Syviä piiloja etsimässä ja pentuhommiakin

Viime keskiviikkona jatkui joulutauolla olleet nosetreenit. Pakkanen nousi juuri parahiksi ja kiristyi iltaa kohti, niin ulkotreenit jäivät pois laskuista. Treenipaikkana toimi sitten raisiolaisen Vanton tilan puuhahuone. Puuhis sopii monenlaiseen käyttöön - löytyy pallomeri, tavaralavoja, erilaisia telineitä, autonrenkaita ja putkia. Tila on sikälikin hauska, että viereisen oven takana sijaitsee lampola, ja sieltä kuului määkimistä. Olisi ollut kiva piipahtaa silläkin puolella :) .

Pari etsintäkierrosta vedettiin - toinen teemalla syvät piilot ja toinen motivointitreeni.

Syvät piilot nosessa tarkoittavat sitä, että koira ei pääse hajuun kiinni, vaan sen on ilmaistava haju kauempaa, kunhan on päätellyt sen sijainnin. Piilot olivat kaikki korkealla - ei kuitenkaan tavoittamattomissa, paitsi yksi, joka oli sijoitettuna katosta köydessä roikkuvaan auton renkaaseen. 

Motivaatiotreeniä emme olekaan tässä muodossa kuin nyt teimme ennen tehneet, mutta ajattelin poimia idean omiinkin harjoituksiini. Homma meni niin, että koira sai katsoa kun hajua piilotetaan: koira istuu paikallaan komennuksessa tai kytkettynä ja ohjaaja kulkee sen näkökentässä ja on piilottavinaan hajua eri paikkoihin, ja kunnes sitten piilottaa oikeastikin, ja varmistaa, että koira varmasti katsoo ja havainnoi tapahtumat. Sitten koira vapautetaan etsimään. Yleensä tällä on innostava vaikutus, ja treeni on hyvä esimerkiksi, jos on ollut taukoa harrastuksista tai toisaalta, jos koiralla on vähän into hakusessa.

Wiimalla oli oikeastaan ihan ihmeen hyvä vire tekemisessä, kun ottaa huomioon, millainen joululoma sillä on takana rasittavan 😃 pikkuveljen kanssa. Syvät piilot se ratkoi nopeasti ja epäröimättä, ilman mitään roskakäytösiä, paitsi alussa, jolloin se kiinnostui jostain muusta ehkä toisen koiran jättämästä "viestistä". Mutta kun siitä päästiin ohi, niin kaikki sujui todella hienosti. Olin oikestaan vähän hämmästynyt, sillä olin valmistautunut siihen, että etsintää olisi tauon jälkeen vähän enemmän ohjattava kuin yleensä. Mutta ehkäpä se oli juuri tuo tauko, joka teki hyvää.
Nähtiin myös varsin kiva ilmaisu tilanteessa, jossa olin pöllöyttäni juuttunut juttelemaan pentu-uutisia ohjaajan kanssa ja Wiima oli sillä aikaa löytänyt jemman. Siinä se kökötti sitkeästi ilmaisemassa kätköä, vaikka emäntä oli keksinyt itselleen muuta tekemistä. Hieno Wiima 💟.

Motivaatiotreeneissä Wiima seurasi piilottamassa kulkevaa kouluttajaa silmä kovana, ja vapautuessaan lähti innokkaasti tutkimaan paikat, joissa se oli nähnyt kouluttajan käyvän. Kiva treenimuoto tämäkin! Nenätyöskentely on siitä kiva juttu, että se skaalautuu niin monenlaisiin erilaisiin harjoituksiin! 

Tihku Tiihonen oli tietenkin mukana. Hän pääsi tutustumaan etsintätilaan ennen "etsijäkoiria". Haisteli paikan tarkkaan ja sitten pääsi tervehtimään vielä kouluttajaakin ennen kuin aikuiset koiruudet alkoivat hommiin. 

Tällaisia kuvia Tihkusta tulee paljon. Kaikki muu on terävää ja selkeää, paitsi vikkelästi liikkuva pentu :D

Meidän treeniryhmän jäsenistä kolmelle on sattumoisin tässä talvella tullut pentu ja toisellakin ohjaajalla oli pentunsa mukana. Niinpä Tihku ehti ottaa pikku painit pihalla kaveripennun kanssa. Kaveripentu, bordercollie, oli jo hieman isompi, mutta leikki oli kuitenkin ihan kivannäköistä ja tasapuolista, vuorotellen olivat alla ja päällä.

Korona-aikana sosiaalistaminen vaatii vähän extraponnisteluja, joten koitan pitää Tihkulaista aina matkassa. Tälläkin reissulla saatiin taas kivoja ihmiskontakteja ja erilaisia hajuja ja alustoja, jopa pallomeressä äijä piipahti :) .