NoseWork - nenätöitä tyynymeressä

Käymme jokatoinen viikko NoseWorkin ohjatuissa vakkaritreeneissä ja olipa kivat treenit viimeksi! Tai ainahan meillä on kivaa, mutta nyt oli erityisen hauskaa vaihtelunkin vuoksi, koska oltiin pitkästä aikaa sisätiloissa. Olemme siis harrasteet pelkästään ulkoetsintöjä eri ympäristöissä eräästä pikku viruksesta johtuen viime keväästä asti. Ja ulkoetsinnät ovatkin tosi mielenkiintoisia myös, mutta vaihtelu on kivaa! 
Emmekä olleet missä vain sisätiloissa tälläkään kertaa, vaan todella mielenkiintoisia alueita tarjoavassa erään asuntolan käyttämättömässä osassa, joka tarjosi hyviä etsintäalueita. Lisäksi "umpikiero" 😀 kouluttajammekin oli taas keksinyt juttuja päämme menoksi!

Pukuhuoneessa oli kolme piiloa ja kaksi niistä kuvan kaltaisten kaappien uumenissa. Tällöin koira ei päässyt nenällään jemmaan kiinni, vaan sen oli kauempaa pystyttävä tunnistamaan, missä hajupilvi on voimakkaimmillaan ja ilmaistava jemma sen mukaisesti. 

Näin harjoitellen on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että koira ei ala hutiloida, vaan että se aina johdonmukaisesti etsii sen paikan, jossa haju tuntuu voimakkaimpana. Vastapainona kannattaa tehdä hyvinkin tarkkaa ilmaisua vaativia tehtäviä, koska muuten voi tuloksena olla koira, joka ilmaisee jo hajun tuntiessaan eikä tule etsineeksi hajun lähdettä tai voimakkainta hajupaikkaa. 

Huoneissa oli kaikkea hassua, kuten esimerkiksi syrjään siirretty vessanpönttö. 
Sitä ei olisi kuitenkaan kannattanut käyttää, sillä .. hmm .. hätä olisi saattanut olla sen jälkeen "kädessä", if you know what I mean.

"Mamma! Tuolla haisee laakerille, mutta en pääse sinne!"

"Mamma, mä löysin sen!" eli Wiima-tytteli ilmaisemispuuhissa.

Yllä olevissa kuvissa näkyy yhteen isompaan huoneeseen tehty keinotekoisempi jemma - isompi huone, jonka reunaan oli rakennettu tällainen sotkukasa. Ja sotkukasan keskellä jemma. Tämänkään hajulähteen äärelle ei ihan helposti päässyt vaan olisi pitänyt ryömiä tuolien alta tai kiivetä päältä. 

Muutamassa etsinnässä oli tällainen teema, että koira kyllä pääsi hajulle asti (toisin kuin ylemmässä pukuhuoneen etsintäalueessa), mutta alusta tai reitti saattoi olla koiralle vähän vaikea. 

Yläkuvan etsinnässä Wiima kyllä haistoi hajun nopeasti ja ryhtyi sitten kiertämään estekasaa päästäkseen hajulähteen luo. Mutta kun Wiima ei ollut oikein halukas ryömimään tai kiipeämään epäilyttävien tuolien päälle, niin helpotimme sille hajulle pääsyä hieman yhtä tuolia siirtämällä.

Tyynymeri! Ootko mamma tämmöstä nähny??

Epäilyttäviä alustoja tarjosi myös tällainen valtavan iso tyynymeri. Koiran olisi tullut kiivetä tyynymereen ja jemma olisi löytynyt ylempää tyynykasan yläpuolelta. Tätä en tietenkään etsintävaiheessa tiennyt - etsinnät ovat aina sokkoja.

Wiiman mielestä tyynykasa oli vähän epäilyttävä. Hän kyllä meni tallustamaan kasaan, mutta sen verran oli jännää, ettei Wiiman nenä sitten enää toiminut - pikkuneiti ei siis pystynyt vajoilemaan tyynyillä ja samanaikaisesti etsimään piiloa 😘. 

Wiima on sellainen lattiakoira - sitä ei ole kotona opetettu hyppimään (tai sallittu hyppiä) sohville ja sängyille, ja niin oikeastaan haluan jatkossakin olevan, mutta siitä on seurannut hassuja juttuja, että onkin pitänyt kertoa Wiimalle etsintähommissa tällaisen toiminnan olevan sallittua ja jopa toivottua 😊. 

Toisaalta olen kyllä koittanut esitellä Wiimalle pienestä asti erilaisia alustoja ja se onkin itse asiassa varsin alustavarma, mutta tällaista kahisevaa ja upottavaa kasaa se ei ollut ennen tavannut. 

Niinpä tyynyjä vähän vähennettiin ja heti alkoi neitikoiran nenä toimia, ja niin löytyi se hajupiilokin. 

Näiden tavoittamattomien piilojen ja outojen alustojen lisäksi asuntolan huoneissa oli ihan tavallisia sisäetsintäpiiloja. 

Hauskaa, että pääsee testailemaan taitoja vähän erilaisissa ympäristöissä ja, että kouluttaja jaksaa nähdä vaivaa treenejä suunnitellessaan. Kun tulee uusia juttuja eteen, niin helpommin huomaa, mitä taitoja kannattaisi hioa.

Plus yksi vielä myönteinen juttu näiden treenien seurauksena - kerroinkin aiemmin jo suunnitellusta (koira- ) perheenlisäyksestämme. Näistä treeneistä sain vihjeen itselleni tutustuttaa uuden koiruutemme myös vajoaviin, upottaviin alustoihin, eli kaatikselle pääsyä kellarissa odottava vanha säkkityynymme kaivetaan pennun tuntua olohuoneen lattialle 😅👍.