Tihkunen täytti 11 viikkoa 22.11. ja sai itselleen synttärilahjaksi puuhapäivän. Ilmoitin nimittäin Tihkun koirakoulun järjestämään Puuhamaahan, jota mainostettiin seuraavasti:
"Puuhamaa -tunnilla halli muuntautuu nimensä mukaisesti puuhamaaksi! Koirille on tarjolla paljon erilaisia virikkeitä, joiden maailmaan ne pääsevät tutustumaan. Puuhamaan jälkeen koira on varmasti väsynyt ja onnellinen. Puuhamaa sopii kaikille ikään ja kokoon katsomatta, puuhamaa on myös oiva tapa tulla tutustumaan halliin!"
Käytännössä halli oli jaettu kahteen osaan ja molemmilla puolilla oli erilaisia ruuanetsintäpelejä - kohteita joihin oli piilotettu ruokaa ja koira sai kulkea kohteissa itsenäisesti ja hakea namipaloja. Toisella puolella oli enemmän älliä ja miettimistä korostavia tehtäviä ja toisella puolella erilaisia alustoja - nenän käyttöä tarvittiin molemmilla puolilla :).
Tihku oli oikein reipas ja haki nameja häntä heiluen. Niin reipas, että ohjaajakin totesi, että tällä pennulla ei näytä olevan minkäänlaisia alustapelkoja. Erikoisin alusta oli potkulautatyyppinen teline, joka lähti liikkeelle, kun Tihkun etutassut olivat telineellä ja takatassut lattialla. Eipä hän ollut moksiskaan, kulki vaan takajaloillaan perässä ja sitten kiipesi kyytiin. Aika rohkeaa!
Pikku filmi puuhahommista.
(filmi ei välttämättä aukea/näy mobiilissa)
Haukkuuko lapinkoirat koko ajan?
Ohjaaja, joka veti tunnin, oli itselleni ennestään tuntematon. Hän ryhtyi viriketunnin edetessä pohtimaan Tihkuun liittyen, että onpas se ollut hiljaa - "Osaako se ollenkaan haukkua, kun ei ole vielä kuulunut mitään?"
Vastasin, että kaipa se osaa jo haukkua, mutta, ettei se sitä "taitoaan" juurikaan vielä käytä, vaan on aika hiljainen pentu. Ohjaaja vastasi siihen, että outoa, kun hän vetää pentukursseja ja siellä on ollut lapinkoiria ja ne ovat haukkuneet tunneilla jo pentuikäisinä, niin, että tuli kiinnittäneeksi huomiota, miten hiljainen Tihku oli.
Ohjaaja siis käytännössä yritti kertoa, minulle, että kokemuksensa lapinkoirista, siis pennuistakin, on sellainen, että ne haukkua räköttävät koko ajan, mutta hän ei diplomaattisesti muotoillut asiaa ihan näin.
Kerroin, että tämä on haukullaan paimentava poropaimen, ja työssään niiden kuuluukin käyttää haukkua. Mutta lapinkoiran ei kuulu olla tyhjän räksyttäjä, vaan haukahdella silloin kun on asiaa.
Kerroin vielä, että minulla on kotona aikuinen lapinkoira, joka on samanlainen - ei sekään tyhjää räksytä; pihaansa vahtii ja häätää ohikulkevat kissat ja koirat, leikkiessään käyttää haukkua ja saattaa jotain asiaa viestiessään haukahtaa asiasta, mutta haukku ei jää mitenkään päälle. En esimerkiksi joudu pelkäämään, että Wiima alkaisi ylenpalttisesti haukkua kun olemme sen kanssa jossain yleisillä paikoilla tai vaikka treeneissä. Tai koiraohituksissa se saattaa haukahtaa (joo, riippuu ohitettavasta koirasta ja tahtoisin senkin haukun pois, mutten ole ihan onnistunut), mutta haukku ei jää päälle.
- Ohjaaja vaikutti selvästi yllättyneeltä näistä "hiljaisista" lapinkoiristani.
Osaa se Wiimakin haukkua 😁 ....
Onko siis niin, että valtaosa suomenlapinkoirista on niin haukkuvaisia, että pentukurssillakin erottuvat haukkunsa vuoksi? Minäkin muistan joskus lenkeillä kohdanneeni sellaisia lappalaisia, jotka haukkuvat ihan tauotta kohtaamisen ajan, mutta lapinkoirat, jotka itse tunnen - ja tunnen aika monta, eivät ole sellaisia yksikään.
Mistä se jatkuva haukku sitten kertoo? En tiedä, mutta veikkaan, että huonot hermot liittyvät asiaan. Jalostusvalinnoissa on paljon mietittävää, enkä ollenkaan edes esitä, että ymmärtäisin siitä paljonkaan, mutta tulee mieleen, että itse jättäisin jatkuvasti räksyttävän koiran jalostusvalintojeni ulkopuolelle. Pennun ostajana kannattaa katsoa vanhempien ominaisuuksia ja itse jättäisin tällaisten vanhempien pennun ostamatta.
Tulipa ikävä fiilis siitä, että lapinkoirasta tulee ihmisille mieleen sietämätön räksyttäjä. Ikävä fiilis ei siis tullut ohjaajan kommentista, vaan siitä, miten lapinkoira hänen mielessään profiloituu.
Toivon, että kaikki kasvattajat tuntisivat vastuunsa, mutta kun on kyseessä Suomen neljänneksi suosituin rotu niin kaikenlaista kasvattajaa mahtuu mukaan - kaikilla ei laatu mene määrän edelle, valitettavasti.
Miten sinä koet asian - tunnetko sinä räksyttäviä lapinkoiria vai oletko tavannut enemmän sellaisia, joiden äänenkäyttö on hallittavissa?
Noh, ensimmäinen kommentti näköjään hävisi... Uudestaan siis, blogisi on tosi kiva, olen lukenut jo useamman tekstin ja liittynyt lukijaksi seuraamaan teidän touhuja :)
VastaaPoistaJa valitettavasti omakin kokemukseni lappareista on, että haukkuvat paljon. Jalostusvalintojen lisäksi kyseessä on varmasti koulutuksen puute. Omakin koirani haukkuu mielellään, mutta olen opettanut sille muita taitoja haukkumisen tilalle. Enkä siis tarkoita hihnasta nyppimistä tai koiran komentamista, vaikka sellaistakin toisinaan näkee - vaikka se ei poista haukkumista.
Mutta todella kiva, että sulla on "hiljaisempia lappareita" :D
Hei Jenny, kiitos kivasta kommentista! Tosi hauskaa kuulla, että olet löytänyt luettavaa näistä minun höpinöistäni :).
PoistaOlet varmasti oikeassa, että on usein myös koulutuskysymys - lapinkoiran haukku vahvistuu usein helposti, jos siihen ei alusta asti puututa.
Suomenlapinkoiria menee varmasti myös aika paljon ensimmäisiksi koiriksi, jolloin koiran kouluttaminen voi olla vielä vähän vierasta.
Wiimakin on eka koirani, mutta taitaa olla hiljaisemmista linjoista, sillä en ole sen kanssa joutunut kovin paljon haukkuasian kanssa painimaan. Joskin sekin löysi haukkuäänensä vasta pentuiän jälkeen, eikä pentuna haukkunut ollekaan. Joten vielä en tiedä millainen ääniveikko Tihkusta kasvaa, mutta kaikkeni yritän tehdä, että senkin äänenkäyttö olisi hallittavissa :) .
Niin ja tuohon pentuasiaan vielä, että ehkä eniten ihmettelin kouluttajan käsityksissä juuri sitä, että juuri hiljainen *pentu* herätti hänen kiinnostuksen, kun en ollut ajatellut, että haukkuminen näkyisi jo pennuissa.
Niissä haukkumiskeskusteluissa eniten oudoksuttaa se, että arvostetaan koiria, jotka ei hauku. Koirat on koiria, lähtökohtaisesti niille on ominaista haukkua joskus. Lapinkoirat eivät minusta yleensä ole mitään räksyttäjiä. Meillä haukutaan satunnaisesti silloin kun on oikeasti jotain haukuttavaa. Nykyisessä koirassa on vähemmän vahtikoiran vikaa kuin aiemmassa, joten pihaan tulevia vieraita ei haukuta. Paitsi, jos se on kissa.
VastaaPoistaHei Jenni, kirjoitin ehkä vähän huonosti. Koiran ei tarvitse olla äänetön, mutta juuri tuo räksytys oli tuossa se juttu😊.
PoistaOlen tavannut sellaisia lapinkoiria joskus vastaantulijoina, mutta paremmin tuntemani koirat eivät ole "turhan haukkujia" tai siis sellaisia, jotka eivät osaa haukkumista lopettaa. Tästä syystä vähän hämmästyin siitä, että koulutusohjaajan mielessä hiljainen lapinkoira oli erikoisuus, ja kun se oli vieläpä pentu. Jäin sitten miettimään, että millaisiakohan lapinkoiria ja niiden pentuja hän on sitten tavannut ja asia jäi pyörimään mieleeni.
Ajattelen, että lapinkoiralla voi taustansa vuoksi olla haukku herkemmässä ja alkuperäisissä töissään sitä pitääkin käyttää, mutta sitten tykkään koirasta, joka esim harrastuksissa tai muissa yhteisissä puuhissa osaa olla hiljaakin. Eli juuri kuten sanot - räksyttää ei pitäisi, mutta asiasta voi sanoa :)
Olen miettinyt tätä aivan samaa. Minulle on myös ohjaajat ihmetelleet treeneissä lapinkoirieni hiljaa olemista. Ovat siis olleet aidosti yllättyneitä kun eivät hauku. Eivät vaikka toiset haukkuisivat. Minusta on myös ikävää että yleinen mielipide lapinkoirista on että ovat kovia räksyttämään.
VastaaPoistaVanhemmat koirani haukkuvat toisten koirien kanssa leikkiessä mutta eivät muuten. Nuorin ei hauku edes silloin. Treeneissä kyllä keskittyvät täysillä yhdessä tekemiseen. Osasyy räksyttämiseen voi myös olla etteivät saa riittävästi aktiviteettejä. Lapinkoira on kuitenkin aika aktiivinen rotu.
Hei Piia! Räksyttäjän maine on tosiaan ikävä. Varmaan siihen liittyy sekin, että on niin suosittu rotu ja sitten niitä päätyy koteihin, joissa ajatellaan, että lapinkoira on helppo ensimmäiseksi perhekoiraksi - ja kuten sanot, niin se kuitenkin on aktiivinen rotu, joka vaatii myös toimintaa.
PoistaJa toki koirasta saa ääntäkin lähteä, esim juuri leikissä tai vahtiessaan, mutta sellaisen turhan räksyttämisen ei pitäisi olla lapinkoiralle ominaista.
Neljän lapinkoiran kokemuksella sanoisin, että osa on räksyttäviä ja osa hiljaisempia. Ensimmäinen, paimentavaa suku ollut, haukahti ensimmäisen kerran puolivuotiaana ja oikein yllätyttiin kaikki, että tämä koira sittenkin haukkuu! Oonan haukkuun saattoi luottaa. Se ei 17,5 vuoden aikana räksyttänyt turhaan, vaan se esimerkiksi ilmoitti pihaan tulleista vieraista muutamalla haukulla ja asia oli sillä selvä. Seuraava oli huomattavan herkkähaukkuinen ja "ihmisten ilmoilla" sen haukkumiseen piti aina puuttua. Se vain innostui kaikesta niin ylettömästi. Nykyisistä Moona on samanlainen energiapakkaus, joka haukkuisi loputtomiin, jos ei sille laita stoppia. Moonan tärkein treeni on edelleen 2,5-vuotiaana koiratreeneissä rauhoittuminen. Ninni taas on näitä hiljaisempia lapinkoiria muuten arjessa ja ihmisten ilmoilla, mutta joskus vieraat ohikulkevat koirat saavat sen haukkumaan villisti ja toisin kuin Moonan ja edesmenneen Roosan kohdalla, niin Ninni on niin jääräpää, ettei ota rauhoitteluja kuuleviin korviinsa. Tilanteitakin tulee niin harvakseltaan, että harjoitteleminen on hankalaa.
VastaaPoistaKerran rally-tokokisoissa oli nuori tyttö lapinkoiransa kanssa ja koira haukkua paukutti koko odotteluajan stressaantuneena. Yritin siinä pitää juuri tätä dynamiittipötkö-Moonaa aisoissa ennen ratasuoritusta ja toisaalta harmitti, mutta toisaalta myös kävi sääliksi koiraa ja tyttöä. Kävin kisan jälkeen tsemppaamassa häntä, että koiran hiljaiseksi ja rauhalliseksi opettaminen on ihan mahdollista ja annoin vähän vinkkejä, kuinka Moonaa on saatu aisoihin.
Ymmärrän siis hyvin ohjaajan ihmettelyn hiljaisesta lapinkoirasta! :D