Pentujuttuja - opintien alkupolkuja

Nuorimies Tihku on ollut kotona vasta runsaan viikon, niin ihan hirveästi ei olla vielä ehditty puuhata, mutta toki sitä tavallista arkea on koitettu elellä ja koska koira oppii koko ajan, niin olen koittanut luoda arkeen selkeitä rutiineja. Ja hauska on ollut myös huomata, miten pentu oppii matkimalla isosiskoaan.

RUOKAILU
Esimerkiksi ruokailut. Ensimmäisen aamun ruokailu oli katastrofi! Olin kuoleman väsynyt nukuttuani huonosti jo pari yötä ennen Tihkun noutoreissua ja sitten noutopäivänä heräsimme jo ennen aamuviittä.

Olimme Tihkun kanssa vasta illalla kotona, enkä muistanut enkä tajunnut valmistella aamuruokia. Plus se fakta, että Wiima oli siinä vaiheessa päättänyt, että pikkuveli on superärsyttävä, ja sen riiviön ei saa antaa koskea mihinkään. 
Niinpä ensimmäisenä aamuna koitin hääriä keittiössä ja valmistella aamupaloja ja Tihku keikkui joka puolella ja välillä sylissäni ja Wiimaa ärsytti ja kaikki oli hullunmyllyn. Erotin koirat ja ruokin ne eri aikaan eri paikoissa. Aamu oli jo pitkällä ennen kuin itse ehdin hullunmyllystä kaffen keittoon 😅.

Sitten mietin, että näin ei voi olla ja toisena aamuna loin uudet rutiinit. Komensin Wiiman istumaan paikalleen (en tajua, miksen tehnyt sitä heti, taisin olla itse niin pyörällä päästäni), ja ihme tapahtui - sitten istui kohta Tihkukin! Otti mallia Wiimasta! Yhtäkkiä niillä molemmilla oli hyvä rutiini aamuihin, eivätkä enää ärsyttäneet toisiaan. Molemmat siis istuvat odottamassa - Wiima kutsutaan ensin, ja sitten saa kepponsa Tihku. Lisäksi rutiinin ansiosta Tihku oppi lähes itsestään, että on istuttava, jotta ruoka laskeutuu syötäväksi! Voittajafiilis! 
Lupakäytöstä en ole vielä kytkenyt Tihkun ruokahetkiin, nyt riittää erinomaisesti, että pikkupoika osaa istua ja rauhallisesti odottaa ruokaansa 💗 .  

ISTUMINEN
Istumisen opetteleminen saikin hyvät pohjat noista aamiaishetkistä. En ole vielä kytkenyt sanallista vihjettä istumiseen, mutta Tihku tarjoilee nyt kivasti istumista monissa tilanteissa. Lisäksi pieniä harjoituksia kohti perusasentoa.

NAKSUTTELU 
KONTAKTI JA KOHDETYÖSKENTELY
Olen myös viime päivinä hieman naksutellut Tihkulle lyhyitä sessioita. Ollaan lähinnä keskitytty opettelemaan, että kun naksahtaa, niin palkka suuhun tupsahtaa. 

Klikkerin perusajatuksen lisäksi olen jo vähän jatkanut eteenpäin, ja naksutellut käsikosketusta sekä tietysti kontaktia, jota Tihku tarjoaa herkästi. Tihku on oma-aloitteisesti ottanut kontaktia ihan alusta asti - en tiedä onko oma-aloitteinen kontakti pennuilla tavallista, enkä yhtään muista millainen Wiima oli sen suhteen pentuna?
Tihku on naksutteluissa hyvin tarkkaavainen ja keskittyy parhaansa mukaan, mutta pennun keskittyminen on varsin rajallista, joten koitan pitää sessiot ihan lyhyinä. 

LUOKSETULO

Ulkona kun ollaan, niin olen palkkaillut ja vahvistanut luoksetuloa ja lähellä pysymistä. Tätä olen harrastanut kahdella tavalla - sekä niin, että Tihku saa seikkailla omiaan ja palkkaherkuille pääsee kun tulee välillä moikkailemaan kutsumatta tai kutsuttuna, tai sitten niin, että pyrin pitämään sen lähelläni ja kävellään yhdessä eteenpäin, eli siis hihnakävelyn alkeita, mutta ilman hihnaa 😀.
Varsinaista hihnakävelyä ollaan harjoiteltu toistaiseksi hyvin vähän, mutta muutaman pienen kerran sitäkin.

ALUSTAPUUHIA

Alustaharjoittelu on tärkeää. Arjessa sitä ei niin tule ajatelleeksi, kun elämä usein soljuu niillä tutuksi tulleilla alustoilla. Mutta kun tuleekin tilanne astella alustalla, joka on vieraampi, niin on kiva, jos koira ei säiky.
Vanhempi koirani Wiima on varsin alustavarma, mutta syksyllä oltiin nosetreeneissä ja olisi pitänyt kiipeillä säkkityynykasassa (LINKKI) ja silti pystyä työskentelemään, eli hakemaan ja ilmaisemaan hajuja. Wiima ei pystynyt, sen verran jännitti outo upottava, kahiseva materiaali. Niinpä jo silloin treeneissä päätin, että kun tuleva pentu kotiutuu, niin pennulle esitellään säkkityynykasa 😀!

Kato mamma, mä saan mun korvat näinki!

Tihkun möyriminen tallentui tietty myös videolle. 

Tämä filmi ei valitettavasti näy mobiilissa.

No siinähän kävi niin, että Tihkun mielestä säkkityyny oli ihan mahtava juttu ja hän usein hakeutuu siihen leikkimään ja kahlailee siellä ylös ja alas eikä välitä vaikka välillä "imeytyy" tyynyn syvyyksiin :D

Kukkulan kunkku!

Tihkun harjoittelut kivaksi koirakansalaiseksi jatkuvat ja niistä seikkailuista lisää seuraavalla kerralla!