Note to self - läähkyti läähkyn läähkii Wiima

Wiiman hormonikalenterissa on edetty toukokuisista juoksuista (alk 3.5) siihen vaiheeseen, että nyt ne (olemattomat) pennut ovat sitten taas kerran syntyneet ja neidin on vallannut (taas kerran) hormoonihuuruinen valeraskaus. Kuten aiemmillakin kerroilla tähän pisteeseen päästään hieman runsaan kahden kuukauden päästä juoksujen alkamisesta.

Läähättely alkoi lauantaina kaksi päivää sitten, tai silloin huomasin sen ekan kerran. Olimme autolautalla ylittämässä kahden saaren väliä ja lautalla kolisi aika kovin kun autoja lastattiin. Wiima hermostui äänistä yllätyksekseni jonkin verran ja alkoi läähättää. Ihmettelin tuolloin vain, että miksi se niin voimakkaasti reagoi kolinaan, vaikka samalla lossilla on ajettu ennenkin ihan rennosti eikä Wiima ole mitenkään erityisen ääniherkkä koira. Ja siitä se sitten alkoi, se läähätys ja omituinen käytös - tai silloin minä sen panin eka kertaa merkille, vaikka olin näiden oireiden alkamista jo jonkin aikaa odotellut.

Wiima on mielestäni läähättänyt nyt enemmän kuin aiempina kertoina. Muina oireina pesän rakentaminen, sekä lelujen hoivaaminen, mutta ne on nyt kerätty pois ulottuvilta.
Wiima on muistaakseni aiempien valeraskauksien yhteydessä lisännyt piippailua, nyt ei sitä ole vielä alkanut kuulua, mutta kovin hellyydenkipeä se kyllä on.

Narttukoirilla piilee aina kohtutulehduksen vaara, joten neitiä oireineen on pidettävä silmällä. Nisistä ei kuitenkaan tule vuotoa, kuten ei emättimestäkään.
Tänään lenkillä ja ulkona Wiima on ollut hyväntuulinen ja pirteähkökin, joten en ole toistaiseksi erityisen huolissani pikkuäidin tilasta.  Aiempia kertoja voimakkaampi (luullakseni) läähätysoire tosin pistää silmään - jos se jatkuu, niin taidan mielenrauhan vuoksi kuskata neidin lekuriin tarkistettavaksi.
Sain ystävältäni pitkäaikaiselta koiraharrastajalta vinkin karsia Wiiman ruuan nyt minimiin, kevytdieetti nopeuttaa oireiden ohimenoa. Ja koitamme keksiä  kaikenlaista pikku puuhaa, aktiviteettia ja muuta ajateltavaa, jotta koiruus heräisi sieltä haavemaailmastaan mahdollisimman nopeasti.

Jännä huomio on myös, että Wiima kulkee ulkona jotenkin tarkkaavaisempana nyt kuin yleensä (se on aina tarkkaavainen, nyt vielä enemmän), kuin se olisi hieman huolissaan - skannaa maisemaa oikealla ja vasemmalla, sekä pitää tarkkaa huolta siitä, että autot jotka tulevat takaamme, menevät ohitsemme eivätkä tule esimerkiksi päällemme (yleensä ei autoista paljoa välitä). En tiedä liittyykö tämä tarkkaavaisuuden lisääntyminen siihen, että Wiima on nyt tilastaan johtuen hieman herkempi vai johtuuko se vain yksinkertaisesti siitä, että se on elellyt saaressa joitakin viikkoja ja kaupungin menoon pitää taas totutella. Ehkä kyseessä on molemmat syyt yhtäaikaa.
En muista, onko se aiempina kertoina ollut tuollainen, kun edellisestä kerrasta on jo puoli vuotta, mutta kirjaan havainnon tähän, niin voin ensi talvena tästä lueskella.

Wiimalle on tullut jonkinasteinen valeraskaus jokaisen juoksunsa jälkeen. Ne eivät ole onneksi olleet kauhean voimakkaita.
Miten mahtaa muilla leikkaamattomilla nartuilla olla, meneekö jollakulla juoksukierto ohi ilman valeraskausoireita?