sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Hyvää alkanutta vuotta, toivottavat Wiima ja Tihku

Niin vaihtui taas vuosi. Meikäläisellä , öö, en viitsi edes laskea kuinka mones kerta, Wiimalla yhdeksättä kertaa ja Tihkulle tämä oli eka uus vuosi evö. Vietimme vuodenvaihtumisen perheen kesken rauhallisissa merkeissä, mutta tuntui, että tänä vuonna raketteja paukkui naapurustossa enemmän kuin taas vuosiin. Ilon aihe oli kuitenkin huomata, että molemmat karvakorvat ottivat vuodenvaihtumisen rennosti jänteitä järsien (ei omiaan eikä meidän vaan jonkun muun eläinrassukan) ja nokosia vetäen. 

Valmistauduimme aattoiltaan niin, että Wiima sai kunnon lenkin ja sitten teimme vielä yhteisreissun vähän pennunkin energioiden purkamiseksi lähistölle vähän riehumaan, paikkaan jossa ajattelin, ettei siinä iltapäivällä vielä paukkuisi - eikä paukkunutkaan. 

Wiima taitaa ilmeestä päätellen juuri olla hihkaisemassa uudenvuoden toivotuksia, kun olen näpännyt kuvan 😊



Parivaljakko veteli rannalla myös vähän rallia. Sen verran jännäsin aikaisia raketteja, etten uskaltanut päästää koiroja ilman liinoja, mutta en kyllä oikein nyt tykännyt liinoistakaan kun pelkäsin vähän, että jäävät toisiinsa kiinni.  Eivät jääneet :)
(HUOM! huomasin juuri, että youtubevideo ei näykään mobiilissa, näkyy vain nettiversiossa)


Edellisenä päivänä piipahdimme golfkentällä, kun se nyt niin sopivasti on tyhjentynyt golffaajista. Siellä on lääniä missä kulkea ja pitää pentua vapaana, tarvitsematta pelätä autoja. Ajattelin, että se olisi hyvä paikka vahvistaa luoksetuloa, kontaktia ja lähellä pysymistä, kun koiruus ei oikestaan pääse mihinkään pois silmien alta. 



Tihku on kasvattajallaan jo oppinut Tule-sanan merkityksen. Sitä koitan nyt kovin vahvistaa, ettei menisi oppi hukkaan. Tilanne on kylläkin se, että meillä on "Täällä!" varsinainen luoksetulokäsky ja "Tule!" on arjessa sellainen, jota käytän kun haluan, että Wiima tulee lähistölleni, muttei varsinaisesti tarvitse tulla luokse. 
Joten minun pitäisi varmaan alkaa muokkaamaan kutsusanaa Tihkullekin. Mahtaisinko onnistua niin, että Tule-sanalla huutelen, mutta kun Tihku on saapumassa, niin vaihdan tilalle Täällä!-vihjeen. En ole vielä varsinaisesti uskaltanut alkaa töihin tässä asiassa, olen nyt vaan keskittynyt vahvistamaan luoksetuloa ylipäätään, sekä kutsuttuna, että omaehtoista saapumista. 

Tihkulla on tuima ilme, mutta lämpöinen sydän 💗😊

Niin se tämä vuosi alkoi, nenät ja kuonot kohti uusia seikkailuja!








4 kommenttia:

  1. Ah, lappareita. <3 Maailman ihanin koirarotu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, minun on helppo yhtyä tähän mielipiteeseen 😊. Mukavaa vuodenvaihdetta sinulle!

      Poista
  2. Huomasin myös jossain vaiheessa, että videot eivät näy mobiilisti! Todella harmi. Onneksi satuin kuitenkin nyt istumaan koneelle, niin näin teidän söpöt leikit videolla. :)
    Meilläkin on monenlaisia luoksekutsumissanoja tai vähintään huomionherätyssanoja ja ensin olin huolissani, pitäisikö olla niiden kanssa tarkempana, mutta ei siitä ole tuntunut olevan ongelmaa, että joskus käsketään "tänne", joskus "tule", "täällä" tai vain pelkkä nimi. Aina olen koirat saanut luokseni, kun on ollut tarvetta. :D (Paitsi niinä parina kertana, kun suuri saalistaja neiti Lucy on katsonut aiheelliseksi ottaa hatkat, mutta on sekin sitten lopulta löytynyt. Roni ei ole onneksi syyllistynyt sellaiseen mäyräkoiramaisuuteen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole luoksetulo mennyt valitettavasti noin ruusuisesti :) . Wiima on vähän sellainen itsenäinen "camel boots" -muija ja ollaan saatu tahkoa luoksetuloa aika paljon. Vanha luoksetulosana "kului" eikä toiminut enää, ehkä itsekin siihen ymmärtämättömyyttäni myötävaikutin, mutta Wiimalla on myös pitkä säde - se ei varsinaisesti karkaa ja tulee aina takaisin, mutta käy helposti tekemässä niin pitkää kieppiä, etten minä oikein tykkää.

      Niinpä harjoiteltiin ihan suunnitelmallisesti uusi kutsuvihje ja sitä käytän vain harkitusti, eli treenimielessä edelleen monta kertaa viikoittain ja sitten tietenkin tositilanteissa, kun sellainen tilanne tulee.

      Tämä Pikku-Tihku vaikuttaa vähän toisenlaiselta luonteeltaan, että voi olla, että lähelläpysymysen opettelu on jo luonnostaan helpompaa, mutta menen nyt tolla "Wiima-kaavalla" kun sen kanssa saatiin tehdä töitä näissä asioissa, ettei mentäisi tällä kertaa niissä taidoissa metsään :) .

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku