tiistai 23. heinäkuuta 2013

Aivan Tavallinen Koira

"Se oli vain aivan tavallinen koira, samanlainen kuin satatuhatta muuta koiraa. 
Mutta minä tein siitä ystäväni ja - nyt se on ainutlaatuinen maailmassa."
                                (Lainaus sovellettuna kirjasta: Antoine de Saint-Exupery; Pikku-Prinssi) 













***

PS: Valeraskausoireet alkavat helpottaa. Enää ei ole 'lötköttelymoodista' tietoakaan, vaan Wiima on oma reipas itsensä. Vielä sillä on kylläkin enemmän ääneen lausuttavaa asiaa kuin yleensä, mutta muuten on pentuiluhommat jääneet =) Äkkiäpä siitä vaivasta päästiin tällä kertaa, kiva!


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Pesäntekoa

Kaksi kuukautta juoksuista ja se on taas täällä - valeraskaus. Toista kertaa; Wiimalla on vasta kahdet juoksut takanaan - joulukuussa ekat 8 kk:n iässä ja nyt pari kuukautta sitten toukokuussa oli toiset.

Tällä kertaa Wiimalla on valeraskauden yhteydessä vähän erilainen meininki kuin viimeksi. Ekalla kerralla nimittäin (linkki blogikirjoitukseen / eka valeraskaus) Wiima kyllä oli yhtäkkiä kiinnostuneempi pehmoleluistaan kuin hetkeen oli ollut, mutta sen sijaan että se olisi niitä hoivannut, se nylpytti niitä! Muistan vähän säälineeni "penturaukkoja" :)

Mutta nyt Wiima on täydellinen pikkuäiti. Vauvaksi valikoitui oranssi kala, vinkulelu, jota Wiima hellästi hoivaa. Kalavauva ei ole pedillä koskaan noin esillä kuin kuvassa, siirsin vain kuvaa varten sitä vähän näkyviin - Wiima sen sijaan töpsöttää sen hellästi massunsa alle ja asettuu sitten vasta lepäämään.


Mutta joudun tunnustamaan sittemmin olleeni tooosi tuhma ja poimin vinkukalan talteen ja muutkin lelut vähäksi aikaa, niin että Wimpsahdus saisi hieman muuta ajateltavaa. Lenkkien lisäksi koitamme puuhata sen kanssa paljon, josko 'kohtaus' menisi äkkiämmin ohi. Tämä on loma-aikana helposti toteutettavissa, kun se tietty muutenkin nyt kulkee mukanamme kaikkialle.

Wiima on mielialaltaankin vähän erilainen kuin viime kerralla. Viimeksi koin Wiiman olevan vähän tavallista rauhattomampi kun taas tällä kertaa se mielestäni makoilee enemmän. Mutta äänenkäyttö on samaa luokkaa, Wiimalla on nyt valeraskauden aikana taas aika paljon sanottavaa. Se ei nytkään hauku yksittäisiä haukahteluja lukuunottamatta, mutta vinkuu, ulisee ja joikaa juttujaan tiedoksi paljon aktiivisemmin kuin yleensä - onneksi maltillisella volyymillä =)

Ulkona se on kuitenkin ihan iloinen touhukas itsensä, pesävietti ja muu hormoonitoiminta 'napsahtaa päälle' kun tullaan sisään ja ihmisväki rauhoittuu kotipuuhiinsa.
Että semmosta meininkiä täällä tällä hetkellä, hormooniaallolla ratsastetaan. 
Katsotaan miten kauan kestää ennen kuin typykkä on taas normaali itsensä :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Metsänkeiju

Eräänä päivänä metsänsiimeksessä lähti wiehkeä Wimppu-metsänkeiju päiväretkelle ja tapasi matkansa varrella
monia ihanista ihanimpia metsän kukkia - ihan niin monta ja ihan niin ihania että keijun pikkuinen musta kirsu meni vastustamattomista tuoksuista aivan sikkaralleen.




 









torstai 4. heinäkuuta 2013

Lomaa ja harrastuksia

Tätä lomaa on vietetty hengailun ja harrastusten parissa. Ollaan siis löhöilty (= metsälenkkeilyä, veneilyä, koiratreffejä ja ihan sitä peruslöhöilyäkin) mökillä ja kotosalla sekä harrastettu eli käyty rallytokon kesäkurssilla (Paimensukuisen Lapinkoiran Seura, Lounais-Suomen alaosasto, kouluttajana Eve Varjo) sekä agilityn alkeiskurssilla (Par-Hau, Paraisten koirayhdistys, kouluttajana Satu Sirpiö).
On mukavaa harrastaa näin kesäaikaan, kun arjen aiheuttamat aikataulupaineet eivät ole ongelmana - senkun piipahtaa treenipaikalla ja sitten taas kotiin lomaa jatkamaan :)

Rallytokon kesäkurssia on takana nyt kaksi kertaa, kurssikertoja on ollut yksi taikka kaksi enemmänkin, mutta jouduimme alusta jättämään päällekkäisten kalenterimerkintöjen vuoksi jonkun kerran väliin.
Eka kertamme viikko sitten oli varsinainen hellepäivä sekä olin lisäksi tyhmyyksissäni tehnyt Wiiman kanssa varsin pitkän maastolenkin samana päivänä.
Niinpä tylleröinen makasi kuin raato treenipaikalla ja kun tuli omavuoromme radalla, haahusi koiruus mukana jossain vasemmalla puolellani, mutta ei alkuunkaan siellä missä paikan Sivu kuuluisi olla - lisäksi sen keskittymiskyky oli sulanut helteessä kuin jäätelö.
Tuon treenikerran parhaaksi anniksi osaltamme jäivät siten muut uudet ja vanhat koiratuttavuudet emäntineen (isäntiä ei näkynyt) - taas kerran on todettava että kyllä me koiraihmiset ollaan sitten mukavaa porukkaa, terkkuja vaan jos luette! :)

Viime kertamme rallytokotreeneissä sujui paljon paremmin - kelikin oli puolellamme, oli poutaa ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa hellettä. Wiima oli nyt ihan pätevä likka ja suoritti rataa kanssani iloisin mielin ja keskittyen. Typykkä jääpi välillä istumaan vähän vinossa tai muuten vähän vääräänpaikkaan oman asentoni suhteen, etenkin jos liikkeeseen sisältyy suunnan vaihto, niitä minun lienee syytä alkaa vähän hioa - sekä se vaikuttaa lukevan ruumiinkieltäni enemmän kuin kuuntelevan sanojani, vaikka toivomus olisi toisinpäin: kun olen jättänyt sen istumaan ja sen jälkeen käännän sille selkäni astuen askelen toiseen suuntaan, on typykkä heti seuraamassa sivullani hartialinjani käännyttyä, vaikka sen siis pitäisi edelleen istua ja saapua sivulleni vasta pyynnöstä. Tätä meidän pitää harjoitella omatoimisesti lisää (vaikka haitanneeko nuo arjessa, kilpailemaanhan emme ole lähdössä, toisaalta "never say never".. ;) )
Niin ja pakko lisätä, että itse olin taas suurempi söheltäjä, radalla suoritin spiraalin ihan väärässä järjestyksessä kuten houkutusruudunkin, niin että kilpailussa olisi miinuspisteitä rapissut =)

Alla muutama kuva rallytoko-treeneistä; Wiima ja kurssikaverit, kaikki lapinkoiria:

 

^ Wiima odottelee vuoroaan päästä radalle (yllä). Rassukka on kytketty takakoukkuun, mutta ilmeestä päätellen ei tylleröistä haittaa =)



 ^ Yllä Siru eli virallisemmin Puurattaren Eloisa Elli. Ne ovat Wiiman kanssa niin samannäköisiä, että voisi luulla sisaruksiksi, mutta sukua eivät siis ole.


^ Kuvissa yllä musta merkkivärinen uros on Pyry (Puurattaren Villi-Pyry), komea poika! Huomasin kuvia lataillessani Pyryn olevan Wiiman serkku, Pyryn isä ja Wiiman äiti ovat sisaruksia :)


 Sitten tummanpuhuva komistus yllä onpi Vincent (Villi-Joikhu Sähäkkä Suhari), saman kennelin kasvatteja kuin Wiimakin. Alakuvassa Wiiman ja Vincentin pieni leikkihetki treenitunnin päätteeksi.

 

***

Ja agilityn alkeiskursseillakin on tosiaan käyty.  Viime viikon tunnin jätimme väliin, sillä tuolloin näytti mittari plus kolmeakymmentä varjossa ja Wiima lähinnä makaili sisällä viileässä. Tiedustelin kouluttaja Satulta mikä voisi olla hyvä omatoiminen kotiläksy, kun emme tunnille päässeet ja hän ehdotti, että opettaisin Wiiman erkanemaan minusta ja käskystä kiertämään edessä olevan esineen tai puun, molempiin suuntiin; kierto oikealta ja kierto vasemmalta siis.

Tuota mainittua olemme nyt sitten lenkkien ohessa harjoitelleet. Käskysanana Kierrä ja käsimerkkinä eteenpäin heilahtava 'koiranpuoleinen' käteni ja Wiima on nyt sitten kiertänyt pihatuoleja ja lenkkipolulla eteen tulleita puita. Jostain syystä sujuu paremmin kiertäminen vasemmalta puolelta (kellon myötäisesti) kuin oikealta puolelta vastapäivään. Toisaalta saattaa johtua siitäkin että vasemman puolen kiertoa ollaan ehkä harjoiteltu tiheämmin, typykän useimmiten ollessa juurikin vasemmalla puolellani kun harjoitellaan. Siis oma vika tämäkin, taasen, kuten aina.

Tällä tunnilla tutustuimme kahteen uuteen esteeseen; Muuriin (hyppyeste) ja A-esteeseen, joka on A:n mallinen kiipeilyalusta. Kiipeileminen tuntuu sujuvan Wiimalta ihan mukavasti eikä se siis A-esteenkään edessä suuremmin epäröinyt, kun pyysin sitä kiipeämään. Ja A-esteen alastulossa taas pysäytys ennen esteeltä poisastumista, kontaktipinnalla, sujui ihan jees, jo opitun mukaisesti.

Hyppääminen on Wiimasta vähän jännää. Se kyllä hyppää, mutta varmistuu aina ensin että olisiko kiertäminen tai altameno mahdollista. Harkitsevainen koira, kuten emäntänsäkin =)
Muurista, hyppyeste, kokeiltiin sekä keskikokoa Midi että myöskin korkeinta Maxi. Agility-sääntöjen mukaan Wiima säkäkorkeutensa perusteella kisaisi Maxi-esteillä, mutta luulen, että jatkamme toistaiseksi treenaamista tuolla Midillä, koska se sujui paremmin (= Wiima hyppäsi yli, kun taas Maxista vain avuilla). Muuriesteestähän koira ei hypätessä näe läpi kuten keppiesteistä vaan sen on vain luotettava siihen, että toisellakin puolella on turvallista. Wiima, harkitseva koira, ei oikein vielä pystynyt vakuuttamaan itseään, että Maxi-luokan muuriesteen ylihyppääminen olisi järkevää.

Puomia tietenkin mentiin, se on kiipeilyesteenä Wiimalle hyppyjä helpompi, eikä ongelmia ollut. Iloisin mielin typykkä kipitti puomin alkuun uudelleen ja toistamiseen yli. Myös kontaktin otto (=pysähdys) puomin alastulossa sujuu, joskin minun on oltava valmiina ja siitä muistutettava.

Seuraavat haasteet agilityssä meillä liittyvät vireen nostoon, eli koirulaiseen vähän lisää vauhtia radalla. Wiima tekee kaiken pyydetyn iloisin mielin kentällä, mutta 'tykkimoodi' eli vauhti puuttuu. Katsotaan saadaanko sitä hiottua esiin. Lisäksi hyppyjä lienee syytä harjoittaa, jotta sille tulisi hyppyliike ylipäätään tutummaksi.
Ja kuten aina, kaikki kehitysotsakkeen alle joutuvat asiat eivät ollenkaan liity vain koiruuteen vaan myös minuun itseeni. Minun on muistettava paneutua liikekieleen hieman paremmin; sain pari huomautusta ohjaajalta hosuvista käsistäni ja kun hän demonstroi liikettäni, niin kyllä tunnistin oitis itseni. Vaikea yhtälö, että pitäisi saada liikeeseen vauhtia, mutta liikekieleen rauhaa. Mutta kyllä tämä tästä =)

Alla pari kuvaa agilityradalta; kurssikavereista Murusta (dalmis) ja Gideonista (belgi), ohjaajan koirasta Ria (kelpie), sekä tiettykin Wiimasta itsestään (kiitos Dina kun kuvasit Wiimaa!).











^ kuten näkyy on estekorkeus varsin matala. Tähän päädyttiin viimeisellä radalla kun pimatsu empii noita hyppyjä ja välillä koittaa tunkea alta (no onhan se sata kertaa helpompaa, niin itsekin tekisin :) )

Että tämmöisiä me tässä ollaan kesän mittaan puuhailtu löhöilyn ohessa =)