Näytetään tekstit, joissa on tunniste uimassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uimassa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kesäkelejä pidellyt ...

Kuvakavalkadi - eli tuokiotallennuksia säätiloista ja vähän muustakin kesän 2015 aikana. Joissakin kuvissa on koira, joissakin taas ei.
On ollut kummallinen kesä tämä kuluva kesä. Jossain puolella Eurooppaa kärvistellään hurjassa helteessä ja Suomessa vedetään villasukkia jalkaan, että tarkenisi.
En ole varsinainen hellepäivien ystävä - en siis jaksa kuumuutta pitkiä aikoja, mutta pari hellepäivää olisi lomajaksolle ollut oikein tervetulleita, että olisi voinut edes hieman rantaelämää harrastaa.
Niiden parin hellepäivän lisäksi olisin sitten tilannut poutasäitä, sellaisia +20 ja risat auringonpaisteella ja leppeällä merituulella.
Tilaukseni ei tainnut saavuttaa oikeaa vastaanottajaa, koska tuon sijaan on tosiaan ollut sitä villasukkakeliä sekä sadetta, sadetta ja sadetta.


Jääkiekkokielellä (joka muuten on mulle vierasta) voisi todeta, että
"Taivas varjele mitä sieltä tulee??" .






Sadehan noista tuon näköisistä pilvistä sitten lopuksi tulee...tilitilitom...

..tämä ei ollut sitten enää mitään "tilitilitomia" vaan suunnaton rankkasade, ihan sieltä sen kuuluisan Esterin takapuolelta! Joku kiirehtii venheellään suojaan.

Vettä tuli välillä niin paljon, että luulin vedenpaisumuksen tulevan
kuten kävi silloin joskus 2000 vuotta sitten.

Sateisina päivinä kirjat ja lautapelit pelastavat mökkeilypäivän. Tässä on meneillään Quarto-matsi. Poikani tarjosi minulle sellaisen vastuksen, että olin ihan helisemässä.
Kirkonkylästä teimme uuden pelihankinnan, Rappakalja, jolla ei ole kaljan kanssa mitään tekemistä, vaan siinä pitää osata huijata. Se on vielä muoveissa, sitä kokeillaan varmaan tänä iltana :)

Mutta, tokihan se aurinkokin välillä on näyttäytynyt, vaikka vähemmän kuin olisin toivonut:

Laiturivahdin tervetuliaispartio...

... tulija todettiin ystävällismieliseksi ja tilanne päättyi näin lämpimiin tunnelmiin, pusi pusi :

Itse en ole edes uimaan tänä kesänä vielä ehtinyt, mutta neiti karvajalka on kyllä - joskin hänkin tyytyy kahlailuun.

"Sanoitko jotain?"

Hyväntuulinen Wiima kutsuu leikkiin!
Ja kyllähän näin iloinen pyyntö piti palkita pienellä kepinheittelyllä :)



Wiiman mielestä vilpoinen kesä on varmaan ollut täydellinen. Kun jos kantaa villahousuja ympärivuotisesti kuten kyseinen neiti, niin ei totisesti helteitä odottele.

Lenkin varrella törmäsimme tällaiseen. Mielikuvitus lähti laukkaamaan, mikä merihirviö olisi kyseessä?! Mutta myöhemmin sain asiallisempaa infoa ja kuulemma kyseessä on kauriin lantioluu. Ihmettelen missä tai kenen pedon luolassa loput luurangosta piileskelee?

Kaksi jälkeä kuin kaksi sydäntä :)
Nämä kauriin jäljet löytyivät luurangon lähettyviltä. Kaverit varmaan käyvät jättämässä hyvästejä poismenneelle.

Neitikoira alkoi hieman 'touhottaa' jäljistä ja tuoksuista, ja katsoin parhaaksi laittaa sen liinaan. Liinassa Wiimaa aika usein ulkoilutankin - luotto ei ole ihan riittävä täyteen vapauteen (paikasta riippuen), liinan kanssa tilanne on win-win, eli molemmat voittavat; Wiima saa vapautensa ja minulla on tunne, että voin silti kontrolloida koiraa.
Joskin Wiiman lähelläolo ja luoksetulo on vuoden mittaan tehtyjen luoksetuloharjoitusten myötä huomattavasti parantunut.


Niin, että on niitä ollut niitä aurinkoisiakin päiviä. Tuo josta oli nuo lenkkikuvat sekä muutama muukin. 
Eräänä aurinkoisena päivänä lähdimme merelle. Hyppäsimme veneen kyytiin ja piipahdimme ulkona syömässä merenrantaravintolassa ja kaupassa (Nauvo, Kirjais Bystrand, suosittelen!) . 


Tiira yrittää meille naamasta päätellen jotain huudella, mutta en kuullut mitä sillä oli sanottavana. Luulen näin jälkikäteen, että se yritti varoitella meitä nousevasta ukkosesta!

Pilviä alkaa muodostua taivaan rantaan..

Pilviä, jo vähän tummempaakin, mutta sen lisäksi merimetsoja karilla.
(kuvan horisontti on jäänyt vinoon, pahoitteluni, jos vinous ottaa silmään)

 Merimetsot eivät ole suosittuja Turunmaan saaristossa, tai saaristoalueilla ylipäätään. Ne sotkevat ulosteillaan paikat, joissa majailevat niin, että kasvillisuus hiljalleen tukahtuu. Kalastajat sanovat niiden vievän kalat. Merimetso on kyllä ylväs lintu ja jotenkin jännittävän alkukantaisen näköinen, kuin jonkinsortin dinosaurus, mutta niitä on aivan liikaa. Ihmettelen, miksi niiden pitää olla rauhotettuja, kun aika harva muukaan merilintu on. 
Viime aikoina olen tosin kuullut, että pientä kannan vähenemistä on havaittu, merkikotkakannan puolestaan elvyttyä. Merikotkat ilmeisesti aterioivat merimetsojen mukeloilla. Hyvä merikotkat ja kiitos!

Tällainen pilvirintama lähestyi meitä. Merellä ei ole hyvä olla ukkosella. Tuolla tummansinisellä alueella näkyi tiheää salamointia. 
Suunnittelimme jo, että olisiko sitä rantauduttava johonkin välisatamaan ja odotettava ukkosilman loppumista.Mutta tätä kuvaa ottaessani olimme jo melkein kotirannassa ja selvisimme kuin selvisimmekin perille asti. 
Ja niin hassusti kävi, että tällä kertaa ukkonen muutti kurssia viime hetkellä, eikä edes tullut päällemme, vaikka siltä oli koko ajan näyttänyt.


Semmoisia kelejä on pidellyt tänä tähän asti kuluneena kesänä. Tänään paistaa aurinko ja luulenkin, että nyt lähden tekemään Wiiman kanssa saarikierroksen ja sitten asetun terassille lukemaan kirjaa!

Aurinkoista (-sempaa) kesää!





perjantai 3. heinäkuuta 2015

Ekan hellepäivän tunnelmia

Tämän kesän eka hellepäivä täällä lounaiskolkalla oli 27.6, eli viime viikon lauantai. Lenkillä piti suunnitella reitti sillä lailla, että neiti karvakorva pääsisi vilvoittavien vetten äärelle, sillä pelkäsin, että se olisi muuten astunut läähättävän kielensä päälle, sen pidetessä pitenemistään :)

Ohessa muutama rantaräpsy. Näitä ensimmäisiä kesäisiä tunnelmia oli kiva ikuistaa. Kamera ei tiettykään ollut mukana, mutta kännykkä oli, joten sillä tuli vähän näpsittyä. Paras kamerahan on se mikä on mukana ;) .



Sininen taivas ja ihania kesän hattarapilviä.


Märkä, meressä vettynyt puu maistui aika herkulta!


Vastapäätä on yksi kaupungin uimarannoista. Nyt se oli lähes tyhjä lämmöstä huolimatta. Vesi oli kuitenkin vielä kylmää, joten ehkä se ei houkutellut. Mutta muutama lämmin päivä lämmittäisi vedetkin :)

 Tässä kuvassa näkyykin uimaranta toisesta kulmasta, hyppytelineellä ainakin näyttää olevan muutama rohkea uimari :) Ylempänä oleva kukkakuva on muuten otettu yllä olevassa kuvassa näkyvältä vastarannalta.


Rantapolku on Wiiman mielestä mukavan vilpoisa ja varjoisa.

Ulkoilutan muuten Wiimaa täällä kaupungissa kyllä hihnassa, mutta sitten tuolla rannassa päästin vapaaksi polskimaan. Tämä on poseerauskuva ja irrotin neidin hetkeksi hihnasta, ettei se rumentaisi kuvaa :) 
Kaupunkialueella ei jo järjestyssäännönkään vuoksi ilman hihnaa oikein voi ulkoilla. Eikä mulla kyllä ole riittävää luottamustakaan siihen, että Wiima pysyisi vierellä kaikissa vastaantulevissa tilanteissa. Ei se varmaankaan kauas karkaisi ja takaisinkin kyllä tulisi, mutta olen huomannut, että käsityksemme sanasta "lähellä" joskus poikkeavat toisistaan.

Tällaisten tyyppienkin ohi reittimme kulki. Hevoset varmaankin nauttivat helteestä. Vai nauttivatko? En itse asiassa tiedä, luulen vain. En itse asiassa tiedä hevosista juurikaan mitään, mutta pysähdyn nitä aina ihailemaan, koska ne ovat niin kauniita.

Helteiden jatkuessa piipahdimme extempore viikolla työpäivän jälkeen paikallisen uuden ravintolan terassilla pizzalla. Sinne sai koirakin tulla, jos lupasi käyttäytyä kauniisti. Wiima lupasi ja pääsi mukaan. Vettäkin olisi neidille tarjottu, mutta meillä oli sattumoisin omasta takaa.

*******

Ja vielä pari räpsyä aamulenkiltä. Alla tomera-Wiima. Vieressä olevalla pihalla oli haukkuva koira, joka herätti Wiiman huomion. 
Neiti seisoi aika mukavasti koossa, niin sain siitä napattua kivan ja vähän erilaisen sivukuvan - sen häntä on useimmiten lepotilassa kun pyydän sitä poseeraamaan, eli koirakin on tuolloin rennossa mielentilassa. Nyt sain naapurin koiran avulla napattua neidistä vähän tomeramman kuvan. Harmi vaan, että kännykkä oli taas ainoa tallennusvälineeni.
Wiiman häntä on hyvin ilmeikäs ja sen asento ilmentää neitikoiran tunnelmia erinomaisesti, välillä alhaalla, välillä puolitangossa ja välillä näin kuin kuvassa - ja onpa se joskus nähty vielä ylempänä selällä, kun olosuhteet ovat edellyttäneet  :)


Semmoiset kesäterveiset =)

perjantai 1. elokuuta 2014

Kesä on. Loma on.

eli valokuvallisia muisteloita kesän vietosta. Pahoittelen jo etukäteen kun kuvissa poukkoillaan tunnelmasta toiseen, mutta Wiimassa ja kuluneessa kesässä kuitenkin pysytellään.

Juhannussunnuntaina oli näin ^  komeat pilvet!



Wiima mökillä veräjän vahtina. Toosi uskottava :)


ja yllä mainittu uskottavuus senkun kasvaa.. :D
Tämän kielitaitoisen koiran emäntäkin saapi kielensä tällaiselle rullalle, mutta siitä ei ole kuvaa.
Taito on kuulemma perinnöllinen, joten on kai sitten luontevaa että koiranikin tempun taitaa? :D
Saatko sinä? :)


Wiima viihtyy vedessä mutta on enemmän kahlaajatyyppiä  - ei siis ui vaikka pentukesänään ui aika paljonkin.
Kepin nouto merestä on parasta ja sitten pikku hepulit rantahiekalla, ja sitten taas mereen vilvoittelemaan :)
Taustalla isäntä poijua huoltamassa.


 Minä sitten tykkään suomenlapinkoiran päästä, sen muodosta  <3
 Tässä vähän tällainen vettynyt malli :)


Kissamaista sipsuttelua...

..ja seuraavassa hetkessä 'kieli poskessa- laukkaa' niin kuin vain koirat osaavat  :)



Wiiman lapsuudenkaveri labbis-Fonzien kanssa vedettiin myös rallia, useampanakin päivänä:



Wiima on taitava kuopankaivaja. Kokoa ja syvyyttä riittää!
Kiinalaiset vilkuttivat meille iloisesti tunnelin toisessa päässä!
Jos ikinä kaipaat kuoppaa pihallesi, syystä tai toisesta - soita meille!

Välillä tietty myös lötköteltiin, keskipäivän helteillä varsinkin. (heinäkuu -14: lämpö kipusi lähes päivittäin +28 - + 30 asteeseen, eikä jäähtynyt kunnolla yölläkään. Näin siis lounaiskolkalla maata ainakin)

Wiima pysähtyi liikkeessä tähän asentoon ja näppäsin kuvan.
Aika mukavasti sain samalla rakennekuvan 2-vuotiaasta tarvitsematta asetella neitiä.
 


Mökkisaaressa tuli tehtyä paljon metsälenkkejä. Tällainen ^  näky villahousupyllystä edessäni kipitteli :)


Kesällä joskus laiskottaa ja ruuanlaitto tökkii. Silloin lähdetään nauttimaan muiden tekemästä ruuasta ihanille kesäterasseille ja Wiima tietenkin useimmiten mukana. 
Tämä kuva on otettu Nauvon Kirjaisten Bystrandissa ja siellä Wiimalle tarjoiltiin ikioma lihapulla-annos talon puolesta.
Nelijalkaisetkin vieraat saivat siis tuntea itsensä tervetulleiksi :)

***

Tähän loppuun vielä kuva kotiympyröiden kesätouhuista, eli kaupunkimme koirakerho nosti esteet esiin ulkokentälle ja nyt niille voi kätevästi poiketa iltalenkin lomassa.
Wiiman kanssa ollaan käyty viime kesänä vain agilityn alkeiskurssi, eli ollaan ihan amatöörejä ja esteet "vain" hauskaa ajanvietettä :) , ei siis harrastus.
Mutta olipas Wiima innoissaan, kun ensi kertaa viime kesän jälkeen pääsi hyppimään ja juoksemaan tunneliin! Ja pujottelukin vaati vain vähän ( = siis vähemmän kuin luulin)  käsiapuja, mistä yllätyin kovasti!




Semmoisia. Loma on ohi, mutta kesä senkun jatkuu :)
Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivoo agiliitelijä Wiima Wimpsahdus

***

PS. nyt tämän kaiken vuodatettuani, en oikein tiedä itsekään mikä tämän postauksen tarkoitus oikein on...  Luultavasti vaan saada kameraan kertyneitä kuvia talteen. 
Toivottavasti kuvia on muidenkin kiva katsella kuin minun itseni. Muussa tapauksessa kiitos että jaksoit katsoa tänne loppuun asti ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta :)