Kääk, näätä - ei kun näätiä - katolla!

Olipa erikoinen kokemus tässä yhtenä iltana. Istuimme iltaa mökkinaapureidemme luona ja illansuussa piipahdin omalla mökillä ajatuksenani pissittää Wiima (joka joutui odottelemaan mökillä vieraspaikassa asuvien kissojen vuoksi).

Olin sisällä mökissä kun kuulin omituisen rääkäisyn. Luulin ääntä Wiiman vinkuleluksi, jonka päälle poikani olisi vahingossa astunut.  Wiima alkoi käyttäytyä äänestä todella omituisesti, kulki edestakaisin terassille ulos ja sisään kuin etsien jotain, vinkui ja oli aivan poissa itsestään.
Eka ajatukseni oli, että nyt Wiimalle on saapunut valeraskausoireet. Arvelin, että sen edestakaisin kulkeminen liittyisi kadonneen pennun hakemiseen, reaktiona kuultuun ääneen.

Mutta sitten taas kuului rääkäisy ja sen perään useampia - ymmärsin, ettei mistään vinkulelusta tai valeraskaudesta ollut nyt kyse ja Wiimakin oli mennyt terassille ja alkanut tuijottaa ulos äänen suuntaan.
Laitoin Wiiman hihnaan ja menimme - minä, Wiima, poikani ja hänen serkkunsa - ulos katsomaan mistä olisi kyse. Kulman taakse päästyäni eteemme avautui todella omituinen näky!

Mökkimme takakulmassa ylhäällä räystäällä oli useita otuksia, jotka hetken päästä tunnistin Näädiksi valkoisen kaulan perusteella! Ne näyttivät tekevän invaasiota mökkiimme, räystäisiimme tai kattomme alle!

Näädät rääkyivät rääkymästä päästyään ja niitä vilisi edes takaisin räystäällä ja katolla, osa häipyi paikalta meidät nähtyään, mutta lisää tuli jostain. Näätiä oli luullakseni siinä 6-7 yksilöä, mutta en ole varma, kun tuntui, että niitä vilisi kaikkialla. 
Kyse oli kai poikueesta, mutta äitinäätää en nähnyt tai tunnistanut - sehän olisi varmaan ollut ison kissan kokoinen, eikös?

Lopuksi kaikki näädät olivat paenneet katoltamme metikköön, paitsi ehkä jokunen, sillä kuulin vielä ääntä katolta. 

Eikä tuossa vielä kaikki, kuten tavataan sanoa; kaiken aikaa tämän näätäkohtauksen aikana oli rankkasade, ukkonen jylisi ja salamat leiskuivat, joten arvannet, että fiilis oli vähintään eriskummallinen!


Seuraavana päivänä päivänvalossa isäntä kurkisteli välikattoon, eikä sieltä mitään näädänpesää löytynyt, eikä muitakaan jätöksiä, joten näädät taisivat juuri yllätyshetkellä olla muuttopuuhissa meille, mutta tulivat toisiin aatoksiin kun yllätimme ne.
Onneksi, sillä näätien ulosteet ja muut sotkut voivat aiheuttaa ikävää jälkeä, hajua ja muuta vahinkoa rakennukselle.

Olemme kehittäneet tapahtumasta pienen teorian: kaadoimme muutaman puun kauempana tontilla ja yksi puista kaatui vanhan lautakasan päälle. 
Lautakasa oli sellainen, että viime kesänä huomasimme valeraskaan Wiiman pitävän "pesää" sen alla, jolloin tukimme sisäänmenon ja sitten unohdimme sen. Olisiko tuo sisäänmeno sitten falskannut ja näädät ottaneet sen "luolan" kodikseen..?!
Jos näin oli käynyt, niin nyt näätäpoikue oli jäänyt kodittomaksi puun kaaduttua niiden pesään, ja onhan se sitten selviö, että uusi koti on löydyttävä ja meidän mökki näytti kutsuvalta.

Kaikenlaisiin luontotapahtumiin sitä pääseekin todistajaksi täällä mökillä :)

Muuten mökkeily on sujunut mukavan rennosti, lenkkeillen, lukien ja löhöillen, pihapuuhissa ja ystäviä tapaillen. Niin kuin sen pitää ollakin kun lomaillaan.

Ohessa vielä pieni mökkeilyaiheinen kuvakavalkadi (näädät eivät valitettavasti pysähtyneet poseeraamaan meille, vaikka salamatkin saatiin taivaalta ihan pyytämättä)  :)

 Lomailija-koiruus voi päättää tuutia vaikka mustikkamättäällä ja odottaa marjojen kypsymistä :)

Eikä kauan tarvitse edes odottaa, sillä sinisiä herkkuja löytyy jo =)

Pahuksen paparazzi, miettii Wiima, kun tulin kameroineni keskeyttämään autuaan korvantakarapsutustuokion :)

Wiima on bongannut isokoskeloita merellä ja seuraa niiden soutelua silmä tarkkana.

 Isokoskelot. Kamerassa ihan väärä putki tällaisia kuvia varten, suttuinen kuva siis, mutta kyllä tuosta näkee, että 'jotain' siellä meressä oli =)

Lapinkoiralla on hauskat korvat, niin eläväiset ja aina eri asennoissa.
Yläkuvassa ne on suippona päätä myöten, jottei olisi vauhdin vastuksena ...

.. ja tässä kuvassa kun ollaan jo lähempänä on korvat jo nostettu pystyyn, jotta ne kuulisivat jokaisen sanan mitä Matten suusta kuuluu :)

Ja joskus ne osoittavat toinen itään ja toinen länteen, esim silloin kun pimatsu on hepuliriehunut rannalla ja täytyy välillä pitää pikku hengitystauko :)

Laiturivahti

Tänä kesänä on paljon sadellut. Mieluummin ihailisin kauniita kesäpäiviä, mutta kyllä tällaiset pilvetkin, joita tänään nähtiin ovat todella upeita!

Kuvia otettaessa ei vielä sadellut, mutta sadehan näistä pilvistä siten taas seurasi. Pöh.

Näätätarinassa yllä kerroin, että muutama puu kaadettiin mökkitontilla. Wiimakin pääsi metsätöihin, ei toki siinä vaiheessa kun itse kaatoja tehtiin, mutta lopputöiden ajaksi.

Semmoisia juttuja taas tällä kertaa! :)