

Tämän myötä oivalsin kylläkin tämän uuden tavan käyttää näitä Koirametsäpalveluita - ennen olen käyttänyt koirametsiä vain täällä kotikulmilla, mutta nytpä tajusin, että kotimaata lomilla kierrellessä kannattaakin varata paikallinen koirametsä sieltä täältä reitin varrelta, niin koiratkin pääsevät matkailun lomassa rentoutumaan ja juoksemaan vapaina :). Ja virkistää se metsässä käyskentely ihmistäkin!

Someron Koirametsän linkki löytyy tämän kirjoituksen alusta, jos asut hoodeilla tai jos kesälomamatkasi kulkee tämän metsän ohi 🌲😃.





maanantai 24. heinäkuuta 2023

Torronsuo, Aulanko, VanhaRauma - kotimaan matkailua!

Postaus sisältää reissuvinkkejä! Teimme pienen irtioton kotikuvioista noin viikko sitten ja lähdimme minilomalle kotosuomeen. Kaksi yötä ja kolme päivää, onnistunut, kiva reissu! Päätimme, että tällä kertaa teemme nopeat siirtymät - autossa istutaan mahdollisimman vähän, max 1,5-2 tuntia kerrallaan, sillä halusimme viettää enemmän aikaa ulkona kuin autossa. Siitä johtuen pysyttelimme reissullamme suurinpiirtein täällä maan lounais-/etelä-/länsikulmilla.


TORRONSUON KANSALLISPUISTO

Turun kyljestä kun lähdimme, niin ensimmäinen pysäkkimme oli n 1,5 tunnin ajomatkan päässä Torronsuolla Forssassa. Ihania suomaisemia, ja parkkipaikallakin melko rauhallista - ei siis paljon vastaantulijoita tai perässäkulkijoita reitilläkään. 

LINKKI: Torronsuon kansallispuisto








Ja välipala-aika:

Torronsuon kierroksen jälkeen oli aika ensimmäsen välipalan - kaffekupposet ja kotona tehdyt eväsleivät. Koirille vesikupposet ja miniherkut. 
Lämmin vierailusuositus Torronsuon Kansallispuistoon, maisemat ovat ihan erityiset!

Sitten taas matkaan, mutta pydähdyimmekin jo vartin ajettuamme, kun näimme kyltin Saaren Kansanpuistoon Tammelassa, Forssan (ja Torronsuon) vieressä. Eihän siitä nyt voinut ohiajaa!


SAAREN KANSANPUISTO

Saaren Kansanpuistossa (Tammela) emme kuitenkaan tehneet uutta patikkaretkeä, mutta kävelimme ja katselimme lähimaisemia. Tämän kohteen asetin korvani taakse, sillä maisemat olivat todella kauniit ja kivalta kuulostavia reittejä - tämä olisi hyvä päiväretkikohde!

LINKKI: Saaren Kansanpuisto






Olen merenrantojen "tyttöjä" ja tämä järvikasvi oli minulle vieras. Hetken nettiä tutkittuani selvisi, että tämä on "raate". Jotenkin hassua, että toki tunnen lumpeet ja ulpukat, mutta "raate" oli minulla tuohon päivään asti esiintynyt vain "Raatteentiessä", siinä taistelussa! Nytpä tiedän paremmin!







Sittenpä iskimme taas takamuksemme autonpenkkiin suuntana Riihimäki, jossa yöpyisimme eka yön. Olin varannut meille huoneen Riihimäen Seurahuoneelta:


Riihimäki ja Riihimäen Seurahuone

Seurahuone olikin hyvä valinta yösijaksi. Se sijaitsi keskeisesti ja siitä oli lyhyt matka läheiseen pieneen puistoon (koirien pissatus). Lisäksi alakerrassa oli hyvä ravintola, jossa aterioimme niin illalla saavuttuamme, kuin aamiaisen tietenkin. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja koiran kanssa oli helppoa vierailla.


Seurahuoneen terassi


Seurahuoneen terassikoirat



Huoneemme oli siisti ja mukava. Etukäteen luin, että koirahuoneet olisivat kadun puolelle ja, että terassin vuoksi sisälle saattaa kuulua meteliä. Meidän huoneemme sijaitsi kuitenkin sisäpuhalle ja oli aivan rauhallista. Olimme oikein tyytyväisiä!

Wiima ja Tihku ovat erinomaisia reissukoiria siinäkin mielessä, että osaavat ottaa rauhallisesti hotellihuoneessa. Saamme rauhassa käydä aamiaisilla ja illallisilla sellaisissakin paikoissa, joihin hörökorvat itse eivät ole tervetulleita. Toki rauhallisuuteen varmasti liittyy sekin, että matkustaminen on aika raskasta ja karvaturrit arvostavat lepoaikoja - Wiima eritoten.

Tuo kuvassa yllä oleva valkoinen matto kulkee mukanamme hotelleissa siltä varalta, että huoneessa olisi kovin liukas lattia. Wiima tykkää nykyisin, että on kunnon pito tassujen alla.



Taalasmaan - ei Ulla, vaan Ulle :) !
Wiimaa ei ole koskaan kiinnostanut ikkunoista uloskatselu, mutta Tihku on heti ikkunassa kun ulkoa kuuluu rasahdus :) .



Topparoikka
Radanrakentajien muistomerkki, taiteilija Kari Juva. 
Patsaan karkea tekotapa kuvaa kurjuutta, jota radantekijät kokivat aikanaan.

Riihimäki
Pientä sateen uhkaa taivaalla, joka sitten konkretisoitui. 
Sikäli onnekasta, että pahimmat kuurot tulivat kun olimme autossa matkalla ja muuten vain ihan pieniä kesäisiä Tihku-🧡☂ -kuuroja, jotka eivät edes juurikaan kastelleet. 



Riihimäen Lasi


Riihimäellä sijaitsee myös Janne Katajan ja Aku Hirviniemen "Riihimäen Pieni Lelukauppa", ja se sattui olemaan hotellia vastapäätä. Pieni lelulauppa ei ollut ollenkaan pieni, vaan iso, ja poikkesin sinne ostamaan meille matkaevääksi irtokarkkeja.



Valmiina jatkamaan matkaa!


Aulangon kaupunkipuisto

Yön nukuttuamme ja oltuamme valmiita Riihinäen seudun kanssa, starttasimme kohti Hämeenlinnan Aulankoa. Suunnitelma toimi - autossa istumista ei taaskaan ollut kuin jotain puolisen tuntia. Aulanko on sekä luonnonsuojelualue, että kaupunkipuisto, ja siellä risteilee iso määrä kivoja polkuja ja reittejä. Lisäksi siellä on 1800-luvun lopulta peräisin olevia rakennelmia, huvimajoja ja raunioitakin. Lisäksi korkealla mäellä nousee ylös näkötorni, josta mahtavat näkymät Vanajavedelle. 

Jos on Aulankoon on jäänyt tutustumatta, niin lämpimästi suositan piipahdusta! Hyvä päiväretkikohde. Paljon katsottavaa ja kivoja kävelyreittejä.

LINKKI: Aulanko



Mahtavat maisemat näköalatasanteelta!


Wiima ja Tihkukin näköalatasanteella, tietty :) 


Näköalatorni


Tunnelmallinen tuijapuumetsä. Paljon tuijia, joiden juurella polveili pitkospuut ja pitkospuut veivät pienelle tasanteelle solisevan puron yläpuolelle. Jotain maagista siinä tuijametsässä!




Huvimajassa oli hienot ikkunat

Aulangon Metsälampi
Jos liikut hoodeilla, käy katsomassa myös Joutsenlampi, sen ääreltä löydät vaikkapa pöytiä eväiden syömiseen.


Torni toiselta puolelta

Näköalatornin alapuolella oli kahvio, jossa herkuttelimme juustokakun palat. 
Tuossa kahviossa oli näin hienot taulut - ei tarvitse erikseen kertoa, että hörökorvasakki oli tervetullutta!




Vanha Rauma

Kun aikaisin herää, niin ehtii paljon. Aulangon reittejä patseerattuame, lähdimme jatkamaan matkaa, ja nyt oli päätepisteenä Rauma. Ajoaikaa oli nyt runsaat parituntia, mutta pidimme paussin puolessa välissä ja söimme "puolimatkan kievarissa" matkan varrella. 

Vanha Rauma kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista. Näin todellakin on, ihania puutalokortteleita ja kujia, ja mikä parasta - puutalokorttelisto on asuttu ja elävä. 



Reissukoirat
Tämän kuvapaikan muuten valitsin, en vain tuon ihanan auringonkeltaisen talon vuoksi, vaan oikeastaan tuon ruskean talon vuoksi. Nimittäin aika kummallista, miten harvoin näkee ruskeaksi maalattuja puutaloja, oikein jäin sitä ihailemaan. Mitä sinä pidät?






Rauman vanha raatihuone, toriaukiolla


Vuojoen kartano

Vanhan Rauman kujia kierrettyämme ja nautittuamme siellä torikaffet ja munkit, lähdimme kohti seuraavaa yösijaa. Olisipa ihanaa nostaa jalat vihdoin ylös! 

Toisen yöpaikan olimme varanneet Eurajoelta Vuojoen Kartanosta ja voi veljet miten hienoon paikkaan tulimme! Kartanon pihaan ajettiin kuin linnan pihaan konsanaan. Siisti, hyvin hoidettu, historian havinaa, jotenkin majesteettista, ja vielä hyvä palvelukin, ei siis kerta kaikkiaan mitään valittamista. Lämmin suositus, jos haluat komean miljöön yöpymisellesi. Niin ja koiraystävällisen myös!

Linkki: Vuojoen Kartano


Vuojoen kartano


Huoneemme "Matilda" oli hieno ja siisti. Ihanat ikkunat ja tapetti. Kuin linnassa!


Aamiaishuone tyhjänä (illalla) kuvattuna


Aamupalapöytää




Yleissivistykseni kasvoi:
Kuvassa kulkee Eurajoki. Minä kun olin aina luullut, että Eurajoki on vain paikkakunnan nimi. Tämä Eurajoki sijaitsee Eurajoella sijaitsevan Vuojoen Kartanon takana. Joen nimi ei siis ole Vuojoki. En tiedä mistä se kartanon Vuojoki-nimi tulee, ja harmittelen, kun en sitä kysynyt. Onkohan Eurajoki - tuo joki siis, ei paikkakunta - joskus ollut nimeltään Vuojoki?


Niin nukuimme ihanasti hienossa huoneessamme, kuin kartanon herra ja rouva konsanaan. Aamiaisen jälkeen starttasimme kohti kotia, ja meillä olikin lyhyt matka - parisen tuntia, Uudessakaupungissa pysähdyimme syömään ja kävelemään rantoja pitkin. Kaunis ja merellinen kaupunki sekin! 

Kiva reissu! Vaikka oli ajallisesti lyhyt matka, kuten etäisyyksiltään myös, ehdimme nähdä todella paljon kaikenlaista kivaa. Tulipa pitkä postaus tästä minilomasta - onneksi ei ollut pidempi reissu :D