Lohen kyselyihin vastaamista ja olon tasaantumista

Edellisessä postauksessa 28.7 kerroin valeraskauden kourissa läähkivästä neitikoirasta.
Muut oireet, kuten petaaminen ja hoivaaminen menivät ohi varsin nopeasti, mutta läähättely kesti pidempään. Oli kuin Wiimakin (kuten naiset, ihmiset) olisi kärsinyt ns kuumasta aallosta, koska läähätyskohtaus iski yleensä ilta-aikaan, jolloin se saattoi herätä makuulta istumaan ja tuli viereen istumaan ja läähättelemään. Läähätteli siinä jonkin aikaa, minä paijasin massua ja hetken päästä koiruus vetäytyi takaisin makuulle - paha olo kai väistyi. Onkohan koirillakin tuollaisia hormonaalisia 'kuumia aaltoja', jotka tekevät, että olo tuntuu epämukavalta ajoittain? Siltä se kuitenkin vaikutti, koska pääasiassa muun ajan koiruus oli aivan normaali.

Tässä kylläkin läähätellään kuumaa kesähellettä ja kuvanottoa edeltänyttä suihkuttelua, joka ei ole Wiimasta oikein kivaa, mutta johon se kiltisti alistuu. Neiti kun oli kaislikossa pyörittyään poiminut itseensä ah, niin ihanan mädäntyneen kalan haj...tuoksun, jota me ihmiset emme osanneet oikein arvostaa, vaan pesimme pois. Koiraraukka!

Jännä, miten juoksut muuttavat myös energiatasoa. Alkukesän (juoksujen jälkeen n 2 kk) Wiima oli hyväntuulinen, mutta varsin rauhallinen ja piti maailmaa paljolti silmällä makuuasennosta käsin.
Juoksujen jälkeen kotona asuu kuin toinen koira. Esim eilen mökkeillessä seurasin Wiimaa oikein ajatuksella - olimme pääasiassa rannalla, kun sattui kaunis ja aurinkoinen päivä. Wiima oli koko ajan liikkeessä. Milloin se leikki itsekseen pallolla tai pyysi meitä heittelemään sitä, milloin se kulki nenä maassa kaislikossa ja pihamaalla. Välillä vauhdikkaita juoksuhepuleita, jotka päättyivät veteenkahlaukseen. Välillä toki rauhallisemminkin keppiä järsien taikka kaislikossa laiduntaen ja ruohoa syöden. Muutaman kerran näin Wiiman laskeutuvan makuuasentoon, mutta silloinkin pää pystyssä ja tapahtumia seuraten. Nokosia en nähnyt sen vetävän kertaakaan.
Wiimalle tuli runsaan tunnin pakotettu paussi, kun jätimme sen hetkeksi mökille odottelemaan ja piipahdimme itse naapuriin. Kunnes tunnin päästä haimme sen mukaan leikkimään naapurin labbiksen kanssa. Eli koiruus oli jollain tavalla liikkeessä tai ainakin valppaana oikeastaan koko päivän yhtä yksinolotuntia lukuunottamatta. Aika ero siihen alkukesän tylleröön, joka veteli nokosia pihalla silmät kiinni :)
Kyllä hormooneilla on näköjään vaikutusta.

Hauskinta tänä kesänä on ollut huomata, että Wiima on pysynyt mökkitontilla, vaikka tontti on aitaamaton! Viime kesänä oli pientä reviirin laajenemisen ongelmaa ja aloimme harkita tontin aitaamista. Tänä kesänä on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun neiti on hävinnyt näkymättömiin ja niilläkin kerroilla useimmiten se on silti ollut ihan lähistöllä ja tullut kutsuttaessa.

"...suomenlapinkoiran ryhti on ahmamainen..."

 Onkos tämä ryhti nyt se jota 'ahmamaisella' tarkoitetaan?
Tämä on ainakin se ryhti jolla Wiima useimmiten luonnossa etenee, pää selkärangan jatkeena ja usein vielä tällä lailla ala-asentoisesti. Luulen osasyyn asentoon olevan, että tältä maa-kuono -etäisyydeltä tuoksut varmaan yltävät mukavasti nenuun :)
Jotenkin tulee kyllä itsellä enemmän mieleen susi tai kettu kuin ahma tuosta etenijästä, jos nyt joku villieläin pitäisi valita?

Pää nousee ala-asennosta pystyyn tarkkailuasennossa. Tässä ollaan jähmetytty katsomaan näkyykö naapurin labbista pihalla. Ei näkynyt. Eikä mitään muutakaan, tyhjä piha vain. 

Tarkkailuasennossa häntä on yleensä hinan ylempänä - ja olisipa katselusuunnassa näkynyt mitä tahansa liikettä, olisi häntä noussut kaarelle selän yli.

Kyselyt

Niin, ja nuo kyselyt, joihin otsikossa viittasin. Olen tässä kesän mittaan vastaillut pariinkin kyselyyn, joita herra Hannes Lohi on minulle lähettänyt tai pyytänyt minua vastaamaan (no, ei sentään ihan henkilökohtaisesti...)

Aiemmin kesällä naputtelin vastauksia prof. Hannes Lohen johtaman geenitutkimusryhmän (Hgin yliopisto) Käyttäytymiskyselyyn. Kyselyn tavoitteena on kerätä laajasti tietoa koirien käyttäytymisestä eri tilanteissa. Jokaiselle rodulle on asetettu tavoitevastausmäärä ja jos tuo tavoite saavutetaan, niin rotu on mukana työryhmän myöhemmin tulosten perusteella laatimassa käyttäytymisprofiilianalyysissä.
Olisi niin mahtavaa, jos oma kotimainen rotumme lapinkoira olisi mukana analyysissä, joten toivottavasti tavoitevastausmäärä täyttyy!

Jos siis sulla asuu kotona suomenlapinkoira, etkä vielä ole vastannut kyselyyn, käy kipin kapin vastaamassa kysymyksiin tästä linkistä (muidenkin rotujen omistajien kannattaa käydä kertomassa vastauksensa ) :
https://koirangeenit-fi.directo.fi/?x103997=401175

Ja sitten juuri viime viikolla vastasin toiseen kyselyyn, joka liittyi koirien allergioihin. Se kysely tuli minulle henkilökohtaisesti sähköpostiin ja vastaus haluttiin nimenomaisesti kotonani asuvasta Wiimasta, Villi-Joikhu Lumihohdosta. Toki toivoivat, että jos kotonani asuu myös muita koiria, niin olisin voinut toimittaa vastaukset niistäkin.

Henkilökohtainen kutsu tuli, koska olin antanut verinäytteen Lohen geenipankkiin n vuosi sitten koiratapahtumassa ja nyt haettiin koiria mukaan tutkimukseen, jossa selvitettäisiin miten elinympäristö vaikuttaa allergiaoireiluun.

Kyselyyn voi vastata ja vastauksia toivotaan myös ilman henkilökohtaista kutsua sekä myös vaikka verinäytettä ei olisi jättänytkään. Lisäksi kaivataan myös allergioista kärsimättömien koirien vastauksia, Wiimallakaan ei mitään allergista oireilua ole toistaiseksi ollut.

Käy tämän linkin kautta kertomassa koirasi elinympäristöstä ja siitä, kärsiikö se allergisista oireista:https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52350/lomake.html

Kyselyihin vastaaminen antaa meille loppukädessä lisää tietoa niistä asioista joilla on suora tai välillinen vaikutus koiran terveyteen ja se on eduksi mm jalostuspäätöksiä tehdessä.