lauantai 22. huhtikuuta 2023

Wiima Wimpsahduksen 11-vee synttärit

Wiima täytti 11 vuotta kuluvan viikon torstaina, 20.4. Tuntuu uskomattomalta, että olemme jo niin pitkään jakaneet arkemme, ja toisaalta tuntuu, että olemme tehneet niin aina.


Wiima 11 vuotta. Sielunpuolikkaani <3

Juhlapäivä alkoi kontrollikäynnillä eläinlääkärissä - synttärilahja, jota hän ei tainnut suuresti arvostaa. Wiima syö säännöllisesti Apoquel-lääkettä silmäoireeseensa (allergiaperäinen autoimmuunitauti, silmät vuotaa ja kutisee ilman lääkitystä, lääkkeellä pysyy hyvin kurissa), ja olen vuosittain käyttänyt siksi verikokeissa ja yleistutkimuksessa, jottei mitään muutoksia pääse salaa kehittymään. Toki tämän ikäinen koira on hyvä tsekata ilman tällaisia erityissyitäkin. 

Eläinlääkärissä ei mitään ikävyyksiä tullut ilmi, kaiki verikoearvot viitearvojen sisällä. Sydän löi kuten ennenkin ja kuten kuuluukin, eikä tunnusteltaessa vatsan alueelta tai muualtakaan löytöjä tehty. 



Sitten köröteltiin takaisin kotiin ja minä jatkoin työntekoa, kunnes työpäivän jälkeen teimme porukalla reippaan lenkin. Sen jälkeen oli sankarin jäätävä yksin kotiin itseään viihdyttämään, sillä Tihkun rallytokotreenit alkoivat, mutta luulen, että mummelille lenkin jälkeiset päiväunet maistui.

Syntymäpäivän lenkille ei valitettavasti ehditty minnekään jännittävämpään paikkaan, vaan ihan omilla hoodeilla kierreltiin. Mutta lupasin Wiimalle, että parempaa on luvassa :) .


Treeneistä palattuamme tein vielä koiran vaihdon ja lähdettiin Wiiman kanssa lähikentälle tekemään vähän omatoimisia rallytoko- ja muita harjoituksia, sekä palloleikkejä. Wiima on vuosistaan huolimatta edelleen pirteä, vauhdikas ja osallistuva. Eikä vissiin 11vuotta lapinkoiralla vielä mikään ikä olekaan.



Pallon heitto, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami. 
Ja taas - pallon heitto toiseen suuntaan, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami.
Pallon heitto, ei kun en heittänytkään, heitänkin toiseen suuntaan, ei kun heitänkin tonne, peräänjuoksu, nouto ja palautus, nami.
Ja niin edelleen :D


Erityisiä synttärikakkuja ei nyt tarjoiltu vaan perussapuskat, sekä kenttähauskanpidossa tietenkin palkkanamit. Nimittäin eläinlääkärillä totesin, että paino oli taas noussut yli 19 kilon, pysähtyen lukemaan 19,2 kg. Viimeksi kun punnitsin joskus talvella lukema alkoi luvulla 18. Wiiman vuosien takaisten polvivaivojen vuoksi haluan pitää painon kurissa, eikä se saisi nousta 19:een kiloon. 

Joskin eläinlääkäri Wiimaa tunnustellessaan, ja painon koneella jo nähtyään sanoi, että "Oho, täällä onkin ihan hoikka koira, turkki valehtelee". Ja niin se onkin, Wiima on roteva, vankkaluinen ja pitkäselkäinen koira ja sen normaalipaino on useimmille lapinkoirille aika paljon. Säkä heiluu 49 sentissä. 

Painon vuoksi kuitenkin hylkäsin ajatuksen kakuista, ja vaikka Wiima syömistä arvostaakin, niin vielä enemmän hän arvostaa yhteisiä puuhia ja tekemisiä, niin arvelen hänen olevan oikein tyytyväinen synttäripäivän kulkuun (poislukien eläinlääkäri :D ).

Paljon onnea raas Wiima <3. Olet todella tärkeä ja toivon sinulle paljon pirteitä vuosia tästä eteenpäinkin. 

6 kommenttia:

  1. Paljon onnea Wiimalle ! Kaikkea mukavaa tekemistä syntymäpäivänä. Vaikkei tosiaan ehkä eläinlääkärin käyntiä Wiima niin arvostanutkaan, mutta hyvä että kaikki kunnossa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wiima kiittää onnitteluista :). Ihmeellistä, että ne vuodet ovat ehtineet jo näin vieriä.

      Poista
  2. Paljon onnea Wiima! :) <3 Terve, aikuinen koira on todellinen onnen aihe! :)

    Wiima on ilmeisesti aika kookas narttu, kun vanhempieni lapinkoirat ovat olleet yleensä max. 16 kg. Ensimmäinen lapinkoira Oona tuntui tulevan vanhaksi vasta joskus 15-vuotiaana. Siihen asti se oli hyvin reipas ja iloinen lenkkikaveri, josta myös tuntui, että tämä koira on vain aina ollut olemassa. :) (Olin itse 7-vuotias, kun se hankittiin, niin käytännössä se oli minun näkökulmastani ollut aina. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wiima kiittää onnitteluista :) . Wiima on tosiaan aika kookas. Se on voimakasluustoinen ja myös pitkäselkäinen eli massaa on sekä ylöspäin (säkä 49 senttiä) että myös pituussuunnassa. Joskus kutsummekin Wiimaa kaikella rakkaudella "lastauslaituriksi" :D , kun hän on sellainen jykevä muija. Hän rakastaa ruokaa ja joudun olemaan tarkkana, ettei hän popsi ylimääräisiä. Kylkiluut tuntuu juuri sopivasti kun paino on n 18 kg.
      Tihkun säkä keikkuu vielä sentin ylempänä kuin Wiiman, eli 50 sentissä ja taisi olla puolikkaan päällekin, mutta hänen paino heiluu 16 ja 17 kilon välillä, lähempänä 16:a, paljon sirompi ja kevyempi tyyppi kuin Wiima. Hauska miten eri rakenteisia koirat voivat olla, saman rodun sisälläkin :) .

      Poista
  3. Niin ne vuodet vaan kuluu eteenpäin, mutta tuntuu, ettei itse eikä koirat silti vanhene yhtään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on juuri näin. Taitaa olla jokin biologinen ihme kyseessä :D

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku