Jess! Jess! Nenäkoira sittenkin!

Terveisiä Nose Work -jatkokurssilta (hajuetsintä, linkki)! Olipa kiva kurssi ja opittiin paljon! Kurssi ei sujunut ihan vaikeuksitta - nimittäin Wiimalle pumpsahti juoksut ja sen motivaatio katosi. En ollut ihan varma, että liittyikö motivaation katoaminen pelkästään juoksuihin vai olisiko Wiima saanut muutenkin hajuhommista tarpeekseen (samaan aikaan se oli edelleen varsin pirteä rallytokoharjoituksissa).

 Wiima tarjosi alkuvaiheessa enemmän tällaista käytöstä (ja istumista ja ihmettelyä) NW-tunneilla kuin itsenäistä hakua.

Päätin sitten tehdä niin, että pidin viikon tauon (yhden kurssi-iltavälin) kaikesta NW-etsinnästä täällä kotosalla. Mutta ruuan tarjosin niin (saamani vinkin perusteella, kiitos Emmi), että piilottelin sen ruokakuppia pihalle eri paikkoihin ja ruokakuppiin teippasin eucayptuksen tuoksua. Wiima sai sitten kuitenkin päivittäin etsiskellä aamu- ja iltaruokansa ja samalla eucalyptukselta tuoksuvan ruokakuppinsa.
Sen syödessä toivoin, että etsittävä tuoksu nivoutuisi kunnon ruokapalkan kera sen ihanassa korvienvälikössä vielä mukavammaksi asiaksi.

Aina on myös aikaa hieman poseerata kameralle :) !

  1.tunnin aihe: laatikkoetsintä. "Tässä se on"

3.tunnin aihe: ulkoetsintä
(2. tunnin aihe: sisätilaetsintä, siitä ei ole kuvia)

 Ulkoetsintä suoritettiin vesisateessa, kuvassakin sade näkyy jos tarkkaan katsoo.
Me etsijät olimme onneksi katon alla, mutta kuvaajarassukka seisoo sateessa.

(Kiitos Helena G. kuvista!)

Mutta juoksutkin loppuvat joskus ja Wiiman työskentelymotivaatiokin palaili. Uskon, että harjoittelupaussilla ja tuoksun nivomisella tuohon ruokaan, oli kanssa merkityksensä.

Neljännellä kurssikerralla oli vuorossa ajoneuvoetsintä ja siellä nähtiin jo paljon reippaampi Wiima Wimpsahdus. Wiima jaksoi hakea, vaikka tuoksu ei joka kerralla heti löytynytkään. Sitkeyskin on nimittäin valttia etsintähommissa.  

Omatoimiharjoittelua lenkkipolun varrella.
Hyvin neiti etsii ja nätisti ilmaisee. Etsintä oli hieman pidempi kuin mitä filmillä näkyy,
aloitimme telineen toisesta päästä.

Ja kuluneella viikolla oli sitten kurssin viimeinen kerta ja loppukoe. Eli tehtiin kaikki NW-kisalajiin kuuluvat 1-luokan etsinnät ja ne tuli suorittaa annetun ajan sisällä.

Wiima Wimpsahdus Pumpsahdus Kukkanen löysi kaikki hajut sallitussa ajassa, eli sai täydet sata pistettä!! Itse sitten hieman verotin Wiiman pistesaalista palkitsemalla löydöstä väärällä tavalla.
Nimittäin harjoitellessa palkkaan aina hajun suunnasta ja läheltä hajua, jotta kuono helpommin ohjautuisi merkkaamaan oikeaa paikkaa. Mutta niin ei saakaan kokeessa tehdä ja tämän olin kokeen alustuksessa missannut. Palkitsemisen on tapahduttava vähintään 20 sentin etäisyydellä kätköstä.

Pistesaaliimme oli siis 98 ja tulimme sillä komeasti kurssin kolmannelle sijalle!

Olin tylleröön ihan supertyytyväinen. Sai kehut myös kouluttajalta. Wiima merkkasi hyvin ja etsi rauhallisesti ja keskittyneesti. Mutta sen lisäksi, että mokasin meiltä kaksi pistettä, niin en myöskään luottanut sen ekaan merkkaukseen, vaan luulin sitä vaan "muuksi istuskeluksi". Se söi meiltä hieman aikaa, mutta sallitun ajan sisällä silti pysyttiin. 

Olisi pitänyt vaan luottaa Nenäkoira Pimpulaan, se kyllä tiesi. Wiima-rassu, kun sillä on niin tohelo ohjaaja!

Hajuetsintä on kiva laji, ja tykkään siitä, että yhteistyölajien (kuten tuo tutumpi rally) vastapainoksi koira tekee tässä lajissa itsenäistä työtä nenällään, jonka käyttö on sille luonnollista ja vaistomaista. Hajuetsintä on siis mitä parhainta koiran aktivointia ja etsinnän jälkeen kotona on yleensä varsin raukea koira. Väsynyt koira on onnellinen koira!

Alkeiskurssin juttu löytyy tästä.

PS: Juoksujen aikaan ollaankin yleensä eletty hiljaiseloa, lähinnä lenkkeilty vaan, sillä Wiima on juoksujen aikaan aina vähän vetämättömissä ja silloin on epäreilua vaatia siltä suorituksia. Etenkin kun vetämätön olo pakkaa usein olemaan meillä naisillakin, kun meillä on "ihmis-juoksujen" (joilla on toinenkin nimi) aika. Nyt saan sattui niin paljon kivaa tarjolle tähän kevääseen, etten millään malttanut jättää menemättä. Jatkossa aion kyllä taas kunnioittaa Wimpulan fiiliksiä juoksujen aikaan, niin hyvin kuin pystyn.