torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesätunnelmia, punkkeja ja pesäntekoa

Kesäterveisiä kaikille! Kesää on lomien alettua vietetty pitkälti mökillä. Wiima nauttii kun saa olla pihalla vapaana ja haistella erilaisia luonnon tuoksuja päivät pitkät.
Typykkä erehtyy tosin välillä pihalta vähän turhan kauas, enkä tiedä vielä tähän päivään mennessä, että unohtaako se kaiken muun hyvän jäljen löytäessään vai onko pihamme Wiiman mielestä yksinkertaisesti isompi kuin meidän kaksijalkaisten mielestä - mökkipihaa ei ympäröi mikään luonnollinen 'este', kuten nurmikon loppuminen, oja tai vastaava, vaan tontti jatkuu metsänä ja Wiiman voi olla vaikea hahmottaa rajoja siihen kohtaan missä itse ne näemme. Niinpä sitä on pidettävä hieman silmällä ja välillä komennettava takaisin pihapiiriin.

Terassivahti :)









Joskin viime päivinä Wiimaa on pidetty myös vähän narun päässä. Nimittäin nyt on juoksusykli edennyt siihen vaiheeseen (juoksut alkoivat toukokuun alussa), että tyllerön on vallannut hurja pesäntekovietti. Sisällä mökissä neiti tunkee kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin koloihin,  ja ulkona neiti löytyy välillä lautakasan alta kolosta, välillä kumollaan olevan veneen alta ja muista vastaavista ahtaista paikoista.
Koloissaan neiti ensin rupsuttaa pesän itselleen ja sitten makaa hiiren hiljaa eikä tule nyt luo edes kutsusta. Luulinkin kerran Wiiman jo karanneen pihalta kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Sain kuitenkin ajatuksen käydä kurkistamassa lautakasalla ja sieltä sen musta puuhkahäntä pilkisti ulos ja paljasti hiljaa piilottelevan neitikoiran :)
Koloihin kaivautuminen ei tunnu oikein kivalta, koska koiruus saattaa saada päähänsä kaivautua ikäviinkin paikkoihin, niin nyt se rassukka joutuu olemaan pihalla narussa jos silmällä pito ei onnistu - ja narun jatkona oleminen ei ole Wiimasta ollenkaan kivaa, ja ymmärtäähän sen.

Turkki
Ja vähän turkistakin voisin tässä sanailla, jotta tulisi muistiin laitettua :) Kirjoittelin nimittäin keväällä Wiiman turkista (Linkki kirjoitukseen). Ja siitä, etten tämän kahden vuoden yhdessä elämisen aikana ollut vielä hahmottanut sitä, millä kierrolla Wiima uusii turkkinsa, eli koska alusvilla irtoaa ja uusi kasvaa tilalle. Arvelin silloin, että turkin lähtö saattaisi osua tähän heinäkuulle, eli ajankohtaan jolloin oletetut pennut syntyisivät jos niitä olisi ollut tullakseen.
Mutta ei, Wiima on kantanut alusturkkiaan koko kesän eikä se vieläkään osoita irtoamisen merkkejä.
Näillä helteillä (lounaiskolkalla viime päivinä +25 - +30) olisi ollut suotavaa, että alusvilla olisi ollut veks. Nähtäväksi jää koska se sitten irtoaapi, seuraava veikkaus on, että alkaa irrota kuukautta, paria kuukautta ennen seuraavia juoksuja kehon valmistautuessa niihin, eli ehkä joskus syyskuussa?
Katsotaan osuinko oikeaan.

Punkkivihulaiset
Täällä Turunmaan saaristossa kun ollaan niin punkit ja päivittäiset punkkisyynit ovat arkipäivää. Olen joskus tullut kuvanneeksi tällaisen kollaasin, toisessa pieni nymfivaiheen punkki (musta piste kämmenellä) ja toinen pullea hyvinsyönyt punkki (ällötysvaroitus!!). Pullea punkki oli laitettava kuvaa varten ylösalaisin, sillä vaikka se on noin paksu, niin silti se sai itseään hilattua heiveröisillä jaloillaan eteenpäin. Kuvaamisen jälkeen molemmat punkit ovat päässeet punkkien taivaaseen - joskin luulen ettei sellaista paikkaa oledes olemassa, punkkien kohdalla on vain se kuuma H-alkuinen paikka:
Kuvaa katsoessa on selvää, että noita pieniä nymfivaiheen punkkeja on koirasta todella vaikea huomata, lähes mahdotonta, ellei niitä bongaa turkin päältä, ennen kuin ne ovat löytäneet tiensä lapinkoiran turkin läpi iholle. Wiimalla on punkkien torjunnassa käytetty apteekissa myytävää Frontline Compia ja se on toiminut Wiimalla niin, että punkkeja toisinaan löytyy, mutta ne ovat yleensä olleet kuolleita. Joskin on Wiimasta eläviäkin punkkeja poistettu, joten ihan täydellinen tökötti ei tuokaan ole. 
Punkkipannat (apteekin) toimivat käsittääkseni myös hyvin, ja nyt olisi markkinoilla myös yksi pitkävaikutteinen (Seresto) panta, joka kiinnostaa, mutta olen pantoja tähän asti välttänyt, koska "ystävällinen kurkkuote" on hyvin tyypillinen kun Wiima leikkii koirakavereidensa kanssa ja punkkipannan ei liene syytä joutua suuhun.
Punkeista on tullut myös uutta tietoa. Ennen vanhaan luultiin, että niitä tulee rantojen puista erityisesti leppäpuista. Myös heinikkoa pidettiin punkeille tyypillisenä elinalueena. No, saattaahan se heinikko edelleenkin olla punkkien suosiossa (rantalepät taas eivät), mutta nykytutkimuksen valossa punkit siis viihtyvät parhaiten mustikkavarpumetsässä. 
Isäntä teki testin ja päästi itsestään löytyneen punkin hetkeksi vapauteen ennen päiviltä päästämistä. Hän asetti sen mustikanvarvun lehdelle ja katsoi mitä tapahtui. Punkki oli hetkessä kiepsauttanut itsensä lehden alle siten että kaksi etujalkaa vain törrötti lehden ulkopuolella näkyvissä. Ja siitä kun isäntä toistamiseen hilasi kämmenensä ohi, niin punkki tarttui häneen sekunnin sadasosassa. Että niin näppäriä ovat punkit. Yök!

Lomailua
Ja mökillä kun ollaan hellepäiviä viettämässä oltu, niin tietenkin ollaan oltu paljon vetten äärellä vilvoittelemassa, veneilemässä ja tehty pitkiä metsälenkkejä. Näistä hommista pientä kuvasatoa seuraavaksi niin unohtuu nuo punkkiällötykset mielestä :)




Wiima ja Yoda-korvat :)

Alla vielä pari kuvaa muutaman illan takaa, kun raju ukkonen romahdutti + 29 asteen helteen iltapäivällä yhtäkkiä kymmenellä asteella, ilma raikastui ja illalla nousi upeat usvat.
Käytiin Wiiman kanssa iltamyöhälenkillä saarella ihailemassa maisemia:



Ja tietenkin vielä yksi auringonlasku: 



Helteistä heinäkuun jatkoa itse kullekin!





maanantai 21. heinäkuuta 2014

Seuraamista TOKO-tyyliin

Kotikaupunkini koirakerho järjesti tutustumisviikonlopun erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Tarjolla olivat niin TOKO, kuin myös VEPE (vesipelastus) sekä koiratanssi.

Minä ilmoitin itseni ja Wiiman TOKO-tunneille sekä koiratanssiin, vepen jätimme suosiolla väliin, koska Wiima on kahlaaja ja pelastaa hätääkärsiviä siten vain rantavesistä.

Mutta sattuma puuttui peliin ja kävi harmikseni niin, että ainoastaan TOKO-tunnit toteutuivat, sillä kouluttajan lento olikin myöhässä. Poisjääneet kurssit, koiratanssi & vepe, järjestettäneen kuitenkin vielä tämän vuoden aikana.

Kouluttajana kurssilla oli Heli Piirainen, joka kisaa koiransa kanssa ylimmässä luokassa kaikissa kolmessa lajissa, sekä on kuulunut myös TOKOn maajoukkueeseen.

TOKO-koulutus järjestettiin paikan päällä niin, että jokainen ilmottautunut koirakko sai yksityisopetusta niihin asioihin, joissa oli kokenut ongelmia olevan. Itse pohdin hetken minkä asian nostaisin esiin, sillä emme olleet Wiiman kanssa TOKOa koskaan harrastaneet, rallya vain, ja niinpä TOKO kokonaisuutena oli meille "ongelma", jossa apua ja hiomista tarvittaisiin. Koska tunnin yksityisopetus ei kuitenkaan riittäisi TOKOn alkeisiin, niin nostin aiheeksi seuraamisliikkeen:

Nimittäin Wiima tietty kyllä 'seuraa', mutta olen ajatellut, että se pitää minuun ( = jalkaani) pientä välimatkaa, joka pitäisi kuroa kiinni. Lisäksi perusasento jää vähän vinoon ja joudun oikomaan sitä, ja minusta on viime aikoina tuntunut siltä, että Wiima on ketjuttanut perusasennon niin, että ensin kuuluukin tulla vinoon ja sitten yhdessä tuumin mamman kanssa oikaistaan :)

Tässä me ollaan aamupäivän kurssilaiset, minun ja Wiiman lisäksi sileäkarvanen collie Halla sekä hovawart Ossi - ja keskellä kouluttajamme Heli juuri esittäytymässä meille.
(kaikki kuvat tässä kirjoituksessa: Cia Holmberg, kiitos Cia kuvista!)

 Päivä oli helteinen, + 27 astetta, vuoroa oli hyvä odotella varjossa.

Minun ja Wiiman yksityistunti alkoi sillä, että Heli pyysi minua esittämään seuraamistamme ja seurasi sitten silmä kovana menoamme. Seuruuesityksemme katselemisesta Heli tiivisti näkemänsä perusteella Wiimasta arvionsa, että "Wiima on herkkä koira, joka lukee ja reagoi tarkkaan kehoni viestejä. Sekä myös että Wiima palkkautuu hyvin myös pelkällä kehulla, namia tai lelua ei tarvitse aina käyttää".
Ja en voinut kuin yhtyä Helin toteamukseen, juuri kuvatunlainen koiruus Wiima on.



Mutta sitten sain kuulla Helin huomiot omasta itsestäni seuruuliikkeen aikana. Ja sieltäpä löytyikin aika tavalla mietittävää :
Olen nimittäin itse arvellut käyttäväni kehoani jopa suhteellisen tehokkaaasti Wiiman kanssa viestimiseen seuraamisliikkeen aikana, esimerkiksi hartialinjaa kääntämällä merkiksi suunnasta kun on kääntymisen aika. Ja oikeilla jäljillä olen ollutkin, mutta olen myös pitänyt Wiiman kanssa silmäkontaktia. Sillä seurauksella, että asentoni on hieman kumarainen Wiimaa kohden, joka herkkänä koirana "väistää" - ja siten syntyy etäisyys jalkaani!
Nyt kun asiaa ajattelee, niin sehän on selvä juttu, koiralle päälle kumartuminen on uhkaava ele. Mutta en ole tajunnut viestiväni sellaista, kun oikestaan vain pääni on kumartuneena Wiiman puoleen - joka taas tosin aiheuttaa vääntöä hartialinjaan.

Käytännön harjoitus, jossa sain 'leikkiä koiraa' ja kokea millaista se on, jos viestintä ei toimi tai on vääränlaista. Nyt tiedän, ettei ole helppoa koirallakaan :)


Eli oivalluksien kautta uusi meininki seuraamisessa. Katse eteenpäin, ei koiraan (note to self: luota koiraasi, ei tarvitse katsekontaktilla varmistella!) , viestitä koiralle kääntymisestä etukäteen pään sekä hartiaseudun liikkeellä. Oli ihmeellistä huomata, miten Wiima kuin itsestään hilautui lähemmäs jalkaani - ja otti itsestään jopa oikean perusasennonkin, kun säädin hartialinjaani poispäin. En ollutkaan tullut ajatelleeksi että se himputin hartialinjani on sössinyt perusasentommekin!


Näillä opein alamme nyt harjoitella Wiiman kanssa ja katsotaan miten liike hioutuu. Koulutustunnin aikana huomasin selvän eron oman ryhtini välillä ja Wiiman sijainnilla seuruuliikkeessä. 
Mutta myös huomasin Wiimassa hienoista epäröintiä kun juttu ei mennytkään niin kuin ennen ja itsekin olin epävarma yrittäessäni muistaa Helin ohjeet. Kunhan saan opit "selkärankaan" asti niin eiköhän se kuitenkin ala meiltä sujua. Uskon, että uudella 'ryhdilläni' on mahdollisesti etua jopa seuruuliikkeen keston pidentämiseksi, koska tähän asti olen auttanut Wiimaa katsekontaktilla, mutta jatkossa se joutuu itse pitämään minua silmällä - näin ainakin Heli sivulauseessa mainitsi meitä ohjatessaan.

Toinen oivallus (tai ken tietää kuinka mones) oli seuraamisliikkeen käskysana. Nimittäin olen Wiiman kanssa käyttänyt vain yhtä käskysanaa: Sivu, joka tarkoittaa, että paikka on vasemmalla sivulla. Eli kun olen pysähdyksissä, ottaa Wiima perusasennon ja kun lähden liikkeelle, tulee sen seurata.
Minulla oli aikanaan seuraamiselle eri käsky (Seuraa), mutta häivytin sen, kun kaksi käskyä tuntui vaivalloiselta rally-tokossa.
TOKO-esittelytunnilla tajusin, että jos päättäisin ryhtyä harrastamaan TOKOa, niin yksi käskysana voisi aiheuttaa ongelmia, joskin Helin mukaan "yksikäskyisiäkin" tokoilijoita on, ja ihan hyvin tuloksin. Mutta TOKOssa seuraamiskäsky tarkoittaa paitsi seuraamista, myös valmiutta siihen, eli kontaktia. Kuitenkaan perusasennossa ei kontaktia tarvitse yleensä pitää vaan tavallisesti riittää, että koira istuu perusasennossa. Eli näitä käskyasioitakin pitäisi uudelleen pohtia, jos TOKOa alkaisimme enemmän harrastamaan. 
Onko tokoilevilla lukijoillani käytössä yksi vai kaksi käskyä ja miksi?

Kaiken kaikkiaan hyvä oppitunti hyvältä opettajalta ja sain paljon pureksittavaa harjoitteluumme.
Lisäksi oli tosi kiva päivä kivojen koiratuttujen ja niiden ohjaajien kanssa.  Ja mukavaa oli myös lopuksi kuulla olevamme Wiiman kanssa "harmoninen pari", että kaipa esiintymisemme sitten on kuitenkin aika sopusointuista ja energiataso toisillemme sopiva :)

Tokoiluterkuin,
Wiima ja emäntäotus :)
(vähän hassu kuva Wiimasta, värit taittuu kummallisesti, Wiima näyttää karvattomalta ja muistuttaa yllättäen hieman sakemannia Iloinen hymiö eikös vaan? )