Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juoksut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juoksut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

Ei niin jouluinen juttu Wiima-neidin vaivoista

Tulipa vähän ylimääräisiäkin juttuja tähän joulun alle, vaikka muutenkin pitää jouluvalmisteluissa kiirettä. Nimittäin päätimme kiikuttaa Wiiman lääkäriin ja saimme ajan tähän jouluaatonaattoon.

Wiimalla on ollut pitkin syksyä hieman punoitusta alavatsalla ja nivusissa. Ei mitenkään kauhean paljon, mutta hieman. En oikein keksinyt mistä se voisi johtua, niin vaihdoin testimielessä jo Wiiman nappulatkin, jos olisikin ruuassa jotain, mille Wiima oli herkistynyt. Joskin Wiiman ruokalistan eri ravintoaineet on kovin laajat kun se nappuloiden lisäksi syö mm. raakalihaa, hapanmaitotuotteita ja sopivien kotiruokienkin jämiä.

Punoitus ei ollut kovin vahvaa, eikä vaiva ollut niin tiiviissä seurannassa. Kunnes pari iltaa sitten tajusin, että Wiima oli alkanut kirputtelemaan itseään sieltä vatsasta aika paljon ja monta kertaa illan aikana. Nousi makuultakin ylös ja rapsutti hampaillaan ja paneutui makuulle uudelleen, ja sitten hetken päästä sama toistui uudelleen.

Kellautin neidin kyljelleen ja kurkistin massua karvojen alla ja nivuset näyttivätkin nyt aika ikäviltä.
Punoitusta, ja tummaksi muuttunutta karstaa, selvästi ärsyyntyneen näköistä. Ajattelimme isännän kanssa, että nyt tätä vaivaa ei enää "katsella" vaan hankkiudutaan lääkäriin.

Mielessä pyöri ajatus siitä, että iho-oireet viittaavat todella usein allergiaperäisiin vaivoihin. Jo etukäteen hirvittelin sitä työmäärää ja asioihin paneutumisen määrää, jos joutuisin Wiiman kanssa käymään läpi jotain eliminaatiodieettejä mahdollisen ruoka-allergiadiagnoosin pamahtaessa ilmoille vastaanotolla. Wiiman ruokinta kun on tähän asti ollut niin helppoa, sen vatsa on terästä ja kaikki ruoka käy (ja maistuu :) ).


Neiti Koiranen tutkimuspöydällä. Ei näytä itse järin innostuneelta koko hommasta.

Mutta eläinlääkäri tutki Wiiman ja totesi, ettei koira ollenkaan tunnu tyypilliseltä atoopikolta, allergiapotilaalta. Iho oli hienossa kunnossa, kuten turkkikin. Silmät vuotamattomat ja korvatkin priimat. Iho-oireita esiintyi vain rajatulla alueella, ja allergiaoireena se on epätavallista - atooppisena ihottumaa on tavallisimmin muuallakin kehossa, tyypillisesti esim tassuissa. Olin todella iloinen tästä arviosta, ettei allergia todennäköisimmin olisikaan oireen takana.

Kerroin lääkärille, että Wiimalla on anaaliongelmia. Ollut aina. Joudumme tyhjentämään sen anaaleita kotona säännöllisesti ja ne lienevät usein kirvelevät tai ehkä jopa kipuilevat, koska se nuolee takapuoltaan. Vain kerran rauhasissa on ollut hoitoa vaativa tulehdus, mutta ne selvästi aiheuttavat epämukavuutta koiralle.

Lääkäri meinasi tähän, että iho-oireet alavatsalla saattavat hyvinkin liittyä anaaliongelmiin. Koira kun yrittää itse vaivaansa hoitaa ja päästä käsiksi ongelmapaikkaan, ja rauhasten kivuntunne tai epämukavuus voi säteillä laajemmaltikin. Mutta varmuutta tähän ei tietenkään yhdellä käynnillä näin äkkiseltään saatu.

Odotushuoneessa tutkimuksen jälkeen odottamassa ihottuma-analyysin tuloksia. Hieman oli hiivaakin pesiytynyt ihottumaan, niin antibiottilääkitystä ei tullutkaan vaikka alunperin lääkäri sitä suunnitteli.

Hoito-ohjeiksi saimme nyt sitten pestä neitiä Malaseb-shampoolla sekä paikallishoitona Canofite Vet -silmätippa, jota ei kuitenkaan tiputella nyt silmään vaan hierotaan kevyesti ärtyneelle alavatsan ja nivusten iholle kolme kertaa päivässä .
Lisäksi lääkäri suositteli anaalien operoimista leikkauksella. Tätä olin itse asiassa itsekin ajatellut jo jonkin aikaa, kun ne kerran koiraa vaivaavat. Mutta olin ymmärtänyt, että se on aika riski leikkaus: koiran pidätyskyky saattaisi kuulemma heiketä ja se on saanut minut empimään moista leikkausta.
Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että heillä on jo useiden vuosien, ellei vuosikymmenten ajan tehty näitä anaalileikkauksia koirille täysin onnistuneesti!
Niinpä tuntuukin nyt siltä, että varmaankin kiikutan Wiiman anaalioperaatioon joskus keväällä, kunhan vuodenvaihteen hyörinät on ohi, jos pääsisimmekin siten eroon koko harmittavista peppuongelmista! Ja jos iho-ongelmat nyt sitten niihin liittyvät, niin loppuisi sekin kurjuus! Olipa hyvä, että asia tuli lääkärin kanssa jutuiksi :) !

Emme kuitenkaan tulleet enempää  keskustelleeksi lääkärin kanssa itse toimenpiteestä ja siitä toipumisesta. Onkohan jollain tämän tekstin lukijoista kokemusta tai tietoa ko operaatiosta?

Ai niin, lääkärin kanssa keskusteltuamme kävi ilmi, että Wiimalla oli todennäköisesti tällä kertaa ns verettömät juoksut. Ollaan juoksujen alkamista odoteltu jo tovin ja ihmetelty kun niitä ei näy eikä kuulu. Yleensä olen alkupäivinä joutunut pitämään Wiimalla housuja, mutta sitten vuoto on tasaantunut niin, että neiti on itse hoitanut itsensä puhtaaksi. Mutta nyt ei tosiaan vuotoa kuulunut, vaikka joulukuun alussa totesin Wiiman 'pimpun' juuri oikealla tavalla juoksuihin viitaten turvonneeksi. Pari viikkoa kului, vuotoa ei kuulunut ja nyt Wiiman alapää onkin taas entisensä - siis turvotus laskenut. Lääkärin kanssa otin tämän puheiksi ja hän loihti lausumahan arvelevansa, että Wiimalla oli ns veretön kiima. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa eikä kerro mistään hormonihäiriöistä. Voisi tosin aiheuttaa hieman tenkkapoota, jos olisi ollut tarkoitus koira astuttaa - H-hetken arviointi olisi voinut olla vähän vaikeampaa. Mutta sellaisia astutusaikeita meillä ei ollut, joten päin vastoin oli tällainen veretön meininki ihan kiva (vaaleat matot olkkarissa, jne ... ) .


Tämäpä ei nyt ollut oikein jouluinen juttu vaikka vuorokausi on juuri vaihtumassa joulun aatonaatosta jouluaatoksi. Mutta eihän sitä emännän päässä oikein muut asiat pyöri jos on koiralla (tai lapsella) asiat vähän vinossa.

Kotosalla Wimpula kantaa nyt tällaista hienoa kauluria pari päivää, ettei se pääsisi nuolemaan lääkkeitä pois. Paraneminen pääsee nopeampaan alkuun, jos tyllerö malttaisi olla itse hoitamatta vaivaansa.

Nyt on onneksi lääkkeet ja hoito-ohjeet takataskussa, joten paraneminen on alkanut ja kutinat loppuvat. Kinkku on uunissa ja joulu voi huomenaamulla tulla :) !

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hyvää Joulun odotusta ja muita kuulumisia

Blogin päivitys on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta hengissä ollaan ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin Wiima kuin laumansa.

Kulunut syksy on koiranäkökulmasta tarkasteltuna sujunut varsin samalla kaavalla kuin tähänkin asti, eli normaalia arkea, lenkkeilyä, kotoilua ja harrastushommina nenähommaharjoitteluja sekä rallytokoa.
























(Turun lentokentällä hajunetsintähommissa. Neiti Koiranen näyttää hyvin pätevältä, ja varsin sellainen olikin!)

Hajunetsintähommissa on edistytty aika mukavasti. Wiimalla on hajunetsintätekniikka selvästi yleistynyt paikasta riippumattomammaksi, niin että etsiminen on viime aikoina sujunut vähintään hyvin (asteikolla hylätty, välttävä, hyvä, kiitettävä) vieraissakin paikoissa.
Haastavimmat etsintäpaikat lienevät tähän asti olleet lentokenttä ja eläinkauppa herkullisine ruokatuoksuineen ja hyvin onnistui keskittyminen ja etsintä niissäkin  Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus käydä harjoitusryhmän mukana treenaamassa Turun pääjuna-asemalla, mutta olin kalenterisyistä harmikseni estynyt osallistumaan niihin harjoituksiin.


(Petolan eläinkaupassa "töissä"  Iloinen hymiö.  Nenä toimi täälläkin, vaikka häiriöhajuja oli varmasti roppakaupalla!  ).


Tässä vielä etsintävideo, jonka treenikaverini Annina ystävällisesti Petola-treeneissä filmasi, kiitos Annina :) ! Filmissä löydämme kaksi kätköä (ja vielä kolmannen ja neljännenkin, mutta ne eivät ole filmillä).



Filmillä näkyy kaksi juttua, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota:
1 ) Ensiksikin kakkoskätköllä Wiima ilmaisee hajunlähteen tyynyn läpi. Haju siis varmaan tuntuu sen nenään tyynyn läpikin, mutta toiveena olisi, että neiti hakeutuisi nenänsä kanssa hajun lähteelle, eli siihen, missä haju vahvimpana tuntuu. On oltava tarkkana, että palkitsen Wiiman vasta kun nenä on hajun lähteellä, ettei mene huolimattomaksi tuo hajun osoitus.
2 ) Toinenkin juttu on tuossa samalla kätköllä, eli kun Wiima palaa kaksi kertaa samalle löydölle siinä toivossa, että taas tulee palkkaa. No, sehän on vaan enemmän hassua, eikä varsinainen selätettävä ongelma - paitsi jos on kelloa vastaan etsittävä, kuten kokeissa, silloin olisi syytä siirtyä etsintämoodiin varsin nopeasti löydön jälkeen! Joskin itsekin siinä vähän söhlään (kuten yleensä aina kun Wiima epäonnistuu..)  - vasta kolmannella kerralla sanon "loppu", joka Wiimalle nienomaan tarkoittaa, että namit siltä kätköltä loppuivat.
Ehkäpä ei siis olekaan ihme, että tyllerö palaa takaisin. Niin varmaan itsekin tekisin herkkujen toivossa, jos olisi jäänyt epäselväksi, että saako niitä vielä vaiko ei Iloinen hymiö.

Ja nytpä tein kuulkaa sellaisen tempun, että ilmoitin meidät kisoihin!! Ekat koiraharrastuskisamme ikinä! En ole kovin kilpailuhenkinen ja harrastan Wiiman kanssa lähinnä siksi, että se on koiralle hyvää aktivointia ja aivotyöskentelyä.  Se on myös kivaa tekemistä ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi harrastaminen lähentää meitä - opimme molemmat toisistamme ja yhteistyö sujuvoituu. Kilpaileminen ei ole ennen ollut mielessä, mutta joulun jälkeen mennään kokeilemaan sitäkin!

Itse asiassa, mulla ei ole suuria odotuksia tuloksesta tajuttuani, että Wiiman juoksut alkanevat kisoihin mennessä; Wiimasta tulee juoksujen myötä vähän saamaton höppänä. En siis ole ihan luottavaisella mielellä siitä, että koiruus keskittyisi eucalyptuksen haisteluun vaan muut hajut voivat kiinnostaa yhtä paljon, ellei enemmän. Mutta kisakokemusta ainakin saadaan ja nähdään miten hommat kisoissa sujuvat :) .

Ja edellisestä aasinsilta juoksuihin. Ne kun ovat antaneet odotuttaa itseään. Odotin juoksujen alkavan jo marraskuussa ja Wiiman käytöskin ennakoi juoksujen alkua jo silloin. Jättäydyin jopa marraskuun rallytoko-ryhmästä pois, koska arvelin, ettei treeneistä tule mitään. Mutta juoksuja ei vaan kuulu.
Poikakoirat, joita tavataan ovat selvästi kiinnostuneita Wiiman jalkovälistä, olleet jo jonkin aikaa, mutta täällä vaan odotellaan. Kummallista, sillä tähän asti Wiiman juoksut ovat olleet täsmälliset kuin kello.

****

Itsenäisyyspäivänä oli upea keli täällä Lounais-kolkalla Suomenmaata. Teimmekin pitkän lenkin täkäläisissä maalaismaisemissa.


Neiti Koiranen sieltä tepsuttelee




Hevosiakin nähtiin. Siis näiden kuvassa olevien ponien lisäksi :) 

Hauskoja nimiä täällä päin, eikö vaan. Ei ihan ruotsia eikä suomea, vaan siltä väliltä..

Lopuksi päädyttiin vetten rantaan. Vesi oli edellisenä yönä - tai sitä edellisenä - saanut jääkatteen. Pakkasta oli siinä - 7 tai - 8 astetta.


Koiraeläin löysi kepin - mums 


********

Kuluvana viikonloppuna on kotia laitettu joulukuntoon, koska sitten ollaan töissä koko ensi viikko ennen joulua. Ihana rauhoittua joulun viettoon ja Wiimakin varmaan jo haaveilee kinkusta ja savukalasta ja muista herkuista, joista sekin saa pienet makupalansa. Tai ainakin haaveilisi, jos ymmärtäisi niitä olevan tulossa.

Hyvää joulun odotusta kaikille karvakuonoille ihmisineen,
toivoo Wiima ja kaksijalkaiset laumanjäsenensä

(kuva on viime talvelta- tai jo edelliseltä. Tällaisia hankia odotellen tulevaankin talveen Iloinen hymiö )














lauantai 11. kesäkuuta 2016

Jess! Jess! Nenäkoira sittenkin!

Terveisiä Nose Work -jatkokurssilta (hajuetsintä, linkki)! Olipa kiva kurssi ja opittiin paljon! Kurssi ei sujunut ihan vaikeuksitta - nimittäin Wiimalle pumpsahti juoksut ja sen motivaatio katosi. En ollut ihan varma, että liittyikö motivaation katoaminen pelkästään juoksuihin vai olisiko Wiima saanut muutenkin hajuhommista tarpeekseen (samaan aikaan se oli edelleen varsin pirteä rallytokoharjoituksissa).

 Wiima tarjosi alkuvaiheessa enemmän tällaista käytöstä (ja istumista ja ihmettelyä) NW-tunneilla kuin itsenäistä hakua.

Päätin sitten tehdä niin, että pidin viikon tauon (yhden kurssi-iltavälin) kaikesta NW-etsinnästä täällä kotosalla. Mutta ruuan tarjosin niin (saamani vinkin perusteella, kiitos Emmi), että piilottelin sen ruokakuppia pihalle eri paikkoihin ja ruokakuppiin teippasin eucayptuksen tuoksua. Wiima sai sitten kuitenkin päivittäin etsiskellä aamu- ja iltaruokansa ja samalla eucalyptukselta tuoksuvan ruokakuppinsa.
Sen syödessä toivoin, että etsittävä tuoksu nivoutuisi kunnon ruokapalkan kera sen ihanassa korvienvälikössä vielä mukavammaksi asiaksi.


Aina on myös aikaa hieman poseerata kameralle :) !

  1.tunnin aihe: laatikkoetsintä. "Tässä se on"

3.tunnin aihe: ulkoetsintä
(2. tunnin aihe: sisätilaetsintä, siitä ei ole kuvia)

 Ulkoetsintä suoritettiin vesisateessa, kuvassakin sade näkyy jos tarkkaan katsoo.
Me etsijät olimme onneksi katon alla, mutta kuvaajarassukka seisoo sateessa.
(Kiitos Helena G. kuvista!)

Mutta juoksutkin loppuvat joskus ja Wiiman työskentelymotivaatiokin palaili. Uskon, että harjoittelupaussilla ja tuoksun nivomisella tuohon ruokaan, oli kanssa merkityksensä.

Neljännellä kurssikerralla oli vuorossa ajoneuvoetsintä ja siellä nähtiin jo paljon reippaampi Wiima Wimpsahdus. Wiima jaksoi hakea, vaikka tuoksu ei joka kerralla heti löytynytkään. Sitkeyskin on nimittäin valttia etsintähommissa.  

Omatoimiharjoittelua lenkkipolun varrella.
Hyvin neiti etsii ja nätisti ilmaisee. Etsintä oli hieman pidempi kuin mitä filmillä näkyy,
aloitimme telineen toisesta päästä.

Ja kuluneella viikolla oli sitten kurssin viimeinen kerta ja loppukoe. Eli tehtiin kaikki NW-kisalajiin kuuluvat 1-luokan etsinnät ja ne tuli suorittaa annetun ajan sisällä.

Wiima Wimpsahdus Pumpsahdus Kukkanen löysi kaikki hajut sallitussa ajassa, eli sai täydet sata pistettä!! Itse sitten hieman verotin Wiiman pistesaalista palkitsemalla löydöstä väärällä tavalla.
Nimittäin harjoitellessa palkkaan aina hajun suunnasta ja läheltä hajua, jotta kuono helpommin ohjautuisi merkkaamaan oikeaa paikkaa. Mutta niin ei saakaan kokeessa tehdä ja tämän olin kokeen alustuksessa missannut. Palkitsemisen on tapahduttava vähintään 20 sentin etäisyydellä kätköstä.
Pistesaaliimme oli siis 98 ja tulimme sillä komeasti kurssin kolmannelle sijalle!

Olin tylleröön ihan supertyytyväinen. Sai kehut myös kouluttajalta. Wiima merkkasi hyvin ja etsi rauhallisesti ja keskittyneesti. Mutta sen lisäksi, että mokasin meiltä kaksi pistettä, niin en myöskään luottanut sen ekaan merkkaukseen, vaan luulin sitä vaan "muuksi istuskeluksi". Se söi meiltä hieman aikaa, mutta sallitun ajan sisällä silti pysyttiin. 
Olisi pitänyt vaan luottaa Nenäkoira Pimpulaan, se kyllä tiesi. Wiima-rassu, kun sillä on niin tohelo ohjaaja!

Hajuetsintä on kiva laji, ja tykkään siitä, että yhteistyölajien (kuten tuo tutumpi rally) vastapainoksi koira tekee tässä lajissa itsenäistä työtä nenällään, jonka käyttö on sille luonnollista ja vaistomaista. Hajuetsintä on siis mitä parhainta koiran aktivointia ja etsinnän jälkeen kotona on yleensä varsin raukea koira. Väsynyt koira on onnellinen koira!

Alkeiskurssin juttu löytyy tästä.


PS: Juoksujen aikaan ollaankin yleensä eletty hiljaiseloa, lähinnä lenkkeilty vaan, sillä Wiima on juoksujen aikaan aina vähän vetämättömissä ja silloin on epäreilua vaatia siltä suorituksia. Etenkin kun vetämätön olo pakkaa usein olemaan meillä naisillakin, kun meillä on "ihmis-juoksujen" (joilla on toinenkin nimi) aika. Nyt saan sattui niin paljon kivaa tarjolle tähän kevääseen, etten millään malttanut jättää menemättä. Jatkossa aion kyllä taas kunnioittaa Wimpulan fiiliksiä juoksujen aikaan, niin hyvin kuin pystyn.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Harrastuskevät: rallitokoa ja markkinahumua!

Tänä keväänä blogin päivitys on ollut harmillisesti ihan olematonta. Aika ei vaan kerta kaikkiaan ole oikein riittänyt koneen ääressä istumiseen.

Ensiksikin taisin ahnettua tähän kevääseen vähän liikaa harrastuksia ja kun sen päälle tuli vielä lapsen futisharrastuksen haasteet, yhdistystoiminta ja eikä vähäisempänä kodin vessaremppa, niin aikataulu on ollut aika tiukka.

No, niitä "liikoja" kevään harrastuksia on ollut siis kokonaista kaksi kappaletta, rally-toko ja nose work. Ja siis vaikka sanon, että niitä oli liikaa, niin oikeasti ei kyllä harmita. On ollut hurjan mukavaa ja opettavaista molemmilla kursseilla. Lajit jatkuvat arjessa näiden kurssien päätyttyäkin.

Rally-toko
Tämä kevät ollaan tosiaan käyty Wiiman kanssa rallytoko-kursseilla. Vanha tuttu lajimme, jota harjoittelemme välillä ohjatusti tunneilla ja toisinaan omatoimisesti joko ihan itsenäisesti lenkkipoluilla taikka tutussa porukassa.

Täkäläinen koirakerho osti (ja itse asiassa itse järjestin mainitun koirakerhon hallituksen jäsenenä) alkeis- ja jatkokurssin, jossa kouluttajana toimi Outi Vormisto.
Wiiman kanssa osallistuimme jatkokurssille, ja sen viimeinen kerta oli toukokuun lopussa.
Saatiin taas paljon purtavaa. Ja kuten aiemminkin on todettu, Wiima on taitava rally-tokokoira, lukee pienimmätkin vihjeeni - katsettanikin, mutta Wiiman ohjaaja on vähän kömpelö ja unohtelevainen...

Kurssin kokemusten perusteella meillä on työstettävää eritoten oikean puolen liikkeissä:
Oikean puolen perusasennot pakkaa jäämään vähän vinoon. Jo kurssilla saatiin oikean puolen seuruussa aika hyvä roti oik. käännöksiin (Wiima joutuu peruuttamaan), hiottiin niitä oikein järjestelmällisesti.
Siitä on selvästi ollut hyötyä, että ollaan aika paljon harjoiteltu Wiiman kanssa takapään käyttöä ja neiti tietää ja tuntee takajalkojensa olemassa olon, ne eivät siis pelkästään seuraa perässä, jihuu! Vasemmalle käännöksissä (oik seuruu) Wiima jätättää vähän liian taakse, tähän auttanee palkkioinnin paikan määrittäminen vähän eteenpäin.

Omaan ohjaukseen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota ja siis  k e s k i t t y ä  siihen hommaan. Radalla tapahtuvat virheet kun liittyvät kaikki omaan ohjaukseeni. Esim eteentuloliike: Jos erehdyn vahingossa antamaan käsivihjeen (käytän sekä sanallista että liikevihjettä, Wiima tietty seuraa paremmin liikevihjeitä) koiranpuoleisella kädellä, niin Wiima Pyörähtää eteentulon sijaan, koska sen vihje on samanlainen eteenpäin suuntautuva kädenheilautus, loppukaarre vain on eri suuntiin.
Ja jos se sitten ehtiikin ennen liikkeeseen lähtöä huomata, että vihjeeni kaartuu eteen (eteentulo) eikä sivulle (pyörähdys), ei se enää ehdi korjata asentoaan suoraan, vaan jää vinoon eteeni. Oma moka, ei koiran.
Kunhan muistaisin ohjata Wiiman liikkeeseen kulloinkin oikealla kädellä ja oikealla tavalla, niin lopputulos näyttäisi paremmalta.

Ohjatut kurssit ovat tältä erää päättyneet, mutta jatkossa kokoonnumme kerran viikossa harjoittelemaan itsenäisesti yhdistyksemme kentälle sekä rallitokoahan voi harjoitella missä vaan milloin vaan.

(Kiitos kuvista Siv!)



Wiima edustaa
Täällä kotikaupungissa järjestettiin toukokuun lopussa kädentaitajien ja yhdistysten markkinat, nimeltään Skäri Open (Skäri = Skärgården, eli Saaristo, täällä Turun saaristossa kun asustellaan).
Koirayhdistyksellämme oli siellä ständi ja oltiin Wiiman kanssa tietenkin menossa mukana!

Sattui markkinapäiväksi vaan niin hullu juttu, että keskellä auringonpaisteista kevättä oli yksi sateinen päivä = meidän messupäivämme. Onneksi ollaan Wiiman kanssa säänkestävää tyyppiä, mutta markkinavieraat eivät olleet ja se söi hamillisesti vierailijakuntaa.
Onneksi kuitenkin jotkut rohkeat uhmasivat säätä ja Wiima pääsi olemaan sekä pallutuskoira, että esittelemään rallitokoa.


Edustukoira Wiima Wimpsahdus Kukkanen markkinakojun edustalla.
Valmiina ottamaan vastaan haleja ja esittelemään rallitokoa.

 Pieni märkä koiraeläin. Voi voi <3

Kostean kelin rallaajat!
Aika innovatiiviset rallitokon kylttitelineet?
Pyykkipoika on hyvä ratkaisu moneen asiaan :) !
Sittemmin olen tilannut ja noutanut yhdistyksellemme ihan oikeat, tehtävään tarkoitetut kylttitelineet, ja kyllä helpottui radanteko huomattavasti!

Semmoisia (rallitoko- ) kuulumisia täältä tällä kertaa!

Ja se toinen laji tänä keväänä oli Nose Work.
Kirjoittelen siitä lähiaikoina ihan oman päivityksensä, koska siinä meillä oli hieman haasteita.

Mainoskoira ( -ksiko)
Toukokuussa jännättiin parin viikon ajan, että pääseekö Wiima muihinkin edustustehtäviin. Nimittäin Nose Work-kouluttajaamme oli ottanut yhteyttä mainostuottaja, joka kaipasi kiltinnäköistä koiraa mainokseensa. Kouluttajamme oli heti tullut ajatelleeksi Wiimaa (ja paria muutakin koiraa).
Niinpä pyynnöstä lähetin Wiima Wimpulasta pari kuvaa tuottajan katsottavaksi. Koitin valita sellaiset kuvat, joista koiran yleisolemus ja ilme kävisivät hyvin ilmi, sekä vielä sellaisen, josta kävisi ilmi, että Wiima on aika helposti ohjailtavissa, jonka arvelin olevan tärkeää.
Itse tehtävä olisi kylläkin ollut aika helppo - kuulemma koiran piti istua portailla kenkiään sitovan miehen vieressä ja oltaisiin ikään kun lenkille lähdössä.
No, kävi sitten niin, että Wiimaa ei valittu. Höh. Tarvittiin kuulemma isompi koira ja valituksi tuli leonberg-rotuinen karvakorva. Vähän isompi siis kuin meidän neiti. Olisi kyllä ollut hauska kokemus ja mainostettavan tuotteen menestys taattu :) .

Muuten on kesä lähtenyt mukavasti käyntiin. Juoksutkin on 'podettu' kuten Wiimalla vuosittain toukokuussa on tapana. Tällä kertaa olikin varsin kuivat juoksut, vuotoa ei juuri nimeksikään. Ei tullut pidettyä neidillä sisällä edes housuja jalassa, olohuoneen vaalean maton kylläkin kääräisin rullalle, varmuuden vuoksi.

Ei pedillä, ei matolla, vaan siinä välissä.

Mukavaa alkukesää!




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pikkujouluilua, Silakkamarkkinoita ja muita kuulumisia

Pikkuisen hiljaista on ollut Wiiman blogirintamalla. Tuntuu, että on ollut nyt niin paljon kaikkea muuta, ettei ole tullut istuttua alas tämän sivun ääreen. Tänään päätin tehdä korjausliikkeen tähän asiaan ja kirjoittelin vähän kuulumisia:

Juoksut alkoivat
Wiima-neiti aloitti juoksunsa toissapäivänä (27.11), taikka silloin bongattiin eka veripisara. Pari päivää aikaisemmin oli neidin tuoksut ilmeisesti jo varsin huumaavat vaikkei tuolloin vuotoa vielä ollutkaan. Tämä kävi ilmi, kun tulimme pitkästä aikaa hankkiutuneeksi täkäläisen koirakerhon arkitottistunnille ja huomasimme, että tunnille osallistuvan leikkaamattoman uros-russelirassukan sydän heitti vähän volttia Wiiman lähellä. Saimme kuitenkin osallistuttua tunnille suuremmin häiritsemättä russelia, kun pysyttelimme toisessa päässä kenttää.

Arkitottis-tunnilla temppua opettelemassa
Olipa muuten mukava piipahdus tuo arkitottistunti, sillä tällä kertaa heillä oli ollut teemana tempun opettelu ja oikea-aikainen palkitseminen. Niinpä opettelimme Wiimankin kanssa tuolla tunnilla uuden tempun - jollaiseksi valikoitui niiaaminen.
Sen opettelussa oli muuten klikkeri ihan ehdoton: Koulutusmenetelmänä oli ihan vaan yksinkertaisesti se, että vein namia alas Wiiman etujalkojen väliin ja vapautin namin kun etujalat olivat maassa, mutta pylly vielä ilmassa. Niillä muutamilla kerroilla, kun tein harjoituksen ilman klikkeria, laskeutui pyllykin etujalkojen perässä, vaikka nami vapautettiinkin oikeassa kohdassa pyllyn vielä ollessa ylhäällä.
Kun taas käyttäessäni klikkeriä sain merkattua oikean hetken - etuosa alhaalla ja takaosa ylhäällä - jäi Wiima oikeaan asentoon syömään herkkupalaa ja nousi siitä vasta luvan kanssa.
Mitään vihjesanaa en ole vielä ehtinyt kytkemään temppuun, vielä ollaan tuossa namin kanssa houkutteluvaiheessa.

Rally-tokoilua
Koirayhdistyksen kentällä on tullut syksyn mittaan muutenkin vierailluksi aina lauantai-aamupäivisin harjoittelemassa rally-tokoa. Ihan omaksi iloksemme ilman ohjaajaa muiden rallysta innostuneiden kanssa. Viikko sitten treenatessamme tuli kaverini Maija filmanneeksi rataamme, kiitos Maija, jos luet tätä :) !
Filmi on hyvä apuväline, siitä pääsee näkemään, miltä se meno itse asiassa näyttikään. Olen suht tyytyväinen tuohon rataan, paitsi parannettavaa aina löytyy.
Ensiksikin minä itse - miksi ihmeessä kuljen pää vinossa?! Tai tiedän kyllä, minulla on tunne, että pitää varmistella Wiiman kulkevan vieressä. Lisäksi annan Wiimalle käsimerkkejä ja käteni on siitä syystä hassusti vatsan päällä. Pitäisi opetella olemaan suorempi ja pitää apukäden kanssa vaikka liivin helmasta kiinni, ettei se heiluisi noin.
Wiima jää jossain kohtaa perusasennossa vähän vinottain. Ja lisäksi spiraalissa seuruuliike on jostain syystä vähän vaikea - en tiedä missä vika eli mitä teen väärin, mutta Wiima jätättää spiraalin seuruussa melkein joka kerta.  Filmilläkin näkyy kun "kadotan koiran" :)
Mutta toisaalta - en kauheasti stressaa noista hiottavista asioista, koska en rallitokoile kisaamista varten vaan hauskanpidon ja yhdessäolon vuoksi sekä koska se on meistä molemmista hauskaa. Joskin toki pyrin parantamaan suoritusta ja hiomaan nuokin asiat jollain aika välillä kuntoon.

Turku ja the Silakkamarkkinat
Lokakuun lopussa piipahdimme Silakkamarkkinoilla Turussa. Siitä on jo vierähtänyt kokonainen kuukausi, mutta tulin ottaneeksi jonkin verran kuvia ja huomaan, etten ole niitä vielä julkaissut.
Silakkamarkkinoilla oli varsin paljon tungosta, mutta ihmiset silti iloisia ja hymyileviä. Kauniilla syyssäällä oli varmasti merkitystä asiaan. 
Wiima oli tietenkin mukana - koitan viedä sitä toisinaan vähän haastaviin paikkoihin, kuten ihmistungoksiin, ihan totuttelumielessä. Ja kyllähän Wiimasta huomasi, ettei se välttämättä nauttinut ihmismäärästä (korvat luimuttelivat), mutta hienosti ja oikeastaan yllättävänkin pirteänä neiti haasteesta selvisi :). Hyvä Wiima!
Ja kyllä on Turku - henkinen kotikaupunkini - kaunis kaupunki:

Silakkamarkkinateltat ja -kojut levittäytyivät molemmin puolin Aurajoen reunaa..kuvassa "tois pual jokkee!"

Loimulohta tulossa - tuoksut olivat nenua hivelevät :) !

Kalastajat itse myymässä tuotteitaan kalastusaluksista. 
Mekin ostimme tältä herralta pari purkkia herkkuja :)



Aurajoen rantaa vanhalle Kirjastolle päin





Sitten kierreltiin vielä Turun Vartiovuorenmäellä, jossa oli ihanan syksyistä ja keltaiset lehdet värittivät maiseman:


Tietenkin Wiima piti kuvata keltaisten lehtien joukossa! Neidin naama on vähän mutrulla, koska maassa oli kivoja tuoksuja ja piti vaan malttaa seistä mallina :)


Tämä on taideteos, Vartiovuorenmäen vaahtera oli saanut haarniskan suojakseen. 

Wiima opin tiellä, eli Åbo Akademin (säätion) portailla. Tämäkin rakennus löytyy Vartiovuorenmäeltä, aivan huipulta. Siellä oli muuten myös kyltti, että 3000 vuotta sitten merenpinta oli näillä main - pientä maanpinnan liikettä on siis tapahtunut. 
....Tietenkin paikallinen taiteilija on halunnut hieman koristella kylttiä:
Mäen päällä oli samanlainen kyltti, jossa kerrottin, että siinä kohtaa merenpinta on ollut 4000 vuotta sitten. Historia oli aika läsnä. Teki mieli pidätellä hengitystäni, etten huku :)
 Ja sitten piipahdimme myös KUI Designin kaupassa, jonne Wiimakin oli tervetullut sisään ja sai siellä paljon rapsutuksia!
KUI Design suunnittelee, valmistaa ja myy erilaisia Turku-aiheisia artikkeleita ja minä ostin sieltä Turku-myssyn :) Kaupan piha oli näin viihtyisä:
("Kui" on muuten Turkua, kurkkaa linkki)

*********

Tänään tätä kirjoitettaessa on 1. adventti ja pikkujoulu. Meilläkin katettiin tänään ruokapöytään hieman ensimaistiaisia jouluruuista - joulukinkkua (ei sentään paistettu, kaupasta siivutettua, kuten kuvasta näkyy), laatikoita, lohta, maksapasteijaa ja muita herkkuja. 
Kylläpä maistui hyvältä ja niin maistui Wiimankin mielestä, joka tietenkin sai myös makupaloja kinkusta ja lohesta. Tästä se alkaa pienen tonttukoirankin herkuttelukausi :)
Hyvää pikkujoulua kaikille hännänheiluttajille ihmisineen, 
t. Wiima




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lohen kyselyihin vastaamista ja olon tasaantumista

Edellisessä postauksessa 28.7 kerroin valeraskauden kourissa läähkivästä neitikoirasta.
Muut oireet, kuten petaaminen ja hoivaaminen menivät ohi varsin nopeasti, mutta läähättely kesti pidempään. Oli kuin Wiimakin (kuten naiset, ihmiset) olisi kärsinyt ns kuumasta aallosta, koska läähätyskohtaus iski yleensä ilta-aikaan, jolloin se saattoi herätä makuulta istumaan ja tuli viereen istumaan ja läähättelemään. Läähätteli siinä jonkin aikaa, minä paijasin massua ja hetken päästä koiruus vetäytyi takaisin makuulle - paha olo kai väistyi. Onkohan koirillakin tuollaisia hormonaalisia 'kuumia aaltoja', jotka tekevät, että olo tuntuu epämukavalta ajoittain? Siltä se kuitenkin vaikutti, koska pääasiassa muun ajan koiruus oli aivan normaali.

Tässä kylläkin läähätellään kuumaa kesähellettä ja kuvanottoa edeltänyttä suihkuttelua, joka ei ole Wiimasta oikein kivaa, mutta johon se kiltisti alistuu. Neiti kun oli kaislikossa pyörittyään poiminut itseensä ah, niin ihanan mädäntyneen kalan haj...tuoksun, jota me ihmiset emme osanneet oikein arvostaa, vaan pesimme pois. Koiraraukka!

Jännä, miten juoksut muuttavat myös energiatasoa. Alkukesän (juoksujen jälkeen n 2 kk) Wiima oli hyväntuulinen, mutta varsin rauhallinen ja piti maailmaa paljolti silmällä makuuasennosta käsin.
Juoksujen jälkeen kotona asuu kuin toinen koira. Esim eilen mökkeillessä seurasin Wiimaa oikein ajatuksella - olimme pääasiassa rannalla, kun sattui kaunis ja aurinkoinen päivä. Wiima oli koko ajan liikkeessä. Milloin se leikki itsekseen pallolla tai pyysi meitä heittelemään sitä, milloin se kulki nenä maassa kaislikossa ja pihamaalla. Välillä vauhdikkaita juoksuhepuleita, jotka päättyivät veteenkahlaukseen. Välillä toki rauhallisemminkin keppiä järsien taikka kaislikossa laiduntaen ja ruohoa syöden. Muutaman kerran näin Wiiman laskeutuvan makuuasentoon, mutta silloinkin pää pystyssä ja tapahtumia seuraten. Nokosia en nähnyt sen vetävän kertaakaan.
Wiimalle tuli runsaan tunnin pakotettu paussi, kun jätimme sen hetkeksi mökille odottelemaan ja piipahdimme itse naapuriin. Kunnes tunnin päästä haimme sen mukaan leikkimään naapurin labbiksen kanssa. Eli koiruus oli jollain tavalla liikkeessä tai ainakin valppaana oikeastaan koko päivän yhtä yksinolotuntia lukuunottamatta. Aika ero siihen alkukesän tylleröön, joka veteli nokosia pihalla silmät kiinni :)
Kyllä hormooneilla on näköjään vaikutusta.

Hauskinta tänä kesänä on ollut huomata, että Wiima on pysynyt mökkitontilla, vaikka tontti on aitaamaton! Viime kesänä oli pientä reviirin laajenemisen ongelmaa ja aloimme harkita tontin aitaamista. Tänä kesänä on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun neiti on hävinnyt näkymättömiin ja niilläkin kerroilla useimmiten se on silti ollut ihan lähistöllä ja tullut kutsuttaessa.

"...suomenlapinkoiran ryhti on ahmamainen..."

 Onkos tämä ryhti nyt se jota 'ahmamaisella' tarkoitetaan?
Tämä on ainakin se ryhti jolla Wiima useimmiten luonnossa etenee, pää selkärangan jatkeena ja usein vielä tällä lailla ala-asentoisesti. Luulen osasyyn asentoon olevan, että tältä maa-kuono -etäisyydeltä tuoksut varmaan yltävät mukavasti nenuun :)
Jotenkin tulee kyllä itsellä enemmän mieleen susi tai kettu kuin ahma tuosta etenijästä, jos nyt joku villieläin pitäisi valita?


Pää nousee ala-asennosta pystyyn tarkkailuasennossa. Tässä ollaan jähmetytty katsomaan näkyykö naapurin labbista pihalla. Ei näkynyt. Eikä mitään muutakaan, tyhjä piha vain. 
Tarkkailuasennossa häntä on yleensä hinan ylempänä - ja olisipa katselusuunnassa näkynyt mitä tahansa liikettä, olisi häntä noussut kaarelle selän yli.


Kyselyt
Niin, ja nuo kyselyt, joihin otsikossa viittasin. Olen tässä kesän mittaan vastaillut pariinkin kyselyyn, joita herra Hannes Lohi on minulle lähettänyt tai pyytänyt minua vastaamaan (no, ei sentään ihan henkilökohtaisesti...)
Aiemmin kesällä naputtelin vastauksia prof. Hannes Lohen johtaman geenitutkimusryhmän (Hgin yliopisto) Käyttäytymiskyselyyn. Kyselyn tavoitteena on kerätä laajasti tietoa koirien käyttäytymisestä eri tilanteissa. Jokaiselle rodulle on asetettu tavoitevastausmäärä ja jos tuo tavoite saavutetaan, niin rotu on mukana työryhmän myöhemmin tulosten perusteella laatimassa käyttäytymisprofiilianalyysissä.
Olisi niin mahtavaa, jos oma kotimainen rotumme lapinkoira olisi mukana analyysissä, joten toivottavasti tavoitevastausmäärä täyttyy!
Jos siis sulla asuu kotona suomenlapinkoira, etkä vielä ole vastannut kyselyyn, käy kipin kapin vastaamassa kysymyksiin tästä linkistä (muidenkin rotujen omistajien kannattaa käydä kertomassa vastauksensa ) :
https://koirangeenit-fi.directo.fi/?x103997=401175

Ja sitten juuri viime viikolla vastasin toiseen kyselyyn, joka liittyi koirien allergioihin. Se kysely tuli minulle henkilökohtaisesti sähköpostiin ja vastaus haluttiin nimenomaisesti kotonani asuvasta Wiimasta, Villi-Joikhu Lumihohdosta. Toki toivoivat, että jos kotonani asuu myös muita koiria, niin olisin voinut toimittaa vastaukset niistäkin.
Henkilökohtainen kutsu tuli, koska olin antanut verinäytteen Lohen geenipankkiin n vuosi sitten koiratapahtumassa ja nyt haettiin koiria mukaan tutkimukseen, jossa selvitettäisiin miten elinympäristö vaikuttaa allergiaoireiluun.

Kyselyyn voi vastata ja vastauksia toivotaan myös ilman henkilökohtaista kutsua sekä myös vaikka verinäytettä ei olisi jättänytkään. Lisäksi kaivataan myös allergioista kärsimättömien koirien vastauksia, Wiimallakaan ei mitään allergista oireilua ole toistaiseksi ollut.
Käy tämän linkin kautta kertomassa koirasi elinympäristöstä ja siitä, kärsiikö se allergisista oireista:https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52350/lomake.html


Kyselyihin vastaaminen antaa meille loppukädessä lisää tietoa niistä asioista joilla on suora tai välillinen vaikutus koiran terveyteen ja se on eduksi mm jalostuspäätöksiä tehdessä.