Jälkitreenejä

Jälkiharrastukset on minua aina kiinnostaneet, mutta ei olla kummankaan koiran kanssa oikein kursseille asti vielä päästy, joitain yksittäisiä verijälki- ja peltojälkipäiviä lukuun ottamatta.

Makkarajälkiä olen koirille toisinaan vetänyt ihan spontaanisti ja vailla enempiä tietoja, mutta nytpä lähdin Tihkun kanssa jälkikurssille kuulemaan, miten kaiken ihan oikeasti kuuluu mennä. 

Tällä kurssilla opetellaan sekä itse jälkeä, että myös esineilmaisua, johon en ollut itse panostanut ollenkaan, enkä oikein edes ymmärtänyt, mistä olisi kyse.

Jälkikurssilainen vuoroaan odottamassa

Kurssia on vasta kaksi kertaa takana ja oikeastaan molemmilla kerroilla on enemmän paneuduttu esineilmaisuun ja annettiin ohjeet, miten makkararuutua voisi koiran kanssa omatoimisesti harjoitella.

Ensin piti päättää, mikä olisi ilmaisukäytös. Nose Workissa Tihku jää tuijottamaan löytöä, niin ajattelin, että ehkäpä siitä käytöksestä saisin jalostettua sopivan tähänkin lajiin.
Kouluttaja ehdotti, että tuijotuskäytöstä voisi lähteä hakemaan lelulla, vaikka pallolla, pitää palloa ilmassa, odottaa koiran katsetta palloon ja sitten heittää se. En kuitenkaan osannut ajatella pidemmälle, miten sen toiminnan sitten sulauttaisin jälkitreeniin, niin päätinkin tehdä vähän toisella lailla.

Otin pullonkorkin, jonka alle laitoin makupalan. Kun Tihku katsoi korkkia, niin korkin alta paljastui herkku, jonka hän sai syödä. Tässä kuitenkin tuli vähän "roskakäytöstä", eli Tihku alkoi töniä korkkia - tietenkin, kun kerran herkkua oli alla, mutta minä tietenkin halusin, että hän jäisi kosketuksen sijaan  tuijottamaan korkkia. 

En oikein ehtinyt asiaa kurssien välissä ratkoa, joten otin asian puheeksi nyt edellisellä tunnilla. Ja voi miten pienillä asioilla onkaan merkitystä. Nimittäin kouluttajan ehdotuksesta teinkin niin, että edelleen laitoin namin korkin alle, mutta kun Tihku katsoi korkkia ja ennen kuin nenä osui korkkiin, teinkin korkilla vippauksen, niin että nami lensi ja Tihkun piti syöksyä sen perään. Niin onnistuinkin saamaan aikaiseksi tilanteen, että hän tuijottaa korkkia, ei koske siihen. Hyvä hyvä Tihku ja hyvä hyvä minä!
Tästä jalostamme taitoa sitten eteenpäin ja koitan häivyttää itseni tilanteesta, kun en minä  sitten tositoimissa siellä jäljelläkään ole esineestä pitelemässä, vaan Tihkun täytyy osata ratkoa ilmaisutilanne itse.

Samaan aikaan tehtiin nurmella muutamia makkarajälkiä, yhdestä pieni video alla. 
Tein ruutuja, joihin lähetin koiran suoraan, sekä ruudun, jonne koiran piti ensin seurata jälkeäni noin 4-5 metrin matka.

Tihku on tottunut nenänkäyttäjä ja hienosti pysytteli tampatulla alueella. Yllä pieni filminpätkä - alueen reunat eivät siinä kyllä oikein näy, ellei sitten erota ehkä tuota tamppautunutta nurmea. Filmilläkin näkyy, miten Tihku hieman ajautuu ruudun ulkopuolelle, mutta tekee hienon käännöksen huomatessaan, että hajut loppuivat. 

Esineilmaisua en ole vielä kytkenyt tähän makkarajälkeen ollenkaan, vaan molempia asioita harjoitellaan erikseen. Wiima on tietenkin päässyt samalla myös jäljelle, mutta esineilmaisun harjoittelun olen jättänyt nuoremmalle kaverille :) .
Jännittävää, saapa nähdä mitä tästä tulee, kivaa tämä ainakin on sekä minun, että koirien mielestä ja se on pääasia!

Hieman riehuntaa päivässä pitää mielen terveenä :)