tiistai 28. helmikuuta 2023

Terveystarkkeihin - entäpä jalostuskäyttö?

Suomenlapinkoira koirarotuna on pieni rotu. Päinvastoin kuin monissa muissa roduissa, suomenlapinkoiraan ei ole tuotavissa ns. uutta verta ulkomailta riittävän perinnöllisen vaihtelun turvaamiseksi. Suomenlapinkoiria kyllä kasvatetaan ulkomaillakin, mutta koska näilläkin koirilla on samat kantakoirat, eivät ne juuri tuo uutta geeniperimää rotuun. 

Tästä johtuen olisi tärkeää, että sellaiset lapinkoiraurokset ja -nartutkin pääsisivät jatkamaan sukua, joilla ei ole terveydellisiä tai luonteenpiirteiden tuomia esteitä jalostukselliseen käyttöön. Eritoten tämä on tärkeää havainnoida sellaisissa suvuissa, joissa jatkajia on vähänlaisesti, ettemme menettäisi kokonaisia sukuhaaroja ja tärkeää geeniperimää sen mukana.
Olen siinä käsityksessä, että suomenlapinkoira toistaiseksi on moneen muuhun rotuun verrattuna geeniperimältään monimuotoinen, mutta asia täytyy kasvatuspäätöksiä tehdessä tiedostaa.

Kannatan edellä kerrotun vuoksi rotuunottoja sekä esimerkiksi roturisteysohjelma toisen kotimaisen poropaimenen, lapinporokoiran kanssa voisi jossakin kohtaa olla varteenotettava ajatus. Tämä blogiteksti ei kuitenkaan käsittele jalostusasiaa niin laajasti (osin, koska minulla ei ole asiantuntemusta :) ) , vaan ihan kotoisesti minun ja Tihkun näkökulmasta.



Tihku 2 vuotta (helmikuu 2023)


Helpompaa ehkä olisi elo kastroidun uroksen kanssa, mutta edellä kerrottu mielessä haluan seurailla millainen mies Tihkusta kasvaa, ennen kuin teen sen (kastroinnin) suuntaisia päätöksiä - ja toisaalta, en ole yhtään varma onko se kastrointikaan avain onneen (?), voi ollakin päinvastoin, mutta se on toisen kirjoituksen aihe se. Selvennykseksi siis, kastraatio ei ole ollut ajatuksissa (paitsi ohimenevästi kun samoihin treeneihin osuu juoksunarttu :D ).

Lapinkoiran jalostukseen liityvät asiat alkoivat pyöriä päässä varattuani juuri silmä- ja polvitarkit Tihkulle tuohon maaliskuun puolelle. Joulukuussahan Tihku kävikin jo lonkka-, kyynär-, olka- ja selkäkuvilla, niiden tulokset olivat erinomaiset, mistä olin iloinen ja helpottunut. Toivottavasti silmä- ja polvikontrollikaan ei tarjoile yllätyksiä.


Tuli mieleen hypoteettisesti miettiä omia kriteereitä, jos joku nartun omistaja kiinnostuisi kyselemään Tihkua kun terveystutkimukset on tehtynä. Mitäköhän vastaisin sellaiseen kysymykseen? Päätin laittaa vähän ajatuksiani aiheen ympäriltä ylös ja muistiin. 

Mitä asioita olen ajatellut, että Tihkun mahdollisessa jalostuskäytössä haluaisin ottaa huomioon? En ole koirankasvattaja enkä suorittanut koirankasvatuskursseja, nämä ovat vain omia ajatuksiani, jotka ovat vuosien mittaan muotoutuneet. Voi hyvin olla, että ajatukseni alla olevien juttujen osalta vielä täsmentyy, jos ihan oikeasti pitäisi asiaa alkaa miettiä, nämä ovat vasta suuntaviivoja ja yleisiä ajatuksiani lapinkoiraurosten käytöstä.

  • ensiksikin tahdon, että Tihkulla olisi vielä joku vuosi elettyä elämää takana ennen ajatuksia mahdollisista iskäpuuhista. Vähintään 3 + -ikävuotta tulisi mittarissa olla ennen ensimmäistä yritystä. Tihku on vielä niin pentumainen, että haluan ensin seurata, millainen aikuinen koira siitä kasvaa - niin luonteen kuin terveydenkin puolesta.
    Vanhempien urosten käyttö on erinomainen juttu, tällöin mahdolliset piilevät sairaudetkin ovat jo luultavimmin puhjenneet esiin. En kuitenkaan sulkisi pois yhden pentueen tekoa vähän nuoremmallakin koiralla, ja sitten jäädä seurailemaan, millainen pentue siitä sitten kasvaa, ennen mahdollista seuraavaa yritystä. 
  • oikeanlainen narttu (Tihkulle) on tärkeä faktori, Tihku on siis myöhemmin ns jalostusikäisenäkin käytettävissä harkiten.
  • vaikka Tihkulla terveystarkit olivat puhtaat (silmät ja polvet vielä tutkimaton arvoitus), niin sisaruksilla on C- ja myös D -lonkkaa, joten nartulla ja sen lähisuvulla takautuvasti tulisi vastaavasti olla puhtaat lonkkatulokset
  • Tihkun yhdellä veljellä häntämutka
  • Tihku on prcd-PRA-kantaja, joten luonnollisesti narttu ei voi olla
  • Tihku on kevytrakenteinen, mielellään näkisin nartussa vankkaa rakennetta tasapainottamassa
  • Tihku on suorittanut MH-kuvauksen. Luonnetesti olisi hyvä olla suoritettuna, ja tulokset huomioitavana ennen pentuajatuksia. Tihkulle kaavailen luonnetestiin n 3+ ikää. 
  • Nartulta ehkä ainakin lähtökohtaisesti toivoisin MH- tai LT -tulosta.
  • Tihku on vilkas, valpas, varsin aktiivinen ja hieman rauhaton koira. Terveysasioiden lisäksi, edellyttäisin nartulta tasaista ja hötkyilemätöntä luonnetta. Tämä on tärkeä pointti, en uskalla edes ajatella, mitä tulisi, jos Tihkun morsmaikku olisi yhtä vauhdikasta tyyppiä :) 
  • mahdollisista narttuehdokkaista keskustelen Tihkun kasvattajan kanssa, jotta varmasti kaikki terveyteen ja sukuihin liittyvät asiat tulisi huomioiduksi, koska en itse ole mikään asiantuntija sillä saralla 
  • Tihku on paimensukuista kasvatuslinjaa ja mahdolliset suvunjatkot tapahtuisivat samassa kasvatuslinjassa.




Nyt on sitten jännitettävää maaliskuun alussa. Tihkulla on molempien silmien ulkoreunat hieman punoittavat. Niihin on syntynyt uudisverisuonitusta luultavasti nuoruusiän silmätulehduksen yhteydessä (Linkki postaukseen tästä aiheesta). Silmälääkärin mukaan kyse on vaarattomasta ilmiöstä ja, että taipumus uudisverisuonitukseen on yksilöllinen. 

Sellaisia kuvioita siis Tihkulla (ja minulla) tässä alkukeväästä :) . 

Edit, jälkikirjoitus: Silmä- ja polvitarkit olivat puhtaat. Ja uudisverisuonitus, sellaisena kuin se Tihkulla esiintyi, on aivan normaali löydös, ei siis sairaus eikä oire. Lisäksi sanoi lääkäri, että uudisverisuonitus oli nyt hävinnyt, kuten on tapahtunut myös omien havaintojeni mukaan. 





7 kommenttia:

  1. Toivotaan Tihkulle terveitä silmiä ja polviakin. :)

    Lapinkoirien rotuyhdistyksellä on jalostustoimikunnan palveluja tosi kivasti muihin rotuihin verrattuna, mm. kotisivuilla paljon hyvää asiaa (mitkä sopii oikeastaan aika hyvin ihan kaikkiin rotuihinkin, jos joku muun rotuisen omistaja innostuu tiedonhankintaan). Ja mikäli nartun omistaja ei hae yhdistelmälle rotuyhdistyksen jalostustoimikunnan suositusta, uroksen omistaja voi myös itse kysyä jalostustoimikunnalta, minkälaisia terveysriskejä mahdollisesti suunniteltuun yhdistelmään liittyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta hyviä mietintöjä siis, piti sanoman!

      Poista
    2. Totta! Jalostustoimikunnalla on paljon tietoa mm terveysriskeistä. Se tuosta mietinnöstäni unohtui.:) .

      Poista
  2. Vähän samansuuntaisia ajatuksia Naavan ja Pihkan suhteen. Naavaa en ehkä anna jalostukseen, ja Pihkasta ei voi vielä sanoa mitään. Luonnetestistä olen vähän eri mieltä. Ne ei ole lapinkoirille tehtyjä. Sinäkin osasit jo kertoa Tihkun luonteen, mihin tarvitsisit luonnetestiä? En oikein usko, että siinä tulisi mitään yllättävää esille, sellaista mitä et jo tietäisi. Joku viisaampi osaisi varmasti perustella asiaa, tämä on vain minun omassa päässäni kehittynyt ajatus. Ja kokemuksesta Naavan kanssa luonnetestissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Kirsi, luonnetesti on toki vain sen yksittäisen päivän testaustulos ja koiran olotilaan vaikuttaa moni asia. Itsekin huomaa, että joinain päivinä sitä on nokkelampi tai ketterämpi kuin toisina päivinä. Sama juttu koiralla.
      Ajattelen asian kuitenkin sen kautta, että luonnetesti on ainoa tapa, jonka keksin yrittää objektiivisesti kuvata koiran luonnetta, hermoja ja toimintakykyä. Tarkoitan, että rohkea tai vilkas tai arka koira voi tarkoittaa meille ihmisille erilaisia asioita - yhden mielestä joku koira voi olla vilkas, jos on vaikkapa tottunut vilkkaisiin koiriin, kun toinen rauhallisemman koiran kanssa elämään tottunut kuvailisi sitä samaa koiraa erittäin vilkkaaksi.
      Luonnetestissä koira vertautuu muihin koiriin, ja siten ajattelen, että tulos on objektiivisempi mittari kuin oma kuvaukseni.
      Mutta makuasia, ja kuten sanot, testipäivän fiilisten tuloshan se luonnetesti on, ja arjessa koiraa oppii tuntemaan eri tasolla.

      Poista
    2. Kun Kirsi-Marja sanoi, ettei luonnetesti ole lapinkoirille tehty, niin mietin, että tarkoittaakohan hän sitä, ettei luonnetestiä ole alunperin lähtökohtaisesti tehty seurakoirien testaamiseen. Se on muistaakseni tehty poliisi- tai sotakoirille luonteentestaukseen eli palveluskoirille, joilla on aika erilaiset ominaisuudet kuin useimmilla seurakoirilla. Se on koiralle aika paineistava koettelemus. Esim. testiosiot, joissa tuntematon ihminen uhkaa lyödä koiraa, ovat varmasti stressaavia ja tavallisen koti- tai harrastekoiran arkielämässä on jo aika moni asia pitänyt mennä pieleen sitä hetkeä ennen, ennen kuin tuntematon uhkaa lyödä koiraa...

      Eri roduille on kuitenkin luotu siinä omia "ihanne" kuvauksia eli automaattisesti enemmän pisteitä ei välttämättä tarkoita "parempaa" koiraa testin perusteella omassa rodussaan. Ronin käytin aikanaan luonnetestissä, kun testiosioihin tutustuttuani arvelin, ettei se traumatisoidu eri osioista. En myöskään pitänyt mitään kiirettä, vaan Roni oli muistaakseni 5-vuotias, kypsä ja tasapainoinen aikuinen. Testi osoitti sen, mitä olin jo arvellutkin. Roni ei saanut ns. "huippu" pisteitä edes mäyräkoirana, mutta testi kertoi sen, minkä olen muutenkin huomannut. Koira on ystävällinen ja luotettava, eikä säiky pamauksia tai laukauksia. Sen kanssa ei tarvitse olla huolissaan, että se olisi vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Pimeällä kadulla joudun todennäköisesti puolustamaan itse itseäni. :D Testin jälkeen testipaikalta käveli kuitenkin pois sama koira, jonka kanssa olin sinne tullutkin ja kaikki stressi näytti hälvenevän Ronista saman tien. Se otti rennosti rapsutuksia vastaan tuntemattomilta ja istui ringin keskellä tyynesti kuuntelemassa tuloksiaan samalta tuomarilta, joka juuri oli hiipinyt metsästä sitä kohti kepillä uhaten.

      Luonnetesti antaa siis ihan mielenkiintoista tietoa koirasta ja kuten sanoit, niin objektiivisemmin kuin jos vain itse määrittelee koiransa. Se tulos on myös kaikkien luettavissa jalostustietojärjestelmässä, jolloin vaikkapa jalostusurosta etsiskelevät voivat tuloksiin tutustua. Ihan varauksetta en siis suosittelisi luonnetestiä mille tahansa koiralle (esim. Lucya en halunnut kuormittaa sellaisella testillä), mutta jos tuntee oman koiransa ja tietää sen kestävän paineistusta ja palautuvan siitä helposti, niin silloin voi mielenkiinnosta testiin osallistua. :)

      Poista
  3. Tosi hyvä kirjoitus, ja hyviä ajatuksia ! 👍🏼❣️

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku